Suuret ikäluokat auttoivat omia iäkkäitä vanhempiaan ja olettavat että nyt heidän lapset auttavat heitä... mutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että Suomessa ollaan näin vihamielisiä vanhoja ihmisiä kohtaan. Omat vanhemmatkin työnnetään heti vanhainkotiin, jos mahdollista. Jossain Italiassa taas on ihan tavallista, että kolme sukupolvea asuu saman katon alla. 

Juu, isovanhemmat hoitavat siellä Italiassa lapsenlapsia, toisin kuin täällä. Se on kumma, kun ihmisystävällisyys alkaa kiinnostaa vasta siinä kohtaa kun ollaan itse saamapuolella.

Eikös Italiassa syntyvyys ole vielä surkeampaa kuin Suomessa? Turha ihannoida siis.

Kolme sukupolvea samassa taloudessa on yhtä helvettiä. Oma kokemus, mummu ja ukki (isän vanhemmat) asuivat meillä. Äiti oli kestänyt tuota 20 vuotta kunnes asetti isän valinnan eteen: joko lähtee vanhukset tai hän lähtee. Vanhukset lähtivät vanhainkotiin.

Itse olin tuolloin 17v ja koko sen astinen elämä oli hirveää kun mummu määräsi kaikesta. Koulun jälkeen ei saanut mennä minnekään, meille ei saanut tulla kukaan. Vaatteet ja hiustyyli piti olla mummun hyväksymiä. Hän oli hirveä tyranni.

Vierailija kirjoitti:

Niin, suurimmat ikäluokathan on näitä 90-luvun alussa syntyneitä.

Pitäisikö heitä siis nimittää nyt boomereiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomereiden vanhemmat myös pitivät kunnia-asiana jättää edes jotain perintöä lapsilleen. Mummonikin (20-luvulla syntynyt) eli todella pihisti, eikä kuluttanut itseensä mitään, ja äitini sitten saikin mummon tuloihin suhteutettuna yllättävän suuren perinnön. Mummoni myös auttoi äitiäni lastenhoidossa harva se päivä. 

Nämä nyt eläkkeellä olevat (kuten tuo itse perinnön saanut äitini) taas meinaa aika suurella todennäköisyydellä pistää kaikki rahat tuulemaan itseensä. On hienot autot, matkustellaan ja eläkettä saavat enemmän kuin moni lapsiperheen vanhempi saa palkkaa. On siis vähän hassua, jos ajattelevat, että näiden lapsiperheiden vanhempien pitäisi auttaa noita eläkeläisiä. Dynamiikka eläkeläisten ja työssäkäyvien välillä on muuttunut paljon viime vuosikymmeninä. 

Muista nyt taas kerran keski-eläkkeen määrä. Se on siis alle 2000e/brutto. Todella suurituloiset eläkeläiset (hyvin harvat) nostavat eläkkeiden keskiarvoa. Joten suurin osa jää n 1500e kieppeille. Siitä verot. Lopuilla ei todellakaan ostella autoja/matkustella..

Kyllä tuolla esimerkin eläkeläiselläkin varmasti on pieni eläke. Tienannut alle keskituloisena. Mutta kuten sanottu, sai yllättävän suuren (satoja tuhansia) perinnön myös pienituloiselta, mutta pihiltä äidiltään. Ja nyt kuluttaa itse varmasti kaiken jättämättä jälkipolville mitään. 

Ei se aina ole vaan ne tulot, vaan myös varat. Suurin osa suomalaisten varallisuudesta on eläkeläisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suurimmat ikäluokathan on näitä 90-luvun alussa syntyneitä.

Pitäisikö heitä siis nimittää nyt boomereiksi? 

Eiköhän ne boomerit pitäisi olla noiden vanhempia (baby boomers), eikä ne babyt. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkemaksu on 7,15 % palkasta ja 8,65 %, jos on 53-vuotta ja se menee nyt eläkkeellä oleville.

Omaa eläkettä sulle kertyy 1,5 % vuosipalkasta https://www.tyoelake.fi/paljonko-saan-elaketta

Todellinen eläkemaksu on n. 25 pros, koska työnantaja maksaa suoraan sinne sievoisen summan myös. Senkin voisi maksaa suoraan sulle tai mulle (työntekijälle). 

Ei nuo nykyiset eläkeläiset ole todellakaan maksaneet tuollaisilla prosenteilla eläkemaksuja. Lisäksi on ollut lapsivähennyksiä, asuntolainan korkovähennyksiä jne., mistä ovat hyötyneet, kun ovat olleet lapsiperheitä. 

Meille esitetään itsestään selvyytenä, että jatkossa vanhukset jäävät pakosta omaisten vastuulle. Tämä ei ole väistämätön asia, vaan poliittinen valinta.

Vanhusten hoito kustannetaan verovaroilla. Kunvalitetaan resurssien puutetta, ei uskalleta puuttua ilmeiseen.

Vika on siinä, ettei sosiaalialalla kyetä organisoimaan töitä järkevällä tavalla. Työnjohdolta puuttuu osaaminen. Turhaa tehdään paljon eikä aika siten riitä mihinkään. Tarvitaan lisää valvontaa ja ohjausta alalle. Esimiesporrasta on karsittava. Byrokrasttisuutta vähemmälle.Työtehokkuus kaatuu keskinäiseen riitelyyn ja arvovaltakysymyksiin. Myös miehiä olisi hyvä saada mukaan varsinkin johtotehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla syntyneiden vanhemmat pääsivät myös aika hyvin vanhustentaloihin ja tuetun asumisen piiriin. Mm. mummoni asui yksiössä talossa, jossa oli myös ruokala, vanhuksille yhteistoimintaa, fysioterapeutti ja jopa kampaaja kävivät talon järjestämänä. Mummoni ei ollut dementti ja kävelikin ihan kohtalaisen hyvin loppuun asti. 

Ei pidä paikkaansa, monien 50-luvulla syntyneiden vanhemmat elävät vieläkin.

Tuota lukua pitäisi siirtää 30 - 40-luvulla syntyneiden vanhempiin. 

Outoa, 50 olen syntynyt, äiti oli 1913 ja isä 1917, anoppi 1925 ja appi 1920. Arvatkaa moniko heistä on elossa.?👻

Korkeintaan yksi.

Mun vanhemmat syntyivät 1951 ja heidän vanhemmat 1907-1917. Eivät todellakaan ole vuosikymmeniin o

Totta, tuo nuorin on elossa, mikäli sitä vuoteessa olevaa dementikkoa voi enää oikein elossa olevana pitää.🤔

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani nyt jo ikärouva sanoi voivansa muuttaa pois omakotitalosta miehensä kuoleman jälkeen, mitä ei tarvinnut tehdä, koska pystyi silloin huolehtimaan kaikesta itse. Nykyään tilanne on päinvastoin, linnottautuu yhteen huoneeseen makaamaan ja odottaa palvelua ja kaikesta huolehtimista.Palvelutaloon olisi mahdollista hakea ja päästä, mutta nyt ei käy millään ja omaiset väsyneitä hoitamaan häntä, asioitaan ja kiinteistöä omien töidensä ja talonsa ohella. Mieli on niin kovin muuttunut ajan saatossa ja toivon vaan ettei itsestäni tule samankaltaista vanhusta.

Tuo nyt on ihan yleistä. Ihmiset uhoavat eniten silloin, kun asia ei oikeasti vielä kosketa heitä. mieli muuttuu sitten, kun pitäisi konkreettisesti tehdä jotain.

Esimerkkejä:

Kun menimme naimisiin, anoppi usutti tekemään hänelle lapsenlapsia ja kovasti selitti, miten hän sitten auttaa niiden hoitamisessa. Todellisuudessa hän hoiti lapsenlapsia yhteensä yhden käden sormilla laskettavan määrän, max pari tuntia kerrallaan silloinkin. 

Lapseni suunnitteli etukäteen tarkkaan omilleen muuttamista ja selitti, miten hän sitten pitää kodin todella siistinä, paljon paremmin kuin meillä kotona siivotaan. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi, kun hän oikeasti muutti omilleen. 

Lukemattomat tuntemani naiset ovat uhonneet, miten heitä kohtaan ei kyllä kukaan mies voisi olla väkivaltainen, koska he pistävät niin raivokkaasti vastaan, jos joku yrittää semmoista, että äkkiä tulee hyökkääjä toisiin aatoksiin. Käytännössä näistä uhoajista ei olisi mikäänlaiseen tappeluun. Jos on mitään kokemusta siitä, millaista on yrittää naisena pärjätä voimalla miestä vastaan, ei todellakaan uhoa noin itsevarmana. Tuollaisen uhon tarkoitus onkin jotenkin lohdutella itseä, että väkivallan uhriksi joutuvat vain muut, huonommat, ihmiset. Itselle ei voi käydä niin, koska itse on niin paljon parempi ihminen.

Ei ole aikaa eikä jaksamista. Menköön hoitokotiin. Oma eläkeikä 70 vee. Keskityn siihen, että saan itseni pidettyä työkykyisenä, että selviän jatkuvasti nousevista elämisen kustannuksista. Nyky yhteiskunnassa olet pahinta saastaa, mikäli olet työkyvytön tai työtön.

Olis aika vaikeaa hoitaa mun vanhempia, kun molemmat asuu 200km päässä toisistaan ja on mulla omakin elämä. 

Heistä kumpikaan ei laitokseen halua sen tiedän ja he haluaa mennä saappaat jalassa omassa kodissa. 

Ja sama itsellä mieluummin kuolen omassa kodissa, vaikka sinne vessan lattialle kun paskat housuissa maaten viikko tolkulla tuijottaen valkoisia seiniä.

Oikeastaan mun suurin haave olisi kuolla metsässä vaellusreissulla. Tulisin kauniisti osaksi luontoa ja saisin kuunnella lintujen ääniä ja katsella puiden latvoja kuinka ne tuulessa hiljaa heiluu kuin tanssien ja sininen taivas. 

Kuolleisuuden takia sodanjälkeistä suurta boomer-luokkaa ei enää ole. Suurin ikäluokka on 90-luvun alussa syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuuden takia sodanjälkeistä suurta boomer-luokkaa ei enää ole. Suurin ikäluokka on 90-luvun alussa syntyneet.

Kyse on syntyneiden määristä tiettyinä vuosina ääliö.

Usein todetaan, ettei auteta vanhempia kun eivät hekään auttaneet lasten kanssa. Entä sitten me lapsettomat? Ilmeisesti kukaan ei siis oleta meidän tekevän ikinä mitään vanhempiemme hyväksi?

 

Olen täysin eri mieltä _ ei omien vanhuksien auttaminen ole mikään vastapalvelus, vaan rakkaudesta tehtävä juttu. Enkä nyt tarkoita, että pitää muuttaa vanhus oman kotiin asumaan ja ruveta kokopäiväiseksi hoitajaksi, vaan ihan tavallista arkista apua (pankki, kauppareissut, siivous, tietotekniikka, apteekki, kuskaaminen yms.)

Eivät muuten auttaneet :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, että Suomessa ollaan näin vihamielisiä vanhoja ihmisiä kohtaan. Omat vanhemmatkin työnnetään heti vanhainkotiin, jos mahdollista. Jossain Italiassa taas on ihan tavallista, että kolme sukupolvea asuu saman katon alla. 

Juu, isovanhemmat hoitavat siellä Italiassa lapsenlapsia, toisin kuin täällä. Se on kumma, kun ihmisystävällisyys alkaa kiinnostaa vasta siinä kohtaa kun ollaan itse saamapuolella.

Eikös Italiassa syntyvyys ole vielä surkeampaa kuin Suomessa? Turha ihannoida siis.

Maailmassa on 8 MILJARDIA ihmistä. Koskaan ei ole ollut enemmän. Ihmiset ei kuule tästä maailmasta lopu.

Vierailija kirjoitti:

Usein todetaan, ettei auteta vanhempia kun eivät hekään auttaneet lasten kanssa. Entä sitten me lapsettomat? Ilmeisesti kukaan ei siis oleta meidän tekevän ikinä mitään vanhempiemme hyväksi?

 

Olen täysin eri mieltä _ ei omien vanhuksien auttaminen ole mikään vastapalvelus, vaan rakkaudesta tehtävä juttu. Enkä nyt tarkoita, että pitää muuttaa vanhus oman kotiin asumaan ja ruveta kokopäiväiseksi hoitajaksi, vaan ihan tavallista arkista apua (pankki, kauppareissut, siivous, tietotekniikka, apteekki, kuskaaminen yms.)

Entäs me lastenkodin asukit? Jos vanhemmat ei huolehtinut minusta kun olin lapsi, niin en koe tarvetta hoitaa myöskään heitä. Ja mitä kun ei rakasta omia vanhempia, kun ei ole asunut heidän kanssaan koko lapsuus aikana.

Vierailija kirjoitti:

Olis aika vaikeaa hoitaa mun vanhempia, kun molemmat asuu 200km päässä toisistaan ja on mulla omakin elämä. 

Heistä kumpikaan ei laitokseen halua sen tiedän ja he haluaa mennä saappaat jalassa omassa kodissa. 

Ja sama itsellä mieluummin kuolen omassa kodissa, vaikka sinne vessan lattialle kun paskat housuissa maaten viikko tolkulla tuijottaen valkoisia seiniä.

Oikeastaan mun suurin haave olisi kuolla metsässä vaellusreissulla. Tulisin kauniisti osaksi luontoa ja saisin kuunnella lintujen ääniä ja katsella puiden latvoja kuinka ne tuulessa hiljaa heiluu kuin tanssien ja sininen taivas. 

Tässä esimerkki itsekkäästä ajatusmaailma. On kivampaakin tekemistä, kuin yhtään huolehtia omista sairaista ja vanhoista vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein todetaan, ettei auteta vanhempia kun eivät hekään auttaneet lasten kanssa. Entä sitten me lapsettomat? Ilmeisesti kukaan ei siis oleta meidän tekevän ikinä mitään vanhempiemme hyväksi?

 

Olen täysin eri mieltä _ ei omien vanhuksien auttaminen ole mikään vastapalvelus, vaan rakkaudesta tehtävä juttu. Enkä nyt tarkoita, että pitää muuttaa vanhus oman kotiin asumaan ja ruveta kokopäiväiseksi hoitajaksi, vaan ihan tavallista arkista apua (pankki, kauppareissut, siivous, tietotekniikka, apteekki, kuskaaminen yms.)

Entäs me lastenkodin asukit? Jos vanhemmat ei huolehtinut minusta kun olin lapsi, niin en koe tarvetta hoitaa myöskään heitä. Ja mitä kun ei rakasta omia vanhempia, kun ei ole asunut heidän kanssaan koko lapsuus aikana.

Aika erikoistapaus, mutta ymmärrettävästi et halua vanhemmistasi erityisesti huolehtia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kasvaa ihan normaaleissa, rakastavissa perheissä (oikeasti ei voi olla niin paljon narsistivanhempia kuin palstaa lukiessa voisi luulla).

Samaan aikaan lapsia tehdään yhä vanhempana. Itse olen 43, minulla 9 ja 2 vuotiaat lapset, äiti 83 ja isä kuollut 5 vuotta sitten 80 vuotiaana. Ruuhkavuodet ja vanhempien auttaminen on tosiaan rankka yhdistelmä kun tässä tilanteessa pikemminkin tarvitsisi itse apua vanhemmiltaan lasten hoidossa