Lue keskustelun säännöt.
Ulkoinen vanheneminen
22.03.2025 |
Saatte kivittää minut mutta olen katkera siitä että miksi nuorena freesinä ja kauniina joutuu kärsimään sitten myöhemmin ulkoisesta vanhenemisesta ja siitä kuinka epäviehättävämmäksi muuttuu. Teen mitä tahansa jotta en näyttäisi elähtäneeltä vanhukselta kuin sitten 80-vuotiaana vihaisena hyväksyy sen tosiasian ettei voi näyttää nuoremmalta roikkuvine hamsteripussineen ja ryppyineen. Olen varmaan pinnallinen ihminen mutta mielestäni vanhuus ei ole kaunista.
Ymmärrän hyvin miksi useimmat turvautuvat kauneusleikkauksiin nuorekkaan ulkonäön saavuttamiseksi mutta toisaalta sekään ei anna parasta lopputulosta. Olisipa olemassa jokin tyyli että kauneuleikkaukset antaisivat luonnollisemman lopputuloksen ilman arpia ja muovinukke-vaikutelmaa.
Turha kirjoittaa että tajuat kyllä myöhemmin ettei ulkonäkö ole se pääasia. Mielestäni se on ja sitä toitotetaan ja mainostetaan kaikkialla... joten turha sanoa ettei se ole se tärkein.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
On siitä se hyöty että voisi löytää elämänkumppanin.
Mutta millaisen? Jos löydät kumppanin vain kauniina, saat pinnallisen kumppanin ja suhde perustuu ulkonäköön. Sellainen ei ole kestävä suhde koska jokainen rumistuu, mikä on ketjun aihekin. Itsekin kauniina löysin pinnallisia kumppaneita eikä ne suhteet olleet ollenkaan hyviä. Elämäni ainoan todellisen rakkaussuhteen olen löytänyt silloin kun ulkonäköni oli tuhoutunut ja tämä ihana suhde onneksi jatkuu edelleen. Minulla ei ole mitään kaipausta sentyyppisiin ihmisiin, joita kaunis ulkonäkö veti puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Naisen nuoruus on todella lyhyt. Nuorena kaunis nainen menettää kaiken ja tippuu inceleiden tasolle, mutta miehen ikääntymisellä ei ole merkitystä. Viihdeteollisuus suosii nuoria ja kauniita naisia sekä kaikenikäisiä miehiä. Hollywoodin kurtut ovat tästä valittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
On siitä se hyöty että voisi löytää elämänkumppanin.
Mutta millaisen? Jos löydät kumppanin vain kauniina, saat pinnallisen kumppanin ja suhde perustuu ulkonäköön. Sellainen ei ole kestävä suhde koska jokainen rumistuu, mikä on ketjun aihekin. Itsekin kauniina löysin pinnallisia kumppaneita eikä ne suhteet olleet ollenkaan hyviä. Elämäni ainoan todellisen rakkaussuhteen olen löytänyt silloin kun ulkonäköni oli tuhoutunut ja tämä ihana suhde
En pystyisi intiimiin suhteeseen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö aiheuttaisi vastenmielisyyden tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
On siitä se hyöty että voisi löytää elämänkumppanin.
Mutta millaisen? Jos löydät kumppanin vain kauniina, saat pinnallisen kumppanin ja suhde perustuu ulkonäköön. Sellainen ei ole kestävä suhde koska jokainen rumistuu, mikä on ketjun aihekin. Itsekin kauniina löysin pinnallisia kumppaneita eikä ne suhteet olleet ollenkaan hyviä. Elämäni ainoan todellisen rakkaussuhteen olen löytänyt silloin kun ulkonäköni oli tuhoutunut ja tämä ihana suhde
Rumana ei löydä kumppania koskaan. Jos olet ollut kaunis niin ei se kauneus sieltä pohjalta häviä vaikka iho pilaantuisi tai tulisi ryppyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Totta kai sinä olet oikeassa. Me kaikki tiedämme sen.
Mutta odotappa vaan, kyllä kohta joku kaunis löytää tänne kaasuvalottamaan sinua, ja kertomaan miten kamalaa on olla kaunis (jättäen tietenkin mainitsematta, että hän ei ikinä mistään hinnasta vaihtaisi omaa hyvää ulkonäköään rumaksi, jos tällainen mahdollisuus annettaisiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
On siitä se hyöty että voisi löytää elämänkumppanin.
Mutta millaisen? Jos löydät kumppanin vain kauniina, saat pinnallisen kumppanin ja suhde perustuu ulkonäköön. Sellainen ei ole kestävä suhde koska jokainen rumistuu, mikä on ketjun aihekin. Itsekin kauniina löysin pinnallisia kumppaneita eikä ne suhteet olleet ollenkaan hyviä. Elämäni ainoan todellisen rakkaussuhteen olen löytänyt silloin k
En pystyisi intiimiin suhteeseen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö aiheuttaisi vastenmielisyyden tunteita.
Eikä tarvikaan. On niin paljon asteikkoa vastenmielisen näköisen ihmisen ja sellaisen jonka haluat vain sen takia koska hän näyttää niin saatanan hyvältä, välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut kommenttiani esille koska sanoin että olen pysynyt todella kauniina.Ikä 70 plus, ei kukaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Väärin:) Mies valitsee aina naisen, ei koskaan toisinpäin. Jos siis puhutaan niistä miehistä, joita naiset oikeasti haluavat esim. Teemu Selänne. Toki kauniilla on valittavana kymmeniä tavallisia pottunokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Totta kai sinä olet oikeassa. Me kaikki tiedämme sen.
Mutta odotappa vaan, kyllä kohta joku kaunis löytää tänne kaasuvalottamaan sinua, ja kertomaan miten kamalaa on olla kaunis (jättäen tietenkin mainitsematta, että hän ei ikinä mistään hinnasta vaihtaisi omaa hyvää ulkonä
Et taida tietää mitä on kaasuvalottaminen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
On siitä se hyöty että voisi löytää elämänkumppanin.
Kuule, ne kumppanit jotka nuorena ja nättinä löysin, he ovat menneen talven lumia. Suhteet eivät kestäneet, ulkonäöstä huolimatta. Se oikea elämänkumppani löytyi vasta 58- vuotiaana. Rupsahtaneita ollaan molemmat mutta homma toimii kaikilla tasoilla. Itseäni harmittaa hamsteri- ja silmäpussit yms, mutta partneria ne eivät vaivaa. Minäkään en tosin kiinnitä huomiota hänen ryppyihinsä ja vanhenemiseen vaan näen pelkästään sen ihanan ihmisen, joka saa minut "liekkeihin" pelkällä hipaisulla. Eli toivoa on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Totta kai sinä olet oikeassa. Me kaikki tiedämme sen.
Mutta odotappa vaan, kyllä kohta joku kaunis löytää tänne kaasuvalottamaan sinua, ja kertomaan miten kamalaa on olla kaunis (jättäen tietenkin mainitsematta, että hän ei ikinä mistään hinnasta vaihtaisi omaa hyvää ulkonä
Hmm... Totta kai on mukavampi tansseissa päästä tanssimaan ja juttelemaan. Mutta en tiedä johtuuko siitä että noita on päässyt kokemaan, ettei niitä osaa pitää kovin isoina asioina sittenkään. Itselleni ei ole ollut mitään TODELLISTA hyötyä siitä että joku ulkonäöstäni kiinnostunut on hakenut minua tanssimaan. Loppujen lopuksi nautin enemmän tanssia yksin ja vapaasti kuin jonkun ulkonäköäni ihailevan ja minusta hyötyä havittelevan kanssa häntä miellyttäen. Olen ollut nyt ruma lähes kymmenisen vuotta, ja se vain on fakta että aitoja ihmissuhteita ja ystävyyksiä on syntynyt yhtä usein tai harvoin kuin kauniinakin. Niiden muodostumiseen ulkonäkö ei ole vaikuttanut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus ei välttämättä olekaan kaunista, se on ihan totta. Mutta loppujen lopuksi ei ole mitään syytä olla kaunis. Entisenä kauniina voin sanoa, että kauneudesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä. Ei yhtään mitään. Ennemmin jopa päinvastoin. Kun tämän tajuaa, ei ole mitään ongelmaa siinä että jokin ei ole kaunista. Ei tarvitsekaan olla.
Halveksun kauniita ihmisiä, jotka tekevät tuota ärsyttävää "voih minua uhria, ei kauneudesta ole koskaan ollut minulle mitään hyötyä, pelkkää haittaa vaan".
Rumana ihmisenä tuollainen ärsyttää minua yli kaiken. Me kaikki tiedämme, ja psykologiset tutkimuksetkin sen osoittavat, että kauniita ihmisiä kohdellaan sosiaalisissa tilanteissa paremmin kuin rumia. Joten lopettakaa tuo täysin läpinäkyvä valehteleminen, ette huijaa ketään.
En ole ruma mutta itse tiedostan tuon. Sama on nämä pitkät miehet. "Ei siitä pituudesta mitään hyötyä ole, tulee vain selkäkipuja". Joo mutta jos olisin pidempi niin ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa *ittuilua ja kukaan ei ota vakavasti kun on tämän pituinen, ja vaikuttaahan tuo deittaamiseen vaikka moni muuta väittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Miehiä ei kehuta vaikka olisit hyvännäköinen
Vierailija kirjoitti:
Naisen nuoruus on todella lyhyt. Nuorena kaunis nainen menettää kaiken ja tippuu inceleiden tasolle, mutta miehen ikääntymisellä ei ole merkitystä. Viihdeteollisuus suosii nuoria ja kauniita naisia sekä kaikenikäisiä miehiä. Hollywoodin kurtut ovat tästä valittaneet.
Viihdeteollisuus suosii nuoria naisia sekä kaikenikäisiä miehiä, koska viihdeteollisuus pyörii miesten rahoittamana miesten fantasioita ja coping-mekanismeja pönkittääkseen. Se on fantasiaa, ei todellisuutta. Oikeassa maailmassa ikääntyminen koskee kaikkia. Hyvässä ja pahassa.
En ole ruma enkä kaunis. Vanheneminen näkyy kasvoissa, mutta mitäs sitten. Outoa olisi, jos pysyisi ikänsä samannäköisenä kuin oli kaksikymppisenä. Tunnen monia upean näköisiä iäkkäitä. Ehkä osin kyse on kasvojen luustosta ja sisäisestä hehkusta. Äitinikin on kaunis vielä 85-vuotiaana. Kasvot eivät ns. roiku ja ryppyjä on vähän. Valitettavasti olen perinyt isänpuoleisen suvun ulkonäön.
Vierailija kirjoitti:
Puuttuuks korvien välist jotain???
Aloittajalta puuttuu. Tuuli käy toisesta korvasta sisään, humisee tyhjiössä ja tulee kaasumaisena purkauksena ulos. Aivan kuin joku olisi pieraissut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on myös meitä, jotka eivät ole nuorenakaan olleet kauniita. Ajattelepa sitä, kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäsi ja sanonut nätiksi. Eihän kauneus takaa onnellisuutta, mutta näin yli viisikymppisenä väitän, että enemmän hauskuutta elämään ja valinnanvaraa esim. miesten suhteen se kyllä tuo. Onhan se nuorena mukavampi mennä esim. tansseihin, jos pääset tanssimaan ja juttelemaan, verrattuna siihen, että istut yksin seinäruusuna. Ja miestä valitessasi sinulla on kymmeniä vaihtoehtoja, joista valita se paras. Kun rumemmalla kanssaeläjällä on ehkä 1-2 tai ei sitten yhtään.
Miehiä ei kehuta vaikka olisit hyvännäköinen
Kauniita naisiakaan ei välttämättä kehuta. Annetaan ennemmin rakentavaa kritiikkiä, koska ajatellaan, että muut kehuu kuitenkin. Lopputulos voi olla se, että kukaan ei kehu. Kaikki kyllä muistaa arvostella.
Vierailija kirjoitti:
No naiset rupsahtaa viimeistään siinä 30 korvilla, miehet vain paranee tuonne 60 tienoille.
päinvastoin monet naiset ovat upeimmillaan vasta 50 +
Tämä koskee varmaan jotain fimitähtiä jotka muutenkin ovat voittajia geenilotossa. Jos katson ketään tuntemaani miestä, niin enpä sanoisi asian olevan noin. Rupsahtaneita siinä missä naisetkin.