Alkioita pakkasessa - lapsiluku täynnä?

Olinpa iloinen, kun löysin pohtimaani asiaan kannanottoja. En ilmeisesti ole ainoa, joka painiskelee asian kanssa.



Meillä on kolme lasta, nuorimmainen hoitojen tuloksena. Meillä olisi jo lapsiluku täysi alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta pakkasessa on vielä kolme alkiota.



Raskausaikana asia ei tuntunut ongelmalliselta, mutta kun ihana täydellisen suloinen vauvamme oli syntynyt, mieltä alkoi kaihertamaan: pakkasessa onkin varmasti yhtä ihanien vauvojen alut.



Alkioita ei siis voi heittää roskiin mielestäni. Ja rankkojen hoitojen jälkeen se tuntuisikin silkalta tuhlaukselta.

Olen todella tunteellinen ja herkkä enkä usko jaksavani pohtia selväjärkisenä, " onkohan minulla vielä jossain lapsia?, onkohan tuo vastaan tuleva lapsi omani biologisesti?, hän niin näyttääkin samalta kuin meidän omat vauvana!, ei kai joku lapsistamme ala seurustella tietymättömissä olleen biologisen sisaruksensansa kanssa?, saahan mahd. lapsi hyvän kodin?, onkohan hän tyttö vai poika?" . Eli lahjoittamiseen en koe olevani mitenkään valmis. En tiedä, olisiko helpompaa, jos tuntisi vastaanottajaparin. Se voisi olla toisaalta vaikeaakin, tekisi mieli ehkä puuttua joissain tärkeissä asioissa kasvatukseen. Voikohan julkisella puolella saatujen hoitojen alkioita muuten edes luovuttaa haluamalleen vastaanottajalle? Tietääkö kukaan???



Tieteellekään en haluaisi alkioita luovuttaa. Uskon, että ihmisen elämä alkaa jo alkiovaiheessa enkä hyväksy " ihmiskokeita" .

Miehelleni asia ei ole ongelma, itseni koen liian herkäksi päättämään näin isosta asiasta. Tuntuu, että olisi pakko ne pakkasukot hakea masuun ja katsoa vaan, kuinka käy. Ajatus kuudesta lapsesta kyllä hirvittää eikä mieheni ole mitenkään innostunut supersuurperheelliseksi ryhtymisestä, hän voi hyvinkin kieltäytyä ehdottomasti tästä vaihtoehdosta. Toisaalta kauhistun ajatustani " pakosta" , jokainen lapsi kun on ihme ja lahja. Olen myös helpottunut siitä, ettei alkioita ole 19 kuten munasoluja alunperin. Siihen verrattuna 6 lasta on vielä kohtuullista. Entä jos asia olikin tarkoitettu näin? JOS mieheni olisi ajatukselleni suopea,voi olla, että vielä joudun suremaan ja petyn, jos vaikka kaikki alkiot menevät pilalle sulatuksessa. Asioita ei pitäisi pitää itsestäänselvyyksinäkään. Hoitoihin kun taas pitäisi mennä kuitenkin kai ajatuksella: tulisipa plussa.

Tällaista vatvomista tämä on. Kommentteja lukisin mielelläni asiasta!

Edellisestä kirjoituksestani unohtui vielä mieltäni askarruttava kysymys: tiedättekö kelpaisivatko meidän alkiomme edes luovutukseen lapsettomalle pariskunnalle, kun miehelläni on punkkipureman aiheuttama, lääkkeillä hallinnassa oleva epilepsia ja minulla itselläni astma ja vaikea allergia?

Isommalla koululaisellamme on lievä astma, joka ei aiheuta ongelmia. Muuten kaikki lapsemme ovat terveitä ja hyvin kehittyneitä kaikin puolin.



Ottaisitteko itse vastaan tällaisilta luovuttajilta alkion?



Tässäkin tällaisia kirjoittaessaan tulee muuten tunne kuin kaupittelisi lapsiaan... Ei oikein tunnu luontevalta. Ei ole helppoa...

mutta mielestäni alkiot vain otettiin pois pakkasesta. Periaatteessa minun eli olisi ollut vaikea luovuttaa soluja eteenpäin, mutta koska mahdollinen tuleva lapsi olisi täysin lapsiemme sisar/veli, en pystynyt ajattelemaan sellaistakaan vaihtoehtoa. Kysymys ei ole siitä, etten uskoisi alkioiden saavan perheen rakastavan mahdollista lasta yhtä paljon, päinvastoin olisivat voineet olla parempiakin vanhempia. Edellä olevat ovat perustelleet kantaani aika hyvin jo. Minulla odotus oli vaikea, toisella hyvin vaikea sikiöaikainen kasvuhäiriö (nyt pienen kokoinen suht terve poika) ja syntyivät ennenaikaisesti. Itselläni neurologinen sairaus, jonka periytyvyydestä ei ole tietoa ja se on selvinnyt vasta jälkikäteen muiden diagnoosieni lisäksi. En myöskään usko, että olisin kelvannut luovuttajaksi ja itselläni on koko ajan ollut sellainen tunne, että olen jatkanut huonoja geenejäni. Eli tätäkin asiaa täytyy miettiä monelta kantilta. Itse en olisi mennyt myöskään luovutettujen solujen jonoon, jos IVF ei olisi tuottanut tulosta, tosin en myöskään pitänyt sitä erikoisena, että ystäväni meni. Olisin itse yrittänyt adoptiota, jos raskaus ei olisi onnistunut. Kaikilla on omat ratkaisunsa, joita on varmasti punnittu moneen kertaan.

Meillä on lapsia nyt kaksi, joista jälkimmäinen ivf:stä ja alkioita pakkasessa on vielä 12. Kaikenkaikkiaan alkioista " käytettiin" vain kaksi, joilla lapsi saatiin, joten voisin kuvitella, että näistä useammallakin olisi hyvät mahdollisuudet kehittyä vauvaksi.



Uheijalla oli hyvää pohdintaa kirjoituksessaan. Olen miettinyt paljon samoja asioita. Jo lähtien tuosta ihan hullusta ajatuksesta, että lapsemme aikanaan tapaisi biologisen sisaruksensa... Meillä tämä pohdinta ei ihan vielä ole ollut mitään kovin vakavaa, koska toinen lapsemme on vasta pieni vauva, eikä kolmannesta ole päätetty. Tavallaan olen aina halunnut kolme, mutta nyt tuntuu, etten ole aivan varma. Tämä asia täytyisi tietysti miettiä hyvin loppuun ennen mitään päätöksiä. Luulenpa, etten edes pystyisi alkioita luovuttamaan ennen kuin omalta osaltani lapsentekoaika on ohi. (Ollaan jo kolmenkympin paremmalla puolella, niin ei siihen niin kauaa enää ole.)



Jotenkin tuntuu, että mulle ei olisi mikään ongelma, jos kyseessä olisi minun tai puolisoni sukusolut yksinään, mutta kun nämä olisivat lastemme täyssisaruksia! En tiedä, osaisinko kulkea kadulla katselematta lapsia " sillä silmällä" . Minun käsityksen mukaan luovuttajat eivät voi tietenkään mitenkään valita, kenelle luovutetaan, mutta saisivat kyllä tietää, onko hoidot tuottaneet tulosta. Eräs ystäväni on saanut lapsensa luovutetuilla siittiöillä ja hänen mukaansa luovuttaja on saanut tietää, että nyt on raskaus alkanut. Tietääkö muuten kukaan siitä, saako näin syntyvä lapsi tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyden!? Tulikohan tähän jotain lakimuutoksia? Sitten olen myös miettinyt sitä, että meillä on nyt kaksi poikaa ja jos nämä (maailman ihanimmat pojat) jäisivät ainoiksi lapsiksemme ja siellä alkioiden joukossa olisikin ollut se meidän pikkutytön alku...



Toisaalta ei minusta varmaan olisi alkioita roskiinkaan heittämään... Etenkin kun on itse nähnyt myös sen lapsettomana olemisen tuskan. Ei ole helppoja asioita nämä... siksi kai minäkin olen näitä jo alkanut pohjustamaan. Ties vaikka saataisiin se kolmaskin lapsi ja sittenkin vielä jäisi noista 12 alkioista jäljelle...

Meillä 4 alkiota 2 oljessa TAYSissa ja pakastussopimus loppuu nyt syksyllä, sopimusta voi jatkaa 3 vuodella. En tiedä mitä tehdä!!! Mies on ihan varma että lapset ovat tässä (meillä on IVF-poika 2v ja luomupoika 1kk 2vkoa), itse epäröin JOS mieli muuttuu muutaman vuoden päästä... Itsekään en alkioita haluaisi pois heittää, tosin en kyllä tiedä sitäkään että jos kolmas lapsi haaveihin tulisi niin tuskin me hoitoihinkaan lähdettäisiin vaan entä jos... Vaikeita asioita. Sen tiedän että mies ei jatkosopimusta ainakaan maksa mutta Taysissahan ei tehdä luovutetun alkion siirtojakaan eli miten ne voisi edes jollekin lahjoittaa???

Kiva, että aiheeseen olette ottaneet kantaa! Leeniksen ajatukset varsinkin tuntuivat tutuilta.

Nyt krooniset sairauteni ovat olleet pahoina ja olen uudelta kannalta joutunut miettimään asiaa. Jos terveys ei millään kestäisi raskautta enää (tai mies ei suostuisi edes ajattelemaan alkioiden kotiin hakemista), pakosta valitsisin sitten luovuttamisen. Alkiot saisivat silloin kuitenkin mahdollisuuden ja tilanne olisi ehkä jotenkin verrattavissa adoptioon, kun taas roskiin laittaminen olisi ehkä verrattavissa aborttiin.

Ehtoina kuitenkin olisi, että luovutus tapahtuisi vasta lapsentekoiän jälkeen, jottei varmasti joutuisi katumaan ja tietäisi todella, että vauva ei olisi millään mahtunut elämäämme noina vuosina. Ja samalla ikäero mahdollisiin tietymättömissä oleviin sisaruksiin kasvaisi. Kyllä silti hikeä varmasti pukkaisi päälle, jos poika kertoisi alkaneensa seurustella selvästi itseään nuoremman tytön kanssa, mikä ei olisi niin harvinaistakaan. Osaisiko sitä olla ajattelematta? Varmaan katselisi seurustelukumppania tarkkaan ja vertailisi tyttäreemme... Luovuttaminen tuntuisi helpommalta, jos olisi kyseessä vain toisen sukusolut. Mutta lapsi nyt lapsi olisi täysin omien lastemme kaltainen biologisesti.

Meillä on asiat sikäli hyvin, että alkiot ovat ilmaisessa säilössä julkisella puolella viiden vuoden sopimuksella, jonka voi vielä uusia.



Meillä on kaksi poikaa ja tytär. Ja olen samoin miettinyt, että olisiko ne tyttöjä ne loput alkiot. Ihan mukava olisi saada " tasotusta" perheeseen, mikäli vauvoja vielä tulisi. Meidän tapauksessa tietysti olisimme kohta onnellisia tyttären ja viiden pojan vanhempia... Välillä soimaan itseäni noin " pinnallisista" ajatuksista, mutta kyllähän pojat ja tytöt ovat erilaisia. Mutta toisaalta onneksi edes tämä asia menee näissä hoidoissa luonnollisesti, kun ei voi tietää sukupuolta etukäteen!

Ole hyvä alkioista ;). Toki tiedän, että luovutamme jäljelle jääneet 14 alkiota nimellämme, mutta olemme siihen mieheni kanssa valmiita. Kuten jo totesin, pidän vanhemmuutta sosiaalisena, en niinkään biologisena ja olisi surku heittää 14 hyvälaatuista lapsenalkua pois.



Meillä on siis nyt 2-vuotias ja kaksikuukautiset kaksoset. Lapsiluku on todellakin täynnä, ellemme 10 vuoden päästä joudu tilapäisen mielenhäiriön valtaan ;).

yksi icsi-vauva ja pian kaksi eri aikaan syntynyttä luomuylläriä. Ilmeisesti luomulla saattaisi onnistua jatkossakin, jos jostakin syystä haluaisimme yli 3 lasta.



Vaikka vanhemmuus on sosiaalista, ainakin suurimmaksi osaksi, niin silti juuri täyssisarus-alkioiden luovuttaminen tuntuu erittäin vaikealta ajatukselta.



Jos adoptioon vertaa, eräällä tasolla alkion luovutus ei ole niin kontrolloitua: koska kyse ei ole adoptiosta, ei saajan/saajien tarvitse käydä läpi adoptioon liittyvää prosessia arviointeineen ja kotiselvityksineen. Jokin lääkärin arvio sopivuudesta riittänee???



Se pienikin mahdollisuus, että jossakin perheessä olisi minun ja mieheni geenejäni kantava lapsi, jota ei ehkä kohdella oikein tai kovin hyvin, tuntuu jo ajatuksen tasolla pahalta. Vaikkein itsekään ole missään nimessä täydellinen vanhempi, todellakaan.

Tietysti adoptioprosessikaan ei ole lapsen kannalta pomminvarma, eihän sitä tiedä millainen vanhempi ihmisestä tulee, ennen kuin hänestä tulee vanhempi.

hankitut ominaisuudet eivät periydy, joten tapaturman (punkinpureman) aiheuttama sairaus ei liene luovutuksen este. Astmasta tai vaikeasta allergiasta en tiedä, monelle luovutuksen saajalle ne todennäköisesti olisivat " pikkujuttuja" sen rinnalla, että saisi kaivatun lapsen.

...miten häviävän pieni se mahdollisuus on, että luovutetuista alkioista syntynyt lapsi alkaa seurustella biologisen sisaruksensa kanssa. Ja juuri siksihän (tai ainakin osittain) uuden lain mukaan luovutetuista sukusoluista syntyneet saavat tietoonsa biologiset vanhempansa. Tämä on minusta ihan idioottia, mutta eduskunta päätti toisin.

Samaa keskustelua käydään meidänkin perheessä, nyt jo toista kertaa.



Jo ensimmäisen IVF hoidon aikaan keskustelimme asiasta mieheni kanssa ja päätimme, että jos sen jälkeen kun meidän lapsiluku on täynnä alkioita on vielä jäljellä, niin luovutamme ne jonkun parin käyttöön.



Nyt kahden PAS tytön äitinä minulla on vielä 5 alkiota jäljellä viidessä eri oljessa. Kolmatta lasta aloitetaan varmaan yrittämään nyt syksyllä ja eihän sitä tiedä mikä sen jälkeen on tilanne tai saadaanko sitä kolmatta edes meille noista alkioista.



Mutta tämä uusi laki on kyllä saanut meidät miettimään asiaa uudestaan. En tiedä kestäisinkö sitä, että 18 vuoden kuluttua oven taakse ilmestyisi joku ventovieras joka sanoisi olevansa " meidän lapsi" . Eli tosiaan tämän uuden lain ilmoitusvelvollisuuden jälkeen voi olla, että luovutamme mahdolliset jäljellejäävät alkiot tutkimuskäyttöön, niin pahalta kun se tuntuukin.



Kun on itse lapsettomuudesta kärsinyt, niin todella mielellämme olisimme jollekin parille avuksi. Munasolujakin olisin halunnut luovuttaa sitten, kun oma hoitorumba on ohi, mutta siihenkään minua ei enää kelpuuteta sillä ikää on jo 37.



Hantta

Hei!

Itku silmässä luen näitä viestejä. Itselläni ei ole muuta mahdollisuutta tulla raskaaksi, kuin lahjamunasoluilla. Yritetty on, luomuna ja clomeilla, inssillä jne, jne. Pettymys kuukausi kuukaudelta, ja jo useammalta vuodelta. Lääkärit ovat jo todenneet, että ainoa vaihtoehtomme on lahjamunasolut. Reilu vuosi sitten teimme päätöksen, että menemme jonoon, josko saisimme kauan toivotun lapsen. Meillä on hyvä ja lämmin ja terve parisuhde, koti ja taloudelliset puitteet kunnossa. Ja aikaa lapselle, jonka varmasti täyttäisimme rakkaudella.

Lahjoittajia on tällä hetkellä tosi vähän ja odotamme soittoa, koska lahjamunasoluja saisimme, että pääsisimme edes yrittämään, josko meille suotaisiin perheenlisäystä.

Hantta1970:

Mutta tämä uusi laki on kyllä saanut meidät miettimään asiaa uudestaan. En tiedä kestäisinkö sitä, että 18 vuoden kuluttua oven taakse ilmestyisi joku ventovieras joka sanoisi olevansa " meidän lapsi" . Eli tosiaan tämän uuden lain ilmoitusvelvollisuuden jälkeen voi olla, että luovutamme mahdolliset jäljellejäävät alkiot tutkimuskäyttöön, niin pahalta kun se tuntuukin.

Tietääkö kukaan, mitä tämä uusi laki tarkalleen ottaen pitää sisällään? Löytyykö se jostain netistä?

Baby:

Sen tiedän että mies ei jatkosopimusta ainakaan maksa mutta Taysissahan ei tehdä luovutetun alkion siirtojakaan eli miten ne voisi edes jollekin lahjoittaa???

Kyllä tehdään! Meille tehtiin vuosi sitten TAYSissa lahja-alkiohoito. Eli kannattaa ainakin kysyä ennen päätöksen tekoa :) En tiedä vaikuttaako tämä uusi laki sitten asiaan jotenkin?

Asia on vaikea, ja arvostan todella paljon henkilöitä jotka kykenevät alkiot lahjoittamaan eteenpäin.

Eli tämä uusi laki hedelmöityshoidoista tuli voimaan 1.9.2007 ja siinä on muitakin muutoksia entisiin käytäntöihin, mutta yksi suurimmista muutoksista on lapsen oikeus tietää perimästään



Ohessa katkelmia uudesta laista:







Lapsella oikeus saada tietää alkuperänsä



Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Laissa ei kuitenkaan puututa siihen perheen sisäiseen asiaan, kertovatko vanhemmat lapselle, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena.



Lapsen vanhemmilla ei ole oikeutta saada tietoa luovuttajan henkilöllisyydestä. Poikkeuksena on äidin tiedonsaantioikeus silloin, kun hoitoa on annettu hänelle yksin ja luovuttaja on suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa isäksi. Samoin sukusolujen luovuttajalla on vain tässä poikkeustapauksessa oikeus saada tieto hoidettavasta ja hoidon avulla syntyneestä lapsesta.



Sukusolujen luovuttajan asema



Luovutettuja sukusoluja saa käyttää vain luovuttajan suostumuksella. Suostumus on peruutettavissa. Peruutuksen jälkeen ei kyseisen luovuttajan sukusoluja enää saa käyttää hedelmöityshoitoon. Saman luovuttajan sukusoluja saa käyttää enintään viidelle hoitoa saavalle.

Hedelmöityshoitolain voimaantultua voidaan käyttää vain sellaisen luovuttajan sukusoluja, joka on suostunut siihen, että lapsi saa tietää hänen henkilöllisyytensä.



Ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai alkioita saa kuitenkin käyttää hedelmöityshoidossa vuoden 2010 syyskuun alkuun asti siinä tarkoituksessa, että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle hoitoa saavan lapselle syntyisi biologinen täyssisarus.







Hantta

Ja tosiaan uusi laki puhuu sekä luovutetuista sukusoluista että luovutetuista alkioista. Eli kun nämä tietyt kriteerit ilmoittamisesta täyttää, niin myös alkioita voi luovuttaa.



Uuden lain löydätte helpoimmin oikeusministeriön kotisivulta www.om.fi jossa ihan etusivulla on otsikko " Hedelmöityslaki voimaan" . Sen linkin alta löytyy laki kokonaisuudessaan.



Hantta

Eli tähän vielä ihan suora lainaus uuden lain tekstistä.





" Pari voi luovuttaa omaa hedelmöityshoitoa varten luotuja ylimääräisiä alkioita käytettäväksi toiselle tarkoitettuun hedelmöityshoitoon. Luovutukseen tarvitaan sekä naisen että miehen suostumus. Heitä kumpaakin pidetään luovuttajana.



Terveyshuollon oikeusturvakeskus pitää rekisteriä hedelmöityshoitoa varten tehdyistä sukusolujen ja alkioiden luovutuksista. Rekisteriin talletetaan yksilöintitiedot sekä luovuttajan tunnus.



Henkilöllä, joka on voinut syntyä luovutetusta sukusolusta tai alkioista, on 18 vuotta täytettyään oikeus saada palvelujen antajalta jäljennos hoitosuostumuksesta ja siihen merkitystä luovuttajan tunnuksesta. Ilmoittamalla luovutusrekisteriin luovuttajan tunnuksen hänellä on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys."





Hantta

Toisaalta mikään ei muutu kun ajattelee tuota asiaa että lapsella on " oikeus" saada tietää biologiset vanhempansa.

Kaikkihan riippuu siitä että kerrotaanko hänelle asiasta.



Meillä on onneksi semmoinen tilanne että alkoita pakkaseen ei saatu, joten ei tarvi käydä jaakobinpainia että mitä niiden kanssa tehdään.

Meille jäi aikoinaan neljä alkiota klinikan pakastimeen. Saimme ivf-hoitojen tuloksena kaksoset ja sitten kolme vuotta myöhemmin sponttaanisti yksösen. Pitkän eettisen harkinnan jälkeen päätimme lahjoittaa alkiot niitä tarvitsevalle ja klinikan valitsemalle perheelle. Olisimme halunneet jättää meistä yhteystiedot ym., mutta silloin (vuonna 1999) se ei ollut lain mukaan mahdollista, vaan alkiot piti luovuttaa anonyymeinä.

Olen iloinen, että uusi hedelmöityshoitolaki turvaa jatkossa lapsen oikeudet ottaa halutessaan selvää biologisista vanhemmistaan. Se on mielestäni aikuistuvan nuoren oikeus, jonka hän voi itse valita. Terveen minä-kuvan kehittymiseksi jokainen haluaa vastaukset kysymyksiin " kuka minä olen ja mistä minä olen tullut" .

Nyt odotan neljättä lastamme, ihanaa yllätysvauvaa. Kaikille lapsettomuushoitoja läpikäyneille kanssasisarille isot halit ja voimia omaan päätöksen tekoon alkioiden/munasolujen kanssa.

Aivan samaa olen miettinyt.. meillä poika syntyi ICSI:n tuloksena ja hänestä jäi pakkaseen muistaakseni 5 alkiota. Tyttö syntyi sen jälkeen luomuna. Olemme puhuneet kolmannesta mutta sitten olen miettinyt, että kun taas astun sinne lapsettomuuspolille ja menen siirtoon niin joko taas tulee mieleen ne kauheat ajat?? Mitä jos tulee negaa? Miten suhtaudun?



Itse en missään nimessä lahjoita MEIDÄN alkioita koska jos joku niistä raskaaksi tulee, ne ovat kyllä aika lailla minun ja mieheni lasten näköisiä.