Lue keskustelun säännöt.
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaston kirjoissa oli takakannessa pieni lokero paperiselle lainauskortille, johon kirjastonhoitaja leimasi viimeisen palautuspäivän. Kirjat piti myös aina lainata kirjastonhoitajalta, hänelle piti laittaa kirjapino eteen ja hän jokaiseen takakanteen laittoi sen kortin, jossa viimeinen palautuspäivä.
Muistatko oman numerosi?
Minä muistan ainakin kansakoulun numeron. Siellä oli hyllyssä paksu ruma kirja, jonka minäkin lainasin. Taisi olla viimeinen siinä lasten hyllyssä, kun olin lukenut jo kaikki muut. Sitä oli lainattu aikaisemmin vain kerran vuosikymmeniä aikaisemmin, ja edellisellä lainajalla oli ollut sama numero kuin minulla. Kirja oli Välskärin kertomuksia, enkä minä sitä lukenut, lainasin vain. Tämä oli ennen sitä palautuspäiväkorttia, eli jokaisella lainaajalla oli kortti, johon
Koulun kirjastossa oli kirjojen takana kortit, joihin laina-ajan piti kirjoittaa nimensä. Lainasin pari Oiva Arvolan kirjoittamaa kirjaa. Parikymmentä vuotta eräs tuttuni oli äidinkielenopettajana samassa koulussa ja hän kertoi selaillessa paria Oiva Arvolan kirjaa ja ne olivat olleet kirjat, jotka olin lainannut ja olin ollut vielä kirjojen ainoa lainaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakalla käytiin silleen että otettiin päivän lehti lueskeltavaks. Nykyään se on melkeen poikkeuksetta puhelin.
Mulla on edelleen akuankkoja vessass
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun puolivälissä kun nettiä ei vielä ollut, pankkiasiat hoidettiin modeemiyhteydellä. SYP:illä oli oma Mikro-yhteys tätä varten.
Kyllä NETTI oli jo 80-luvun puolivälissä. on ollut jo 60-luvulla. Se että SINÄ et sitä vielä silloin käyttänyt ei tarkoita ettei sitä olisi ollut olemassa.
INTERNET nykymuodossaan kaiken kansan käyttöön tuli vasta 90-luvulla.Vain hyvin harvoilla oli laitteet, taidot ja yhteydet sen käyttöön aikaisemmin. Silloin asiat hoidettiin puhumalla ja kirjoittamalla. Oikein vanhaan aikaan kuvakirjoituksella ja laulamalla.
Vasta reilusti 2000 luvun puolella netissä alkoi ylipäätään olemaan mitään. T: altavistaaja
Muutin pois kotoa vuonna 1996 ja harkitsin lankapuhelinliittymää, mutta heräsin sitten silloiseen nykyaikaan ja ostin kännykän. Mutta pari vuotta myöhemmin piti lopulta hommata sekin lankaliittymä jotta pääsin tietsikalla nettiin huimalla 33 kbit/s nopeudella. Taas muutama vuosi eteenpäin niin tilasin ADSL-yhteyden kun se tuli saataville, ja lakkautin lankapuhelimeni tarpeettomana.
80-luvun alussa kovin pullistelu & elvistely juttu oli se, kun joku oli hankkinut noin 10 kiloisen Nokia "kännykän" eli mobira senator raahattavan puhelimen ja kilautti jollekin ja sanoi "soitan kesämölkiltä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla oli korvalappustereot ja vitsailtiin silmälappuvideoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi puhelinluettelo ilmestyi kerran vuodessa. Sieltä löytyi aakkosjärjestyksessä kaikkien nimet ja puhelinnumerot.
Näitä roudattiin joskus väkisin ihmisten ovien taakse. Vielä 2000-luvulla. Jotain sai ilmaiseksi sentään.
Olin postissa töissä 2005 ja juu roudattiin. Ihme että se seurana ekana päivänä ollut TET-poika ei tullut enää loppuviikosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa kovin pullistelu & elvistely juttu oli se, kun joku oli hankkinut noin 10 kiloisen Nokia "kännykän" eli mobira senator raahattavan puhelimen ja kilautti jollekin ja sanoi "soitan kesämölkiltä".
Juuri näin, mutta tuo oli 80-luvun lopussa juppiaikana.
Kaverilta sain lainaan pornolehtiä, sitä ennen tumputin anttilan alusvaateosion avulla. Netti kun tuli niin oli se kyllä aikamoinen muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa kovin pullistelu & elvistely juttu oli se, kun joku oli hankkinut noin 10 kiloisen Nokia "kännykän" eli mobira senator raahattavan puhelimen ja kilautti jollekin ja sanoi "soitan kesämölkiltä".
Juuri näin, mutta tuo oli 80-luvun lopussa juppiaikana.
Tuo senator "kännykkä" tuli markkinoille 1982, mutta sillä varmaan rehvasteltiin koko 80-luku läpi, koska se oli aika kallis kapistus siihen aikaan.
Jos halusit uusimmat hitit talteen, niin mankan edessä saatettiin viettää useampikin tiima, joskos se juontaja soittaisi sen hyvän biisin ja pääsisi painamaan REC:iä siitä kasettimankasta.
Ja auta armias ku se juontaja puhui sen kappaleen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla oli paperisia karttoja autossa. Outoon osoitteeseen ajaminen oli aina seikkailu. Ensin piti sieltä kartasta etsiä missä se Nännikuja 3 sijaitsee. Sen jälkeen suunnitella reitti miten sinne oikein ajetaan. Vieraassa kaupungissa oli helposti ihan eksyksissä.
Mulla on edelleen paperikartta autossa, tykkään siitä enemmän kun navigaattorista. Kaupunkiajossa toki navi on kätevä.
Lankapuhelimeen laitettiin 15 metriä pitkä jatkojohto, jonka avulla teinit saattoivat puhua puhelunsa yläkerrassa omissa huoneissaan.
Tein ensimmäisen opinnäytetyöni tietokoneella suomalaisella Teko- nimisellä tekstinkäsittelyohjelmalla. Tekstin tallensin korppulevykkeelle. Tulostamassa kävin kaverin luona, jonka työpaikalla oli ison pakastearkun kokoinen tulostin.
Kaupassa maksoin paperishekillä, johon käsin kirjoitin summan ensin numeroin, sitten sama summa sanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittujen Palojen mainoskirjeet: "Kiinnitä extrabonustarra kohtaan 1, arvontatarra kohtaan 2 ja yllätysvoittotarra kohtaan 3". Vastaanottaja maksoi postimaksun värikkäässä kirjeessä, jos teki tilauksen (minkälie-lehden tai kirjasarjan). Jos halusi osallistua vain arvontaan, piti lähettää harmaansävyinen kirjekuori ja maksaa itse postimaksu. Tarroistakin taisi kelvata vain se "Olen jo voinut voittaa" -tarra.
Hauskahan noita lapsena oli askarrella, taisin matkia joskus omiin "lomakkeisiinkin" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillon ei esitelty takapuolta missään, ainoa vaihtoehto olisikin ollut kuva kaupan ilmotustaululla. Tykättiin myös että takapuolen piti olla pieni. Ei saanut käyttää pitkiä housuja töissä ennenkun 80-luvun puolivälin jälkeen, ainakaan omassa työpaikassa ja silloinkin toivottiin että olisi joku tunika tms vielä päällä
En ole koskaan hame päällä töihin mennyt ja työt aloitin v.81. En edelleenkään omista hametta vaikka olen nainen.
Kun minä olin kesätöissä 1970-luvun lopulla, niin piti aina olla hameen kanssa sukkahousut - kesähelteelläkin. Olin farkkutyttö ja yhdessä kesätyöpaikassa toimistossa olin töissä sen ajan muotivaatteessa eli farkkuhaalareissa, ihan pitkissä sellaisissa ei mitkään shortsit. Siitä tuli sanomista vanhemmilta naispuolisilta työntekijöiltä. Pakottivat johtajan ottamaan minut puhutteluun, mutta johtaja olikin kiva ja sanoi, että älä välitä niistä tädeistä 😂 Mutta varmaan jos olisin ollut ylemmässä asemassa ja vakihommissa, olisi pitänyt olla päällä hame ja sukkahousut.
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimeen laitettiin 15 metriä pitkä jatkojohto, jonka avulla teinit saattoivat puhua puhelunsa yläkerrassa omissa huoneissaan.
Tein ensimmäisen opinnäytetyöni tietokoneella suomalaisella Teko- nimisellä tekstinkäsittelyohjelmalla. Tekstin tallensin korppulevykkeelle. Tulostamassa kävin kaverin luona, jonka työpaikalla oli ison pakastearkun kokoinen tulostin.
Kaupassa maksoin paperishekillä, johon käsin kirjoitin summan ensin numeroin, sitten sama summa sanoilla.Samoin, Teko mahtui korpulle ja toisella korpulla oli inssityö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvaaminen: kameraan piti ostaa filmiä, ja yhdelle filmirullalle sai otettua 24 tai 36 kuvaa. Täysi filmi vietiin valokuvaliikkeeseen kehitettäväksi, ja sitten sait kuoressa nipun paperikuvia. Lisämaksusta sai tuplakuvat.
Valokuvaa ottaessasi, et tiennyt, millainen kuvasta tuli.
Vasta tosissaan sitten kun vaivauduit fyysisesti menemään valokuvausliikkeeseen, annoit sen rullan heille kehitettäväksi ja muutaman päivän kuluttua menit kuvia hakemaan kuoressa, sait nähdäksesi ne paperikuvat ja millaiset niistä tuli. Noutopäivän sait jo valmiiksi jättäessäsi rullan heille. Sait sen pienellä lapulla, että xx päivänä klo silloin ja silloin voit noutaa paperikuvat.
Millasia kameroita te käytitte? Kyllä minun kameroissa oli etsin ja uudemmissa jopa valotusmittari, eli tiesin hyvin millaisia
"Millasia kameroita te käytitte? Kyllä minun kameroissa oli etsin ja uudemmissa jopa valotusmittari, eli tiesin hyvin millaisia kuvista tulisi."
Sitä halvinta mallia, jossa pattereita tarvittiin ainoastaan salamavaloon. Etsin toki löytyi, mutta erillisestä "putkesta", joten usein tuli vahingossa kuvattua omaa sormea. Valotukseen pystyi vaikuttamaan vain salamalla ja filmivalinnalla (käytännössä ISO200 tai ISO400), joten melkoista arpapeliä tuo touhu oli :D
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimeen laitettiin 15 metriä pitkä jatkojohto, jonka avulla teinit saattoivat puhua puhelunsa yläkerrassa omissa huoneissaan.
Tein ensimmäisen opinnäytetyöni tietokoneella suomalaisella Teko- nimisellä tekstinkäsittelyohjelmalla. Tekstin tallensin korppulevykkeelle. Tulostamassa kävin kaverin luona, jonka työpaikalla oli ison pakastearkun kokoinen tulostin.
Kaupassa maksoin paperishekillä, johon käsin kirjoitin summan ensin numeroin, sitten sama summa sanoilla.
Itse olen käyttänyt TEKOa vielä 1990-luvulla kun olin kesätöissä työvoimatoimistossa.
Ennen korppuja oli lerput ja ennen niitä oli lävistyskortit. Vielä joskus 1970-luvulla oli ammatti nimeltä lävistäjä.
Shekkejä oli käytössä vielä 1970-luvulla, muistelen jossain vaiheessa vanhempieni niitä käyttäneen. Mutta aika pian ne hävisivät. Oli aika shokki kun monta kymmentä vuotta myöhemmin opiskelin yliopistossa USA:ssa ja oli pakko hankkia siellä shekkivihko -- tuntui kuin olisi joutunut aikakoneella menneisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvaaminen: kameraan piti ostaa filmiä, ja yhdelle filmirullalle sai otettua 24 tai 36 kuvaa. Täysi filmi vietiin valokuvaliikkeeseen kehitettäväksi, ja sitten sait kuoressa nipun paperikuvia. Lisämaksusta sai tuplakuvat.
Valokuvaa ottaessasi, et tiennyt, millainen kuvasta tuli.
Vasta tosissaan sitten kun vaivauduit fyysisesti menemään valokuvausliikkeeseen, annoit sen rullan heille kehitettäväksi ja muutaman päivän kuluttua menit kuvia hakemaan kuoressa, sait nähdäksesi ne paperikuvat ja millaiset niistä tuli. Noutopäivän sait jo valmiiksi jättäessäsi rullan heille. Sait sen pienellä lapulla, että xx päivänä klo silloin ja silloin voit noutaa paperikuvat.
Millasia kameroita te käytitte? Kyllä minun kameroissa oli etsin ja uudemm
Ja miten noloa kun tiesi että ne kuvien kehittäjät näki kaikki omat kuvat! Lomallahan otettiin bikinikuvia ja pussailukuvia poikaystävien kanssa...
Olen maksanut paperilaskuja myös puhelimella. Kaikki tili- ja viitenumerot piti näppäillä.