Alkioita pakkasessa - lapsiluku täynnä?
Hei te kaikki.
Olen onnellinen kahden lapsen äiti. Molemmat ovat saaneet alkunsa mikroinjektiohedelmöityksellä, ikäeroa heillä on alle kaksi vuotta. Käyn tällä sivulla silloin tällöin lukijana, koska aihe on niin tuttu ja kipeäkin onnistumisista huolimatta. Luulisin, että kaltaisiani on muitakin ja juuri heiltä haluaisinkin kysyä mieltäni vaivaavan kysymyksen...
Olen myös kohtuullisen väsynyt äiti. Rakkaat yksi- ja kolmevuotiaamme pitävät minut liikkeessä jatkuvasti - se on ihanaa ja raskasta. Ajatus kolmannesta lapsesta? Kyllä, haluaisin, mutta juuri nyt en jaksa. Ei sillä, että näitä niin helposti saisikaan :)!!
Olen myös sen ikäinen äiti, että muutaman vuoden odotus " viimeiseen yritykseen" ei ole enää mahdollinen.
Meillä on pakkasessa pari alkiota.
Jos olet / olet ollut samanlaisessa tilanteessa - miten toimia pakastettujen alkioiden kanssa kun lapsiluku on täynnä - haluaisin kovin mielelläni kuulla ajatuksiasi. Kysymys on minulle tärkeä - ja aika vaikea. Kiitos!
Teille kaikille muille haluan toivottaa onnea kaikkiin niihin huimiin vaiheisiin, mitä kaksi viivaa raskaustestissä tuo tullessaan.
Kommentit (33)
Hei!
Olipa mielenkiintoista huomata, että keskustelu jatkuu vieläkin. Monia näkökantoja onkin jo otettu esiin.
Minulle tuli mieleen, että toisaaltahan se voi olla ihan hyvä asia, jos luovuttajan tiedot ovat ylhäällä. Järkyttävän jännäähän se olisi, kun täysin vieraalta tuntuva oma lapsi 18 vuoden kuluttua kolkuttelisi ovea. Mutta toisaalta siinä voisi saada selvitettyä välit, siis miksi me biologiset vanhemmat olimme valmiita luopumaan kyseisestä lapsesta alkiovaiheessa. Ja voisi kuulla, kuinka lapsen elämä toivottavasti on mennyt hyvin, vaikka me emme ole häntä olleet hoitamassa ja kasvattamassa. Tästähän voisi syntyä rikas uusi tuttavuus, jos vain kaikki siihen jaksavat avoimesti suhtautua. Itse kasvattamille omille lapsille se olisi kyllä suunnaton shokkiuutinen. Meillä kun ei ole tarkoitus kertoa edes koko koeputkihedelmöityksestä lapsillemme nyt. Mutta kaipa tilanteesta selvittäisiin, omat lapsemmehan olisivat tuolloin kuitenkin jo kunnolla aikuisiässä.
Myös seurusteluongelmaan luovuttajien tietojen ylhäällä olo voisi auttaa. Toisaalta, jos vastaanottaja ei kerro lapselle hänen alustaan, kukaanhan ei voi tietää. Syvemmin pohtimatta tuli sekin ajatus mieleen, että minusta olisi hyvä, jos luovuttajille kerrottaisiin, onko heidän luovuttamistaan alkioista syntynyt lapsi (siis pelkästään on/ei, ei muita tietoja). No, tieto tietysti lisää tuskaa, mutta juuri esim. voisi jotenkin näitä ihkaomia lapsiaan valmentaa siihen, että jossakin on sisarus. Tai sitten jos alkioista ei ole tullut lapsia, voisi asian rauhassa " unohtaa" .
Luovutus ehkä tuntuisi helpommalta, jos vastaanottajien mukaan voisi antaa viestin mahdolliselle lapselle. Viestissä voisi kertoa omia taustatietoja ja selittää juuri sen, kuinka lapsi ei taloudellisista/terveydellisistä/sosiaalisista syistä voinut syntyä biologiseen perheeseen ja kuinka suuri lahja lapsi on ollut alkion vastaanottajille. Siis jotenkin viestittää, että päätös ei ole ollut helppo ja haluamme kuitenkin kantaa vastuun valinnoistamme. Alkio tai lapsi ei ole ollut yhdentekevä.
Meillä kyseinen ongelma on ainakin toistaiseksi ratkaistu; keskustelimme taas mieheni kanssa viikonloppuna ja päätimme, että yritämme vielä neljättä lasta parin vuoden sisällä. Hyvin voi olla, että kaikki pakkasukkomme kuluvat tuohon. Jos vauvaa ei näistä saada, tyydymme kolmeen lapseen alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Ja sitten taas, jos alkioita jää vielä yli, joudumme tietysti uudestaan aloittamaan nämä kimurantit pohdinnat. Huh huh! Nyt kuitenkin tämän päätöksen jälkeen olen saanut rauhan ja osaan nauttia paremmin vauva-arjesta, vaikka kovasti väsyttääkin.
Alkion luovutukseen pariskunnalle kuitenkin ajatuksissani parhaiten pystyn etiikaltani taipumaan, jos alkioita ei ole mahdollisuutta kotiin hakea.
Voimia pohdintoihin!
.. niin minun käsittääkseni. Jos alkiosta syntyy lapsi, voi hän täysi-ikäisenä saada viestin. Kuulemani mukaan esim. luovuttajat pariskunnat on jättäneet käsialanäytteitä tai vastaavia. Saajat (vastaanottajat) eivät näitä viestejä saa, vaan ainoastaan lapsi.
Tarkkaan en tiedä, onko uusi laki jotenkin muuttanut asiaa.
Hienoa Uheija, että olette päässeet omaan ratkaisuunne. Me uskomme ja toivomme edelleen, että löytäisimme sopivan lahjoittajan.
Tietääkö kukaan, kuinka paljon alkioiden jatkosäilytys yksityisellä maksaa? Varmaan se jotain maksaa? Muistelen, että pakastus maksoi jotain 300-400e:n paikkeilla. Meidän hoitopaikassamme alkiot pakastetaan ensin kolmeksi vuodeksi. Tässä vain mietin, että tästä on nyt jo kohta puolitoista vuotta kulunut. Vauva on kuitenkin vasta puolivuotias, niin ajatus kolmannesta lapsesta tuntuu vielä kaukaiselta.
Minä en kyllä koe, että alkion lahjoituksessa olisi kyse " lapsen lahjoittamisesta" , niin että pitäisi sitten mahdolliselle lapselle selvittää, miksi emme voineet sinua pitää. Meillä on alkioita pakkasessa vielä 12 ja on täysin selvää, ettemme kaikkia edes voisi pitää. Lahjoittaisimme soluja, minä ja mieheni, ja näistä sitten mahdollisesti kasvaisi lapsi joillekin muille vanhemmille. Jännäksi tilanteen tekee se, että mahdollinen lapsi olisi lastemme täyssisarus. Jos solut lahjoitettaisiin erikseen, tilanne olisi yksinkertaisempi.
Asiaa työstetään... Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluaisin lahjoittaa, kunhan mies on samaa mieltä ja meidän oman perheen kolmannesta lapsesta on päätetty.
..että menin käväisemään sairaalassa, jossa alkioitamme säilytetään. Tarkoitukseni oli lyhyesti kysellä ja keskustella alkoista, mutta jossain vaiheessa kävi ilmi, että hoitaja oli ottanut 10 alkiota sulamaan ja niistä 9 näytti sopivalta siirrettäväksi. Minulla oli jokin meno ja oli kiire lähteä. Jäin sairaalan aulaan itkemään kunnes heräsin.
En ole ajatellut alkioasiaa aktiivisesti viime aikoina ja sitten näin pari yötä taaksepäin tuon unen. Eilen eräs ystäväni sanoi muissa asioissa, että se mitä mieli ei pysty käsittelemään siirtyy kehoon. Tässä tapauksessa kuitenkin uneen. Ja tänään löysin pitkät pätkät vastauksia täältä. Vieläkään en tiedä mitä teen. Kiitos ajatuksistanne.
Niinpä, ratkaisua ei ole helppo tehdä.
Meillä tehtiin ekalla kerralla sopimus alkioiden pakastamisesta 5:ksi ja toisella kerralla 3:ksi vuodeksi. Käsittääkseni sitä voi sitten vielä mahdollisesti jatkaa?
Pitäisi soittaa lääkärille ja kysyä mitä vaihtoehtoja on mistä valita. Yksi ratkaisuhan on kai lahjoittaa alkiot tuntemattomalle pariskunnalle. Luulen, että jos itse tekisin niin tutkisin aina vastaantulevien lasten piirteitä, että voisiko tuossa olla " meidän lapsi" ? Eli en ole valmis siihenkään.
Mutta jotenkin helpottaa tietää, että en ole ainoa joka tämän asian kanssa painii.
Kai noissa sitten on ihan klinikkakohtaista vaihtelua. Meillä on Felicitas-klinikan pakkasessa 6 alkiota jäljellä, säilytysaika kuulemma 10 vuotta (ei tainnut lukea missään sopimuspapereissa, mutta kysyin sitä erikseen) ja kun tuo aika umpeutuu, niin lääkärin mukaan sen jälkeen voi vaikka tehdä uuden sopimuksen, jos sellainen koetaan vielä tarpeelliseksi (tuskin meidän kohdalla kuitenkaan, kun tulee silloin jo ikä vastaan).
Meillä on yksi lapsi ja kaksi tulossa. Pakkasessa on neljätoista alkiota. Lapsilukumme jää todennäköisesti kolmeen, jos kaikki menee hyvin. Ei ikäni puolesta, vaan ennemminkin urani ;).
Vanhemmuus on sosiaalista, ei biologista. Lahjoitamme ehdottomasti hyvät pakastealkiomme pois. Lapsettomuuden kokeneena ja läpikäyneenä tahdomme ehdottomasti suoda lapsien saamisen onnen niille, joilla omat solut ei riitä. En suoraan sanottuna ymmärrä sitä, etteivät itse lapsettomuuden kokeneet ihmiset lahjoita ylijäämäalkioitaan pois.
Nämä ovat vaikeita asioita, eikä päätös siitä mitä jäljelle jääneille alkioille tehdään, ole tosiaankaan helppo.
Saimme kaksostyttömme IVM tuoresiirrosta ja kaksi alkiota jäi pakkaseen.
Mietimme mieheni kanssa pitkään mitä teemme, kumpikin oli ajatustasolla valmis vielä yhdelle lapselle,
mutta kaksosten vanhempina oma jaksaminen on muutenkin tiukilla joten päätimme olla käyttämättä alkioita.
Emme halunneet siirtää päätöstä myöhemmäksi, sillä meillä myös ikä tulee vastaan (40v).
Myös ajatus alkioiden lahjoittamisesta tuntemattomille vastaanottajille ei meillä tullut kysymykseenkään, emme pystyisi elämään henkisesti sen ajatuksen kanssa, että jossakin saattaisi olla OMA biologinen jälkeläinen. ( Kunnioitan kyllä niitä jotka tällaiseen päätökseen pystyvät).
Jäljelle jäi siis kaksi vaihtoehtoa, alkiot roskiin tai lahjoitetaan tieteelle.
Valitsimme tieteen, ehkä näin pystymme auttamaan suomalaista lääketiedettä keksimään parannuskeinon Parkinsonin tautiin.
Kun paperit saapuivat allekirjoitettavaksi myönnän, että kirjoitin ne kyynelten läpi. Yllätyin ehkä itsekin, miten vaikealta tuntui luopua alkioista. Mutta samalla tuntui helpottavalta laittaa viimeinkin lopullinen piste lapsettomuudelle ja kaikille hoidoille. ( tiedän ettei lapsettomuuden jättämät arvet umpeudu koskaan, mutta ne haalenevat ja haalenevat..... )
Meidän lapsiluku on nyt tässä ja voimme antaa kaikki rakkautemme näille kahdelle ihanalle tytölle.
T: Tuplatutti
Pitkät hedelmöityshoidot jo läpikäyneenä toivon kovasti, että löytyy samanlaisia ihania ihmisiä kuin kunpavauva, jotka ovat valmiita antamaan myös toisille mahdollisuuden onneen.
Kannattaa ottaa huomioon se, että syyskuun alusta (en ole ihan varma lain voimaantuloajankohdasta) lahjoittajien tulee ilmeisesti rekisteröityä ja sitä ennen lahjoituksen voi tehdä nimettönä.
Koska omat solumme ovat hitaita eikä meille ole niistä vauvaa suotu, toivon kovasti, että joskus saisimme lahjoitetun alkion, joka kasvaisi omaksi vauvaksi asti!
Tuskin tätä kukaan enää lukee, mutta pääsin koneelle vasta nyt lukemaan vastauksianne..
Aihe on kipeä niinkuin kaikki tietävät ja se heijastuu kirjoituksistanne. Toivon kuitenkin, että emme tuomitsisi toisiamme erilaisista ratkaisuista tai arvoista. Jokaisen täytyy vaan jotenkin löytää ratkaisu, jonka kanssa voi elää.
Kiitos erilaisista näkökulmista.
Kevään iloa teille kaikille!!
Samaa asiaa minäkin olen miettinyt. Meillä on kaksi lasta, ensimmäinen on luomutyttö ja toinen on ICSI poika. Tämä hoito oli meidän kolmas ICSI ja siinä välissä 2x PAS joista toinen oli pitkä viljely. Nyt on vielä kaksi alkiota pakkasessa. Tuntuu kuitenkin, että lapsiluku olisi nyt täynnä, mutta silti ei haluaisi heittää alkioita pois, varsinkin jos miettii että nekin lapset olisi meille tarkoitetut. Tämä ICSI poikakin tuntuu niin suurelta ihmeeltä!!
En ole vielä lopullista päätöstä tehnyt, enkä tiedä miten sen pystyy tekemään. Vaikeaa tämä on.
-päivik-
Meillä myöskin kaksi ihanaa lasta, toinen vasta 7 viikkoa vanha. Alkioita pakkasessa on kaksi jäljellä yhteen pakastettuna eli periaatteessa yhtä siirtoa varten. Tällä hetkellä tuntuu, että meidän lapset olisi ehkä tässä. Mutta kuitenkin mietityttää, että josko sitä vielä jaksaisi kolmatta yrittää. Eli melko sekavat ajatukset. En myöskään haluaisi alkioita " heittää pois" . Tuntuu pahalta, ihan kun siellä olisi meidän lapsenalku odottamassa. Vaikka pienempi todennäköisyyshän se on, että siirto onnistuu eli eihän se ole mitenkään varmaa, että noilla alkioilla lapsi vielä saataisiin aikaiseksi.
Ollaan kuitenkin miehen kanssa päätetty, että odotellaan ja katsellaan miltä tuntuu sitten noin vuoden päästä. Sittenhän vasta hoitoihin lähtö tulisi ajankohtaiseksi. Siihen asti voi sitten pohtia, halutaanko vielä yrittää. Pitäisi kuitenkin toisaalta ajatella tulevaisuuttakin ja jossain vaiheessa lähteä takaisin työelämään. Meillä oman talon rakennus suunnitteilla lähitulevaisuudessa. Uusi raskaus vähän haittaisi näitä suunnitelmia.
Onko kellään muuten tietoa, miten kauan alkioita säilytetään ja yleensä voi säilyttää pakastettuna?
No, joka tapauksessa ihanaa ja aurinkoista kevättä vaikeiden pohdintojen keskelle!
Siis ilman muuta olen sitä mieltä että munasoluja pitäisi lahjoittaa ja olen ajatellut että voisin lahjoittaakin joskus..
Mutta ajatelkaas tätä: Meidän kaksi lasta eivät tietäisi , onko jossain päin Suomea heille sisko tai veli. He saattaisivat aikuisina kohdata toisensa, ehkä alkaa seurustella... ja mitä kun he olisivat ihan täysbiologisia sisaruksia?