Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva anoppi, alkaa pikkuhiljaa vituttaa
23.03.2025 |
Mieheni kanssa ollaan oltu pitkään ja anoppi yrittää tuputtaa neuvojaan ja väkisin tyrkyttää hänen mielipiteitään ja saada sanottua sen viimeisen sanan. Sanoja "toisen kunnioitus" hän ei tunne.
Itse taas olen kasvatettu kunnioittamaan toisten rajoja, joten on tosissaan taiteilua tulla tämän henkilön kanssa toimeen. Ja mieheni takia se on pakko. Onko mitään nasevia lauseita tms. mitä te olette samassa tilanteessa sanoneet että toinen ihan oikeasti uskoisi että antaisi asioiden olla? Anoppi kun ei usko normaalia puhetta tai esim. minun rajojani, vaan väkisin vyöryy kuin hyökyaalto ylitse... tai siis yrittää tuota. Hänelle olen sanonut tähän asti asiallisesti, mutta rajat itsellänikin on mitä tuollaista käyttäytymistä jaksaa katsella.
Hän on erittäin juonitteleva, verukkeella kuin verukkeella tulee kylään tai pyytää heille kylään ja lähes aina on jotain muita hommia siellä ettei meinaa päästä lähtemään ihmisten aikaan. Mutta ollaan usein siis päätetty ennen sinne menoa takaraja. Vaikka toinen suuttuu, niin se on sitten hänen ongelmansa ettei tajua että muilla on omakin elämänsä.
Hän ei hyväksy oikeastaan mitään meidän päätöksiämme asioiden suhteen vaan ottaa hirveän asenteen heti ja pahimmillaan nostaa metelin kuin kiukutteleva pikkulapsi.
Itse olen alkanut reagoida vatsallani jos pitää hänen kanssaan olla tekemisissä, mahassa alkaa kiertää ja sattua. Olen tottunut hoitamaan asiat ja ongelmatilanteet asiallisesti ja keskustelemalla aikuismaisesti, mutta tämän henkilön kanssa se ei onnistu. Kiitos etukäteen vinkeistä, tässä on välillä niin loppu tuon henkilön takia, jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt näkemisiä.
Kommentit (185)
Minä laitoin miehen lopulta valitsemaan minut tai anopin.
Hän valitsi äitinsä ja minä jouduin kahden lapsen kanssa muuttamaan omakotitalosta kerrostalokaksioon. Elatusmaksuja miehen ei tarvinnut maksaa kuin minimi, tulot kun olivat pienet. Tosiasiassa jätti rahat yritykseensä ja näytti varattomalta. Autokin jäi miehelle, joten oli pakko vaihtaa työpaikkaan, jonne pääsi helposti julkisilla ja lapset joutuivat vuoropäiväkotiin. Seurasi 5 aika lailla hirveää vuotta, jotka suoritin hammasta purren.
Exä meni naimisiin ja sai lapsen, uusi vaimo tulee hyvin toimeen anopin kanssa ja näen heitä aina välillä marketissa, jossa olen töissä. Riipaisee tietää, että siellä exä elää uuden perheensä kanssa sitä elämää, jonka luulin kuuluvan minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun mies sitten tee mitään asialle?
Mikä ihmeen tapa on anopilla tunkea itsensä parisuhteeseen? Miksi anoppi sitten mennyt naimisiin poikansa kanssa, kun kerran haluaa olla tämän kanssa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olen taas viisaan valinnan poikieni kanssa tehnyt , näemme max 2 kertaa vuodessa. Se olen minä joka menen sen max 2 h istumaan lasten syntymäpäivillä. Ja ei, en vie krääsää, parisataa lasten tilille.
Miniät yrittää sitäkin rajoittaa , kumpikin jos joskus soittaa niin ulkoa, työmatkalta tai vaimo on mennyt jonnekin.
Mieheni soitti harvakseltaan lapsuuden kotiinsa, jos soitti niin sai niskaansa kaikki nuorempien (ikäeroa vain 2-4 vuotta) sisarusten murheet. Sama tyyli oli äidilläni, soitan harvoin. Jostain syystä perheen vanhimmat lapset ovat pienestä pitäen melkein aikuisia ja nuoremmat aina lapsia, vaikka ikää olisi jo 50+.
Hyvä kun kontrolloit miehesi puhelut ja muistat kalvaa hänen äitiään . Sun kaikilla anopeilla on ollut iltatähdet?
Mies on ihan aikuinen ihminen ja soittaa silloin kuin haluaa keneltäkään lupaa kyselemättä 😌
Mitkä ihmeen iltatähdet ja anopit? Yksi anoppi ja kolme lasta tehty kahden vuoden ikäeroilla, 50 ja 52 v, ovat edelleen "pieniä" ja kertovat ihan liikaa asioistaan äidilleen, joka valitettavasti kertoo taas ihan kaiken eteenpäin vanhemmalle lapselleen (54 v.). Näin on ollut aina, eikä tämä vanhin oikein jaksa kuunnella muiden murheita ja yksityiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Ei kai puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan kuitenkaan. Ihan tarpeeksi valitsemista muutenkin 😅.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi ei voi olla hallitseva, jos mies on lyhyt, kun se ei saa uutta naista.
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Useamman kuin yhden anopin kanssa eläneenä minulla on vain yksi neuvo: aikuistu. Onko pakko juoruta anopille kaikki tekemiset ja suunnitelmat niin, että hän pääsee sanomaan niihin jotain? Miksi sinulla tulee hänen kanssaan ongelmia, kun eihän teillä pitäisi olla yhteisiä asioita?
Elä omaa elämääsi ja yhdessä miehesi kanssa oman perheesi elämää. Laita korviisi suodatin, joka ei päästä anopin päällepäsmäröintiä ulkokorvaa pitemmälle.
Ihan ensimmäiseksi ottakaa häneltä avain pois. Ei sitten pääse kylään ihan milloin tahansa vaan vain silloin, kun suostutte avaamaan oven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Sinä olet ns.herkkänahkainen narsisti. Ilmainen diagnoosi, ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin olen taas viisaan valinnan poikieni kanssa tehnyt , näemme max 2 kertaa vuodessa. Se olen minä joka menen sen max 2 h istumaan lasten syntymäpäivillä. Ja ei, en vie krääsää, parisataa lasten tilille.
Miniät yrittää sitäkin rajoittaa , kumpikin jos joskus soittaa niin ulkoa, työmatkalta tai vaimo on mennyt jonnekin.
Mieheni soitti harvakseltaan lapsuuden kotiinsa, jos soitti niin sai niskaansa kaikki nuorempien (ikäeroa vain 2-4 vuotta) sisarusten murheet. Sama tyyli oli äidilläni, soitan harvoin. Jostain syystä perheen vanhimmat lapset ovat pienestä pitäen melkein aikuisia ja nuoremmat aina lapsia, vaikka ikää olisi jo 50+.
Hyvä kun kontrolloit miehesi puhelut ja muistat kalvaa hänen äitiään .&
Olet varmaan jo itsekin anoppi. Toivottavasti sulla on vain tyttäriä.
Sinäkö olet sisarukset erottanut toisistaan ettei heillä suoraa yhteyttä toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Sinä olet ns.herkkänahkainen narsisti. Ilmainen diagnoosi, ole hyvä!
No enpä tiedä edes siitä herkkänahkaisesta.
Ps. Huomasitko vasta häissä että sinä et olekaan se morsian, vai miten ymmärsit paikkasi? Kerro nyt kaikki kun aloitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Sinä olet ns.herkkänahkainen narsisti. Ilmainen diagnoosi, ole hyvä!
Kiitos. Olenkin miettinyt, mikä minussa on vikana, kun annan poikani perheen olla ihan rauhassa, en soittele, en kysele, en puutu asioihinsa enkä vaadi yhtään mitään. Tämähän onkin sitä narsismia! Minulla on hyvä ja mukava elämä, varaa lomailla ja harrastaa, sekin varmaan kuuluu jotenkin narsismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tästä ketjusta poistettu jotain vai enkö vaan nähnyt yhtään konkreettista esimerkkiä, miten tyrkyttää neuvojaan ym. Jos saisin yhdenkin esimerkin, niin voisin antaa hyvän neuvon.
Esimerkkejä omasta anopista:
" Ei ole siivottu " - ei minun tarvitse, minä viihdyn aivan hyvin tällaisessa.
" Ei raha-asioista saa puhua vieraille ihmisille " (puhelimessa mainitsin jotain raha-asiaa kaverille) - minähän voin laittaa omista raha-asioistani vaikka ilmoituksen sanomalehteen.
" En ole koskaan kuullut lapsen itkevän tuolla tavalla oman äidin hoidossa" - nyt kuulet ja laitapan mieleesi, että kuulit. Ei sanonut tuota toista kertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Jäikö pojan isä kuitenkin sentään kakun leikkaamiseen saakka?
Ei jäänyt eikä jääneet morsiamen vanhemmatkaan, he lähtivät morsiamen siskonlapsien kanssa pois samoihin aikoihin ja ymmärsimme, että meidänkin toivottiin lähtevän. Tai kaaso aika selkeästi mainitsi, että nyt alkaisi häiden toinen osuus ja olisi hyvä hetki lähteä.
Mä vedin anoppia suoraan turpaan kun aikansa aukoi päätä. Loppu se määkiminen.
alfa-Mies 42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Aika yleistä on, ettei anoppia kiinnosta juuri oman poikansa elämä kun hän on sinkku. Heti jos poika alkaa seurustelemaan, niin myös anoppia alkaa kiinnostamaan oman pojan elämä.
Ja sitten vielä se anoppityyppi, jonka mielestä miehet ovat erityisen arvokkaita (pojat, vävyt), mutta naispuoliset taas ovat todella epäilyttäviä tai mutten vain vääränlaisia (tyttäret, miniät).
Minun anoppi oli juuri sellainen. Kehuikin että "osasi tehdä 3 poikaa"
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kuitenkin muistaa, että anoppi on puolison äiti, jota siitäkin seikasta huolimatta on yritettävä kohdella kunniallisesti.
Anoppi käy omaa kriisiänsä ja monikaan heistä ei taida sitä itse tajuta. On tyhjän pesän syndrooma, jonka kauheutta hän yrittää epäkelvoilla tavoilla täyttää.
Epäkelvollisin tapa on tarttua poikansa elämään entiseen malliin. Toisella puolella on nuori miniä, joka tietysti ei käsitä vanhemman naisen luovuttamisen kriisiä.
Aina on laiha sopu parempi kuin lihava riita. Jos kärkkäästi sanoo vanhemmalle naiselle vastaan, on luvassa loppuiän sota. Viisautta ja luovimista, kohteliasta päättäväisyyttä ja omienkin virheiden tuntemista, siinä lääkkeitä.
On muistettava, että jos anoppi ei ole täydellinen, ei ole sitä miniäkään. Kukaan ei ole. Kannattaa tarkkailla kummankin näitä vastavuoroisuustilanteita. Näissä tulee niin helposti väärinkäsityksiä.
Pakeneminen ja välien katkai
Ja PYH! Anoppi on vähän siinä koiran alapuolella. Jos ei tiedä paikkaansa, niin se osoitetaan sille!
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin miehen lopulta valitsemaan minut tai anopin.
Hän valitsi äitinsä ja minä jouduin kahden lapsen kanssa muuttamaan omakotitalosta kerrostalokaksioon. Elatusmaksuja miehen ei tarvinnut maksaa kuin minimi, tulot kun olivat pienet. Tosiasiassa jätti rahat yritykseensä ja näytti varattomalta. Autokin jäi miehelle, joten oli pakko vaihtaa työpaikkaan, jonne pääsi helposti julkisilla ja lapset joutuivat vuoropäiväkotiin. Seurasi 5 aika lailla hirveää vuotta, jotka suoritin hammasta purren.
Exä meni naimisiin ja sai lapsen, uusi vaimo tulee hyvin toimeen anopin kanssa ja näen heitä aina välillä marketissa, jossa olen töissä. Riipaisee tietää, että siellä exä elää uuden perheensä kanssa sitä elämää, jonka luulin kuuluvan minulle.
No etkö saanut osituksessa osaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Ei kai puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan kuitenkaan. Ihan tarpeeksi valitsemista muutenkin 😅.
Ihan sama mulle. Naisethan tappelee keskenään eli anoppi ja miniä miehen huomiosta. Sitten olet ap:n kaltaisessa tilanteessa. Kannattaa toivoa silloin ettei teillä ole yhteisiä lapsia, koska silloin helvetti on vasta irti!
Olen tekemisissä anopin kanssa vain sen, mikä on aivan välttämätöntä.
Mies hoitaa äitinsä avustamiset ja muut palvelut ja käy kahveella. Parempi niin koska poika kuitenkin välittää äidistään ja haluaa auttaa. Lapsiammekaan (joilla on jo omat perheet) ei mummo kiinnosta, kun tämä vaan laskee montako poikalasta on sukuun syntynyt (tytöt eivät ole mitään)