Minkä ikäisenä on ensimmäinen muistosi lapsuudesta?

Vierailija kirjoitti:

1v 9 kk

Kilpaile vaikka peilikuvasi kanssa.

3,5 v lähtien muistanut erityisiä tapahtumia ja omia tekoja. Olen nyt eläkkeellä.

Muistan kun olin 2 v ja 3 kk. Heräsin yöllä pinnasängystäni ja kierin omassa virtsassani siihen asti, kun isovanhemmat tulivat lopulta pelastamaan. Äidin isä ei elänyt sen jälkeen enää kauaa ja tuo on viimeisiä ja myös ainoita muistikuvia hänestä.

Joku välähdys ihan taaperoiästä. Ennen kuin olen oppinut kävelemään. En tiedä onko tuo muisto vai jokin harha. Ekat koherentit muistot jostain 3 ikävuoden tienoilta.

Ei sitä kukaan usko kuitenkaan. Muistan kun äiti istuessaan piteli minua sylissään niin että olin selälläni ja pääni lepäsi hänen käsissään. Myöhemmin näin hänen pitävän samalla tavalla kissaa ja sanoin, että noin pitelit minuakin ja että mun täytyi olla silloin tosi pieni. Siitä ei ole valokuvaa. Mutta äiti ihmetteli, miten voit muistaa sen. En tiedä, minkä ikäinen olin.

Heti kun synnyin. Ajatus oli että kun tänne syntyy on tehnyt jotain pahaa taivaassa , että tämä on rangaistus. Ja etten halua syntyä pahaan maailmaan.  Elikkä omasta halusta me emme tänne tule.  Ja muistoja on kun mummu häärii vaunujen kanssa ja pakkasella nukun terassilla kuin muutakin. Vauvat nukutettiin ulkona kerran päivässä jostain syystä myös pakkasella että saa raitista ilmaa. Hyvin muistoissa on. Ja ne kertomukset kun venäläiset varasti lasten kenkiä lasten piti olla paljain jaloin ulkona kylmässä. Nytkin varastavat niitä myyntiin kirppikselle. 

Oli keväinen talvi. Pihalla oli vielä lunta ja vesi virtasi pieninä puroina. Minulla oli punaiset kumipintaiset pitkävartiset kintaat. Otin lunta maasta ja yritin sitä muotoilla ja puristaa kuin olin isän nähnyt tekevän. Eihän siitä mitään tullut lumi karkasi pois liukkaista ja kosteista kintaista. En osaa arvioida ikääni tuossa. 

Vierailija kirjoitti:

2,5 -vuotiaana ja vähän alle kolmevuotiaana. Varhaisimmat muistot ovat ajalta, jolloin opin puhumaan.

Muutimme uuteen kotiin juuri ennen kolmevuotissynttäreitä. Muistan joitain tapahtumia entisestä kodista sekä uuden asunnon etsimisestä, joka oli valtavan jännittävää. Muistan tapahtumia puistotädiltä, jossa olin muuttoon asti. Muistan myös, miten oli ärsyttävää jos aikuinen ei ymmärtänyt puhettani.

Teimme isän kanssa lumiukkoa vanhan kodin pihalla. Äiti oli ikkunassa, hänellä oli varmaan tuuletusikkuna auki. Isä huusi äidille, että tämä heittäisi lumilapion. Äiti heitti minun pienen lumilapioni ensimmäisen kerroksen ikkunasta hankeen. Olin innoissani, se oli jännintä mitä koko elämässä ikinä oli tapahtunut! Tämä hurja juttu, maailman järkevin äiti viskomassa äkkiä hymyhuulin tavaroita ikkunasta pihalle, on jäänyt mieleen. Olin aika hiljakkoin varmaan itse päässyt kärryille, ettei tavaroita saa heitellä. 

2- tai 3-vuotiaana, söin ensimmäistä kertaa mustikoita ja ihmettelin niitä.