Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva anoppi, alkaa pikkuhiljaa vituttaa
23.03.2025 |
Mieheni kanssa ollaan oltu pitkään ja anoppi yrittää tuputtaa neuvojaan ja väkisin tyrkyttää hänen mielipiteitään ja saada sanottua sen viimeisen sanan. Sanoja "toisen kunnioitus" hän ei tunne.
Itse taas olen kasvatettu kunnioittamaan toisten rajoja, joten on tosissaan taiteilua tulla tämän henkilön kanssa toimeen. Ja mieheni takia se on pakko. Onko mitään nasevia lauseita tms. mitä te olette samassa tilanteessa sanoneet että toinen ihan oikeasti uskoisi että antaisi asioiden olla? Anoppi kun ei usko normaalia puhetta tai esim. minun rajojani, vaan väkisin vyöryy kuin hyökyaalto ylitse... tai siis yrittää tuota. Hänelle olen sanonut tähän asti asiallisesti, mutta rajat itsellänikin on mitä tuollaista käyttäytymistä jaksaa katsella.
Hän on erittäin juonitteleva, verukkeella kuin verukkeella tulee kylään tai pyytää heille kylään ja lähes aina on jotain muita hommia siellä ettei meinaa päästä lähtemään ihmisten aikaan. Mutta ollaan usein siis päätetty ennen sinne menoa takaraja. Vaikka toinen suuttuu, niin se on sitten hänen ongelmansa ettei tajua että muilla on omakin elämänsä.
Hän ei hyväksy oikeastaan mitään meidän päätöksiämme asioiden suhteen vaan ottaa hirveän asenteen heti ja pahimmillaan nostaa metelin kuin kiukutteleva pikkulapsi.
Itse olen alkanut reagoida vatsallani jos pitää hänen kanssaan olla tekemisissä, mahassa alkaa kiertää ja sattua. Olen tottunut hoitamaan asiat ja ongelmatilanteet asiallisesti ja keskustelemalla aikuismaisesti, mutta tämän henkilön kanssa se ei onnistu. Kiitos etukäteen vinkeistä, tässä on välillä niin loppu tuon henkilön takia, jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt näkemisiä.
Kommentit (185)
Mutta AP.n oma äiti ei häiritse? Eikö niin, tahdot omia kaiken oman suvun puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko aloittaja vasta naimisiin mennyt, ei kai oikeesti aikuiset kummankaan vanhemmille raportoi asioitaan, päätöksiään, ostoksiaan? Tietysti jos on taloudellisesti riippuvainen, anoppi voi sanoa että tarvitsetteko nyt noin huikean kalliit kivitasot vai riittäisikö halvempi materiaali tai löytyskö halvemman hintaluokan autoa, ihan noin paljon olis vara antaa.
Mutta oliko nää ongelmat nyt sitä luokkaa, ap väittää että on kevät, anoppi pessimistinä, kyllä se viel takatalvi tulee. Ja siitä nuoren rouvan itku miehelleen, äitisi on niin KAMALA.
Oliko tuo apn kirjoittama vai jonkun muun tuo kevättaistelu.
Nämä joka asiaan puuttuvat anopit eivät ymmärrä, että jokainen aikuinen tekee ihan itse valintansa ja päätöksensä. Äitini suhtautuu einesruokiin todella negatiivisesti. En jaksa riidellä hänen kanssaan ko. aiheesta niinpä kerron tarvittaessa tyynesti valheita, kun hän aloittaa tenttaamisen mitä olette syöneet tänään.
Veljeni taas kertoo rehellisesti ruokailut ja äitini soittaa minulle ihan tyrmistyneenä miten miniä pilaa veljeni terveyden. Tässä vaiheessa kerron, että veljeni on aikuinen ja taitava ruoanlaittaja. Eikä ko perheen ruokailut kuulu äidilleni millään tavoin.
Persoonallisuushäiriöisten äitien/anoppien kanssa on todella raskasta. Riehuvat milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minimi-informaatiota perheen asioista tuollaiselle anopille. Ei kerrota matkoista ja hankinnoista tms. Jutellaan tylsiä ympäripyöreyksiä säästä 😌
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko aloittaja vasta naimisiin mennyt, ei kai oikeesti aikuiset kummankaan vanhemmille raportoi asioitaan, päätöksiään, ostoksiaan? Tietysti jos on taloudellisesti riippuvainen, anoppi voi sanoa että tarvitsetteko nyt noin huikean kalliit kivitasot vai riittäisikö halvempi materiaali tai löytyskö halvemman hintaluokan autoa, ihan noin paljon olis vara antaa.
Mutta oliko nää ongelmat nyt sitä luokkaa, ap väittää että on kevät, anoppi pessimistinä, kyllä se viel takatalvi tulee. Ja siitä nuoren rouvan itku miehelleen, äitisi on niin KAMALA.
Oliko tuo apn kirjoittama vai jonkun muun tuo kevättaistelu.
Nämä joka asiaan puuttuvat anopit eivät ymmärrä, että jokainen aikuinen tekee ihan itse valintansa ja päätöksensä. Äitini suhtautuu einesruokiin todella negatiivisesti. En jaksa riidellä hänen kanssaan ko. aiheesta niinpä kerron tarvittaessa tyy
Puhutteko te aikuiset ihmiset oikeasti mitä kukin on päivässään syönyt? En ymmärrä tuommoista symbioosia, te lapsukaiset nyt itse riiputte äidissänne/anopissanne. Kun lapset lähtivät opiskelemaan en ole heidän syömisiään kuulustellut. Jossain vaiheessa lapsilla on yhtä isot silmöt tai jopa isommat kuin äidillään. Kasvakaa aikuisiksi. Jos ette elä äidin/anopin rahoilla .
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Tää on hyvä😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen huomannut että miniää ei hirveästi kiinnosta. Poika viettää joulut avovaimon sukulaisilla. Mikään tarjottavakaan ei jouluna kelpaa jos käväisevät, kun ovat ihan juuri menossa HÄNEN sukulaisilleen syömään. En ole suuttunut, annan olla. En ota sinnepäin yhteyksiä.
Se on aina noin. Miniä kokee anopin sekaantuvaksi kilpailijaksi, vaikkei koskaan edes soittaisi.
Sinä joka ihmettelet äidin kanssa käytäviä ruokalrslusteluita. Tämä äiti ihan itse soittaa viikottain useampaan kertaan ja yrittää tentata mitä irti saa.
Voin toki jättää vastaamatta tai kuunnella tunnin kestävää monotonisra höpinää. Tyypillä on diagnosoitu harhaluuloinen persoonallisuushäiriö, on todella raskas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka ihmettelet äidin kanssa käytäviä ruokalrslusteluita. Tämä äiti ihan itse soittaa viikottain useampaan kertaan ja yrittää tentata mitä irti saa.
Voin toki jättää vastaamatta tai kuunnella tunnin kestävää monotonisra höpinää. Tyypillä on diagnosoitu harhaluuloinen persoonallisuushäiriö, on todella raskas ihminen.
Et ole perimästäsi huolestunut? Puhun minäkin tyttären kanssa joskus mitä on laitettu ruuajsi mutta se on semmosta small talkkia. Ei sen kummempaa, kumpikaan ei toisen ruokiin puutu.
Otatteko te oikeesti joka lauseesta itseenne ja saatte raivarit? Kuis työpaikalla kestää toisten jutut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka ihmettelet äidin kanssa käytäviä ruokalrslusteluita. Tämä äiti ihan itse soittaa viikottain useampaan kertaan ja yrittää tentata mitä irti saa.
Voin toki jättää vastaamatta tai kuunnella tunnin kestävää monotonisra höpinää. Tyypillä on diagnosoitu harhaluuloinen persoonallisuushäiriö, on todella raskas ihminen.
Et ole perimästäsi huolestunut? Puhun minäkin tyttären kanssa joskus mitä on laitettu ruuajsi mutta se on semmosta small talkkia. Ei sen kummempaa, kumpikaan ei toisen ruokiin puutu.
Otatteko te oikeesti joka lauseesta itseenne ja saatte raivarit? Kuis työpaikalla kestää toisten jutut?
Minulla on fiksu isä, toistaiseksi näyttää siltä, että olen tullut enemmän siihen sukuun.
Äitini puuttuu tai yrittää puuttua ihan kaikkeen, joka on hänen mielestään väärin. Aina kun on vaalit, niin yrittää tentata ketä on äänestetty. Joko valehtelen tai vetoa vaalusalaisuuteen. En yleensä äänestä samaa puoluetta hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka ihmettelet äidin kanssa käytäviä ruokalrslusteluita. Tämä äiti ihan itse soittaa viikottain useampaan kertaan ja yrittää tentata mitä irti saa.
Voin toki jättää vastaamatta tai kuunnella tunnin kestävää monotonisra höpinää. Tyypillä on diagnosoitu harhaluuloinen persoonallisuushäiriö, on todella raskas ihminen.
Et ole perimästäsi huolestunut? Puhun minäkin tyttären kanssa joskus mitä on laitettu ruuajsi mutta se on semmosta small talkkia. Ei sen kummempaa, kumpikaan ei toisen ruokiin puutu.
Otatteko te oikeesti joka lauseesta itseenne ja saatte raivarit? Kuis työpaikalla kestää toisten jutut?
Minulla on fiksu isä, toistaiseksi näyttää siltä, että olen tullut enemmän siihen sukuun.
Teidän perheessä ei osata small talkkia vaan otsa rypyssä riidellään koko ajan. Mulle ainakin ihan sama vaikka jokainen lapsistani äänestää eri lailla kuin minä ja keskenäänkin eri lailla. Kaikki tiedämme sen mutta ei ole vielä edes ääntä korotettu. Vähän lunkiutta elämään toivon teille!
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti naisen asema on ollut alisteinen. Tämä on ollut sitä voimakkaampaa mitä varakkaampi perhe ja mitä korkeampi sos.asema perheellä on ollut. Anoppi sitten kokee kilpailevansa miniänsä kanssa asemastaan. Ajat on muuttuneet mutta perinne jatkuu.
Persoonallisuushäiriöt on toinen tekijä.
Kolmas juttu on yksinkertaisesti perheenjäsenten luonteiden yhteensovittamattomuus. Omalla kohdalla olin konfliktissa lapsuuden suvun kanssa ja puoliso anoppinsa kanssa. Tietyntyyppiset ihmiset ei vaan ymmärrä maailmaa muiden kannalta ja jämähtävät rooleihin jotka ovat lapsena oppineet.
Kehottaisin kaikille pientä mielenavarrusta.
Ai naisen asema perinteisesti sitä alisteisempi, mitä varakkaampi perhe? Höpö höpö höpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole vieäkään selvinnyt, että mitä kamalaa se AP:n anoppi siis tekee!?
Anna vaikka kolme kunnon esimerkkiä.
Auttaa, jos luet aloituksen.
Mistä mahtaa joutua, että yleensä se on anoppi joka tunkee poikansa elämään? Miksi isät eivät tunge tyttären ja vävyn elämään yhtä innokkaasti kun äidit tekevät pojilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä mahtaa joutua, että yleensä se on anoppi joka tunkee poikansa elämään? Miksi isät eivät tunge tyttären ja vävyn elämään yhtä innokkaasti kun äidit tekevät pojilleen?
Miksi miehille anopit eivät ole ongelma? Vaan rakkaita perheenjäseniä, aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös anoppi joka tuputtaa omia tapojaan ja ajatuksiaan. Aina pitää saada sanoa viimeinen sana. Hyvä esimerkki kun äskettäin hälle soittelin ja lausahdin että kevättä odotellaan niin mikä kiekaus kävi "langan" toisessa päässä, nythän on keskitalvi, luulet vaan että kevät tulee, eihän se nyt vielä tule ja lopuksi rupes lausumaan jotain kansakoulun aikaista runoa vuodenajoista. Teki kaikkensa että myöntäisin että oikeassa olet, ei tule vielä kevät. Onneks mun mies seuraavana päivänä piti mun puolia ja rupesi puhumaan kuinka nopeasti kevät tulee. Omalle pojalleen ei ruvennut inttämään vaan tyytyi siihen että kevät todellakin on tulossa. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Neuvoja itsekkin kaipaisin, muitakin kun anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuntuu kurjalta kun itse koittaa käyttäytyä asiallisesti ja toinen oikein kyttää tilannetta milloin pääsee "sivaltamaan".
Ihan alkoi naurattaa tuo runon lausuminen. Oliko tämä: Tammi-, helmi-, maaliskuussa meillä tuima talvi on.... Ainut minulla, mitä kansakoulun ulkoluvusta 50-luvulla on jäänyt mieleen. 😊 Hyvää kevään odotusta! 💥
Onko oikeasti noin heikkohermoisia vai pitäisikö sanoa lyhytpinnaisia ihmisiä? Jutustelusta saadaan raivokohtaus ja "kyllä mun mieskin on sitä mieltä että nyt on kevät. "
Neillä alkoi juuri lumisade.
Minua huvittaa tilanne että poikani perheen kanssa väittelisin onko nyt kevät. Otsat rypyssä, tuimasti vihaten.
Hallinnoi itse oma tonttiasi. Ennakoi ja taktikoi tilanteet etukäteeen. Kun kutsutaan kylään vastaa että voimme tulla piipahtamaan muutamaksi tunniksi. Sit keksit jonkun menon että jaha kello on melkein neljä, nyt täytyykin lähteä. Nähdään taas seuraavalla kerralla. Ajattele olevasi nipo ja tiukkis. Jos haluat olla pidetty ja miellyttävä niin omia rajoja ei ole tuollaisen ihmisen kanssa. Ne on näitä vanhempia tätejä joilla maailman katsomus on dualistinen. On olemassa kahdenlaisia naisia: miellyttäviä alistujia ja toimeliaita tiukkiksia. Ihmisiä jotka ajattelee itse ja ihmisiä joille pitää määrätä että sinä teet näin ja ajattelet näin.
Hyvää kevättä. :)
Vierailija kirjoitti:
Mistä mahtaa joutua, että yleensä se on anoppi joka tunkee poikansa elämään? Miksi isät eivät tunge tyttären ja vävyn elämään yhtä innokkaasti kun äidit tekevät pojilleen?
Koska naiset tykkää aiheuttaa itselleen näitä ongelmia. Miehet osaavat käyttää järkeään näissä ja mitään ongelmia ei synny.
Siinä tapauksessa mies voi olla yksin tai äitinsä kanssa. Mihin hän enää vaimoa tarvitsee?