Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva anoppi, alkaa pikkuhiljaa vituttaa
23.03.2025 |
Mieheni kanssa ollaan oltu pitkään ja anoppi yrittää tuputtaa neuvojaan ja väkisin tyrkyttää hänen mielipiteitään ja saada sanottua sen viimeisen sanan. Sanoja "toisen kunnioitus" hän ei tunne.
Itse taas olen kasvatettu kunnioittamaan toisten rajoja, joten on tosissaan taiteilua tulla tämän henkilön kanssa toimeen. Ja mieheni takia se on pakko. Onko mitään nasevia lauseita tms. mitä te olette samassa tilanteessa sanoneet että toinen ihan oikeasti uskoisi että antaisi asioiden olla? Anoppi kun ei usko normaalia puhetta tai esim. minun rajojani, vaan väkisin vyöryy kuin hyökyaalto ylitse... tai siis yrittää tuota. Hänelle olen sanonut tähän asti asiallisesti, mutta rajat itsellänikin on mitä tuollaista käyttäytymistä jaksaa katsella.
Hän on erittäin juonitteleva, verukkeella kuin verukkeella tulee kylään tai pyytää heille kylään ja lähes aina on jotain muita hommia siellä ettei meinaa päästä lähtemään ihmisten aikaan. Mutta ollaan usein siis päätetty ennen sinne menoa takaraja. Vaikka toinen suuttuu, niin se on sitten hänen ongelmansa ettei tajua että muilla on omakin elämänsä.
Hän ei hyväksy oikeastaan mitään meidän päätöksiämme asioiden suhteen vaan ottaa hirveän asenteen heti ja pahimmillaan nostaa metelin kuin kiukutteleva pikkulapsi.
Itse olen alkanut reagoida vatsallani jos pitää hänen kanssaan olla tekemisissä, mahassa alkaa kiertää ja sattua. Olen tottunut hoitamaan asiat ja ongelmatilanteet asiallisesti ja keskustelemalla aikuismaisesti, mutta tämän henkilön kanssa se ei onnistu. Kiitos etukäteen vinkeistä, tässä on välillä niin loppu tuon henkilön takia, jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt näkemisiä.
Kommentit (185)
Meillä taas minun äiti on yrittänyt puuttua meidän elämään enemmän mitä anoppi. Anoppi on ihan kiva, mutta ei meistä läheisiä ystäviä ole tullut. Joidenkin kanssa tulee hyvin juttuun, mutta anopin kanssa sellaista ei valitettavasti ole ollut. Hän on kyllä harvinaisen hyväsydäminen ihminen ja ihan uskomaton mummi lapsenlapsille.
Miniäkin minulla on ja aivan ihana sellainen. Parempaa vaimoa en pojalleni osaisi kuvitella. Siitä olen iloinen, että poikani ei ole kotona kädetön vaan tekee kotitöitä siinä missä vaimonsakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kirjoittaa uusi, kun edellinen meni moderointiin :D
Mieheni lopulta 20 vuoden jälkeen sanoi vastaan äidilleen, kun hänenkin sietokykynsä ylittyi. Ja mitä tekee tuo p-häiriöinen nainen? Laittaa välit poikki poikaansa ja ryhtyy puhumaan pahaa myös pojastansa lapsillemme. Tästä on nyt 11 kuukautta. Kyllä yritettiin tulla jotenkin toimeen.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty. Tilanne esim , he ovat käymässä, its
Mistä pyllystä kaivoit perinnön ja riippuvaisuuden anopista? Kyse oli törkeästä tunkeilusta perheemme elämään ja lastemme (teini ja nuori aikuinen) manipuloinnista. Halusta hallita.
Ei me sen rahoja olla koskaan tarvittu. Meillä on omat rahat. Ja sehän sitä harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä anoppiviha jotenkin suomalainen ilmiö? Kun katsoo vaikka usalaisia asunto-ohjelmia, niin moni ottaa anopin asumaan kanssaan. Ja samaten haluavat että uusi asunto on lähellä omia vanhempia.
Vai onko meidän anopit jotenkin erilaisia?
Ennenhän elettiin meilläkin maalla anopin kanssa samassa taloudessa. Ei se varmaan silloinkaan ollut ongelmatonta.
Onko äitien vaikea hyväksyä, että eivät olekaan enää poikansa ainoita naisia?
Et sitten ole katsonut amerikkalaista sarjaa Rakastunut mammanpoikaan. Tunnen yhden eteläeurooppalaisen nuoren naisen kanssa ja hän sanoi, että muutamalla hänen kaverillaan on samanlainen anoppi. Tuli kerran sarja puheeksi ja arvelin, että se taitaa olla kokonaan käsikirjoitettu. Tosin yksi mieheni tädeistä oli samantyylinen, miniä ei millään osannut palvella suosikkipoikaansa tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kirjoittaa uusi, kun edellinen meni moderointiin :D
Mieheni lopulta 20 vuoden jälkeen sanoi vastaan äidilleen, kun hänenkin sietokykynsä ylittyi. Ja mitä tekee tuo p-häiriöinen nainen? Laittaa välit poikki poikaansa ja ryhtyy puhumaan pahaa myös pojastansa lapsillemme. Tästä on nyt 11 kuukautta. Kyllä yritettiin tulla jotenkin toimeen.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty.
Siis asutteko samassa taloudessa, minä en millään tajua näitä missä äidit häärii avioliitossa mukana. Useimmiten vaimon äiti kylläkin on osa perhettä.
Kyllä saan olla iloinen, lapset lähtivöt maailmalle ja jäivät sinne, osaavat huolehtia asiansa ja lapsensa. Jos ei miniöitten kanssa nyt niin läheiset välit he ovat kuitenkin sivistyneitä kohteliaita ihmisiä.
Ap:n mies taitaa olla kunnon mammanpoika :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitte kuinka paljon haluatte olla hänen kanssaan tekemisissä, esim. kaksi tuntia kahden viikon välein, tai yksi päivä kerran kuussa ja pidätte nämä rajat sitten vaikka tulisi mitä kiukuttelua.
Todennäköisesti alkaa esittää sairasta ja yrittää säälin varjolla saada lisää huomiota.
Harmi kyllä äitini on yrittää myös hallita heti jos antaa vähänkin liekaa. Olen ottanut kannan että kuuntelen pari kertaa viikossa puhelimessa ja nähdään max kaksi kertaa kuussa. Jos lipeän tästä yhtään niin alkaa suunnitella meidän menoja ja tekemisiä meidän puolesta. Eli yhtään ei voi antaa köyttä, tämä on kokeiltu monta kertaa.
165: ei todellakaan asuta samassa taloudessa! Henkilö ei vain ymmärrä omia rajojaan eikä toisten ihmisten rajoja. Ja joku p-häiriö sillä on. Valitettavasti asumme samassa kaupungissa, koska työmme ovat täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies taitaa olla kunnon mammanpoika :D
Tämän ketjun perusteella jää ilmeisesti aikuisen miehen vaihtoehdoiksi olla joko mammanpoika tai ilkeän miniän vieraannuttama aikamiespoika, jonka miniä on kidnapannut lapsuudenkodista ja estää päivittäisen yhteydenpidon äitiin 😄
Käytetyt ja pilaantuneet naiset täällä taas kertovat omia satujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopista tulee mieleen tämän mainion iskelmän sanat. Vaikka hän ei soitakaan sähkökitaraa.
Itse päästäisin miehen vapaaksi. Antaa miehen ja anopin olla keskenään, kun kerran sitä niin kovasti haluavat. En olisi enää heidän teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanha anoppi on? Onko hänellä paljon elinvuosia jäljellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kirjoittaa uusi, kun edellinen meni moderointiin :D
Mieheni lopulta 20 vuoden jälkeen sanoi vastaan äidilleen, kun hänenkin sietokykynsä ylittyi. Ja mitä tekee tuo p-häiriöinen nainen? Laittaa välit poikki poikaansa ja ryhtyy puhumaan pahaa myös pojastansa lapsillemme. Tästä on nyt 11 kuukautta. Kyllä yritettiin tulla jotenkin toimeen.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty. Tilanne esim , he ovat käymässä, its
Miksi puhut aikuisille lapsillesi kuin pienille lapsille? Mikään ei ole alentavampaa kuin se, että äiti neuvoo vielä aikuisille ihmisille, miten toimia. Parasta, jos näin tekee muiden kuullen, oikein lyttää lapsiaan ja ohjeistaa, kun eihän ne muuten osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kirjoittaa uusi, kun edellinen meni moderointiin :D
Mieheni lopulta 20 vuoden jälkeen sanoi vastaan äidilleen, kun hänenkin sietokykynsä ylittyi. Ja mitä tekee tuo p-häiriöinen nainen? Laittaa välit poikki poikaansa ja ryhtyy puhumaan pahaa myös pojastansa lapsillemme. Tästä on nyt 11 kuukautta. Kyllä yritettiin tulla jotenkin toimeen.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty.
Hah hah. Kotini ei ole julkinen paikka, onnekai lapseni ovat täyspäisiä ja huumorintajuisia. He eivär varmaan tänne kirjoita että kun äuti loukkasi minua sanomalla jotta ottakaa ne paremmat lautaset ylähyllyltä pöytään.
Oletteko te immeiset oikeestt tommosiA niuhoja suhteessa äitiinne ja elömään, joiden kanssa oleminen olisi kuin heikoilla jäistä kävelemistä, aikuisen mieli pirstoutuu jos äidin/anopin varovaisuus yhtään herpaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Mietitte kuinka paljon haluatte olla hänen kanssaan tekemisissä, esim. kaksi tuntia kahden viikon välein, tai yksi päivä kerran kuussa ja pidätte nämä rajat sitten vaikka tulisi mitä kiukuttelua.
Todennäköisesti alkaa esittää sairasta ja yrittää säälin varjolla saada lisää huomiota.
Harmi kyllä äitini on yrittää myös hallita heti jos antaa vähänkin liekaa. Olen ottanut kannan että kuuntelen pari kertaa viikossa puhelimessa ja nähdään max kaksi kertaa kuussa. Jos lipeän tästä yhtään niin alkaa suunnitella meidän menoja ja tekemisiä meidän puolesta. Eli yhtään ei voi antaa köyttä, tämä on kokeiltu monta kertaa.
Siis minusta ihan hirveän tiheää pari kertaa viikossa soitella äidille ja nähdä 2 kertaa kuussa. Minä äitinä ees jaksaisi monen lapsen kanssa. Se on eri asia jos on huolenpitoa tarvitseva äiti tai vastaavasti lapsen perheessä sairautta jossa tilanteesta syytä olla perillä.
Kuka roikkuu kenessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kirjoittaa uusi, kun edellinen meni moderointiin :D
Mieheni lopulta 20 vuoden jälkeen sanoi vastaan äidilleen, kun hänenkin sietokykynsä ylittyi. Ja mitä tekee tuo p-häiriöinen nainen? Laittaa välit poikki poikaansa ja ryhtyy puhumaan pahaa myös pojastansa lapsillemme. Tästä on nyt 11 kuukautta. Kyllä yritettiin tulla jotenkin toimeen.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty.
Oikeen lyhytnokkaisuuden huipentuma tämä kommentti.
Pistäkää turpaan näitä anoppeja, niin oppivat olemaan!
Anoppi vituttaa huolella. Olen ollut hänen poikansa kanssa yhdessä kohta 30 vuotta. Anoppi kertoo minulle miten mieheni pyykit pestään ja vinkuu kun mieheni pesee itse urheiluvaatteitaan. Se on naisen työ, kuulemma. Kuten kaikki muukin. Minun pitäisi passata hänen poikaansa 24/7. Eukko käy todella hermoille. Huumorilla en enää jaksa tätä kuitata.
Eikö antanut ennakkoperintöä? Äiti teki ratkausun, kun en kelpaa, välit poikki. Sitähän täälkäkin ratkaisuksi aina neuvotaan.
Miksi miehesi ja sinä olette riippuvaisia anopista ja jänen mielipiteistään? Se minua naissä kiinnostaa, viiskymppiset ihmiset on riippuvaisia vanhemmistaan.
Mun lapset kuittaa kyllä mun puheet nauramalla ja huomauttamalla että äiti hei, ollaan jo 50 täytetty. Tilanne esim , he ovat käymässä, itse menen vaikka ystävän 70 v juhliin, neuvon että sitä ja tätä jääkaapissa, ottakaa noi paremmat astiat jne. Saatteko perunat keitettyä?
Heidän asioihinsa , remontteihinsa, autoihinsa, lastensa asioihin, en ota ikinä mitään kantaa.