Ärsyttää tuo Iltasanomien juttu Suvikset-dokumenttisarjasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva nähdä miten hyvin lestadiolaisuuden omaksi ottaneet voivat. Tyynen rauhallisia, veljellisiä toisilleen. Eipä tuollaista yhteisöllisyyttä ja muiden turvaa voi muualla kokeakaan.

Lestadiolaisten joukossa nuoretkin menevät nuorina töihin ja osallistuvat suviseurojen järjestämiseen. Tuo on todella hienoa nykyaikana, kun niin moni nykynuori on tottunut että kaikki tuodaan valmiina tarjottimella.

Kyllä voi. Onhan niitä kyläyhteisöjä, ystäväporukoita, urheiluseuroja, sukuyhteisöjä, muita uskonnollisia yhteisöjä.  Todella ylimielistä todeta, että "Eipä tuollaista yhteisöllisyyttä ja muiden turvaa voi muualla kokeakaan." Miksi tuo muiden ylenkatsominen on niin leimallista lestadiolaisuudelle?  Todella ihmettelen. 

Ja hei, nuorten kesätyöt eivät myöskään ole lestadiolaisten keksintö. 

Naulan kantaan. Kai se tulee siitä, kun koko ajan viestitään sitä, että "me olemme ainoina oikeassa" ja ihan erityinen joukkio. Ajattelutapa leviää sitten muuhunkin elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se on niin vaikea teidän maailman ihmisten käsittää, että ei ole olemassa mitään SÄÄNTÖJÄ? Ei ole olemassa mitään maagista kieltokirjaa, jossa sanotaan että ei saa sitä eikä saa tätä. Tottakai lapselle se usein esiintyy sääntöinä, jos vanhempi vain sanoo, että ei saa mennä koulun diskoon. Siinä kohtaa vanhempi tekee virheen, koska ei selitä, miksi ei saa. Tai ehkä selittää, mutta sitten teini-iässä kapinoiva nuori sanoo, että näin ei saa tehdä, vaikka kyse on siitä, ettei näin haluta tehdä ja lapsilla ne on sääntöjä, ihan kuten kaikki muukin. Pitää pukea vaatteet, pitää harjata hampaat, ei saa hyppiä pöydällä. Kaikki asiat, jotka olette kuulleet, telkkari, meikki, hiusten leikkaus, korut, ym. mielletään turhamaiseksi ja niillä muutetaan Jumalan luomaa ihmistä erilaiseksi ja viittaa siihen, ettei ole tyytyväinen siihen, millaiseksi Jumala on luonut ja silloin oikeampi ratkaisu on rukoilla Jumalalta rohkeutta kohdata itsensä

Mutta jos joku kokee, että esim. meikkaaminen ei vie häntä pois Jumalan luota, tai miten sen nyt siis sanottekaan, niin voiko hän silloin meikata, ilman, että häntä nuhdellaan seurakunnan vanhojen toimesta ? Ja olla uskomassa, kuten käsittääkseni myös sanotaan piireissänne.

Tuossa edellä on osuttu asian ytimeen. Minkä takia kukaan ulkopuolinen toinen ihminen voisi sanoa toiselle ihmiselle, että se ja tuo "vie kauemmas Jumalasta"? Kun usko on henkilökohtainen asia. Millä ihmeen oikeudella? 

Ja ymmärrättehän, että nyt ei puhuta siitä, että toinen rikkoisi 10 käskyä tai muuta vakavaa tekisi, vaan kyse on juuri noista ihan viattomista asioista kuten musiikki, meikki tai korut jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olikin puhe siitä, että kannattaako pelotella baariviikonlopuilla - kannattaa. Jos taas oleminen ei mitenkään eroa nykyisestä, ei välttämättä ole mitään tarvetta luopua uskosta, koska luopumalla ei tavoita mahdollisuutta johonkin muuhun.

Baariviikonlopusta  ja yhden yön jutuista voi olla ihan samaa mieltä aika moni, mutta minkäs takia ei voisi juoda lasillista viiniä ruuan kanssa vaikka  ihan aviomiehensä kanssa? Minkä takia uskonnon pitää ulottaa lonkeronsa siihenkin?

En tiedä. Itse pidän kuitenkin linjausta ihan hyvänä, perustuu se sitten mihin tahansa. Jos haluaisin käyttää alkoholia, ehkä kyseenalaistaisin asiaa. Itselläni on vain kaksi asiaa, jotka rajoittuvat uskon vuoksi. 

 

Et tiedä. Päästätkö muissakin asioissa itsesi noin helpolla? 

Pojat olivat pääosassa alkoi ärsyttää. Totta puhuen. En haluaisi uskonnollista lääkäriä. 

Vierailija kirjoitti:

Lestaatiolaisuus on vitttun lahkolaisuutta, saaatana. Paha mielisairaus, yhtä paha kuin islam.

Jos olisin uskovainen, mitä en  ole, niin sanoisin, että rukoilen puolestasi. 

Nyt toivon vain, että voi kun sinäkin saisit jostain valoa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olikin puhe siitä, että kannattaako pelotella baariviikonlopuilla - kannattaa. Jos taas oleminen ei mitenkään eroa nykyisestä, ei välttämättä ole mitään tarvetta luopua uskosta, koska luopumalla ei tavoita mahdollisuutta johonkin muuhun.

Baariviikonlopusta  ja yhden yön jutuista voi olla ihan samaa mieltä aika moni, mutta minkäs takia ei voisi juoda lasillista viiniä ruuan kanssa vaikka  ihan aviomiehensä kanssa? Minkä takia uskonnon pitää ulottaa lonkeronsa siihenkin?

En tiedä. Itse pidän kuitenkin linjausta ihan hyvänä, perustuu se sitten mihin tahansa. Jos haluaisin käyttää alkoholia, ehkä kyseenalaistaisin asiaa. Itselläni on vain kaksi asiaa, jotka rajoittuvat uskon vuoksi. 

 

Et tiedä. Päästätkö muissakin asioissa itsesi noin helpolla? 

En päästä. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ongelmaa. En käyttäisi alkoholia ei-vl:näkään, joten ei ole minulta pois eikä kiinnostuksenaiheeni. En kyllä meikkaisikaan, joten sekään ei ole pois, enkä jaksa sitäkään miettiä aktiivisesti. Jokaisella ihan riittävästi omia asioita elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaapa Mauno Kinnusen blogi Päivämiehestä. Nyt tämä pienin tytär vissiin yli 20 kertaa nenäänsä tunkenut tavaraa. Hänhän kertoi, kuinka tytär tippui ja pää osui lattiaan yms. Heillä 16 lasta, osa toki aikuisia. Oma lapseni ei koskaan tunkenut nenäänsä mitään. Ehkä ymmärtäisi kerran tai kaksi. Tulee mieleen, kun heille aina sattuu jotakin, että missä on lapsista huolehtiminen.

Luin. Siis kukaan ei ole katsomassa, kun 1,5- vuotias leikkii itsekseen hamahelmillä. Ei edes, vaikka  tyttö jo tunkenut  kahtena kertana helmiä nenäänsä. Justiinsa. Nyt pitää vain toivoa, että tyttönen ei keksi tunkea kurkkuunsa tavaraa...

Minä en kyllä edes kehtaisi julkisesti  kertoa, että perheessä ollaan noin välinpitämättömiä lapsen terveyden ja jopa hengen suhteen. Pikku taapero voi tosiaan h

Aiemmin tässä ketjussa kerroin näkemästäni asiasta. Pikkutyttö neljän pienemmän kanssa. Tässä tapauksessa pienin oli vaunuissa oleva vauva. Vaunut oli jätetty kesällä paahtavan kuumalla ilmalla leikkipuistoon. Vauva alkoi itkeä ja mietin mitä tehdä. Läheisen mäen takaa tuli pieni tyttö kurkkimaan vaunuihin. Kohta tuli koko katras. Vanhin lähti lykkäämään vaunuja ja taaperot tallustelivat mukana. Kadun vieläkin etten soittanut lastensuojeluun.

Vierailija kirjoitti:

"Alkoholin mukana tulee irtosuhteet ja huoruus". 

 

Tässä taas hyvä esimerkki siitä, millaisessa omassa kuplassaan vl-ihmiset elävät ja millaista kuvittelevat muiden ihmisten elämän olevan. Sillä sitten on hyvä pelotella ihmisiä. 

Juuri tämä. Minua on itse lestanuoret kiusanneet ja pilkanneet sekä puhuneet pahaa. Onko oikein leimata toinen ihminen ja pilkata häntä, kun ei ole samanlainen ja samaa porukkaa kuin he. Sanoisin, ettei oikea uskova käytä ilkeää kieltä ja nimittele muita. 

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Surullista tosiaan. 

Miten perustelet, että vl-uskosta lähtenyt ei voi koskaan ymmärtää, että ette koe asioita "sääntöinä" vaan valintoina, jotka auttavat säilyttämään uskon? Eikö heillä nimenomaan ole henkilökohtaista kokemusta vl-uskosta?

Sillä perustelen että esim minun sisarusparvessa uskosta lähteneet ovat myöntäneet etteivät ole koskaan käsittäneet omakohtaista uskoa, eli vaikka ollaan kasvettu samassa perheessä ja samoilla "metodeilla" , niin usko ei ole heille omakohtaistunut heidän aikustuttuaan. Silloin he ovat ns ulkoaohjattuja uskossaan ja kokevat samat asiat erilailla.

Mutta esim minulle taas usko on ollut erittäin tärkeä ja henkilökohtainen asia nuoruudesta saakka, aikustuttuani ymmärsin että haluan pysyä tässä uskossa oman itseni vuoksi, en sen vuoksi, että joku esim vanhemmat tai sukulaiset niin kehottaa. Toisin sanoen kaikki vl perheissä kasvaneet lapset eivät ole lapsuutensa jälkeen automaattisesti uskossa, vaan kun tulee ns valinnan aika, niin osa jättää yhteisön joko heti silloin tai myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten perustelet, että vl-uskosta lähtenyt ei voi koskaan ymmärtää, että ette koe asioita "sääntöinä" vaan valintoina, jotka auttavat säilyttämään uskon? Eikö heillä nimenomaan ole henkilökohtaista kokemusta vl-uskosta?

 

Sillä perustelen että esim minun sisarusparvessa uskosta lähteneet ovat myöntäneet etteivät ole koskaan käsittäneet omakohtaista uskoa, eli vaikka ollaan kasvettu samassa perheessä ja samoilla "metodeilla" , niin usko ei ole heille omakohtaistunut heidän aikustuttuaan. Silloin he ovat ns ulkoaohjattuja uskossaan ja kokevat samat asiat erilailla.

Mutta esim minulle taas usko on ollut erittäin tärkeä ja henkilökohtainen asia nuoruudesta saakka, aikustuttuani ymmärsin että haluan pysyä tässä uskossa oman itseni vuoksi, en sen vuoksi, että joku esim vanhemmat tai sukulaiset niin kehottaa. Toisin sanoen kaikki vl perheissä kasvaneet lapset eivät ole lapsuutensa jälkeen automaattisesti uskossa, va

Sisarustesi perusteella yleistät!? Anna mun kaikki kestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Surullista tosiaan. 

Noin se nyt vaan menee ja ihan oma valinta, jonka voi muuttaa mikä päivä tahansa toiseksi. 

T. Sinkku vl

Vierailija kirjoitti:

Miten perustelet, että vl-uskosta lähtenyt ei voi koskaan ymmärtää, että ette koe asioita "sääntöinä" vaan valintoina, jotka auttavat säilyttämään uskon? Eikö heillä nimenomaan ole henkilökohtaista kokemusta vl-uskosta?

 

Sillä perustelen että esim minun sisarusparvessa uskosta lähteneet ovat myöntäneet etteivät ole koskaan käsittäneet omakohtaista uskoa, eli vaikka ollaan kasvettu samassa perheessä ja samoilla "metodeilla" , niin usko ei ole heille omakohtaistunut heidän aikustuttuaan. Silloin he ovat ns ulkoaohjattuja uskossaan ja kokevat samat asiat erilailla.

Mutta esim minulle taas usko on ollut erittäin tärkeä ja henkilökohtainen asia nuoruudesta saakka, aikustuttuani ymmärsin että haluan pysyä tässä uskossa oman itseni vuoksi, en sen vuoksi, että joku esim vanhemmat tai sukulaiset niin kehottaa. Toisin sanoen kaikki vl perheissä kasvaneet lapset eivät ole lapsuutensa jälkeen automaattisesti uskossa, va

Joo. Mutta on ihmisiä, jotka menettävät uskonsa ja saattavat itsekin surra sitä, että niin kävi. Ja jotkut heistä palaavat jossain vaiheessa. Monella ihmisellä on kriisejä uskossa ja elämässä, vaikka olisi omakohtainen kokemus uskosta.

Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että on heitä, jotka ovat kasvaneet vl-perheessä ilman omakohtaista uskoa eivätkä he sinänsä edes jätä mitään vaan siirtyvät elämään omaa elämäänsä sillä tavalla, mikä heille on ominaista.

Vierailija kirjoitti:

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Mikäänhän ei takaisi, että löytäisit edes sitä parisuhdetta. Tai että saisit lapsia, vaikka haluaisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Surullista tosiaan. 

Noin se nyt vaan menee ja ihan oma valinta, jonka voi muuttaa mikä päivä tahansa toiseksi. 

T. Sinkku vl

Miten niin voi muuttaa? Eivät kaikki halua lapsia eikä se kanta välttämättä muutu. Sekö on susta oikein ja reilua, että se samalla tarkoittaa elämää ilman parisuhdetta, siis vaikka tapaisi kumppanin, jolla on sama ajatus? 

Vierailija kirjoitti:

Miten perustelet, että vl-uskosta lähtenyt ei voi koskaan ymmärtää, että ette koe asioita "sääntöinä" vaan valintoina, jotka auttavat säilyttämään uskon? Eikö heillä nimenomaan ole henkilökohtaista kokemusta vl-uskosta?

 

Sillä perustelen että esim minun sisarusparvessa uskosta lähteneet ovat myöntäneet etteivät ole koskaan käsittäneet omakohtaista uskoa, eli vaikka ollaan kasvettu samassa perheessä ja samoilla "metodeilla" , niin usko ei ole heille omakohtaistunut heidän aikustuttuaan. Silloin he ovat ns ulkoaohjattuja uskossaan ja kokevat samat asiat erilailla.

Mutta esim minulle taas usko on ollut erittäin tärkeä ja henkilökohtainen asia nuoruudesta saakka, aikustuttuani ymmärsin että haluan pysyä tässä uskossa oman itseni vuoksi, en sen vuoksi, että joku esim vanhemmat tai sukulaiset niin kehottaa. Toisin sanoen kaikki vl perheissä kasvaneet lapset eivät ole lapsuutensa jälkeen automaattisesti uskossa, va

Ok. Ymmärrettävää, että kokemuksiesi vuoksi ajattelet noin. Oma kokemukseni on kuitenkin toisenlainen. Usko voi olla aitoa ja omakohtaista ja silti jossain vaiheessa elämää ei vain enää usko samoin kuin aiemmin. Tähän ketjuun kirjoittaneiden vanhoillislestadiolaisten kirjoitukset kuulostavat ihan omilta entisiltä ajatuksiltani, nykyään vain näen asiat hyvin eri tavalla. Että näinkin se voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minä sitten voisin olla lestadiolainen jos en koskaan haluaisi lapsia ja tahtoisin kuitenkin parisuhteen. Eläisin selibaatissa sitten koko ikäni vai ja puoliso suostuisi siihen. Taitaisi toimia tuo kaikki. Joku lestadiolainen joskus kirjoitti palstalle, että on vaikeaa olla yhteisössä se, joka lapsia halua ja kuitenkin tahtoisi parisuhteen. Hän kertoi sitten olevansa mieluummin yksin, koski koki tavallaan ettei voi ryhtyä parisuhteeseen. Surullista tämäkin. 

Surullista tosiaan. 

Noin se nyt vaan menee ja ihan oma valinta, jonka voi muuttaa mikä päivä tahansa toiseksi. 

T. Sinkku vl

Miten niin voi muuttaa? Eivät kaikki halua lapsia eikä se kanta välttämättä muutu. Sekö on susta oikein ja reilua, että se sa

No, reilua ei ole varmaan kenenkään elämä, mutta koen sen olevan oikein näin.  Harvan elämä varmaan sujuu käsikirjoituksen  mukaan, etenkin, jos uskoo Jumalaan, eikä omaan säätämiseensä.

T. Sinkku vl

Vierailija kirjoitti:

Tuossa edellä on osuttu asian ytimeen. Minkä takia kukaan ulkopuolinen toinen ihminen voisi sanoa toiselle ihmiselle, että se ja tuo "vie kauemmas Jumalasta"? Kun usko on henkilökohtainen asia. Millä ihmeen oikeudella? 

Ja ymmärrättehän, että nyt ei puhuta siitä, että toinen rikkoisi 10 käskyä tai muuta vakavaa tekisi, vaan kyse on juuri noista ihan viattomista asioista kuten musiikki, meikki tai korut jne. 

Tämä. Ja jollekkin se vaarallinen asia voi olla musiikki, toiselle urheilu, kolmannelle politiikka ja neljännelle kodin sisustus. Ihan mikä vain voi viedä uskon kun tulee liian tärkeäksi ja vie paljon aikaa täyttäen ajatukset. Eikä mikään teko toisaalta vie uskoa kun pysyy kohtuullisena. Miten joku toinen voi sanoa toiselle mikä tämän uskon voi viedä. Eikö ne ole eri ihmisillä eri asiat mitkä houkuttaa liian paljon. Ei saa synnillistää yhtä ja hyväksyä toista kun samasta taka-ajatuksesta on kaikissa kyse. Aika omahyväistä ja ylimielistä synnillistää asiat mitkä ei itselle merkitse ja hyväksyä ne mitkä on itselle tärkeitä.