Lue keskustelun säännöt.
Maatilan jatkaminen, sisarusten tilanne
Hei,
Onko täällä muita, joiden vanhemmat on olleet maanviljelijöitä ja kun he ovat luopuneet tilasta, se on "annettu" yhdelle lapselle ja muut eivät ole saaneet tilasta mitään? Ennen sukupolven vaihdoksen jälkeen jatkaja maksoi sisarusosuudet sisaruksilleen. Nykyään taidetaan perustaa yhtiö, josta lapset saavat osuudet.
Itsellä tämä oli ajankohtaista vuosituhannen vaihteessa. Vanhemmat "myivät" yli sada hehtaarin tilan uusine isoine eläinkasvatushalleineen sisarukselleni suurinpiirtein uuden omakotitalon hinnalla. Minä ja muut sisarukset eivät saaneet talosta mitään, emme myöskään voineet ostaa mitään osuutta tilasta. Nyt neljännesvuosisata myöhemmin talon jatkaja on odotetusti menestynyt erinomaisesti ja rahaa ja omaisuutta on yllinkyllin. Muut sisarukset pärjäävät niin kuin nollasta aloittaneet ihmiset pärjää: jos hyvin käy ja työpaikan saa pitää niin asuntolaina saadaan maksettua ennen kun 70v tärähtää tauluun ja eläkeikä alkaa. Nyt kun vanhemmat eivät enää tule itsenäisesti toimeen ja he tarvitsevat apua he odottavat tyttäriensä hoitavan ja auttavan heitä. Tilan jatkajalta apua ei edellytetä, onhan hän mies ja talollinen. Jos teitä on muita niin kysymys: miten käsittelette epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Kommentit (374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se tila ole myyty ihan käypään hintaan. Ei peltohehtaarit ole omakititalotonttien hinnoissa.
Tuskin on. Ei Suomessa tuon kokoista tilaa kukaan käypään hintaan lainalla osta ja pysty vielä pyörittämään tilaa ja maksamaan omaa velkaansa pois. Ja vanhempienkin intressi lienee, että tila säilyy eikä ole konkassa heti.
Tietysti jos sillä yhdellä perillisellä on miuta peruja ollut omaisuutta sen ostoon, mutta harvemmin on.
Tuohon on monia helppoja keinoja tyyliin määräaikainen syytinki (laskee tilan arvoa) ja osittainen hallintaoikeuden jättäminen (laskee tilan arvoa) ja tietenkin ne perinteiset, joissa tilan ostava on tehnyt palkatonta työtä vuosia ja se katsotaan osaksi kauppahintaa.
<
Kaikki ei opiskele lääkäreiksi. Mieheni, 40v, menee edelleen avuksi kotipaikalleen toukotöiden aikaan ja puima-aikaan. Velvollisuudesta, vaikka ei saa penniäkään korvausta avusta, jonka tilan hyväksi tekee. Sisarensa on pitokokki kaikissa juhlissa. Kun on tilalla, on aamusta iltaan keittiössä, piikana tilalla, josta ei omista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on oma valinta, ei pakko.
Tämä niille jotka menevät vapaaehtoisesti kotitilalle apuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjaossa voi kyllä hakea osuuttaan, vähintään sen lakiosan.
Eihän ap:n tilanteessa ole mitään perintöä jaettu, vanhemmat ovat elossa. Myivät oman tilansa ja siihen heillä oli oikeus. Kun vanhemmat aikanaan kuolevat, sitten ap saa perintöosansa vanhempien sen hetken omaisuudesta.
Ei ole jaettu eikä kukaan niin ole sanonut. Mutta kun aikanaan perintöä jaetaan, niin silloin kaikki merkittävät vastikkeettomat aiemmat lahjoitukset tulkitaan kokonaan tai osittain ennakkoperinnöksi, joka huomioidaan jaossa.
Ei tulkita. Jos verottaja ei ole kauppaa tehtäessä tulkinnut sitä lahjaksi eikä missään papereissa ole merkintää ennakkoperinnösttä, niin kyseessä ei ole ennakkoperintö. Ei voida vaatia yhtä perillistä maksamaan sam
Olet väärässä. Lahja voidaan tulkita ennakkoperinnöksi perinnönjaossa, vaikka itse lahjoitushetkellä sitä ei olisikaan mitenkään "korvamerkitty" ennakkoperinnöksi.
Sotket nyt edelleen kaupan ja lahjan. Jos kyseessä käypähintainen kauppa niin se ei ole lahja eikä silloin myöskään ennakkoperintö. Jos lahja (merkittävä) niin se on ennakkoperintö (tai tietysti sitten ei ole jos kukaan perillisistä ei sitä sellaiseksi vaadi).
Eikä lahjan tulkitseminen ennakkoperinnöksi aiheuta mitään kahta veroa. Lahjan saaja on maksanut lahjaveron ennakkoperinnöstä eikä tietenkään maksa siitä mitään perintöveroa perinnönjaossa, koska on jo lahjaveron maksanut. Silti se huomioidaan perintöä perillisille jaettaessa. Se omaisuushan on jo siirtynyt aiemmin ja perinnönjaossa maksetaan vain silloin siirtyneestä perintövero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei opiskele lääkäreiksi. Mieheni, 40v, menee edelleen avuksi kotipaikalleen toukotöiden aikaan ja puima-aikaan. Velvollisuudesta, vaikka ei saa penniäkään
Sano että lopettaa. Eivät kiittele jälkeenpäin ilmaistyöautomaattia, haukut tulee. Nämä kaikkien pitää palvella mua isännät jotka viisastuu kulkiessaan tuvan ja tunkion väliä on niin nähty.
Meillä oli tuo sama tilanne. Vanhin lapsi sai kaiken ja tällä hetkellä hänen varallisuutensa on yli kymmenkertainen meuhin muihin verrattuna. Elän kädestä suuhun, joudun pihistämää kaikesta, jotta saan kerrostalo kaksion maksettua.
Äitini tarvitsi lähea 20v apua. Tietysti veljeltä sitä ei herunut, kun oli kiireinen maanviljelijä. Meille muille työelämä ei ollut este, vaan jouduttiin uhraamaan kaikki viikonloput ja vapaa- ajat.
Tuttua maaseudulla. Suurin osa maatiloista on saatu lahjana. Eikä ihme, jos maanviljelijoiden nettovarallisuus on samaa tasoa kuin ylemmän keskiluokan.
Kovia ovat vain valittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehtiin sukupolven vaihdos, kun olin nuori (alle 30). Veljeni otti tilan haltuunsa. Kauppasummaa ei suostuttu kertomaan muille sisaruksille ja samalla meni perintöhuonekalut talon mukana ilman, että niistä edes keskusteltiin. Siinä viilenivät välit aika tehokkaasti kaikkien kanssa, kun asioista ei voitu puhua. Toki veli oli alaa opiskelevana luonnollinen jatkaja, eikä muilla ollut haluja siihen mutta tuo salailu yms jäivät kaivelemaan. Tuli kyllä selväksi kuka on perheen suosikkilapsi.
Vierailija kirjoitti:
Se on oma valinta, ei pakko.
Kyllä se on pakko, jos ei halua vanhempiaan vastaan ja sitä ahnetta "perijää.", johon vanhempien kuoltua harvoin haluaa olla kukaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oma valinta, ei pakko.
Kyllä se on pakko, jos ei halua vanhempiaan vastaan ja sitä ahnetta "perijää.", johon vanhempien kuoltua harvoin haluaa olla kukaan tekemisissä.
Olipa sekava kirjoitus, ei ole pakko mennä ilmaiseen työhön tilalle.494
Jos lahjakirjassa on maininta, että sitä ei ole huomioitava ennakkoperintönä, ei se myöskään ennakkoperintöä ole. Ei tulevilla perijöillä ole mitään oikeutta eikä sananvaltaa perittävän omaisuuteen ennen tämän kuolemaa. Kyllä vanhemmat voivat lahjoittaa eläessään vaikka koko omaisuutensa yhdelle lapselleen ja merkitä lahjakirjaan tuon maininnan ennakkoperinnöstä. Muilla lapsilla ei ole asiaan mitään sanottavaa. Ainoastaan mielensä voivat pahoittaa. Aviopuolisot ovatkin eri asia, jos kysymys on avio-oikeuden alaisen omaisuuden lahjoittamisesta. Silloin noudatetaan avioliittolakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni minulla on paljon helpompaa kuin sisaruksellani, joka jäi tilan jatkajaksi. Tulen taloudellisesti paljon paremmin toimeen kuin tilaa jatkava. Maatalouden kannattavuus on heikkoa. Jos siinä olisi päällä vielä isot velat, niin tilanne olisi mahdoton.
Keskikokoiseen tilaan kuuluu normaalisti useita kymmeniä hehtaareja metsää. Se joka ne saa voi elää herroiksi.
Mulle oli tärkeää että tila sai jatkajan ja koska se en todellakaan halunnut olla minä, niin sisko sai sen. Ottivat velkaa ja ostivat paikan. Raha meni äidille ja isälle jotka ostivat sillä oman kotinsa. Jotain perintöä tulee sitten sitä kautta, jos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin sukupolven vaihdos, kun olin nuori (alle 30). Veljeni otti tilan haltuunsa. Kauppasummaa ei suostuttu kertomaan muille sisaruksille ja samalla meni perintöhuonekalut talon mukana ilman, että niistä edes keskusteltiin. Siinä viilenivät välit aika tehokkaasti kaikkien kanssa, kun asioista ei voitu puhua. Toki veli oli alaa opiskelevana luonnollinen jatkaja, eikä muilla ollut haluja siihen mutta tuo salailu yms jäivät kaivelemaan. Tuli kyllä selväksi kuka on perheen suosikkilapsi.
Juuri tämän suuntaista minäkin olen kokenut - ja toin tuolla aiemmin esillekin. No kauppasumma ei sentään salattu sinänsä, mutta asia tehtiin täysin esim. minun ohitseni, mikä tietysti oli se loukkaavia osuus siinä. Luvattiin toisaalta mm. jotain asunto-osaketta "hyvitykseksi" muille sisaruksille, mikä ei koskaan ole toteutunut. Miksi pitää puhua pötyä vielä kaiken päälle? Ja se avoimuus ja asioista puhuminen - se olisi kaiken a ja o.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt muka tosiaan niin että vanhemmat voi myydä (eli lahjoittaa) vaikka euron hinnalla koko omaisuuden yhdelle lapselle, muille ei mitään ja se siitä.
En vaan nyt usko että näin voi tehdä. Tuon omaisuuden käypä arvo on se perintö ja kun vanhemmista sika jättää, siitä kuuluu vähintään lakiosa jokaiselle lapselle.
Lakimiehiä linjoilla?
En ole lakimies, mutta kyllä. Kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa omaisuudellaan. Jos vanhempi haluaa myydä tai antaa omaisuutensa pois kenelle tahansa se onnistuu ja on ok.
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli tärkeää että tila sai jatkajan ja koska se en todellakaan halunnut olla minä, niin sisko sai sen. Ottivat velkaa ja ostivat paikan. Raha meni äidille ja isälle jotka ostivat sillä oman kotinsa. Jotain perintöä tulee sitten sitä kautta, jos tulee.
Tämä on se normaali kuvio kun sisarukset eivät ole ahneita ja kateellisia jatkajaa kohtaan.
Meillä on tilanne, että kukaan ei halua vanhempien maatilaa, vaikka ilmaiseksi saisi. Itsekään en tuota tatloa riesaksi halua, enkä viihdy yhtään maaseudulla. Vanhammat eivät halua myydä pois eikä vuokrata vieraalle ihmiselle. Ovat jääräpäitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne, että kukaan ei halua vanhempien maatilaa, vaikka ilmaiseksi saisi. Itsekään en tuota tatloa riesaksi halua, enkä viihdy yhtään maaseudulla. Vanhammat eivät halua myydä pois eikä vuokrata vieraalle ihmiselle. Ovat jääräpäitä.
Lahjoittakaa valtiolle, se tykkää sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli tärkeää että tila sai jatkajan ja koska se en todellakaan halunnut olla minä, niin sisko sai sen. Ottivat velkaa ja ostivat paikan. Raha meni äidille ja isälle jotka ostivat sillä oman kotinsa. Jotain perintöä tulee sitten sitä kautta, jos tulee.
Tämä on se normaali kuvio kun sisarukset eivät ole ahneita ja kateellisia jatkajaa kohtaan.
Toki. Mutta sen verran pitäisi olla myös kunnioitusta kaikkia perheen jäseniä kohtaan, että asioista edes keskusteltaisiin. Täydellinen sivuuttaminen oli mulle ainakin hirveä shokki. Sattumalta osuin paikalle, kun kaupat oli tehty ja sitä juhlistettiin. Oikeus toki oli toimia noin, mutta ei se ihan oikein mennyt kuitenkaan.
Sisarukset menevät tietysti rengeiksi ja piioiksi muihin maataloihin, mitäpä tuota ihmettelemään. Ei luoja laiskoja elätä.