Onko pinnallista toivoa kumppania, joka on taloudellisesti samalla tasolla?
Olen 52v, täysipäiväisesti töissä, lapset aikuisia, velaton asunto ja säästöjäkin on pienen osakesalkun verran. Olen treffaillut oman ikäisiäni miehiä, mutta kieltämättä kiinnostus hiipuu kun selviää, ettei ole mitään omaisuutta, erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun kun on vielä alaikäisiä teinejä elätettävänä. Yhdessä ei voitaisi elää sellaista elämään kuin minä toivoisin eläväni rakkaani kanssa. Toiveena löytää loppuelämän kumppani, muuttaa yhteen, matkustella, mökkeillä ja elää mukavaa elämää. Mun rahat riittää siitä omaan osuuteeni, mutta ei elättämään toista.
Kommentit (214)
Ennen tämä oli helppoa kun 0:sta lähdettiin elämään yhdessä. Työtä tehtiin ja yhdessä kasvatettiin omaisuutta
Eihän tuossa ole kyse mistään taloudellisesti samalla tasolla olemisesta kuin näennäisesti. Jos tosiaan treffailet viisikymppisenä oman ikäisiäsi ihmisiä, joilla ei ole omaisuutta se kertoo kahdesta todella oleellisesta asiasta.
Joko heillä on vakavia ongelmia elämänhallinnassa ja rahankäytössä tai sitten heidän arvonsa ovat aivan erilaiset kuin sinun.
Kummassakaan tapauksessa ei kannata jatkaa, luvassa ei ole mitään hyvää.
On pinnallista, mutta saahan sitä toivoa mitä tahansa. On kuitenkaan turha valitaa, jos aina ei saa haluamaansa.
Onko pinnallista jättää kumppani, jos se jää työttömäksi tai esim. sairastuu ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle?
Vierailija kirjoitti:
On pinnallista, mutta saahan sitä toivoa mitä tahansa. On kuitenkaan turha valitaa, jos aina ei saa haluamaansa.
Mutta miksi miehet on niin heikko tasoisia? Kyllä yli 50 vuotiaalla pitäisi olla jo varallisuutta hankittuna.
Vierailija kirjoitti:
Ennen tämä oli helppoa kun 0:sta lähdettiin elämään yhdessä. Työtä tehtiin ja yhdessä kasvatettiin omaisuutta
Entäpä jos toisen tulot ei noussut samaan tahtia ja ei voinut myötävaikuttaa omaisuuden kasvattamiseen? Vaihdettiinko se kumppani silloin rikkaamapaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on ihan ok kunhan et tee omia johtopäätöksiä pelkän miehen ammatin perusteella.
Esim itse olen amisammatissa, jonka takia moni nainen lopettaa keskustelun välittömästi, mutta he eivät tiedä että multa löytyy omaisuutta jo yli miljoonan verran.
Eihän tuossa aloituksessa mainittu koulutuksesta tai ammatista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua vähän harmittaa, että menin aikanaan yhteen persaukisen kanssa. Jos hänkin olisi avioliittomme aikana kerryttänyt edes jokseenkin saman verran omaisuutta, olisi meistä kumpikin ollut myös erossa paremmassa asemassa.
Enää en aio ryhtyä avo- tai avioliittoon, mutta kyllä miehellä pitää olla varaa maksaa omat kulut ja olla rutisematta, jos välillä maksaa minunkin. Sama asenne luonnollisesti koskee aivan yhtä lailla minua, eli kumpikaan ei myöskään laske omia senttejään mustasukkaisena, niin kauan kuin kumpikin maksaa ostoksia tai tapahtumalippuja suunnilleen samaan tahtiin.
Niinpä. Ei siis etsitäkään saman tulo- tai varallisuustason miestä, vaan sellaista, joka voi maksaa myös naisen kulut. Tätähän toki ap varmaan myös haki.
Kun kerta kirjoittaminen näyttää ihan onnistuvan, niin kannattaisi myös panostaa lukemisen opetteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tämä oli helppoa kun 0:sta lähdettiin elämään yhdessä. Työtä tehtiin ja yhdessä kasvatettiin omaisuutta
Entäpä jos toisen tulot ei noussut samaan tahtia ja ei voinut myötävaikuttaa omaisuuden kasvattamiseen? Vaihdettiinko se kumppani silloin rikkaamapaan?
Varmaan joku vaihtoi. Ei ole mitään yleissääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen tämä oli helppoa kun 0:sta lähdettiin elämään yhdessä. Työtä tehtiin ja yhdessä kasvatettiin omaisuutta
Kyllä se vieläkin menee monilla niin, että opiskelijoina mennään yhteen ja hyvässä lykyssä parisuhde kestää pitkään. Tulee mitä tulee, ja kertyy mitä kertyy.
Aika harva on valmis aloittamaan suhteen, jossa joutuu täysin maksumieheksi. Saati, kun ikää on jo viiskymppiä ja toiveet parisuhteelle on muutenkin erilaisia, kuin nuorena (mahdolliset lapset tehty, omaisuutta hankittu) ja järkeä yleensä mukana enemmän. On ihan eri asia, jos jo vakiintuneessa parisuhteessa toisen tulotaso muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan järkevää, että puolisoilla samankaltainen taloudellinen tilanne. Väännöksihän se vain menee, jos tilanne epätasapainossa.
Mistä löytäisin naisen, joka on taloudellisesti riippumaton ja voi tehdä mitä huvittaa ilman, että tarvitsee käydä töissä?
Väännöksihän se muuten menee, jos tilanne on epätasapainossa.
Jos toinen käy töissä ja toinen on taloudellisesti riippumaton, niin yhtälö ei tosiaan toimi, jos esim tuo työstä vapaa haluaa matkustella ympäriinsä, harrastaa ja bilettää. Liian erilainen elämäntilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on ihan ok kunhan et tee omia johtopäätöksiä pelkän miehen ammatin perusteella.
Esim itse olen amisammatissa, jonka takia moni nainen lopettaa keskustelun välittömästi, mutta he eivät tiedä että multa löytyy omaisuutta jo yli miljoonan verran.
99% amismiehistä ei omista mojoonia, eikä kummoista palkkaakaan, sivistyksestä puhumattakaan. Vain gold digger alkaa kysellä omaisuuden perään.
Tulee mieleen kansanlaulu:
Kyllähän muakin sitten hyppelemäähän vietäs joos ne tietääs jotta mullon LEHEMÄ. Muuutta kunnei tierä niin ei liion vierä ja pirukos sen lehemällisen korjaa.
Juu, eittämättä murheellinen tilanne. Teepaitaan teksti, notta miljoonamiäs?
Vierailija kirjoitti:
se ei herättäne mitään ajatuksia että "erosta jäi vain velkaa ja eletään kädestä suuhun"
eli naisten julmuus ja itsekkyys erossa?
eipä tietenkään.
Kaikki naiset siis kollektiivisesti syypäitä siihen miten aloittajan deittailemien miesten erot ovat menneet? Eroaminen on kallista, tuskin se toinenkaan osapuoli rahassa kierii.
Onhan se. Rahalla saa pinnallisuutta, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pinnallista, mutta saahan sitä toivoa mitä tahansa. On kuitenkaan turha valitaa, jos aina ei saa haluamaansa.
Mutta miksi miehet on niin heikko tasoisia? Kyllä yli 50 vuotiaalla pitäisi olla jo varallisuutta hankittuna.
Miksi pitäisi? Ei tässä maailmassa pidä tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko pinnallista jättää kumppani, jos se jää työttömäksi tai esim. sairastuu ja jää työkyvyttömyyseläkkeelle?
Vakiintunut parisuhde on eri asia kuin tapailuvaihe. Ja jos valitsee kumppanin joka pitää taloudestaan huolta eikä elä kädestä suuhun, nuo kriisit eivät todennäköisesti heilauta koko venettä.
Jos haluaa pariutua köyhänä, kannattaa pariutua nuorena. On täysin järkevää että aikuiset ihmiset miettivät elämää askeleen pidemmälle ja olettavat, että 50-vuotiaana perusasiat ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pinnallista, mutta saahan sitä toivoa mitä tahansa. On kuitenkaan turha valitaa, jos aina ei saa haluamaansa.
Mutta miksi miehet on niin heikko tasoisia? Kyllä yli 50 vuotiaalla pitäisi olla jo varallisuutta hankittuna.
Miksi pitäisi? Ei tässä maailmassa pidä tehdä mitään.
Kyllä vähintäänkin omien vanhuusvuosien vuoksi kannattaisi hankkia jotain turvaa. Tuossa iässä sairastuminenkaan ei ole mikään ihan pieni riski enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju on ristiriitainen kun naiset väittävät ettei rahalla ole merkitystä. Tässähän se näkyy että kyllä on. Rikkaat kiinnostavat.
Nuorena sillä ei ollutkaan mitään väliä, kun ei itselläkään ollut mitään.
ap
Minulla ainakin asiat menettävät merkityksensä sitä mukaa, mitä enemmän niitä omistan.
Niinpä. Ei siis etsitäkään saman tulo- tai varallisuustason miestä, vaan sellaista, joka voi maksaa myös naisen kulut. Tätähän toki ap varmaan myös haki.