Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki yhteydenpito "koneistoon" kuten työkkäriin, hoidettiin ainoastaan kirjeitse. Rentoa meininkiä nykyiseen verrattuna.
Silloin esimerkisi vaatimus työpaikkojen hakemisesta olisi ollut mahdoton toteuttaa jo teknisesti.
Ei niitä laskuja tullut ennen vanhaan niin paljon. Monella oli töissä ns. huoltotili eli ne lainanlyhennykset ja säännöllisesti toistuvat maksut maksettiin sieltä. Laskunmaksuautomaatit tulivat kasarin loppupuolella ja asiakkaita siirrettiin konttoreista sinne. Yhtäkkiä laskujen maksu konttorissa maksoikin 12 markkaa per lasku ja se oli iso summa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yhteydenpito "koneistoon" kuten työkkäriin, hoidettiin ainoastaan kirjeitse. Rentoa meininkiä nykyiseen verrattuna.
Silloin esimerkisi vaatimus työpaikkojen hakemisesta olisi ollut mahdoton toteuttaa jo teknisesti.
Kyllä ne hoidettiin puhelimitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon ei esitelty takapuolta missään, ainoa vaihtoehto olisikin ollut kuva kaupan ilmotustaululla. Tykättiin myös että takapuolen piti olla pieni. Ei saanut käyttää pitkiä housuja töissä ennenkun 80-luvun puolivälin jälkeen, ainakaan omassa työpaikassa ja silloinkin toivottiin että olisi joku tunika tms vielä päällä
En ole koskaan hame päällä töihin mennyt ja työt aloitin v.81. En edelleenkään omista hametta vaikka olen nainen.
Kun minä olin kesätöissä 1970-luvun lopulla, niin piti aina olla hameen kanssa sukkahousut - kesähelteelläkin. Olin farkkutyttö ja yhdessä kesätyöpaikassa toimistossa olin töissä sen ajan muotivaatteessa eli farkkuhaalareissa, ihan pitkissä sellaisissa ei mitkään shortsit. Siitä tuli sanomista vanhemmilta naispuolisilta työntekijöiltä. Pako
En pitänyt koskaan ahdistavia sukkahousuja, ja sainkin äidiltäni täyslaidallisen kun rippijuhlissa hän huomasi ettei moisia ole jalassani! Oikein sijisi hampaiden välistä vihaisena, kun ei kehdannut muiden edessä moittia suoraan 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoittauduin tenttiin täyttämällä tenttikuoreksi kutsutun pahviläpyskän ja jättämällä sen laitoksen hyllykköön määräpaikalle. Tentin jälkeen kävin toiveikkaana katselemassa laitoksen ilmoitustaulua, olisiko tuloksia tullut.
Olis kiva päästä tuohon aikaan takaisin vaikka kuukaudeksi. Aikaan ennen kännyköitä ja tietokonetta. Olis varmasti ikimuistoinen kokemus. Silloin -70 -80 luvulla ei osannut arvostaa sitä vapautta minkä kännykättömyys ja tietokoneettomuus antoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.
Lainauksen ja palautuksen hoitaa asiakas automaatilla. Kumma, että edelleen siellä on yhtä paljon henkilökuntaa. Vaikka on niitä itsepalveluaikojakin.
Ennen oli itse vastuussa, jos teki työssä jonkin virheen tai tuli viivästys. Nyt ei ole kukaan vastuussa, syytetään järjestelmäongelmia, päivityksiä yms. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kylässä naapureilla ja sukulaisilla niin, ettei välttämättä edes sovittu mitään etukäteen, vaan mentiin vain iltaa istumaan, puolin ja toisin. Tämä toimi tietysti vain, jos välimatkaa ei ollut paljon.
Kaupassa oli monella käytössä tili, johon kirjattiin ostoksia, ja lasku maksettiin myöhemmin kerralla.
Valokuvia otettiin oikealla kameralla, ja tavallisissa perheissä oli yleensä sellainen pieni kamera, johon laitettiin filmikasetti ja salamavalo oli kertakäyttöinen kameraan liitettävä osa. Filmi vietiin sitten valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi.
Ottiko kukaan selfieitä? Jos kävin vaikka New Yorkissa, saatoin ottaa kuvia nähtävyyksistä ilman että itseäni näkyi kuvissa ollenkaan. Jos näyn nuoruuteni matkakuvissa, niin ne täytyy olla varmaan 100% matkaseuralaisen tms. ottamia. Melkoinen kulttuurinmuutos tässä (toki puhelimella on käytännössäkin helpompi ottaakin selfie).
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.
Niin, piti osata lukea. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pornolehtiä piti käydä naama punaisena ostamassa R-kioskilta.
Hesarissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kylässä naapureilla ja sukulaisilla niin, ettei välttämättä edes sovittu mitään etukäteen, vaan mentiin vain iltaa istumaan, puolin ja toisin. Tämä toimi tietysti vain, jos välimatkaa ei ollut paljon.
Kaupassa oli monella käytössä tili, johon kirjattiin ostoksia, ja lasku maksettiin myöhemmin kerralla.
Valokuvia otettiin oikealla kameralla, ja tavallisissa perheissä oli yleensä sellainen pieni kamera, johon laitettiin filmikasetti ja salamavalo oli kertakäyttöinen kameraan liitettävä osa. Filmi vietiin sitten valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi.
Ottiko kukaan selfieitä? Jos kävin vaikka New Yorkissa, saatoin ottaa kuvia nähtävyyksistä ilman että itseäni näkyi kuvissa ollenkaan. Jos näyn nuoruuteni matkakuvissa, niin ne täytyy olla varmaan 100% matkaseuralaisen tms. ottamia. Melkoinen kulttuurinmuutos tässä (toki puhelimella
Kun itse otan valokuvia lomamatkoillani, kuvaan nähtävyyksiä enkä itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka aamu tuli kahvikupposen kera luettua edellis päivän uutiset paperisesta lehdestä.
Paperinen Hesari peitti pienen yksiön lattian kokonaan auki levitettynä.
Niin, nykyistä Hesaria ei erota ilmaisjakelulehdestä.
Tämä ainakin kiva muisto netittömästä ajasta ja siitä kun ei Netflixeistä tai Yle Areenoista ollut tietoakaan.
Noin -94 ja oli tämä iso Kummeli-villitys ja fanitus suurta itselläkin. Silloin sai hyvin kaveriporukan kasaan kun nauhoitteli jaksoja videolle ja seuraavana päivänä ilmoitan koulussa, että eilisen Kummelin nauhoitin ja tulkaa katsomaan koulun jälkeen. Yleensä noin 2-3 kaveria tulikin ja jakso katsottiin ja sen jälkeen hyvin vietettiin aikaa yhdessä muutenkin. Tiedä olivatko todellisuudessa katsoneet jakson tuoreeltaan, mutta eivät raaskineet kertoa totuutta.
Siihen aikaan Kummelit muutenkin tuli kahden viikon välein eli pitkä aika odottaa ennen suoratoistopalvelujen aikakautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin kylässä naapureilla ja sukulaisilla niin, ettei välttämättä edes sovittu mitään etukäteen, vaan mentiin vain iltaa istumaan, puolin ja toisin. Tämä toimi tietysti vain, jos välimatkaa ei ollut paljon.
Kaupassa oli monella käytössä tili, johon kirjattiin ostoksia, ja lasku maksettiin myöhemmin kerralla.
Valokuvia otettiin oikealla kameralla, ja tavallisissa perheissä oli yleensä sellainen pieni kamera, johon laitettiin filmikasetti ja salamavalo oli kertakäyttöinen kameraan liitettävä osa. Filmi vietiin sitten valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi.
Ottiko kukaan selfieitä? Jos kävin vaikka New Yorkissa, saatoin ottaa kuvia nähtävyyksistä ilman että itseäni näkyi kuvissa ollenkaan. Jos näyn nuoruuteni matkakuvissa, niin ne täytyy olla varmaan 100% matkaseuralaisen tms. ottamia. M
"Kun itse otan valokuvia lomamatkoillani, kuvaan nähtävyyksiä enkä itseäni."
Taitaa olla nykyään harvinaisempaa, jos ko. kuvissa ei ole yhtään selfietä? Eikös porukalla ole tapana jakaa selfieitä somessa tai esim. WhatsAppilla läheisille/ystäville?
Meille tulee edelleen TV-ohjelmalehti, siinä on kerralla 2 viikon ohjelmat :)
Ensimmäiseksi tulee mieleen ettei silloin pyöritty palstalla.
Ei nyt varsin nettiin liittyvä, mutta yleisesti tekniikan kehittymiseen.
Aikoinaan oli aivan kauheaa soittaa vaikkapa tyttöystävälle, kun lankapuhelimessa ei ikinä tiennyt kuka sieltä vastaa. Tuntien kuumottelu, että miten esittelee itsensä ja esittää asiansa.
Pahinta oli, jos tyttöystävä ei ollutkaan kotona ja sitten vaikkapa tunnin päästä taas uusi yritys.