Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?
26.03.2025 |
Olen 52v, täysipäiväisesti töissä, lapset aikuisia, velaton asunto ja säästöjäkin on pienen osakesalkun verran. Olen treffaillut oman ikäisiäni miehiä, mutta kieltämättä kiinnostus hiipuu kun selviää, ettei ole mitään omaisuutta, erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun kun on vielä alaikäisiä teinejä elätettävänä. Yhdessä ei voitaisi elää sellaista elämään kuin minä toivoisin eläväni rakkaani kanssa. Toiveena löytää loppuelämän kumppani, muuttaa yhteen, matkustella, mökkeillä ja elää mukavaa elämää. Mun rahat riittää siitä omaan osuuteeni, mutta ei elättämään toista.
Kommentit (214)
Mun mielestä tuo on ihan ok kunhan et tee omia johtopäätöksiä pelkän miehen ammatin perusteella.
Esim itse olen amisammatissa, jonka takia moni nainen lopettaa keskustelun välittömästi, mutta he eivät tiedä että multa löytyy omaisuutta jo yli miljoonan verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on myös luonteella väliä, eikä esim. saa käyttää liikaa alkoholia niin kyllä voi vaikeaa olla löytää samantasoista miestä tuossa iässä. Niitä hyviä on niin vähän, eikä niistä kaikki edes etsi kumppania.
Ketju on ristiriitainen kun naiset väittävät ettei rahalla ole merkitystä. Tässähän se näkyy että kyllä on. Rikkaat kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on ihan ok kunhan et tee omia johtopäätöksiä pelkän miehen ammatin perusteella.
Esim itse olen amisammatissa, jonka takia moni nainen lopettaa keskustelun välittömästi, mutta he eivät tiedä että multa löytyy omaisuutta jo yli miljoonan verran.
99% amismiehistä ei omista mojoonia, eikä kummoista palkkaakaan, sivistyksestä puhumattakaan. Vain gold digger alkaa kysellä omaisuuden perään.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ristiriitainen kun naiset väittävät ettei rahalla ole merkitystä. Tässähän se näkyy että kyllä on. Rikkaat kiinnostavat.
Nuorena sillä ei ollutkaan mitään väliä, kun ei itselläkään ollut mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua vähän harmittaa, että menin aikanaan yhteen persaukisen kanssa. Jos hänkin olisi avioliittomme aikana kerryttänyt edes jokseenkin saman verran omaisuutta, olisi meistä kumpikin ollut myös erossa paremmassa asemassa.
Enää en aio ryhtyä avo- tai avioliittoon, mutta kyllä miehellä pitää olla varaa maksaa omat kulut ja olla rutisematta, jos välillä maksaa minunkin. Sama asenne luonnollisesti koskee aivan yhtä lailla minua, eli kumpikaan ei myöskään laske omia senttejään mustasukkaisena, niin kauan kuin kumpikin maksaa ostoksia tai tapahtumalippuja suunnilleen samaan tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ristiriitainen kun naiset väittävät ettei rahalla ole merkitystä. Tässähän se näkyy että kyllä on. Rikkaat kiinnostavat.
En minä ainakaan ole koskaan niin väittänyt. Vaihtoehdot oli aikanaan komea, mukava ja köyhä tai komea, mukava ja rikas, niin kyllä minä sen rikkaan otin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollainen ainakaan omasta mielestäni vaikuta pinnalliselta vaan järkevältä jos toiveissa on vielä pidempiaikainen tasapainoinen tulevaisuus yhdessä. Merkittävä taloudellinen epäsuhta on omiaan aiheuttamaan kitkaa suhteessa tulevaisuudessa etenkin jos elämä ei mene kuin Strömsössä. Ei noin viisikymppinen vapaa, täyspäinen ja tasapainoinen mies ole vielä mikään yksisarvinen, mutta ei varmastikaan kaikista helpoin löytää ainakaan verkon välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on myös luonteella väliä, eikä esim. saa käyttää liikaa alkoholia niin kyllä voi vaikeaa olla löytää samantasoista miestä tuossa iässä. Niitä hyviä on niin vähän, eikä niistä kaikki edes etsi kumppania.
Juuri samaa meinasin minäkin kirjoittaa. Kun katsoo päälle viisikymppisiä sinkkumiehiä, niin melko lailla ne, joilla on runsaasti rahaa eikä mitään sitoumuksia esimerkiksi lasten muodossa, ovat melko anaalisia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei . Ihan fiksua. Ei tarvitse olla elättäjä.
Ei. Kun ei ole halua/mahdollisuutta toisen elättämiseen, niin tietenkin sitä toivoo, että taloudellinen tilanne on sellainen, että asioita voidaan tehdä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei raha ole itsessään tärkeää vaan se mihin sitä haluaa käyttää. - Näin ajattelen itse miehenä. Itselleni on tärkeää, että on olemassa puskuria ja ettei elä yli varojensa.
On arvovalintoja. Itselläni ei esimerkiksi ole autoa tai omistusasuntoa. - Joillekin nämä ovat varmoja merkkejä siitä, että olen persaukinen.
En väitäkään olevani erityisen rikas mutta varaa on sen verran, että selviän arkisista menositani mutta voin myös lähteä milloin tahansa reissuun tai käydä teatterissa tai ulkona syömässä isommin miettimättä miten paljon ne maksavat. vaikka tarjoisin itseni lisäksi tosiellekin vastaavat huvit/ kokemukset.
717
Vierailija kirjoitti:
Ei raha ole itsessään tärkeää vaan se mihin sitä haluaa käyttää. - Näin ajattelen itse miehenä. Itselleni on tärkeää, että on olemassa puskuria ja ettei elä yli varojensa.
On arvovalintoja. Itselläni ei esimerkiksi ole autoa tai omistusasuntoa. - Joillekin nämä ovat varmoja merkkejä siitä, että olen persaukinen.
En väitäkään olevani erityisen rikas mutta varaa on sen verran, että selviän arkisista menositani mutta voin myös lähteä milloin tahansa reissuun tai käydä teatterissa tai ulkona syömässä isommin miettimättä miten paljon ne maksavat. vaikka tarjoisin itseni lisäksi tosiellekin vastaavat huvit/ kokemukset.
717
Ihan mielenkiinnosta, oletko parisuhteessa tai toivoisitko löytäväsi sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan järkevää, että puolisoilla samankaltainen taloudellinen tilanne. Väännöksihän se vain menee, jos tilanne epätasapainossa.
Mistä löytäisin naisen, joka on taloudellisesti riippumaton ja voi tehdä mitä huvittaa ilman, että tarvitsee käydä töissä?
Väännöksihän se muuten menee, jos tilanne on epätasapainossa.
Jos tuntuu, että harmittaa ettei koskaan päästä vaikka syömään, elokuviin tai lomamatkoille yhdessä kun toisen tulotaso on selvästi matalampi, voi parisuhde olla hankala pidemmällä aikavälillä jollei halua olla jatkkuvasti rahoittamassa molempien kuluja. Tai jos toinen käyttää rahansa jatkuvasti huolettomasti, mahdollisesti on velkaantunut ja toinen on säästäväinen ja vaikka sijoittaa.
Meillä on välillä toinen ansainnut enemmän, toinen vähemmän, mutta suurimman osan ajasta tulotaso on ollut aika sama. Tärkeintä on kuitenkin molempien vastuullinen suhtautuminen rahaan. Kumpikin oli sitä mieltä, että hankitaan yhdessä asunto, jota ei jouduta ottamaan ihan järjetöntä velkaa ja molemmat sitoutuivat nopeaan asuntolainan maksuun. Laina-aika oli huomattavssti pidempi, mutta päätimme juuri työelämän tubulenssien takia maksaa lainan nopeasti pois (siihen aikaan, siinä pankissa pystyi tekemään ilman lisäkuluja lisälyhennykset). Kun laina oli maksettu, kumpikin alkoi sijoittamaan ja myös puskuria on niin, että voidaan ostaa vaika pesukone heti hajonneen tilalle ilman pikavippejä tai osamaksuja. Olen saanut n. viidenkymmenentuhannen perinnön, laitoin valtaosan sijoituksiin, mutta maksoin siitä myös molemmille unelmien matkan Japaniin, jota vieläkin muistellaan. En koskaan kuitenkaan muistuta, että minä maksoin sen. Hän taas maksaa joitain yhteisiä kuluja, joihin en osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pinnallista. Enemmän kuin järkevää, että ottaa puolison, joka ei laske elämänlaatua. Näin ei synny katkeruutta ja suhteella on parempi tulevaisuus.
Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on, että kumppaniehdokkailta voi "vaatia" sitä, mitä itselläkin on antaa.
Minusta tuo nyrkkisääntö ei oikein toimi. Parempi nyrkkisääntö on se, että voi itse määrittää omat kriteerinsä ja etsiä niiden pohjalta, mutta pitää myös hyväksyä vastapuolen kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei raha ole itsessään tärkeää vaan se mihin sitä haluaa käyttää. - Näin ajattelen itse miehenä. Itselleni on tärkeää, että on olemassa puskuria ja ettei elä yli varojensa.
On arvovalintoja. Itselläni ei esimerkiksi ole autoa tai omistusasuntoa. - Joillekin nämä ovat varmoja merkkejä siitä, että olen persaukinen.
En väitäkään olevani erityisen rikas mutta varaa on sen verran, että selviän arkisista menositani mutta voin myös lähteä milloin tahansa reissuun tai käydä teatterissa tai ulkona syömässä isommin miettimättä miten paljon ne maksavat. vaikka tarjoisin itseni lisäksi tosiellekin vastaavat huvit/ kokemukset.
717
Ihan mielenkiinnosta, oletko parisuhteessa tai toivoisitko löytäväsi sellainen?
En ole parisuhteessa. - Kyllä sitä kai jollain tasolla toivon löytäväni ja kohtaavani parisuhdekumppanin. Tarkoitan, että olen oppinut nauttimaan sinkkuelostani vaika edellen olen varmasti itse suurin kriitikkoni ja arvostelijani, niin olen viime vuosina myös yrittänyt opetella puhumaan itselleni toisinaan myös hyväksyvämmin ja tekemään valintoja, jotka minua miellyttävät ja tuovat iloa
En ole itse jaksanut tai viitsinyt itse hakemalla hakea ja etsiä parisuhdekumppania. Luotan siihen, että jos niin on tarkoitettu, niin kohtaann ja löydän Hänet kyllä. - Jollen, niin sitten elän sinkkuna, niin kuin nyt. - Sen sijaan muista ihmissuhteistani, joita minulla on yritän pitää osaltani yllä ja vastavuorosina; en ole eritysien introvertti mutta en myöskään kovin eksovertti, vaan jotain näiden ääripäiden väliltä, kuten kai useimmat meistä.
Parisuhdekumppani olisi itselleni ikäänkuin bonus; mahdollsiuus tehdä hyvästä parempi. On ihmeelliista, mitenm sitä toisaalta nauttii ja iloitsee monetsa asiata paljon enemmän, jos sen voi jakaa ja kokea yhdessä toisen kanssa oli kyse sitten teatteriesitykestä tai arkiesta lounashetkestä.
Olisi se varmasyti enemmämn kuin heinao, jos rinnlla olisi toinen, jonka kanssa saattaisi särkeä ja murtaa ne ikävämmät asiat ja murheet mutta myös monin kertaitaa ja jakaa ne ilon ja onnen hetket - joita kumpiakn elämä vääjäämättä tuo mukanaan elimme sitten sinkkuna tai parisuhteessa.
Tulipa pitkä vastaus yksinkertaieeen kysymykseen. Kiitos jos ennätit/ jaksoit sen lukea!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on ihan ok kunhan et tee omia johtopäätöksiä pelkän miehen ammatin perusteella.
Esim itse olen amisammatissa, jonka takia moni nainen lopettaa keskustelun välittömästi, mutta he eivät tiedä että multa löytyy omaisuutta jo yli miljoonan verran.
Ei kaikilla syy kiinnostuksen loppumiseen ole oletus tulotasosta. Esim. itse ottaisin mieluummin köyhän kulttuurialalla työskentelevän kuin varakkaan täysin erilaisella alalla olevan. Tosin en nyt ihan pelkän työn takia menettäisi kiinnostustani, vaan jos henkilö vaikuttaisi muuten samanhenkiseltä kuin minä, voisin kyllä sen kortin katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, että menin naimisiin sairaanhoitajan kanssa. Elämä olisi niin paljon helpompaa jos puolisokin saisi kunnon palkkaa.
Heh. Peukutukset vaihtuvat heti alapeukuiksi, kun oletettavaa on, että heikommin tienaava on nainen. Aika hyvin tämä tuo esiin palstan ja koko yhteiskunnnan kaksoisstandardin.
Alue: Aihe vapaa
Sellaiset 20-40 vuotta aktiivista ikää jäljellä