Olen 43 vuotias ja odotan esikoista. Mies on 51. Onko epärealistista haaveilla, että saisimme vielä kaksi lasta?

Toivottavasti et tee mitään v a j a k k i a tai r e t a r d i a tuossa iässä veronmaksajien elätettäväksi

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä ihmisiä täällä on kirjoittelemassa? Ihmettelen vaan, että 43-vuotiasta pidetään liian vanhana äidiksi. Ihminen on parhaassa iässä juuri nelikymppisenä ja yhä enemmän on sen ikäisiä ensisynnyttäjiä. Paljon nuoremmatkin ihmiset voivat uupua tai sairastua. Nelikymppinen ihminen kuitenkin tietää mitä elämältään haluaa ja tuntee rajansa. Onnittelut ap:lle raskauden johdosta!

Olen 41 ja kuolisin, jos nyt enää tulisin raskaaksi. Lapsista nuorinkin jo yläasteella ja elämä on ihanaa. En todellakaan kaipaa yövalvomisia ja taaperoikäisten kiukunpuuskia, vaikka nautinkin kotiäitiydestä aikanaan kymmenen vuotta. Ja ennen kuin kukaan ehtii epäillä, olen ollut samassa parisuhteessa lähes 25 vuotta ja kaikki lapset ovat olleet suunniteltuja. Toivottiin lapset nuorina, kun tiedettiin että on intoa ja jaksamista touhuta lasten kanssa ja jaksettiin hoitaa ja kasvattaa lapset itse. Täysipäisiä ja fiksuja ihmisiä ovat kaikki. 

Miksi keskityt määrään? Miksi kolme? Jospa nyt keskittyisit tähän raskauteen ja ensimmäisen vauvavuoteen ensin. Et voi tietää, kuinka tulet palautumaan synnytyksestä ja raskaudesta, millainen vauva on ja kuinka perheenä toimitte. 

Hengitä.

Minulla on vanhat vanhemmat. On kuulkaas aika työlästä, kun nuorehkona aikuisena on lasten lisäksi hoivattava vanhoja vanhempiaan. Siinä mielessä aloittaja on liian vanha enää tekemään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole epärealistista.  Hyvin ehdit vielä, nainen parhaassa iässä.

Juu mies ehtii hyvin vielä kun etsii naisen parhaassa iässsä.

Lähipiirissäni on pariskunta, jossa nainen oli lasten syntyessä 40, 41 ja 42. Siis tosi tiheään syntyi kolme tervettä lasta. Ovat jo aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Heh. Kattokaa nyt tän ekan kanssa ensin. Voi olla, ettei olekaan enää niin hinku lisälapsiin. Älä käsitä väärin, lapset on ihania, mutta vanhemmuus on paljon rankempaa kuin osaa kuvitellakaan. Tosiaan, hoitele nyt tän ekan vauva-aika ja miettikää sitten lisää. 🙂

Tämä. Mä joskus haaveilen 2-3 lapsesta. Noh, ekan lapsen kun sain niin totesin jo heti alkuvaiheesss että lapsiluku on täynnä. Vauva-ajasta en nauttinut pätkän vertaa, vasta 3-vuotiaan muksun seura alkoi olla kohtuu kivaa (uhmaa lukuunottamatta) kun oli oppinut kuivaksi, syö itse, puhuu jo järkeviä juttuja jne. En ikinä aloittaisi tuota ruljanssia uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä ihmisiä täällä on kirjoittelemassa? Ihmettelen vaan, että 43-vuotiasta pidetään liian vanhana äidiksi. Ihminen on parhaassa iässä juuri nelikymppisenä ja yhä enemmän on sen ikäisiä ensisynnyttäjiä. Paljon nuoremmatkin ihmiset voivat uupua tai sairastua. Nelikymppinen ihminen kuitenkin tietää mitä elämältään haluaa ja tuntee rajansa. Onnittelut ap:lle raskauden johdosta!

Parhaassa iässä mihin? Ei ainakasn lastentekoon. Sitä ei voi ymmärtää millainen "romahdus" naisella tulee energiatasoon n 47v, ikääntyy yhtäkkisesti. Näin kävi minulla ja monilla ystävilläni. Onneksi lapset oli isot silloin. 

Olkoon vaan paljon 4-kymppisiä ensisynnyttäjiä, se ei muuta biologisia tosiasioita. Ja entäs toi ukko? Ei tule jaksamaan lastenhoitoa. Yksi tällainen N43 ja M52 pari teki väkisten yhteisen lapsen, eikä se pappa jaksa enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kolme lasta ja tuli ero. Hoidin kaikki yksin ja olin kuolla uupumukseen. Kolme lasta on valtava riski. 

Anoppini jäi leskeksi 37-vuotiaana ja sitä myöten sitten yksinhuoltajaksi kolmelle pienelle lapselle. Kyllä oli kuulkaa rankat ruuhkavuodet. Kannattaa miettiä lapsiluku aina niin että jaksaa varmuudella kasvattaa sen / ne yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh. Kattokaa nyt tän ekan kanssa ensin. Voi olla, ettei olekaan enää niin hinku lisälapsiin. Älä käsitä väärin, lapset on ihania, mutta vanhemmuus on paljon rankempaa kuin osaa kuvitellakaan. Tosiaan, hoitele nyt tän ekan vauva-aika ja miettikää sitten lisää. 🙂

Tämä. Mä joskus haaveilen 2-3 lapsesta. Noh, ekan lapsen kun sain niin totesin jo heti alkuvaiheesss että lapsiluku on täynnä. Vauva-ajasta en nauttinut pätkän vertaa, vasta 3-vuotiaan muksun seura alkoi olla kohtuu kivaa (uhmaa lukuunottamatta) kun oli oppinut kuivaksi, syö itse, puhuu jo järkeviä juttuja jne. En ikinä aloittaisi tuota ruljanssia uudestaan.

Siis haaveilin joskus, en haaveile enää!! 😅 huh

Usein +40 lapsen hankintaa kauhistelevat sellaiset ihmiset, jotka ovat jo itse ryvettyneet lapsirumbassa parhaina 20-40 vuosinaan. Ovat taloudellisessa paineessa kuskanneet lapsia harrastuksissa uuvuksiin asti ja sitten tällä tarinalla yrittävät lannistaa myöhemmin lapsia haluavia, että ei kannata. Yli nelikymppisenä voi olla omat höyryt jo päästeltynä taloudellisesti vakaana erittäin hyvä tilanne saada lapsia, jos niitä suodaan. Hienoa, että aloittaja haaveilee useammasta lapsesta. Kiitollisena vaan unelmaa kohti.

Hmm.. olet vielä saattanut tulla luomusti raskaaksi, mutta tuossa iässä naisen munasolut ovat jo niin heikossa kunnossa, että on aika epätodennäköistä että tulisit enää raskaaksi. Vaikka ovuloisit säännöllisesti, niin iässäsi 90% munasoluista on jo hedelmöittymiskyvyttömiä ja siksi raskaudet eivät ala ja vaikka alkaisi, on keskenmenon riski 50-70 % luokkaa.

Eli iässäsi naiselle on ehkä kerran tai kaksi vuodessa ovulaatio, josta raskauden on mahdollista alkaa. Et vain tiedä mikä ovulaatio se on.

Mutta, kun kerran olet äidiksi tulemassa ensi kertaa, niin isompi este kolmelle lapselle on oma jaksamisesi. Todennäköisesti vanhan koulukunnan ukkosi ei juuri osallistu lapsen hoitoon vaan keksii kaikki tekosyyt (ylityöt, sählynpeluut, pilkkiminen jnejnejne...) että voi olla pois kotoa.

Vaikka yhden kanssa menisi hienosti, niin maailman suurin vale on se, että kaksi menee siinä missä yksikin. EI MENE. Kaksi lasta on kolminkertainen työ verrattuna yhteen. Toista lasta odottaessa raskausaikakin on aivan erilainen: ei ole mitään mahdollisuutta levätä vauvan/taaperon hoidon lomassa ja kukaan ei ole enää sinun raskaudestasi edes kiinnostunut, niin kuin ensimmäisen kohdalla. Lisäksi vuoden välein syntyneiden lasten vanhemmat joutuvat kovenpaan koitokseen kuin kaksosten vanhemmat. 

Joten tee nyt tämä ekasi ja pohdi sitten kun hän on yksivuotias, että jaksatko alkaa vauvanhoitoon kun ekasi on kaksivee. 

Terv. äityliini, 4 lasta (iältään 3-23 v)

Raskaudet, synnytykset ja vauvavuodet kannattaa ottaa yksi kerrallaan. Ehdit vielä hyvin saada lisääkin lapsia jos kaikki menee hyvin ja niin toivotte. Miehesi on eläkkeellä ennenkö yksikään lapsista on täysi-ikäinen, eikä lasten kasvatus suinkaan pääty 18-vuotispäivään. Mutta teillä on tuohon tietysti vielä runsaasti aikaa varautua taloudellisesti ja muutoinkin. Kun vaihdevuodet alkavat tarvitset oikeasti paljon enemmän palautumista, unta, liikuntaa ja lepoa kuin nyt pärjätäksesi työelämässä saman lailla kuin nelikymppisenä. Sekin on hyvä tiedostaa. 43-vuotias on vielä nuori mutta 53 taas ei enää oikeastaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

No, olikos tämä raskaus vaivaton saada alkuun? Olet ensisynnyttäjäksi vanha, ja riskit kasvavat koko ajan, kun ikää tulee lisää. Ovulaatio ei välttämättä tule joka kuukausi. Miehesi on myös iäkäs. Teillä on suurempi riski saada down-lapsi kuin nuoremmilla.

Näillä spekseillä sanoisin, että kolme on aika epärealistinen luku. Onnea tähän odotukseen kuitenkin.

Down riski alkaa kasvamaan jo 25 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko vastata. Älkää alapeukuttako jos ette aio perustella.

Ap

No kyllähän sä tiedät itsekin, että on epärealistista. Onhan hedelmällisyys tuossa iässä laskenut jo tosi paljon.

Täysin mahdotonta ei toki ole. Mutta epärealistista on ehdottomasti.

Lapsi kertoo 10-vuotiaana että isä on vanhuuseläkkeellä. Hävettäisi ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vanhat vanhemmat. On kuulkaas aika työlästä, kun nuorehkona aikuisena on lasten lisäksi hoivattava vanhoja vanhempiaan. Siinä mielessä aloittaja on liian vanha enää tekemään lapsia.

Mutta tämähän ei ole vanhempien huoli. Vanhemmat, kuten ap haluavat lisääntyä ja se on se tärkein juttu heille.

Huomaa kyllä, että ap ajattelee vain itseään, vaikka pitäisi ajatella lapsensa etua. 

Meinas mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Kokeileppas nyt kerran mitä on vauva-aika ja sitä seuraava taaperoikä "ihanine" uhmakouhtauksineen. Muista myös että menee n. 7-8 vuotta ennen kuin lapsen voi jättää edes pienen kauppareissun ajaksi yksin kotiin. On muuten melkoinen muutos vanhaan vapauteen verrattuna.

Tyypillistä, että kommentoidaan että kun minä en siinä iässä enää lasta haluaisi. Muistakaa, että ihminen on vapaa valitsemaan elämänsä valinnat omien kriteeriensä kanssa, eikä siihen tarvita ulkopuolisten mielipiteitä. Lähipiirissäni on ollut useita äitejä jotka saivat lapsia vielä reilusti yli 40v ja terveitä lapsia. Julkisuudesta tiedämme monta jotka ovat saaneet lapsen 46v tai 48v. Krista Kiuru, Laura Malmivaara mm. Ja Atte Kalevan vaimo synnytti kolmannen lapsen 48v ja kaksi ensimmäistä yli 40 vuotiaana. Nykyäidit eivät ole kovin " mummomaisia" vaikka ikä lähenee 50v ja jaksavat hyvin lastenhoidon. Mutta jokaisella on oikeus tehdä valintansa, eikä sivullisilla ole oikeutta tuomita kenenkään valintaa.