Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämä ennen nettiä - muistellaan asioita kaikesta mahdollisesta, miten asiat ennen hoidettiin ilman nettiä
Tähän listaan voisi lisätä myös ajan ennen kännyköitä myös.
Eli ihan mitä tahansa, miten asiat hoidettiin ilman nettiä ja kännykkää.
Aloitan.
Koulussa 1980-luvulla ollessani repussa piti kuljettaa aina mukana pientä ruutuvihkoa, jonka nimi oli reissuvihko. Se nimenomaisesti seilasi kodin ja koulun väliä, opettaja kirjoitti käsin jokaisen oppilaan reissuvihkoon tietoja, esim. vanhempainillasta sun muusta. Vanhempi kuittasi opettajalle vihkoon. Oppilas toimi välikätenä. Näin toimi viestienvaihto ennen wilmaa.
Kommentit (670)
Kyllä aika moni asia hoitui näppärästi ennen mobiililaitteita. Pankkikonttoreita oli joka kulmalla, kaikki viralliset hakemukset lähetettiin postitse, mutta posti kulki nopeasti ja konttoreissa oli työvoimaa.Puhelimella sai hoidettua hyvin monta asiaa. 70-luvulla sai lankapuhelimesta kaikenlaisia palveluita kuten automaattisen herätyksen, sitten oli joku Neiti Aika, soitit numeroon ja se kertoi sulle oikean ajan.Muistelen että puhelimesta sai reaaliaikaisia pörssikurssejakin, tästä en voi olla sata varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yves Rocher, tuo jättimäinen kosmetiikkayritys. Sen katalogit ja tilauskaavakkeet olivat ihania leikkaa-liimaa askarteluja. Monesti oli mukana hajuvesinäytteitä, pieniä huulipunia. Katalogi oli valtavan paksu, sitä tutkiessa meni tuntikausia ja tilaus rustattiin paperille ja postilaatikkoon.
Ihan niinkuin netti, mutta paperisena kaikki.
Muistan sen tuoksun. Sen paksun katalogin sivuissa oli joku tuoksu, ei sama, mutta aina se tuoksui. Ai että, miten kaipaakin sitä fiilistä, kun pääsi selaamaan sivuja ja liimaamaan niitä tilaustuotelippuja.
Tänään tuli Sokoksen 1+3-päivää mainoskatalogi ja sitäkin on kiva selata, paljon mukavampaa kuin selata netissä.
Ennen oli noita meikki ja muiden tuotteiden esittelijöitä.
Pidettiin jonkun kotona, ja piti laittaa jotain naposteltavaa.
Tämä kenen luona nämä esittelyt pidettiin, niin sai yleensä esittelijältä pienen lahjan.
Oriflame-kutsuilla sitten istuttiin ja esittelijällä oli tuotteita joita esitteli, ja itse sai sellaiset tuotevihot joita selattiin, ja myyjä sitten hoiti ne tilaukset, ja ilmoitettiin kun tuotteet tulivat ja ne sai noutaa.
Koska matkapuhelimia ei ollut ja ajatus kasvattamisesta & vanhempien ja lasten välisestä suhteesta hyvin erilainen kuin nykyään, nuorilla oli todella paljon vapaampaa - tai ehkä välinpitämättömämpää.
1990-luvulla teini-ikää eläneenä omassa kaveriporukassani oli ihan tavallista, ettei aina menty kotiin yöksi, vaan jäätiin jonkun kaverin luo tai jonnekin tuntemattomien ihmisten bileiden jatkoille. Perjantai-iltana kun lähdettiin liikenteeseen, niin saatettiin lauantai-iltapäivällä kulkeutua kotiin tai ehkä vasta sunnuntaina. Vanhemmille ei kukaan ilmoittanut tai soittanut mitään, eivätkä vanhemmat olleet mitenkään huolestuneita, eivätkä ainakaan meillä edes kyselleet, että missä olet ollut.
1990-luvulla nuoret myös joivat todella paljon ja humalahakuisesti.
Sähkömittarinlukija kävi lukemassa mittarin ja sähkölasku tuli sen perusteella ja aika harvoin.
Ennen mittareita sähkön käyttö arvioitiin sen perusteella kuinka kirkasta lamppua käytettiin ja montako niitä talossa oli. Juuri muita sähkölaitteita ei siihen aikaan ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiva muistella vanhoja. Hienoa aikaa se oli. Ei ollut googlea, vaan tietosanakirjoista haettiin tieto tai kirjastosta. Pankissa käytiin paikan päällä. Ravintolaan soitettiin lankapuhelimella, ja varattiin pöytä. Puhelinluettelot oli kova sana.
Joskus tuli myös postinumeroluettelo katuosoitteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitelin hommat ns. manuaalisesti. Esim. parisuhteen kirjepostilla ja vittuilun kasvokkain enkä täällä.
Miksi muistelette menneitä?
On olemassa vain tämä hetki.
Menneisyys ei ole sitä mitä kuvittelette sen olevan.
Muistot vääristyvät ajan kanssa.
Menneisyyttä ei ole olemassa.
Kulutatte vain nykyistä aikaanne johonkin mitä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan että minusta oli hienoa, kun muutin vanhempien luota omaan asuntoon, hankin oman lankapuhelimen ja sain nimeni puhelinluetteloon. Se oli ikään kuin virallinen tunnustus että nyt olen itsenäinen ihminen.
Toisilla oli vuokraliittymä lankapuhelimeen. Niistä ei saanut mitään takaisin kun lopetti liittymän.
Itselläni oli puhelinosake. Kun sen myi takaisin puhelinlaitokselle tai tutulle, niin siitä sai omansa takaisin.
Ja sen arvo oli aina sen mukaan mikä oli osakkeen arvo.
Asiat myös hoidettiin fyysisesti puhelinlaitoksella, missä pystyi myös maksamaan laskunsa.
Paljon muuten puhelinliittymä maksoi aikoinaan Esim. HPY? Eikö tuossakin ollut jokin vuokra tai oma juttu. vaikka yleisesti puhutaan, että tietoliikenne maksuja ei ennen ollut, niin ei se puhelinkaan ilmainen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas miten mukava lukea, että joku muukin haluaa elää ilman älypuhelinta ja osaa käyttää karttoja - nuoret eivät kaikki enää selviä meidän tavallamme. Viime aikoinahan on kirjoitettu siitä, että kansa on muuttunut tyhmemmäksi ja syy on aika selvä...
Mutta pari kommenttia aikaisempiin tosi mielenkiintoisiin muisteluihin: shekin käyttäjän piti avata shekkitili pankista - ei shekkejä voinut kirjoittaa kuka tahansa. Ja harvalla oli shekkitili, sillä tavallinen säästö/palkkatili oli eri asia. Avastin shekkitilin 80-luvun alussa kun aloin tekemään pientä bisnestä. Se maksoi enemmän kuin tavalllinen tili.
Puhelinluettelot taas tulivat vuosittain niille, joilla oli ko. puhelinyhtiön osake eli puhelin. Hesassa taisi maksaa pari tuhatta markkaa 70-luvun puolivälissä, kun ostin sellaisen meille. Sitä ennen ei perheellä ollut rahaa omaan puhelimeen. Hesassa paikallispuhelu (ts saman yhtiön
Joo tuossa mennään jo liian pitkälle. Hehheh etkö osaa käyttää qr koodeja?
No mitä jos ei halua ja moni voi kokea ne epäkäytännölliseksi? Ei tuollaisesta voi leimata kalkkikseksi tai sellaiseksi, joka ei osaa tai suostu käyttämään kännykkää tai tietotekniikkaa.
Pohjanoteeraus oli jollain lentoyhtiöllä oliko Finnair? Netti oli tilattu ja maksettu ja sen sai käyttöön ottamalla qr koodin siitä selkämyksestä, jossa ei ollut muuta kun : Ota qr koodi nettiä varten. . Mitään ohjetta ei ollut tilauksen yhteydessä, eikä löytynyt mistään lappusesta. Hieno sähköposti tuli, että tilaus maksettu.
Hei ensinnökin olisi voinut olla vähän enemmän ohjeita. En erityisemmin tuntemut itseäni henkilöksi, joka ei osaa käyttää tietotekniikkaa tuossa tilanteessa, vaan hieman käyttäjäystävällisemmäksi voi ne tekniset palveluakin laittaa ohjeineen.
Jos ohjeistus huono tai nettisivut epäkäytännölliset, osaamaton on ollut se suunnittelija, ei käyttäjä. Aika typerää kun maksullinen palvelu kuitenkin. Sain sen netin sitten ilman qr koodia jotenkin ihan www sivun kautta, mutta jos palvelun ostaa, voisi olla vähän paremmat ohjeet niillekin, jotka eivät pelaile tai tykkää pelata qr koodien kanssa. Periaatteessa pitäisi riittää, että osaa käyttää kännykkää ja nettiä. Muu pitäisi olla vapaavalintaista qr koodeineen.
Mitä tapahtunut mm. sille, että jos haluat kirjautua johonkin, piti luoda vain käyttäjätunnus ja salasana ja niiden avulla pääsi kirjautumaan. Nykyään on ties mitä vahvistuksia sähköpostiin ja kännykkään ja koodien laittoa. Turhaa ajanhukkaa. Huonoa suunnittelua sanon mä!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika moni asia hoitui näppärästi ennen mobiililaitteita. Pankkikonttoreita oli joka kulmalla, kaikki viralliset hakemukset lähetettiin postitse, mutta posti kulki nopeasti ja konttoreissa oli työvoimaa.Puhelimella sai hoidettua hyvin monta asiaa. 70-luvulla sai lankapuhelimesta kaikenlaisia palveluita kuten automaattisen herätyksen, sitten oli joku Neiti Aika, soitit numeroon ja se kertoi sulle oikean ajan.Muistelen että puhelimesta sai reaaliaikaisia pörssikurssejakin, tästä en voi olla sata varma.
Käsi sydämelle, haluaisitko todella mennä pankin konttoriin joka ikisen laskun kanssa versus se, että 95 % laskuista tulee e-laskuina suoraan verkkopankkiisi ja lähtee maksuun automaattisesti, jos niin olet määritellyt tai sitten hyväksyntäsi jälkeen, mikäli niin olet halunnut. Epäilen kyllä, että kovinkaan moni ei ihan oikeasti tuota aikaa kaipaa. Omat 90 vuotta lähetyvät vanhempanikin käyttävät verkkopankkia, ikä ei useinkaan ole esti, jos halua oppia on (eikä muistisairaus ole iskenyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika moni asia hoitui näppärästi ennen mobiililaitteita. Pankkikonttoreita oli joka kulmalla, kaikki viralliset hakemukset lähetettiin postitse, mutta posti kulki nopeasti ja konttoreissa oli työvoimaa.Puhelimella sai hoidettua hyvin monta asiaa. 70-luvulla sai lankapuhelimesta kaikenlaisia palveluita kuten automaattisen herätyksen, sitten oli joku Neiti Aika, soitit numeroon ja se kertoi sulle oikean ajan.Muistelen että puhelimesta sai reaaliaikaisia pörssikurssejakin, tästä en voi olla sata varma.
Käsi sydämelle, haluaisitko todella mennä pankin konttoriin joka ikisen laskun kanssa versus se, että 95 % laskuista tulee e-laskuina suoraan verkkopankkiisi ja lähtee maksuun automaattisesti, jos niin olet määritellyt tai sitten hyväksyntäsi jälkeen, mikäli niin olet halunnut. Epäilen kyllä, että kovinkaan moni ei ihan oikeasti tuota aikaa kaipaa. Omat 90 vuotta lähetyvät vanhem
No enpä tiedä. Ei se konttoreissa käyminen ollut niin stressaavaa kuin nykyään. Ja eiöhän silloin maksettu laskut samaan aikaan eikä juostu siellä joka kerta kun lasku tuli. Ei niitä laskuja tullut samassa syklissä ku nykyään.Lapsiakin palveltiin kun vei säästöpossun sinne. Laskivat rahat ja siirsivät ne pankkikirjalle. Aikakäsitys oli tuolloin vähän erilainen kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän numeroa ei ollut luettelossa, mutta ei se mikään salainen ollut. Vai siis tekikö jo ihan vaan se salaiseksi, että ei ollut luettelossa? :D
Me otimme pois, koska häiriösoittoja alkoi tulla niin paljon pikkutunneilla varsinkin. Silti ei ollut salainen. Tuo auttoi jo paljon, kun ei luettelosta löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli aina oma kunnon työhuone, jossa sai pitää viherkasveja ja lasten valokuvat. Nykyään ollaan virikekanalassa, jossa omille tavaroille on pieni laatikko ja aina ne parhaat työpisteet viedään heti. Hatuttaa kun kaikki näkevät toisensa.Tuolin ja pöydän säädöt tehtävä joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli aina oma kunnon työhuone, jossa sai pitää viherkasveja ja lasten valokuvat. Nykyään ollaan virikekanalassa, jossa omille tavaroille on pieni laatikko ja aina ne parhaat työpisteet viedään heti. Hatuttaa kun kaikki näkevät toisensa.Tuolin ja pöydän säädöt tehtävä joka kerta.
Tämä - on syvältä!!!
Ketju samasta aiheesta.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4747771/miten-kavi-ennen-internettia-jo…
Jos halusi tietoa artisteista, heidän oikeista nimistään, syntymäajoistaan, perheistään, levyistään, fanclubeistaan jne, niin kirjoitettiin kysymys postikorttiin ja lähetettiin Suosikin rockproffalle. Vastaus tuli ehkä parin kuukauden päästä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muistatko-viela-talta-legendaarinen…
Jos haluttiin tietää mikä on Zairen (nyk Kongon demokraattinen tasavalta) pääkaupunki, niin mentiin naapuriin, missä oli Kodin suuri tietosanakirja. Muistaako kukaan tuon tv-mainoksen?
Pääsin töistä puoli tuntia ennen pankin sulkemista, joten ne olivat pahalla päällä, kun menin maksamaan laskuja vähän ennen puljun suljemista.
Eipä ole niitä ongelmia enää, mutta ei ole juuri pankkikonttoreitakaan.
Jos halusi ostaa vaikka kengät, piti lähteä katsastamaan kaupungin kaikki kenkäkaupat ja vertyailemaan tarjontaa. Sama minkä tahansa tuotteen kohdalla.
Alue: Aihe vapaa
Osuusliike maksoi palautusta eli bonusta niiden kassakuittien perusteella, jotka asiakas palautti kauppaan kerran vuodessa.
Veroilmoituksen mukana lähetettiin kuitteja verovähennysten toivossa esim apteekkikuitteja.
Junalipun sai ostaa junassa konnarilta, jolla oli mukana pieniä eriarvoisia lippusia, joita sitten repi matkustajalle lipun hinnan verran. Asemalta ostetut liput olivat pieniä pahvisia lappuja.