Miten vammaisten tarvitsema apu tulisi järjestää?

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on kaikissa tapauksissa ihan viimesijainen vaihtoehto siksi, että se vahingoittaa lapsen turvallisuudentunnetta ja siten psyykeä vakavasti. Esimerkiksi ulkomaistenkin adoptioiden kohdalla on tärkeää, että ensin on tutkittu kaikki mahdollisuudet sukulaisten hoiviin sijoittamiseen, ennen kuin lapsi päätetään irrottaa juuriltaan.

Mä uskallan väittää, että tuo on lapselle traumatisoiva ympäristö kasvaa. 

Ja ohi aiheen, ulkomailla vielä vähemmän tutkitaan mitään mahdollisuuksia saada lapselle kotia, kun on sen verran isot rahat kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näköjään riitä, että sillä on lapset muiden hoidettavana! On pitänyt ottaa sinne vielä kissakin!

Tätä se on, kun on vain oikeuksia, mutta vastuuta ei tarvitse ottaa mistään.

Jos vaikka tuetussa asumisessa oleva mt-potilas kertoisi hoitajalleen aikovansa hankkia kissan, hoitaja kysyisi että pystytköhän varmasti hoitamaan sen. 

Mutta vammaisen "toimintakykyä" ei saa kyseenalaistaa, koska heillähän on avustaja joka tekee kaiken puolesta. Ja jos se ei onnistu, yhteiskunnan pitää maksaa kaksi avustajaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Päätöksessä henkilökohtaisen avun tuntien määrästä lukee, että henkilökohtaista apua ei myönnetä varallaoloon."

Jutussahan on ihan hyvä perustelu. Jos yöllä oletettavasti kaikki nukkuvat, niin avustajalle maksettaisiin käytännössä siitä, että hän vain oleskelisi perheen kodissa ja pyörittelisi peukaloitaan siltä varalta, että JOS jotakin tapahtuu.

Sinun mielestäsi on siis ok jättää 5- ja 8-vuotiaat lapset öiksi ilman yhtään aikuista joka pystyy liikkumaan?

Ehkä heille voisi yöajaksi järjestää paikan jostain vuoropäiväkodista? Myös sille 8-vuotiaalle. Kyllähän ryhmämuotoinen hoito on halvempaa kuin se, että palkataan avustaja kotiin.

Vierailija kirjoitti:

" Minun vanhemmuudessani ei ole mitään vikaa. Tarvitsen vain kädet ja jalat toimintakykyni jatkeeksi, kun tilanne sitä vaatii."

 

Kaunis ajatus, että silkka läsnäolo riittää siihen, että on hyvä vanhemmuus ja "vanhemmuudessa ei ole mitään vikaa". Mutta toisaalta haastateltava itsekin kertoo, että häneltä vanhemmuus tai äitinä olo ei onnistu ilman 24/7 avustajaa. 

Jos äidillä on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia eikä siksi pysty toimimaan äitinä (vaikka läsnä olisikin), niin kyllä lastensuojelu kiinnostuu hyvin nopeasti ja ryhtyy toimiin. On aika erikoista, että fyysisesti rajoittuneille ei lastensuojelutoimia aloiteta jos he ovat itsekin sanoneet, että eivät pysty hoitamaan jälkikasvuaan. Tietysti voi lässyttää, että liikuntarajoitteisillakin on oikeus lisääntyä ja toimia vanhempina, mutta entä lasten oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen?

Tämä. Ja kuulostaa vähän erikoiselta, ettei äitinä olo onnistu ilman 24/7 avustajaa. Pitäisi sanoa, että äitinä olo ei onnistu ja siksi tarvitaan avustaja huolehtimaan lapsista.

Vierailija kirjoitti:

"Keinänen korostaa, että kukaan muu kuin palvelujen käyttäjä ei voi määrittää, mikä on kenellekin välttämätön apu."

Minä tarvitsen jatkuvasti apua siivoukseen, pyykinpesuun, ruuanlaittoon ja muihin kotitöihin joista en pidä. Kukaan muu kuin minä ei voi määrittää, millainen apu on minulle tarpeen. Missä viipyy henkilökohtainen avustaja joka tekee tarpeelliset kotityöt puolestani?

Minä makasin masentuneena sängyssä kaikki päivät ja kämppä oli kuin kaatopaikka. Mitään ruokaa en tietenkään tehnyt, tiskiallas oli täynnä vanhoja tiskejä, keittiössä oli paljon banaanikärpäsiä ja asunto haisi oudolta. 

Eipä tullut mistään ilmaisia apujoukkoja hyysäämään minua. Eikä pidäkään, jokainen aikuinen vastaa itse itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala aihe, mutta koska kaikesta muustakin leikataan tällä hetkellä, niin on väärin, että vammaisilla olisi joku erityisasema ja sen vuoksi erilaiset mahdollisuudet palveluihin. Äiti laitokseen ja lapset sijaisperheeseen. Fakta on, että äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan. Ja moni täällä on väittänyt, että sijaisperheitä ei ole. Tämä ei ole totta. Mainostavat vaan joku vuosi asiaa, jotta saisivat listoilleen mahdollisimman paljon perheitä.

Sijaisperheitä on ja niiden käyttö maksaa.

Mikä rouvan kohdalla säästettäisiin, se lasten kohdalla tulisi moneen kertasn tappiona kynsille. 

 

Nousutuet madamelle sänkyyn ja rannekehan olikin jo. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Päätöksessä henkilökohtaisen avun tuntien määrästä lukee, että henkilökohtaista apua ei myönnetä varallaoloon."

Jutussahan on ihan hyvä perustelu. Jos yöllä oletettavasti kaikki nukkuvat, niin avustajalle maksettaisiin käytännössä siitä, että hän vain oleskelisi perheen kodissa ja pyörittelisi peukaloitaan siltä varalta, että JOS jotakin tapahtuu.

Sinun mielestäsi on siis ok jättää 5- ja 8-vuotiaat lapset öiksi ilman yhtään aikuista joka pystyy liikkumaan?

Ehkä heille voisi yöajaksi järjestää paikan jostain vuoropäiväkodista? Myös sille 8-vuotiaalle. Kyllähän ryhmämuotoinen hoito on halvempaa kuin se, että palkataan avustaja kotiin.

Kyllä niiden lasten oikeus on olla kotonaan, kun selvästi ei laiminlyödä. 

 

Jos pääsee sohvalta ylös ja pyörätuoliin, vuodetta voi muokata tai vaihtaa niin, että sama onnistuu siitä käsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän muuten on peruste sille, että äiti saa avustajan joinain öinä muttei kaikkina?

Varmaan vaan vähennetty ihan yleisesti niitä yötunteja niin, että riittävät nyt joka toiseen yöhön. Perusteena taisi olla ihan vaan lasten kasvaminen. Että eivät tarvitse enää jatkuvaa hoitoa. Nythän on muutenkin vähennetty paljon tunteja avunsaajilta, eli tämä rouva itsekäs ei todellakaan ole ainoa!

No pelkästään se, että viitsii julkisesti omalla nimellä ja naamalla alkaa kitisemään, kun yhteiskunnan kustantama palvelu ei ole omien vaatimusten tasolla, kertoo paljon. 

Ei tuolta naiselta ole otettu mitään pois, hänelle vaan annetaan jatkossa vähän vähemmän. Hän saa edelleen yhteiskunnalta lahjaksi kallista palvelua, joten valittamisen sijaan hänen pitäisi olla kiitollinen.

Itse en tekisi lapsia, jos en heistä pystyisi huolehtimaan. Toki tulee tilanteita, jossa tilanne muuttuu niin, ettei enää pystykään huolehtimaan, vaikka alunperin pystyikin. Tämän perheen tapauksessa ratkaisuksi ekana tuli mieleen kotihoito ja turvaranneke: nappia painamalla hoitaja paikalle. Varmasti tulee halvemmaksi kuin se, että jatkuvasti ja koko ajan joku on paikalla.

Joskus joku mainitsi jossain, että vammaiset ovat joskus todella itsekkäitä. Voin kuvitella, ainakin se ainut vammainen kenet tunnen, on koko ajan vaatimassa yhteiskunnalta enemmän avustustustunteja. IT-alan töistä jättäytyi pois, eikä edes halunnut yrittää esimerkiksi etätöitä vaikka puolikkailla tunneilla. Hassua kun vertaa siihen, että vammaisvuotensa ensimmäiset vuodet kuitenkin bailasi joka viikonloppu kaupungin baareissa ja lopun aikaa sitten käytti somettamalla omia kasvokuviaan ja niitä bailauskuviaan eri alustoille, joka päivä. Näitä kuvia sitten työnantaja ihmetteli.

Tämä tapaus ei tietenkään liity ylen jutun äitiin. Muuten kuin siten, että jotkut vammaiset vaativat paljon ja ovat tottuneet vaatimaan. Minusta on todella paljon jo se, että ylen jutun äidin luona on ilmeisesti avusta 16 h vuorokaudessa, vuoden ympäri. Olisi tyytyväinen siihen, itse ainakin olisin. Yleisesti sanoen, kun vammaisilla avustustuntien kulujen päälle kun lisätään kaikenlaiset huilausviikot erilaisissa kuntoutuspaikoissa täysihoidolla taksikuljetuksineen ja jatkuvat hyppäykset erikoissairaanhoidossa taksikuljetuksineen, erilaiset vammaiskorvaukset, asumisen kulut, jne, niin tuleepa kalliiksi yhteiskunnalle. Tottaikai heidät tulee hoitaa, mutta raja pitäisi vetää kustannuksiin jo paljon aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hankala aihe, mutta koska kaikesta muustakin leikataan tällä hetkellä, niin on väärin, että vammaisilla olisi joku erityisasema ja sen vuoksi erilaiset mahdollisuudet palveluihin. Äiti laitokseen ja lapset sijaisperheeseen. Fakta on, että äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan. Ja moni täällä on väittänyt, että sijaisperheitä ei ole. Tämä ei ole totta. Mainostavat vaan joku vuosi asiaa, jotta saisivat listoilleen mahdollisimman paljon perheitä.

Sijaisperheitä on ja niiden käyttö maksaa.

Mikä rouvan kohdalla säästettäisiin, se lasten kohdalla tulisi moneen kertasn tappiona kynsille. 

 

Nousutuet madamelle sänkyyn ja rannekehan olikin jo. 

 

 

Ihan turha alapeukuttaa faktaa. Lukuja ei saa helposti, mutta esim A. Auerin veljen saamat korvaukset tulivat oikeudenkäynnin myötä julkisiksi. Korvattavaksi tulevat kulut ja ns. työ ja sama molemmista lapsista, ja summa on  aivan toista luokkaa kuin vaikka lakisääteinen lapsilisä. Toki täytyy ollakin, kun koko eläminen maksetaan, mutta moni perhe pärjää paljon vähemmällä.

Lievästi aihetta sivuten:

https://www.hs.fi/feature/art-2000010860463.html

Vierailija kirjoitti:

Itse en tekisi lapsia, jos en heistä pystyisi huolehtimaan. Toki tulee tilanteita, jossa tilanne muuttuu niin, ettei enää pystykään huolehtimaan, vaikka alunperin pystyikin. Tämän perheen tapauksessa ratkaisuksi ekana tuli mieleen kotihoito ja turvaranneke: nappia painamalla hoitaja paikalle. Varmasti tulee halvemmaksi kuin se, että jatkuvasti ja koko ajan joku on paikalla.

Joskus joku mainitsi jossain, että vammaiset ovat joskus todella itsekkäitä. Voin kuvitella, ainakin se ainut vammainen kenet tunnen, on koko ajan vaatimassa yhteiskunnalta enemmän avustustustunteja. IT-alan töistä jättäytyi pois, eikä edes halunnut yrittää esimerkiksi etätöitä vaikka puolikkailla tunneilla. Hassua kun vertaa siihen, että vammaisvuotensa ensimmäiset vuodet kuitenkin bailasi joka viikonloppu kaupungin baareissa ja lopun aikaa sitten käytti somettamalla omia kasvokuviaan ja niitä bailauskuviaan eri alustoille, joka päivä. Näitä kuvia sitten työnantaja ihmett

Se kustannusten raja voisi olla sama kuin vanhuksilla. Ei yhteiskunta voi kohdella yhtä ihmisryhmää paremmin kuin toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tekisi lapsia, jos en heistä pystyisi huolehtimaan. Toki tulee tilanteita, jossa tilanne muuttuu niin, ettei enää pystykään huolehtimaan, vaikka alunperin pystyikin. Tämän perheen tapauksessa ratkaisuksi ekana tuli mieleen kotihoito ja turvaranneke: nappia painamalla hoitaja paikalle. Varmasti tulee halvemmaksi kuin se, että jatkuvasti ja koko ajan joku on paikalla.

Joskus joku mainitsi jossain, että vammaiset ovat joskus todella itsekkäitä. Voin kuvitella, ainakin se ainut vammainen kenet tunnen, on koko ajan vaatimassa yhteiskunnalta enemmän avustustustunteja. IT-alan töistä jättäytyi pois, eikä edes halunnut yrittää esimerkiksi etätöitä vaikka puolikkailla tunneilla. Hassua kun vertaa siihen, että vammaisvuotensa ensimmäiset vuodet kuitenkin bailasi joka viikonloppu kaupungin baareissa ja lopun aikaa sitten käytti somettamalla omia kasvokuviaan ja niitä bailauskuviaan eri alustoille, j

Ei pitäisi, mutta miksi niin tapahtuu silti? Miksi yhteiskunnan pitää ylikompensoida vammaisten elämän rajoitteet? Tukien ja tukitoimien tarpeellisuutta pitäisi arvioida neutraalisti, vaikka vammaisten etujärjestöt räkyttäisivät solvauksiaan. Etuuksien väärinkäytöksiin puututtava. Samoin mietittävä terapioita. Jos mitään edistystä ei tule vuosiin, miksi jatkaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Minun vanhemmuudessani ei ole mitään vikaa. Tarvitsen vain kädet ja jalat toimintakykyni jatkeeksi, kun tilanne sitä vaatii."

 

Kaunis ajatus, että silkka läsnäolo riittää siihen, että on hyvä vanhemmuus ja "vanhemmuudessa ei ole mitään vikaa". Mutta toisaalta haastateltava itsekin kertoo, että häneltä vanhemmuus tai äitinä olo ei onnistu ilman 24/7 avustajaa. 

Jos äidillä on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia eikä siksi pysty toimimaan äitinä (vaikka läsnä olisikin), niin kyllä lastensuojelu kiinnostuu hyvin nopeasti ja ryhtyy toimiin. On aika erikoista, että fyysisesti rajoittuneille ei lastensuojelutoimia aloiteta jos he ovat itsekin sanoneet, että eivät pysty hoitamaan jälkikasvuaan. Tietysti voi lässyttää, että liikuntarajoitteisillakin on oikeus lisääntyä ja toimia vanhempina, mutta entä lasten oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuute

Onko muuten keskustelussa mukana ketään, joka olisi kasvanut kodissa, jossa on vanhemman vamman vuoksi avustaja 24/7 läsnä? Kokrmukset ja näkemykset kiinnostaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ärsyttää lukea näitä juttuja, että vammaisille järjestetään oma avustaja kotiin. Joillekin koko päiväksi, osalle myös yöksi!

Olen lähihoitaja ja parhaillaan sairaslomalla selkäkipujen takia. Joudun nykyään hoitamaan raskaita potilaita yksin, koska hyvinvointialueella ei enää ole varaa palkata minulle työparia. Ennen oli, ja silloin selkä oli ok.

Kysymys kuuluukin, että miksi yhtä vammaista varten on varaa palkata 24h avustaja kun samaan aikaan hoivakodeista heitetään "liian kalliita" hoitajia pihalle? Ne hoitajat sentään hoitavat 8-10 asukasta, kun avustajilla on vain se yksi. 

Kaikki vammaispalvelut pitäisi tarjota laitoksissa ja palvelutaloissa, ja jokainen saisi itse valita muuttaako niihin vai ei. Jos ei muuta, sitten saisi olla ilman palveluja.

Täysin älytön ehdotus. Monelle vammaiselle riittää suht pieni määrä apua päivässä. Ei olisi mitään järkeä erottaa tällaista vammaista perheestään tai asuttaa koko perhettä johonkin laitokseen, kun hänen avuntarpeestaan voidaan huolehtia hänen omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaktuksesta olisi enemmän iloa kuin tuosta naisesta. Helvetillinen lapsuus ja nuoruus noilla lapsilla, kun aina ollaan liikunta- ja toimintakyvyttömän mutsin kanssa kotona. Jalat ei toimi, kädet ei toimi, eikä nyt järjessäkään ole kehumista. Suu näkyy toimivan, kun vaaditaan "oikeuksia". Miten tällaiselle sallitaan lasten pito?

Omassa järjessäsi ei ainakaan ole kehumista, jos et tiedä ettei pyörätuoli estä ketään poistumasta kotoaan. Etkä ymmärrä, että lapsilla voi olla elämässään muitakin aikuisia äidin lisäksi.

Jos ei estä kotoa poistumista, niin oudosti tuntuu estävän siellä kotona toimimisen kuitenkin täysin, mikäli siis puhuu totta. Ja nämä muut aikuiset kait ovat sitten yhteiskunnan varoilla maksettuja päivystäjiä, että joo hyvin tuntuu perheellä menevän ja varmasti on kiva lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on kaikissa tapauksissa ihan viimesijainen vaihtoehto siksi, että se vahingoittaa lapsen turvallisuudentunnetta ja siten psyykeä vakavasti. Esimerkiksi ulkomaistenkin adoptioiden kohdalla on tärkeää, että ensin on tutkittu kaikki mahdollisuudet sukulaisten hoiviin sijoittamiseen, ennen kuin lapsi päätetään irrottaa juuriltaan.

Todellakin! Adoption ehdottajat ei ole ajatellut asiaa loppuun asti. Siitä kun ei pääse mihinkään, että vammaisten synnyttämillä lapsilla on biologinen äiti ja usein muitakin elossa olevia sukulaisia: isä, isovanhemmat, tätejä, setiä, serkkuja... Biologiset sukulaisuussuhteet ja yhteinen geeniperimä ei katoa mihinkään adoption myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ärsyttää lukea näitä juttuja, että vammaisille järjestetään oma avustaja kotiin. Joillekin koko päiväksi, osalle myös yöksi!

Olen lähihoitaja ja parhaillaan sairaslomalla selkäkipujen takia. Joudun nykyään hoitamaan raskaita potilaita yksin, koska hyvinvointialueella ei enää ole varaa palkata minulle työparia. Ennen oli, ja silloin selkä oli ok.

Kysymys kuuluukin, että miksi yhtä vammaista varten on varaa palkata 24h avustaja kun samaan aikaan hoivakodeista heitetään "liian kalliita" hoitajia pihalle? Ne hoitajat sentään hoitavat 8-10 asukasta, kun avustajilla on vain se yksi. 

Kaikki vammaispalvelut pitäisi tarjota laitoksissa ja palvelutaloissa, ja jokainen saisi itse valita muuttaako niihin vai ei. Jos ei muuta, sitten saisi olla ilman palveluja.

Täysin älytön ehdotus. Monelle vammaiselle riittää suht pieni määrä apua päiväs

Jos pärjää pienellä avulla, silloin ei kai halua yöksi kotiin vessahätäpäivystäjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on kaikissa tapauksissa ihan viimesijainen vaihtoehto siksi, että se vahingoittaa lapsen turvallisuudentunnetta ja siten psyykeä vakavasti. Esimerkiksi ulkomaistenkin adoptioiden kohdalla on tärkeää, että ensin on tutkittu kaikki mahdollisuudet sukulaisten hoiviin sijoittamiseen, ennen kuin lapsi päätetään irrottaa juuriltaan.

Todellakin! Adoption ehdottajat ei ole ajatellut asiaa loppuun asti. Siitä kun ei pääse mihinkään, että vammaisten synnyttämillä lapsilla on biologinen äiti ja usein muitakin elossa olevia sukulaisia: isä, isovanhemmat, tätejä, setiä, serkkuja... Biologiset sukulaisuussuhteet ja yhteinen geeniperimä ei katoa mihinkään adoption myötä.

Kyllä mä silti olen melkoisen varma, että täysin autettavan vanhemman lapsilla olisi parempi olla jonkun muun kuin sen biologisen vanhemman avustajien hoivassa. Varsinkin, jos se toinen vanhempi ei ole kuvioissa mukana.

Omilla rahoillaan voi ostaa vaikka useammankin vessapäivystäjän palvelut, mutta yhteiskunnan ei pidä tällaista kustantaa.