Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva anoppi, alkaa pikkuhiljaa vituttaa
23.03.2025 |
Mieheni kanssa ollaan oltu pitkään ja anoppi yrittää tuputtaa neuvojaan ja väkisin tyrkyttää hänen mielipiteitään ja saada sanottua sen viimeisen sanan. Sanoja "toisen kunnioitus" hän ei tunne.
Itse taas olen kasvatettu kunnioittamaan toisten rajoja, joten on tosissaan taiteilua tulla tämän henkilön kanssa toimeen. Ja mieheni takia se on pakko. Onko mitään nasevia lauseita tms. mitä te olette samassa tilanteessa sanoneet että toinen ihan oikeasti uskoisi että antaisi asioiden olla? Anoppi kun ei usko normaalia puhetta tai esim. minun rajojani, vaan väkisin vyöryy kuin hyökyaalto ylitse... tai siis yrittää tuota. Hänelle olen sanonut tähän asti asiallisesti, mutta rajat itsellänikin on mitä tuollaista käyttäytymistä jaksaa katsella.
Hän on erittäin juonitteleva, verukkeella kuin verukkeella tulee kylään tai pyytää heille kylään ja lähes aina on jotain muita hommia siellä ettei meinaa päästä lähtemään ihmisten aikaan. Mutta ollaan usein siis päätetty ennen sinne menoa takaraja. Vaikka toinen suuttuu, niin se on sitten hänen ongelmansa ettei tajua että muilla on omakin elämänsä.
Hän ei hyväksy oikeastaan mitään meidän päätöksiämme asioiden suhteen vaan ottaa hirveän asenteen heti ja pahimmillaan nostaa metelin kuin kiukutteleva pikkulapsi.
Itse olen alkanut reagoida vatsallani jos pitää hänen kanssaan olla tekemisissä, mahassa alkaa kiertää ja sattua. Olen tottunut hoitamaan asiat ja ongelmatilanteet asiallisesti ja keskustelemalla aikuismaisesti, mutta tämän henkilön kanssa se ei onnistu. Kiitos etukäteen vinkeistä, tässä on välillä niin loppu tuon henkilön takia, jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt näkemisiä.
Kommentit (185)
"Nainen ei saa olla pitkä eikä mies lyhyt."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/10/nainen-ei-saa-olla-pitka-eika-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi, tiedätkö, että sun poika on mieheksi lyhyt eikä ole naisten suosiossa?
Vierailija kirjoitti:
Mä vedin anoppia suoraan turpaan kun aikansa aukoi päätä. Loppu se määkiminen.
alfa-Mies 42
Toivottavasti tämä on totta
Vierailija kirjoitti:
Hyvä anoppi on parasta maailmassa.
Paras anoppi on kuollut anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan halua seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vedin anoppia suoraan turpaan kun aikansa aukoi päätä. Loppu se määkiminen.
alfa-Mies 42
Toivottavasti tämä on totta
On! oli just semmonen kauhujen anoppi jonka on pakko päästä nälvimään joka asiasta. Haukkui työni autoni kämppämme ihan kaiken. Ja anoppi itse ei omista pennin pyörylää eikä tehny ikänä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin miehen lopulta valitsemaan minut tai anopin.
Hän valitsi äitinsä ja minä jouduin kahden lapsen kanssa muuttamaan omakotitalosta kerrostalokaksioon. Elatusmaksuja miehen ei tarvinnut maksaa kuin minimi, tulot kun olivat pienet. Tosiasiassa jätti rahat yritykseensä ja näytti varattomalta. Autokin jäi miehelle, joten oli pakko vaihtaa työpaikkaan, jonne pääsi helposti julkisilla ja lapset joutuivat vuoropäiväkotiin. Seurasi 5 aika lailla hirveää vuotta, jotka suoritin hammasta purren.
Exä meni naimisiin ja sai lapsen, uusi vaimo tulee hyvin toimeen anopin kanssa ja näen heitä aina välillä marketissa, jossa olen töissä. Riipaisee tietää, että siellä exä elää uuden perheensä kanssa sitä elämää, jonka luulin kuuluvan minulle.
Miten se elämä olisi kuulunut sinulle, kun sinä nimenomaan valitsit toisenlaisen elämän?
Eihän siitä miehestä voi valita vain omakotitaloa ja autokyytejä, vaan mukana tulevat muutkin asiat, kuten anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Sinä olet ns.herkkänahkainen narsisti. Ilmainen diagnoosi, ole hyvä!
Kiitos. Olenkin miettinyt, mikä minussa on vikana, kun annan poikani
Kerro nyt miksi sun piti poistua häistä kesken kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Ei kai puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan kuitenkaan. Ihan tarpeeksi valitsemista muutenkin 😅.
Ihan sama mulle. Naisethan tappelee keskenään eli anoppi ja miniä miehen huomiosta. Sitten olet ap:n kaltaisessa tilanteessa. Kannattaa toivoa silloin ettei teillä ole yhteisiä lapsia, koska silloin helvetti on vasta irti!
Aika harva miniä ja anoppi kokemukseni mukaan tappelee miehen huomiosta.
Mies voi olla valinnut tarkoituksella aivan erilaisen puolison kuin äitinsä on. Nämä erilaiset naiset eivät tule toimeen keskenään, mutta perhesuhteen vuoksi täytyy olla tekemisissä.
Asiaa vaikeuttaa, jos mies ei ole saanut aikaiseksi itsenäistyä äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt mies, tiedätkö että olet lyhyt mies?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Kerran kokenut sen, että ex kumppanini ja hänen äitinsä napanuora ei ollut katkennut. Välillä touhu meni aivan naurettavaksi. Esimerkiksi hänen äitinsä tuli aina päästää repsikan paikalle istumaan, ex kumppanini halusi aina pyytää äitinsä mukaan, jos menimme jonnekin kulttuurijuttuun. Äidin luona oli myös käytävä syömässä joka viikonloppu, jos kieltäydyn, niin hyvä ettei exäni vetänyt itkupotkuraivareita. Ja minähän sitten menin, että kaikilla (paitsi minulla) olisi hyvä mieli. Onneksi suhde kuihtui parin vuoden kuluessa. Silloin päätin, että ei koskaan enää suhteeseen äidin mussukan kanssa. Ahdistaa ihan, kun tulee nuo muistot mieleen.
Eli, kun tuon on kerran kokenut, niin osaa varoa toista kertaa. Hyvät välit vanhempiin on hieno asia, mutta siinä on rajansa. Ja tuosta yhdestä kokemuksesta tiedän mihin sen rajan vedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Sinä olet ns.herkkänahkainen narsisti. Ilmainen diagnoosi, ole hyvä!
Kiitos. Olenkin m
Muakin kiinnostaa miksi lähdit häistä? Jos sulle sanottiin jotain törkeää on ihan ok lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Me viisaat naiset vieraannumme sovinnolla lapsistamme. Se tekee kipeää, kipeää tekee se ettei voi lapsenlapsiin luoda mitään suhdetta, vain toinen mummo on läheinen ja osa perhettä . Se miniän äiti.
Toisaalta kun kuolee, ei kukaan jää kaipaamaan. Miniä voi feikki-itkun kappelissa tirauttaa.
Minä en allekirjoita tuota lainkaan. En ole koskaan ollut niin hirveän läheinen äitini kanssa. Emme onneksi enää riitelekään. Läheisempi mummo on se, joka lapsenlapsia enemmän hoitaa, meillä se on ollut anoppi. Lapset pitävät häneen enemmän yhteyttä vielä aikuisinakin. Itse olen tutustunut muutamaan poikieni tyttöystävään, niitä tulee ja menee. Ikinä en halua olla kenellekään ilkeä enkä sekaantua toisten asioihin. Yhden kanssa oli erityisen kiva soitella ja jutella pitkään. Mutta nuorten suhde päättyi muutaman vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun poika ryhtyi seurustelemaan ns. vakavasti, ryhdyin tarkoituksella ottamaan etäisyyttä. Häissä käväisin, mutta ymmärsin paikkani ja lähdin pois jo ennen kakunleikkuuta. Poika soittaa minulle 2-3 kk välein, minä en koskaan soita hänelle , jotta en häiritse. Ja ihan oikeasti - minulla on oma elämäni, omat tekemiseni, omat harrastukseni, joihin en halua ketään sotkemaan pyytämällä auttamaan muutossa tai lastenhoidossa.
Miniän äiti joskus soittaa ja valittaa, kun en auta nuoria, minä lohdutan, että kyllä ne pärjäävät. Jos on ahdasta kahden pienen kanssa kaksiossa, niin sopu sijaa antaa, ei siihen tarvita anopin sijoituskämppää riitaa aiheuttamaan.
Jäikö pojan isä kuitenkin sentään kakun leikkaamiseen saakka?
Ei jäänyt eikä jääneet morsiamen vanhemmatkaan, he lähtivät morsiamen siskonlapsien kanssa pois samoihin aikoihin ja ymmärsimme, että meidänkin toivottiin lähtevän. Tai kaaso aika selkeästi mainitsi, että nyt alkaisi häiden toinen osuus ja olisi hyvä hetki lähteä.
Oho. Melkoista käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Ei kai puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan kuitenkaan. Ihan tarpeeksi valitsemista muutenkin 😅.
Ihan sama mulle. Naisethan tappelee keskenään eli anoppi ja miniä miehen huomiosta. Sitten olet ap:n kaltaisessa tilanteessa. Kannattaa toivoa silloin ettei teillä ole yhteisiä lapsia, koska silloin helvetti on vasta irti!
Aika harva miniä ja anoppi kokemukseni mukaan tappelee miehen huomiosta.
Mies voi olla valinnut tarkoituksella aivan erilaisen puolison kuin äitinsä on. Nämä erilaiset naiset eivät tule toimeen keskenään, mutta perhesuhteen vuoksi täytyy olla tekemisissä.
Asiaa vaikeuttaa, jos mies ei ole saanut aikaiseksi itsenäistyä äidistään.
Ongelma on siinä, että jää kokonaan vaimon vastuulle perhesuhteiden välien ylläpitäminen. Miestä harvoin kiinnostaa osallistua siihen, sillä hänelle sopii kaikki vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Ehkä mies ei halua? Kas kun miehelläkin voi olla ihan oma tahto ja mielipide eikä tarvitse olla äitinsä ja vaimonsa valtataistelussa heittopussina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs olet tuollaisen miehen valinnut kumppanikseen, joka on tuollainen lapanen, eikä osaa sanoa omalle äidilleen "nyt loppuu tuollainen".
Tätä olisi kaikkien naisten hyvä miettiä hetki. Ennen kuin alkaa seurustelemaan vakavissaan miehen kanssa, niin katsoo millainen se anoppi oikein on. Kuinka usein mies puhuu hänestä jne.
Ei kai puolisoa valita hänen vanhempiensa mukaan kuitenkaan. Ihan tarpeeksi valitsemista muutenkin 😅.
No itse asiassa, kyllä sitäkin vähän kannattaa miettiä. Miehet tulevat yleensä isäänsä ja naiset äitiinsä, mutta voi toisinpäinkin tietysti mennä ( itselläni valitettavasti niin päin, parempi olisi ollut ne lempeän äidin kun tulisieluisen isän geenit periä). Kun ne geenit meitä aika pitkälle määrittelevät, niin appivanhempia kannattaa katsella ja kuulostella sillä silmällä, että tuohon suuntaan se puoliso on kovaa vauhtia menossa ja tuollainen on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä.
Narrailet. Vain naisilla on pahoja anoppeja. Miesten anopit ovat täydellisiä kuten heidän tyttärensäkin.