Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyyden romahdus johtuu naisten pinnallisiksi ja turhamaisiksi muuttuneista elämäntapaihanteista
16.03.2025 |
Kyllähän totuus on, että viimeisten 15 vuoden aikana hyvin monen naisen elämäntapaihanteet ovat muuttuneet pinnallisiksi ja turhamaisiksi. Aikaisemmin lähes kaikilla naisilla oli haaveena jossain vaiheessa löytää mies ja perustaa perhe. Nykyään tuollaisia naisia on paljon, paljon vähemmän. Monia naisia kiinnostaa elämässään nykyään vain kaikki pinnallisuus ja turhamaisuus, kuten wine & travel elämäntapa. Liekö somella vaikutusta tuohon. Vaikuttaa myös siltä, että moni nainen haluaa elää ikuista nuoruutta, eihän sellaiseen tietenkään lapset sovi.
Mutta tuosta asiastahan ei tietenkään saa syntyvyyskeskusteluissa puhua. Vaan pitää etsiä syitä romahtaneeseen syntyvyyteen heikoista tulevaisuudennäkymistä ja heikosta uskosta tulevaisuuteen, ilmastoahdistuksesta, työttömyyden pelosta, hintojen noususta ja mahdollisesta omasta heikosta taloustilanteesta, vaikka todellinen syy syntyvyyden romahdukselle on todennäköisesti jossain aivan muualla.
Kommentit (1207)
Vierailija kirjoitti:
No tota. Kun olen omia vanhempia naissukulaisiani kuunnellut, 80+ tätejä yms. kokolailla kaikki heistä ovat sanoneet, että jos heidän aikanaan olisi ollut mahdollista olla hankkimatta lapsia, eivät olisi hankkineet. Mutta sillon oli ollut niin kova ryhmäpaine. Oletus oli, että kaikki tekee lapsia, joten olivat sitten tehneet. Myös ehkäisyasiat sillon muinoin olivat aivan toisella tolalla kuin nyt ja mieskin oli hyvä olla sekä taloudellisista, että yhteisöllisistä syistä. Nykyään taas suomalaisella naisella on vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla, joten jos ei halua miestä eikä lapsia, voi aivan vapaasti olla hankkimatta niitä. Vapaushan tuo ihmisestä esiin sen, mitä ihminen oikeasti on. Monetkaan naiset eivät edes pidä miehistä saati lapsista.
8-kymppisissä on paljon sellaisia, joilla lapset ovat olleet vahinkoja. Täällä on hirveän paljon pilkattu 70-luvulla syntyneitä, mutta tosiasia on, että kotona kohtelu on ollut mitä on, koska siinä on olleet ne ei-toivotut lapset, jotka pilasi vanhempien elämän. Eikä asiaa ole piiloteltu lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät sidoudu avioliittoon ja perheeseen.
Kun lapsi syntyy, kyllästyvät.
"Ei kai sitä riskiä kukaan erityisen suurena pidä. Ei vain halua ottaa sitä riskiä. Itse tunnen läheisesti kaksi synnytyksessä vammautunutta äitiä, yksi taas oli hengenvaarassa runsaan verenvuodon takia. Yhden lapselta murtui siinä hötäkässä solisluu. Eivät ne ongelmat niin harvinaisia ole kuin jostain syystä luulet."
Kuvailit juuri tyypillisen pelon syntymekanismin. Eli että joku sinänsä harvinainen asia sattuu kuitenkin jossain sen verran lähellä tai koskettaa muuten tavallista enemmän ja sitä kautta se riski sitten aletaan nähdä eri tavalla ja konkreettisemmin kuin jos näin ei olisi. Se on ihan luonnollista. Mutta sinun riskiisi se mitä lähipiirissäsi on sattunut ei vaikuta suuntaan tai toiseen.
Toki ymmärrän että pelko ja huoli ei toimi niin että se katsoisi todennäköisyyksiä vaan se on tunne joka vain on. Mutta edelleen ne riskit ovat tilastollisesti pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et osaisi myöskään lastasi kaivata, jos hän ei olisi koskaan syntynyt."
Lapsettomuus on myös ihan oikea suru ja kaipuu.
Niin on sekin, ettei koskaan voittanut lotossa tai päässyt kuuhun.
Aika paljon isompi suru se kyllä on. Et ilmeisesti ole joutunut itse kokemaan kun et osaa ollenkaan ajatella.
Ja sinä olet se sama, joka sanoi, että sulla on lapsia?
On minulla mutta veljeni perhe on joutunut kärsimään lapsettomuudesta ja sitä on ollut tosi raskasta seurata. Meistä jotkut kun pystyvät eläytymään myös toisten suruun emmekä tuijota vain omaa napaamme.
Mutta toki tuomitset ne, jotka katuvat lapsen tekemistä uhratessaan koko elämänsä esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen hoitamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tota. Kun olen omia vanhempia naissukulaisiani kuunnellut, 80+ tätejä yms. kokolailla kaikki heistä ovat sanoneet, että jos heidän aikanaan olisi ollut mahdollista olla hankkimatta lapsia, eivät olisi hankkineet. Mutta sillon oli ollut niin kova ryhmäpaine. Oletus oli, että kaikki tekee lapsia, joten olivat sitten tehneet. Myös ehkäisyasiat sillon muinoin olivat aivan toisella tolalla kuin nyt ja mieskin oli hyvä olla sekä taloudellisista, että yhteisöllisistä syistä. Nykyään taas suomalaisella naisella on vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla, joten jos ei halua miestä eikä lapsia, voi aivan vapaasti olla hankkimatta niitä. Vapaushan tuo ihmisestä esiin sen, mitä ihminen oikeasti on. Monetkaan naiset eivät edes pidä miehistä saati lapsista.
8-kymppisissä on paljon sellaisia, joilla lapset ovat olleet vahinkoja. Täällä on hirveän paljon pilkattu 70-luvulla synty
70-luvulla ehkäisy on ollut jo laajalti ja hyvin saatavilla. Ne suuret määrät vahinkolapsia ovat ennen sitä syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuolemanriski: Synnyttävällä ja autoilevalla naisella on noin kaksinkertainen riski kuolla verrattuna vain autoilevaan naiseen."
Vain sinä yhtenä ainoana päivänä kun se nainen synnyttää. Kaikkina muina päivinä edelleen toistuu riski kuolla liikenteessä mutta ei enää riski kuolla synnytyksessä.
Ero riskeissä mitä sinä ja jotkut muut eivät nyt tajua on siinä, että toiset riskit toistuvat jatkuvasti koko elämän jolloin se riski kasvaa kun taas jotkut riskit toistuvat vain kerran tai pari ja sitten se riski katoaa lopullisesti loppuelämäksi.
Unohdat edelleenkin ne komplikaation riskit, joka toteutuessaan vaikuttaa kenties loppuelämän naisen elämänlaatuun. Ymmärrän toki, että sinulle se on mitätön asia.
Unohdat ne kaikki tuhannet ja tuhannet auto-onnettomuuksissa pysyvästi v
Liikenteen riskit koskevat myös naisia. Jopa heitä jotka ovat synnyttäneet. Heitäkin, jotka ovat vammautuneet loppuiäkseen synnytyksessä. Eivät synnyttämisen ja liikenteen riskit ole toisiaan poissulkevia asioita.
Naisille liikenteen riskit ovat jopa suuremmat kuin miehille, sillä naiset ovat pienempiä, eivätkä yhtä kestäviä kuin miehet. Naisille tulee suuremmat vammat samansuuruisesta onnettomuudesta kuin miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et osaisi myöskään lastasi kaivata, jos hän ei olisi koskaan syntynyt."
Lapsettomuus on myös ihan oikea suru ja kaipuu.
Niin on sekin, ettei koskaan voittanut lotossa tai päässyt kuuhun.
Aika paljon isompi suru se kyllä on. Et ilmeisesti ole joutunut itse kokemaan kun et osaa ollenkaan ajatella.
Ja sinä olet se sama, joka sanoi, että sulla on lapsia?
On minulla mutta veljeni perhe on joutunut kärsimään lapsettomuudesta ja sitä on ollut tosi raskasta seurata. Meistä jotkut kun pystyvät eläytymään myös toisten suruun emmekä tuijota vain omaa napaamme.
On ihan täysin jossittelua, että muka kaipaisit lastasi, jos et olisi koskaan lasta päättänyt hankkia. Sä et voi tietää, millainen se polku olisi ollut, koska valitsit toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ja sinulle on yritetty selittää että ihminen tekee omaa elämäänsä koskevia päätöksiä sekä rationaalisesti että tunteella. Myös sinä."
Tätä vastaan en ole koskaan argumentoinut. Tietenkin on juuri näin. Se mitä vastaan olen argumentoinut oli alunperin se että miehet pääsääntöisesti ajattelisivat rationaalisesti (ihan yhtä usein tunteella kuin naisetkin) tai että kun ihminen ajattelee tekevänsä rationaalisen pätöksen niin että kyse ei silti voisi usein olla tunteella tehdystä päätöksestä.
"On ihan rationaalista ajatella että synnytyksessä voi vammautua tai kuolla."
Kyllä mutta on epärationaalista pitää riskiä kovin suurena. Se on se pointtini.
"Toisaalta tunne sitten ratkaisee sen, onko ihminen valmis ottamaan em. riskin vai ei."
Jo se riskin ajatteleminen jonkin kokoisena voi olla osa tunnetta, ei vain joh
Ja hötäkkää rittää kun s-henkilökuntakin on kadulta poimittuja sairaita. Ei heillä ole edes oma elämänhallinta kunnossa, niin miten pystyisivät hallitsemaan toisen synnytystä? Täysin pimahtanutta touhua.
"Mutta toki tuomitset ne, jotka katuvat lapsen tekemistä uhratessaan koko elämänsä esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen hoitamiseen?"
Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lapsettomuuden suru on sille lapsettomalle ihan konkreettinen suru ja kaipaus. On sitten ihan oma erillinen kysymys, mitä joku vammaisen lapsen vanhempi tuntee. Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi heidät tuomita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena kerron, että on hyvin vaikea löytää 25-35-vuotiasta miestä, joka on sitoutumiskykyinen ja haluaa lapsia. Ei vaan onnistu.
Ota 40+ mies. He suostuvat siihen. Nuorena mies haluaa olla baanalla.
Kuka nuori, perhettä haluava nainen haluaa miehen, jonka hedelmällisyys ja sperman laatu alkaa olla jo parhaat päivänsä nähneet?
Vaikka miehet voi saada lapsia vielä seitenkymppisenä, ei se tarkoita, että se tarjottu tavara on enää priimaa.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kai sitä riskiä kukaan erityisen suurena pidä. Ei vain halua ottaa sitä riskiä. Itse tunnen läheisesti kaksi synnytyksessä vammautunutta äitiä, yksi taas oli hengenvaarassa runsaan verenvuodon takia. Yhden lapselta murtui siinä hötäkässä solisluu. Eivät ne ongelmat niin harvinaisia ole kuin jostain syystä luulet."
Kuvailit juuri tyypillisen pelon syntymekanismin. Eli että joku sinänsä harvinainen asia sattuu kuitenkin jossain sen verran lähellä tai koskettaa muuten tavallista enemmän ja sitä kautta se riski sitten aletaan nähdä eri tavalla ja konkreettisemmin kuin jos näin ei olisi. Se on ihan luonnollista. Mutta sinun riskiisi se mitä lähipiirissäsi on sattunut ei vaikuta suuntaan tai toiseen.
Toki ymmärrän että pelko ja huoli ei toimi niin että se katsoisi todennäköisyyksiä vaan se on tunne joka vain on. Mutta edelleen ne riskit ovat tilastollisesti pieniä.
Mun kavereista olis kuollut synnytyksessä kolme ja yksi heistä vammautui pitkäksi aikaa, vaikka saikin pitää henkensä. Hän kärsii mm. ulosteenkarkailusta, koska repesi synnyttyksessä pahasti.
- ERI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eivät synnyttämisen ja liikenteen riskit ole toisiaan poissulkevia asioita."
Niin ei ole väitetykään. Vaan että synnytyksen riskit olisivat yksilön elämän tasolla isommat kuin liikenteen. Ja se ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
"Yksi syy on varmasti sekin, ettei haluta ottaa riskiä lapsen kanssa yksin jäämisestä, kun mies päättääkin viimeistään vauvavuoden aikana, ettei lapsiperhe-elämä olekaan häntä varten. Itse esimerkiksi tiedän tasan tarkkaan, että jos olisin nykyisen kumppanini kanssa lapsentekoon ryhtynyt, muksu olisi 99,9-prosenttisesti minun vastuullani. "
Eikö muuten sitten yhtään epäilytä olla tuollaisen vastuunotoon kykenemättömän miehen kanssa? Hänhän voi jättää sinutkin saman tien jos vaikka sairastut syöpään tai joudut muuten hänen hoivattavakseen.
Meillä on kaksi lasta ja vauva-aika erinnäisistä syistä raskas. Selvittiin yhdessä. Teini-iässä toinen lapsista sairastui vakavasti, minä uhrasin oman työurani hänen takiaan, mutta pysyimme yhdessä. Sitten sairastuin syöpään. Mies on silti pysynyt. Nyt tiedän, ettei hän lähde, vaikka mitä vastaan tulee. Mutta tämä selvisi vasta näiden vastoinkäymisten yhteydessä.
Luin vähän aikaa sitten siitä, miten usein miehet jättävät vakavasti sairaan vaimon. Naiset sit harvemmin jättävät sairaan miehen. Olin järkyttynyt. Ja samalla täällä toiset totee, et itsepähän valitsit. Mistä toisen vastuuntuntoa voi tietää, ennenkuin sitä koetellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta toki tuomitset ne, jotka katuvat lapsen tekemistä uhratessaan koko elämänsä esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen hoitamiseen?"
Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Lapsettomuuden suru on sille lapsettomalle ihan konkreettinen suru ja kaipaus. On sitten ihan oma erillinen kysymys, mitä joku vammaisen lapsen vanhempi tuntee. Enkä ymmärrä miksi minun pitäisi heidät tuomita?
Mulla on yksi lapsi, eikä minulla ainakaan ole aikakonetta ja kristallipalloa, jolla voisin katsoa, miten onnellinen tai onneton olisin, jos en olisi koskaan tullut raskaaksi.
Tuskinpa pelkkä synnytyspelko selittää syntyvyyden laskua. Mutta nainen puntaroi lasta harkitessaan sitä, mitä positiivisia ja negatiivisia seurauksia, mahdollisuuksia ja riskejä lapsi toisi tullessaan hänen omaan elämäänsä (tietenkin, sitä lastahan ei ole olemassa). Mikäli negatiivisia on paljon enemmän, eikä halu saada lapsi ylitä niitä, ratkaisu on synnyttämättä jättäminen. Olisi ollut usein ennenkin, mutta puntteja tasasi ensin ehkäisyn puute ja vielä pitkään sen ratkettua sosiaalinen paine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tota. Kun olen omia vanhempia naissukulaisiani kuunnellut, 80+ tätejä yms. kokolailla kaikki heistä ovat sanoneet, että jos heidän aikanaan olisi ollut mahdollista olla hankkimatta lapsia, eivät olisi hankkineet. Mutta sillon oli ollut niin kova ryhmäpaine. Oletus oli, että kaikki tekee lapsia, joten olivat sitten tehneet. Myös ehkäisyasiat sillon muinoin olivat aivan toisella tolalla kuin nyt ja mieskin oli hyvä olla sekä taloudellisista, että yhteisöllisistä syistä. Nykyään taas suomalaisella naisella on vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla, joten jos ei halua miestä eikä lapsia, voi aivan vapaasti olla hankkimatta niitä. Vapaushan tuo ihmisestä esiin sen, mitä ihminen oikeasti on. Monetkaan naiset eivät edes pidä miehistä saati lapsista.
8-kymppisissä on paljon sellaisia, joilla lapset ovat olleet vahinkoja. Täällä on hirveän paljon pilkattu 70-luvulla synty
Ajatteletko, että tällaisilla painostus- ja pakotusartikkeleilla tai lahjomisella sitten syntyy toivottuja ja rakastettuja lapsia?
Äidiksi tuleminen on ihan joka ikiselle naarasnisäkkäälle hyvin luonnollista ja jopa miellyttävää. Mutta yritäpä saada vaikkapa naaraskissa nauttimaan emoksi tulemisesta sairaassa ja saastaisesssa ympäristössä, missä häntä rääkätään ja poikaset viedään.
Se että ihmisyhteisössä joutuu pakottamaan ja painostamaan naisia äideiksi on jo ensimmäinen indikaattori siitä, että yhteisö on niin sairas, ettei tämän kuulu lisääntyä. Ateismi ja tiedeuskovaisuus, s eksiorjuus, miesten haaremikäytös ja nykyään lapsikaappaukset (yhteishuoltajuus), ym. tekevät tuosta koko ajan entistä enemmän tuotantolehmälaitkosen kaltaista. Painostetaan ja pakotetaan tiineyteen ja sitten lapsi äkkiä lääkäreille, broilerilaitokseen (vaka), koululaitokseen, ja mies vahtii ettei nainen ala oireilemaan mitään. Jos naisella on eri näkemys niin sitäkin varten on nyt miehelle täyshuoltajuus ihan siitä riippumatta mikä suhde lapseen ja emoon. Eli voi dominoida jo pikkulapsiaikaa mahdollisesti sairaillaan ja laitosmaisilla, naisvihamielisillä "arvoillaan". Sulaa hulluutta synnyttää tällaiseen lainsäädäntöön.
"On ihan täysin jossittelua, että muka kaipaisit lastasi, jos et olisi koskaan lasta päättänyt hankkia. Sä et voi tietää, millainen se polku olisi ollut, koska valitsit toisin."
Ei tässä ole ollut kyse siitä että joku kaipaisi lasta jota ei ole edes halunnut hankkia vaan että ihminen voi kaivata lasta jota ei ole saanut vaikka olisi halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Et osaisi myöskään lastasi kaivata, jos hän ei olisi koskaan syntynyt."
Lapsettomuus on myös ihan oikea suru ja kaipuu.
Niin on sekin, ettei koskaan voittanut lotossa tai päässyt kuuhun.
Aika paljon isompi suru se kyllä on. Et ilmeisesti ole joutunut itse kokemaan kun et osaa ollenkaan ajatella.
Aikuinen ihminen ymmärtää, että harvemmin tässä elämässä saa kaikkea mitä haluaa.
"Mun kavereista olis kuollut synnytyksessä kolme"
Olisi kuollut? Mutta ei siis kuitenkaan kuollut?
On minulla mutta veljeni perhe on joutunut kärsimään lapsettomuudesta ja sitä on ollut tosi raskasta seurata. Meistä jotkut kun pystyvät eläytymään myös toisten suruun emmekä tuijota vain omaa napaamme.