HS: Opettajat kertovat: Oppilaat puhuvat "sekametelisoppakieltä", myös kantislasten suomen kielen taito on köyhtynyt romahdusmaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25% yhdeksäsluokkalaisista ei tiennyt missä on Tanska. He kyllä tunsivat sanan Tanska ja tunnistivat sen maaksi (eivät valtioksi, koska sitä sanaa he eivät osaa). Tuolla sanalla ei ollut heille mitään muuta sisältöä. Tätä tarkoittaa nykyajan lukutaidotomuus.

Pitää vielä lisätä, että kaikki oppilaat olivat taustaltaan kotimaisia.

Ja tuohon laskeneeseen tasoon kun lisätään vielä ne s2 tapaukset, niin ollaan jo pohjamudissa.

Itseasiassa täällä maalla S2 oppilaat nostavat tasoa. Lähes kaikki S2 oppilaamme käyvät koulua tosissaan ja heillä on suuria suunnitelmia. Koulumme paras oppilas on S2 taustainen. Hän osaa suomea paremmin kuin yksikään kotimainen pellavapää.

Sekametelisoppakieltä? Mitähän kieltä nämä näin puhuvat opettajat käyttävät?

Vihervassarit kutsuu tätä uutta suomifinglishsekakieltä "uudeksi slangiksi" :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnekasi meillä oli Kummeli, Spede ja Pirkka-Pekka, nuo klassisen komedian helmet. 

Kummeli, Turhapuro ja Pulttibois oli aikansa junttihuumoria, ja silti niissä oli mukana paljon myös nokkelia oivalluksia, joita saa nykypäivän vastaavasta TikTok-tollohuumorista hakea suurennuslasilla.

Pelkästään jo karikatyyrin taito on katoava luonnonvara. Lapset kikattivat niille hölmöille hokemille, mutta samalla huomaamattaan ymmärsivät, että sketsihahmot edustivat erilaisia ihmistyyppej

Todellakin! Ja voiko oikeasti oivempaa kuvaa suomalaisista olla, kuin Kummeli. Sieltähän he ammensivat. Juuri sitä arkipäivän tragikomiikkaa, mihin voi samaistua. Parantaisen tai Pääministerin tyyliset hahmot. Tai Silvennoisen muusikkoparodiat. Mankelin Majaniemi. On syntynyt jopa vähän sellainen heitto: tämähän on aivan silkkaa kummelia. Oli siinä toki sitä hokemahölmöilyäkin. 

Asuntoa haetaan: Mä tarvii käppä ku mullon muija...

Ihan kantisnuoret kirjoittavat virallisiin dokumentteihin tuollaista kieltä.

Ehkä vain pieni detalji mutta mitä olen huomannut niin moni suojelee nykyään lapsiaan uutisilta ja ajankohtaisilta tapahtumilta koska sinällään ihan aiheellisesti ajattelee että ne saattavat pelästyttää tai ahdistaa lasta. Kuitenkin juuri uutiset ja ajankohtaiset asiat sisältävät sitä kieltä ja käsitteitä joita tarvitaan jotta maailmaa osaa hahmottaa ja sanoittaa.

Meillä on aikanaan tosi paljon katsottu lasten kanssa yhdessä uutisia ja sitten keskusteltu siitä mitä niissä on sanottu ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Ja uskon että se on osaltaa antanut lapsillemme sanavarastoa ja tietoa josta on ollut valtavasti hyötyä myös koulussa ja muussa elämässä.

Kulttuuri-idioluutio on lähtenyt laukalle ja tyhmentää ihmiset.

t: nimim. Assburger

Vierailija kirjoitti:

siis kuinni? ketä nii väittää legit iha paskaa! vitu lehmä!

Kliffaa hei t. boomeri joka koittaa osallistua nuorisokeskusteluun

Vierailija kirjoitti:

Asuntoa haetaan: Mä tarvii käppä ku mullon muija...

 

Ihan kantisnuoret kirjoittavat virallisiin dokumentteihin tuollaista kieltä.

Tämä on toisaalta oiva paikka erottautua muista nuorista vaikkapa työnhaussa. Oma poikani on aina ollut sujuva kirjoittaja ja hyvä ilmaisemaan itseään ja nyt kun on nuori opiskelija niin olen huomannut että hän pääsee helposti hyviin hommiin kun osaa sellaisen asiallisen ja sujuvan viestinnän jota niin moni ei osaa. Nytkin hoitaa jo firmojen viestintää ja markkinointia vaikka ei ole lähellekään valmis ja saa koko ajan kehuja siitä miten hyvin kirjoittaa.

Turha syyttää koulua. Vanhemmat eivät enää keskustele lastensa kanssa. Vaikka lapset ovat mukana, kaikki selaavat kännykkää hiljaisuudessa. Tämän näkee matkoilla, liikennevälineissä, odotustiloissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25% yhdeksäsluokkalaisista ei tiennyt missä on Tanska. He kyllä tunsivat sanan Tanska ja tunnistivat sen maaksi (eivät valtioksi, koska sitä sanaa he eivät osaa). Tuolla sanalla ei ollut heille mitään muuta sisältöä. Tätä tarkoittaa nykyajan lukutaidotomuus.

Pitää vielä lisätä, että kaikki oppilaat olivat taustaltaan kotimaisia.

Ja tuohon laskeneeseen tasoon kun lisätään vielä ne s2 tapaukset, niin ollaan jo pohjamudissa.

Itseasiassa täällä maalla S2 oppilaat nostavat tasoa. Lähes kaikki S2 oppilaamme käyvät koulua tosissaan ja heillä on suuria suunnitelmia. Koulumme paras oppilas on S2 taustainen. Hän osaa suomea paremmin kuin yksikään kotimainen pellavapää.

Älä viitsi jauhaa paskaa. 🤭

Kirjallisuutta lukemalla kieli kehittyy. Nykylapsia ei muuten kirjastoissa enää yksin kirjahyllyjen välissä näy. Onkohan kirjastoilla edes mitään tilastoja siitä kuinka paljon sillä lastenkortilla enää kirjoja lainataan.

Mitamitamitasinasanoa?

Ullatuus!

Tietääkö ne mitä kultamuna tarkoittaa?

Kyllä minullakin oli sama homma, mutta silti peruskoulun päättötodistus oli yli 8. Harjoittelemalla sitä oppii ihmiset. Tämänkin jälkeen varmasti aletaan panostamaan siihen, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä.

Oletteko nyt ihan varma, ettei lapset puhu Turon SIANSAKSAA?

Kun katsoo millaista tekstiä porukka syytää someen, niin enpä ihmettele jos ei heidän lapsetkaan osaa. 

Meillä on luettu lapsille aina ja lasten kanssa keskustellaan. Jos on sanoja, joita he eivät ymmärrä, niin sitten selitetään mitä jokin sana tarkoittaa. Kovin usein he eivät enää kysele (ovat jos sen verran isoja), mutta välillä joitakin vanhahtavia sanoja tai sanontoja pitää selittää. 

Lapset sekä lukevat että kuuntelevat kirjoja. Me vanhemmat luemme ja kuuntelemme myös ja osin kirjamaku on samaa (vanhempi mm. pitää Agatha Christiestä ja fantasiakirjoista), joten me myös juttelemme kirjoista. 

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin näin ei joka perheessä ole. Muistan kyllä jo omasta nuoruudestani 90-luvulta, miten osalle luokkakavereista oli jo silloin ihan ylivoimaista lukea kokonaista kirjaa. Nyt kun nämä ihmiset ovat vanhempia, niin eivät he näytä lapsilleen hyvää esimerkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjallisuutta lukemalla kieli kehittyy. Nykylapsia ei muuten kirjastoissa enää yksin kirjahyllyjen välissä näy. Onkohan kirjastoilla edes mitään tilastoja siitä kuinka paljon sillä lastenkortilla enää kirjoja lainataan.

Meidän lähikirjastoon lapset tulevat pelaamaan pelejä. Vanhemmat ovat varmaan ylpeitä siitä, kun lapset käyvät kirjastossa, mutta eivät tajua mitä siellä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret eivät lue kirjoja. Sieltähän sitä kieltä oppii.

Ja toisaalta nykyisin nuortenkirjat (ja jopa uutistekstit) kirjoitetaan usein kosiskelevasti puhekielellä. Monelle yläkoululaiselle on aivan outo asia, että ei voi kirjoittaa mä tai mun vaan se on puhekieltä.

Missä kunnioitus ihan oikeaa kirjasuomea kohtaan? Eivätkö kirjailijat luota samaistuttaviin henkilöhahmoihinsa ja koukuttavaan juoneensa?

Tämä on valitettavasti ihan kansainvälinen ongelma. Jo pikkulapsille kirjat ovat nykyään tyyliin "Pieru sanoo prööt", ja sitten sormet ristissä toivotaan, että jotenkin maagisesti lapset koukuttuvat matkan varrella upeaan tarinankerrontaan ja lukevat Tolkienia sitten teininä.

Lapsille tehdään iso karhunpalvelus, kun kaikki tarjotaan heille mahdollisimman helpossa, valmiiksipureskellussa, "pikkupojille kakkahuumoria ja tytöille glitteriä", TikTok-keskittymi

Tämä!!! Siis aivan sutta ja sekundaa uudet lastenkirjat. En tiedä miten sitä kuvailisi parhaiten, mutta ovat sellaista painettua krääsää ja rihkamaa. Helppoa ja kapulakielistä höttöä, lasten mielistelyä kakkapissapeppupönttö-huumorilla tai sarjakuvamaista lyhyttä kerrontaa kun muuhun ei kyetä. Kaikki rikas, monipuolinen ja edes hieman aivoja herättelevä ja haastava kieli puuttuu kokonaan. Kuvitukset on myös kuin halpoja animaatiohahmoja. Kauniit, yksityiskohtaiset, mielikuvitukselliset, tunnelmalliset, sadunomaiset ja piirretyt kuvat ovat harvassa.

Vanhat lastenkirjat on todellakin etsimisen arvoisia. Mauri Kunnakset, Astrid Lindgrenin kirjat, osa Tammen kultaisista kirjoista pienimmille jne. Näissä ei mennä siitä mistä aita on matalin, on kunnon juoni, ei mielistellä vessahuumorilla, eikä oleteta lapsia umpityhmiksi, vaan haastetaan kunnon kielellä. Pienimmille on vanhoissa kirjoissa (esim.Ainot) arkipäiväisiä havaintoja, tavallisia askareita ja puuhia perheen kesken, tuttuja asioita jne. Huomataan leskenlehdet, pajunkissat ja sorsat. Monet uudet pienten lasten kirjat tuntuvat lähinnä tunteiden sanoituksen tai suvaitsevaisuuden opaskirjoilta, jotka on kirjoitettu vain koska sillä saa nyt irtopisteitä ja varmaan helposti kustannussopparin. Ei näissäkään aiheissa mitään vikaa ole, mutta harmittaa, että käytännössä kaikki uusi lastenkirjallisuus on lähinnä sitä, aina jokin aikuisten tavoite edellä tehtyjä.

Milloinhan vierasväestöjen ja -kulttuurien kokonaisvaikutuksista tehdään laaja objektiivinen selvitys ja tutkimus?

Onko tämä nyt toisaalta edes ihme, kun tv:stä tulee suurimmaksi osaksi englanninkielistä ohjelmaa. Lapset katsovat youtubea, tik tokia.. Kaikkea englanniksi. Tottakai siitä tulee sitten osa elämää, kun sitä kieltä kuulee koko ajan joka paikasta. 

Kyllähän siellä koulussa opetetaan kelloa, kuukausia jne, mutta ne ei tunnu jäävän mieleen lapsille. Johtuisko siitä, että kellään ei oo enää paperikalentereita kotona seinällä ja kellotki on monesti digitaalisia. 90-luvulla piti osata katsoa rannekellosta milloin on kouluun lähtö. Nykyään lapset katsovat digitaalista puhelimen näyttöä.

Meillä on tytölle opetettu näitä kaikkia, mutta siltikin hänellä on välillä tällaisia outouksia, ettei tiedä mitä joku normaali sana tarkoittaa. Tämä on itsellekin välillä järkytys ollut. Toisaalta tyttö on 2-kielinen, suomi/espanja, eli voi vaikuttaa. Tai sitten oon vaan surkea äiti.