Lue keskustelun säännöt.
Kysymys isille, jotka ovat niukasti tai ei ollenkaan tekemisissä lapsensa kanssa
22.03.2025 |
Kysymykseni on osoitettu miehille, jotka ovat harvakseltaan tai ei ollenkaan tekemisissä oman lapsensa kanssa.
Miksi et ole tekemisissä lapsesi kanssa? Mikä siihen on syynä? Tai jos tapaat/soittelet lapsesi kanssa harvoin, niin miksi et ole useammin yhteydessä, esim. Videopuhelulla?
Kerran Tinderissä eräs mies sanoi, että hänellä on exän kanssa kolme lasta, joista yhdellä on lievä kehitysvamma, eikä hän suostu tulemaan hänen luokseen eikä tämä mies halua viettää aikaa exänsä asunnossa, että voisi siellä edes olla lapsensa kanssa.
Tähän saavat myös vastata yh-äidit, jotka tietävät syyn sille, että miksi lapsen isä ei ole tekemisissä lapsesi kanssa.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan turhaa toiveajattelua että lapseni isä palaisi näkemään lastaan kun on nyt poistanut sähköpostini blokkauksen.? Voi kuulostaa naurettavalta mutta puoli vuotta sitten hän kirjoitti kirjeen jossa ilmoitti ettei aio tavata lasta kun vasta kun tämä on täysi ikäinen..
Sitten blokkasi kaikkialta. Nyt oli lapsen synttärini aikaan poistanut sähköposti blokkauksen ja lähetin hänelle lapsestamme kuvia. Ei kuulu kuitenkaan mitään.
Narsistit harrastavat tuota kaikkea. Lasten hylkäämistä, katoamista ja tulemista oman mielen mukaan (vaikka vuosiksi tai vuosikymmeniksi), blokkailua ja blokkien purkua.
Hei, mies on ilmoittanut, ettei aio tavata lasta. Lopeta kuvien lähettely ja nollakontakti isään. Käännä asia niin päin, että ei todellakaan ole tervetullut, kun lapsi on aikuinen, koska teidän perhe ei kaipaa
Kiitos paljon, tää oli tosi arvokas ja tärkeä viesti. Hänessä oli tosi nrsisitisia piirteitä kun pari kertaa oli Suomessa muutaman viikon. Koitti tehdä minua mustasukkaiseksi flirttailemall tuntemattomille naisille ja sitten muutamissa hetkissä kun olisin tarvinnut myötätuntoa hän sanoi ettei osaa olla empaattinen.
Olen ajatellut että tosta huolimatta olisi hyvä lapselle että näytän isästä kuvia ja puhun neutraalisti, mitä mieltä olet? Mutta tuo on totta että minun pitää näyttää lapseni arvo äijälle ja osoittaa ettei ole ok temppuilla noin ja on Off suhdetta ei ole ok olla omaan lapseen!
Minusta sen voi ihan neutraalisti kertoa, että isä on ikävä ihminen eikä lapsessa ole vikaa, vaikkei isää kiinnosta. Vika isässä.
Oma äitini ei koskaan puhunut pahaa isästä (oli varmaan liian väsynyt koko hommaan). Ei kyllä sitten selittänyt millään tavalla isän puuhia.
Yliymmärsin isää 40 vuotta ja vasta sitten silmäni avautuivat jouduttuani isääni muistuttavan tyypin hyväksikäyttämäksi ja hakeuduin terapiaan. Vasta nyt olen osannut rakentaa mieleeni rajan: isä ei enää ole tervetullut, mikäli sitä yrittäisi. Ja olen myäs realisti enkä enää toivo mitään välien rakentumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan turhaa toiveajattelua että lapseni isä palaisi näkemään lastaan kun on nyt poistanut sähköpostini blokkauksen.? Voi kuulostaa naurettavalta mutta puoli vuotta sitten hän kirjoitti kirjeen jossa ilmoitti ettei aio tavata lasta kun vasta kun tämä on täysi ikäinen..
Sitten blokkasi kaikkialta. Nyt oli lapsen synttärini aikaan poistanut sähköposti blokkauksen ja lähetin hänelle lapsestamme kuvia. Ei kuulu kuitenkaan mitään.
Narsistit harrastavat tuota kaikkea. Lasten hylkäämistä, katoamista ja tulemista oman mielen mukaan (vaikka vuosiksi tai vuosikymmeniksi), blokkailua ja blokkien purkua.
Hei, mies on ilmoittanut, ettei aio tavata lasta. Lopeta kuvien lähettely ja nollakontakti isään. Käännä asia niin päin, että ei todellakaan ole tervetullut,
Joo kuulostaa järkevältä. Oletko tähän päivään mennessä ikinä siis tavannut isääsi?
Lainaukset eivät toimi, joten vastaan näin suoraan aiempaan kysymykseen.
Joo, isä on ollut jopa ihan isä sen aikaa kuin oli. Ihan osallistuvakin jopa. En ole sen jälkeen nähnyt. Lähti sanomatta sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lainaukset eivät toimi, joten vastaan näin suoraan aiempaan kysymykseen.
Joo, isä on ollut jopa ihan isä sen aikaa kuin oli. Ihan osallistuvakin jopa. En ole sen jälkeen nähnyt. Lähti sanomatta sanaakaan.
Ai okei hän oli osan lapsuuttasi ja sitten häipyi lopullisesti. Tuo on varmaan paha kun lapsi muistaa ajan yhdessä ja sen jälkeen.
Om lapseni on 1.5v niin hänelle onneksi on normi että on aina ollut vain äiti perheessä. Mutta toki tulee varmasti vaikea kysymyksiä minulle vastattavaksi lähivuosina
Oma mies oli maailman paras, osallistuva isä ja aviomies. Meillä oli hyvä elämä, seksiä, hellyyttä eikä edes isompia riitoja.
Eräänä päivänä otti ja lähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lapset oli ala-aste ja yläasteikäisiä.
Nuori nainen työpaikalla oli iskenyt silmänsä mieheeni, tunnustanut rakkautensa ja jokin vinksahti mieheni päässä, lähti siltä seisomalta. Me emme merkinneet hänelle enää yhtään mitään, alkoi vuoroviikkoisäksi nuoren naisen pikkulapsille. Edes elatusta ei halunnut omistaan maksaa, sillä rahat kului uuden emännän ylläpitoon, ja hänellähän toiveita ja tarpeita riitti..
No tarun loppu oli lopulta sellainen, että tuo nainen putiputsasi eksäni, ja tämä päätyi osastohoitoon. Ei sen jälkeenkään ole kyennyt tapaamaan näitä lapsia, kun vointi ei kuulemma salli. Lapseni ovat jo lähteneet opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni isä sanoi että vieraannutan lapsen häneltä koska halusin erota.
En ala vieraannuttamis syytöksen varjolla katselemaan väkivaltaista juoppoa kotonani.
Ja yksinhuoltajuutta hän ei suostunut minulle antamaan koska se loukkaa hänen kunniaa. Kuitenkaan ei tapaa eikä vietä lapsen kanssa aikaa koskaan vaikka en ole tätä kieltänyt, pikemminkin toivonut. Allekirjoitukset virallisiin papereihin sentään hoitaa ilman taistelua.
Todella ala-arvoisia "isiä" 'tämä ketju kuvailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti noudatti sitä typerää neuvoa, että "älä puhuu pahaa lastesi isästä heidän kuullen".
Jos olisi kertonut totuuden niin ei olisi huijannut minuakaan 18-vuotiaana takaamaan lainojaan, joita makselen edelleen takaisin, ja vaikka mitä muuta. Vasta 40v olen tajunnut kuinka sairas tyyppi on, ja kuinka kauheita asioita koin "isä-viikonloppuina".
Vierailija kirjoitti:
Minun käsittääkseni kaikki miehet, ja siis isätkin, ovat aina aivan paskoja ihmisiä. Näin ainakin vauvalaidalla lähes aina vakuutellaan.
Eikö siis ole parempi, etteivät ole lastensa kanssa tekemisissä, pilaamasta lasten elämää?
Surullista, että monesti näin on. Isä, jolle alkoholi tai uusi perhe on lasta tärkeämpi ja joka pettää jatkuvasti lapsen luottamuksen, vahingoittaa lapsen kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mies oli maailman paras, osallistuva isä ja aviomies. Meillä oli hyvä elämä, seksiä, hellyyttä eikä edes isompia riitoja.
Eräänä päivänä otti ja lähti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lapset oli ala-aste ja yläasteikäisiä.
Nuori nainen työpaikalla oli iskenyt silmänsä mieheeni, tunnustanut rakkautensa ja jokin vinksahti mieheni päässä, lähti siltä seisomalta. Me emme merkinneet hänelle enää yhtään mitään, alkoi vuoroviikkoisäksi nuoren naisen pikkulapsille. Edes elatusta ei halunnut omistaan maksaa, sillä rahat kului uuden emännän ylläpitoon, ja hänellähän toiveita ja tarpeita riitti..
No tarun loppu oli lopulta sellainen, että tuo nainen putiputsasi eksäni, ja tämä päätyi osastohoitoon. Ei sen jälkeenkään ole kyennyt tapaamaan näitä lapsia, kun vointi ei kuulemma salli. Lapseni ovat jo lähteneet opiskelemaan.
Karman laki.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti noudatti sitä typerää neuvoa, että "älä puhuu pahaa lastesi isästä heidän kuullen".
Jos olisi kertonut totuuden niin ei olisi huijannut minuakaan 18-vuotiaana takaamaan lainojaan, joita makselen edelleen takaisin, ja vaikka mitä muuta. Vasta 40v olen tajunnut kuinka sairas tyyppi on, ja kuinka kauheita asioita koin "isä-viikonloppuina".
Jep.. vähän sama. Isäni hakkasi äitiäni monesti ja lopulta äiti erosi. Sitten kävin itse isän luona 3v-16v ja vuosi vuodelta meno paheni. Hän ei käynyt minuun käsiksi fyysisesti mutta kiusasi ja pelotteli kaikin muin tavoin. Vaikka 12vnä ekan kerran karkasin isän luota ikkunasta ja juoksin äidin luo, äiti ei jostain syystä tajunnut kuinka paha tilanne siellä oli. Lopulta 16vnä sain päättää etten käy siellä enää yötä.
20-28v näin isää 2-6 krt vuodessa ja nyt 32vnä on pari vuotta viime kerrasta. Kesällä törmäsin häneen sattumalta. Hän ei ole ikinä pahoitellut mtn viimeksi kesää edeltävänä syksynä uhkaili minua tyhjästä tiesmillä jutuilla, samanailla on sekoilullaan karkottanut kaikki muutkin elämästään.
Vaikea silti sanoa kumpi pahempi tuo vai ettei isäänsä tuntisi. Minulla oli äärimmäisenä ahdistavaa lapsena mennä isälle aina vuodesta toiseen joten ehkä parempi ettei lapsena ole sekopää isää aiheuttamassa häpeää ja pelkoa ja pettymystä.
Nyt tosiaan olen itse totaali yh tuon aiemmin kommentoimani lomaromanssi jäljiltä ja tavallaan valitsinkin näin että saan olla lapsen kanssa pääosin kaksin mutta silti stressaa miten lapseen vaikuttaa jos ei tule tapamaan isäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä halin ja hellin jonkun toisen miehen lasta
T. Isäpuoli
Hyvä isä on kultaa arvokkaampi, mutta harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ala-arvoisia "isiä" 'tämä ketju kuvailee.
Ja kaiken sen ovat lapset joutuneet kestämään.
En lainkaan. Tämä lapsi syntyi lyhkäisestä salasuhteeta ja naisen oma mies luulee olevansa biologinen isä. Ei mitään halua rikkoa tätä perhettä.
Vanhemmat erosi, kun olin ihan pieni. En muista isääni. Hän ei pitänyt yhteyttä, mutta en osannut kaivatakaan häntä.
Koulukavereilla oli monella alkoholisoitunut ja väkivaltainen isä, jota he pelkäsivät. Minun ei tarvinnut pelätä, äidin kanssa oli hyvä lapsuus.
Ei tapaava isäkään aina mikään kultakimpale ole. Lasten kautta voi hallita paljon eksän elämää. Köyhä isä hyötyy myös rahallisesti lastensa tapaamisesta. Silti moni näistä pystyisi tuosta vaan jättämään lapset kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat erosi, kun olin ihan pieni. En muista isääni. Hän ei pitänyt yhteyttä, mutta en osannut kaivatakaan häntä.
Koulukavereilla oli monella alkoholisoitunut ja väkivaltainen isä, jota he pelkäsivät. Minun ei tarvinnut pelätä, äidin kanssa oli hyvä lapsuus.
Ihana kuulla että tälläisiä positiivista muistoja lapsuuden perheestä ja että hyvä äitikin voi riittää! Keventää omaa huolta aiheesta
Itse toivoin ja rukoilin iltaisin Jumalalta, että isäni kuolisi. Hän oli kauhea juoppohullu, joka hyväksikäyttöä ja hakkasi meitä silmittömästi. Äitini oli heikkoitsetuntoinen hiiri. Isänä elää yhä, omaisuutensa juoneena ja yhteiskunnan rasitteena. On juonut päivätöikseen viimeiset 20 vuotta, en ymmärrä miksi hän saa yhä elää ja joku hyvä ihminen kuolee nuorena. Ehkä Jumala ei vain välitä.
Mutta siis, ei isän tapaaminen mikään hyvä asia välttämättä ole. Monella lapsella ei ole yhtään vanhempaa, eli turvallinen yh on jo onnellinen asia sinänsä.
Ai sä olitkin vain emohullu. No se selittääkin sen, miksi puolustelet "miestä", joka ei ota vastuuta teoistaan.
Jos viittaat tällä veljeeni, niin ei pidä paikkansa, ettei hän ota vastuuta teoistaan. Hän näkee lapsiaan tapaamissopimuksen mukaisesti - eli kantaa vastuun omasta toiminnastasn. Ja muut toimet on sovittu eksän kanssa. Eli kantaa vastuun sovitusta.