Olen 43 vuotias ja odotan esikoista. Mies on 51. Onko epärealistista haaveilla, että saisimme vielä kaksi lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olisit 50 kun lapsi menee kouluun. Oma äitini on jo 84 kun itse täytän sen. Suuri henkinen taakka. Sitäkö haluat mahdollisille lapsillesi?

Minä olin 52 kun lapsi aloitti kolun. Mitä kummallista tuossa on?

Ei se varsinaisesti kummallista ole, muttei kovin tavallistakaan.

-eri

Raskauden aikana munasarjat ovat lepotilassa ja sen jälkeen hyvinkin voi onnistua raskaaksi tuleminen. Tsemppiä!

Up

Ul

Up

Vaikka tiedätte, että seuraavat vuotenne tulevat olemaan työläät, niin ette ehkä ole varautuneet siihen, kuinka työläät ne voi pahimmillaan olla. Mitä, jos teillä on vastasyntynyt, 1 v ja 2 v, ja tämä nuorin on hirveä yöhuutaja? Isommat valvottaa päivällä, eikä heitä voi heittää ulos tai käskeä touhuamaan keskenään kun otat nokoset vauvan kanssa. Nukkumisenne on täysin lasten unirytmien armoilla. Miehesi menee samoilla silmillä töihin ja sinäkin saat unta pätkän siellä, toisen täällä. Tällainen olisi hyvin rankkaa 25-vuotiaallekin, saati kaksi kertaa vanhemmalle.

Tai sitten hirveä huutaja on esikoinen ja päätätte jättää lapsiluvun yhteen. Hänellä menee vuosia ennen, kuin kaverit alkaa kiinnostaa, sitä ennen leikittäjinä ja virikkeenä toimitte te vanhemmat. 1-5-vuotias harvemmin jaksaa istua yksin paikallaan näpertämässä jotain omaa, joten jatkuva vahtiminen ja viihdyttäminen on taattua.

Tai mitä, jos huomaatte pari vuotta myöhemmin, että yksi lapsista ei kehity normaaliin tahtiin ja diagnoosi keskivaikeasta kehitysvammasta lätkäistään teille lääkärissä, riski tälle kasvaa vanhempien iän myötä. Pikkulapsiaika venyykin parin vuosikymmenen mittaiseksi ja miehesi on seitsemissäkymmenissä kun lapsi muuttaa tukiasuntoon.

Miehesihän tosiaan on 54-55, kun kuopuksen olisi määrä syntyä ja 60, kun lapsenne aloittelevat koulutaipalettaan. Tuossa iässä elämää muuttavat sairaskohtaukset ja terveyden romahtaminen eivät toki vielä ole peruskauraa, mutta eivät kauhean epätavallisiakaan, etenkin, jos takana on vuosien raskas ja stressaava härdelli takanapäin. Oletko valmis tarvittaessa jäämään hyvinkin nuorten lasten yksinhuoltajaksi viisikymppisenä? Tai jopa miehen omaishoitajaksi, kuten Timo T. A. Mikkosen tapauksessa? Ei käynyt kateeksi hänen nuorikkoaan.

Ideaalitilanteessa teille toki syntyy kolme tervettä, keskenään toimeen tulevaa lasta, joilla on vauvasta asti nolla vaivaa, kadehdittavat unenlahjat ja unirytmit synkassa. Te elätte 90-vuotiaiksi, saatatte heidät maailmalle ja ehditte nähdä lapsenlapsennekin. Mutta kuinka todennäköistä on, että asiat menevät näin sujuvasti? Ei sen varaan kannata laskea. 

Ehdotan siis, että katsotte vuoden ajan, millainen tyyppi tämä esikoinen on ja sitten katsotte, tuleeko toinen lapsi. On ikävä juttu, että löysitte toisenne vasta nyt ettekä 15-20 vuotta sitten, mutta niillä korteilla on pelattava, mitä on saatu