Lue keskustelun säännöt.
Saako opettaja nykyään kysyä, mitä oppilaan vanhemmat tekevät työkseen?
14.03.2025 |
Muistan ala-asteella, kun vaihdoin 4. luokalla koulua, niin uuden luokan opettaja kysyi koko luokan kuullen, että mitä minun äiti ja isä tekee työkseen.
Ei varmaan nykyään sallittua?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti on luova sisällöntuottaja (= roikkuu av:lla tekemässä provoja 24/7).
07 - 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettaja saa ammattia kysyä. Myös lapsen luokkatoverit saavat kysyä, että onko toi sun isä/äiti ja mitä se tekee. Jos vanhemmalla on firman vaatteet päällä, kun tulee käymään koululla, niin sekin kiinnostaa lapsia, että mitkä noi vaatteet on. Opettaja törmää vanhempiin esimerkiksi kirjaston tiskillä, lääkärin vastaanotolla tai kampaajalla ja sillonhan se ammatti viimeistään myös selviää. Ei tuo mitään salaista tietoa ole.
En tiedä onko opettajilla virassaan oma lainsäädäntö, mutta ainakin muut viranhaltijat, jos tapaa "asiakkaansa" esim. kaupassa, kirjastossa tai muissa julkisissa paikoissa, niin lain mukaan ei saa edes tervehtiä tai osoittaa tuntevansa henkilön ja tämä suojelee vastapuolen yksityisyyttä, eikä ulkopuoliset osaa yhdistää henkilöitä.
Olisihan se aika kiusallista, jos joku lastensuojelussa työskentelevä kailottaisi
Eiköhän tuossa tarkoitettu tilannetta, jossa opettaja on sen Veetin tms. vanhemman asiakkaana. Esim. opettaja menee Prismaan ja kassalla on töissä Veetin äiti. Ei ole silloin kovin vaikeaa päätellä, mitä Veetin äiti tekee työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Eihän orvoksi jääminen estä osallistumasta korttiaskarteluun, joten olipa typerä käytäntö. Kortin voi ihan hyvin myös tehdä jollekin toiselle
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Eihän orvoksi jääminen estä osallistumasta korttiaskarteluun, joten olipa typerä käytäntö. Kortin voi ihan hyvin myös tehdä jollekin toiselle
Itse tein kortin laskenkodin ohjaajalle. En ole ikinä nähnyt isääni ja äitini oli niin juoppo, että jouduin laitokseen jo 3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...
Mitä poloa? Voihan sillä orvoksi jääneellä olla ihan tavallisen turvallinen ja hyvä koti.
Sitten taas ne kortteja tekemään pakotetut saattaa mennä koulusta epävakaaseen koti-ilmapiiriin missä isä raivoaa ja äiti itkee. Miksei heitä vapautettu isänpäiväkorttien tekemisestä?
osa lapsista ei edes tiedä, äiti/isä tekee töitä tietokoneella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...
Mitä poloa? Voihan sillä orvoksi jääneellä olla ihan tavallisen turvallinen ja hyvä koti.
Sitten taas ne kortteja tekemään pakotetut saattaa mennä koulusta epävakaaseen koti-ilmapiiriin missä isä raivoaa ja äiti itkee. Miksei heitä vapautettu isänpäiväkorttien tekemisestä?
Sitten heidätkin pitäisi vapauttaa.
Hyvä koti ei poista vanhempien menettämisen traumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...
Kaverini on lapsena ollut orpo, mutta teki koulussa kortit siskonsa isälle isänpäivänä ja tämän puolisolle äitienpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
osa lapsista ei edes tiedä, äiti/isä tekee töitä tietokoneella
Ja se riittää vallan mainiosti vastaukseksi, jos kysytään vanhemman ammattia. Minä en osaa kertoa mieheni työstä juurikaan tuon enempää. Jotain järjestelmiä se suunnittelee, mutta en ymmärrä niistä hevon kukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan kuplassa eläjille tiedoksi: kaikilla ihmisillä ei ole ammattia.
Keskiluokan mielestä he varmaankin ovat sitten B-luokan kansalaisia.
No voi sitä sanoa, että mamma on sossuloinen. Sehän on nykyisin niin yleistä, ettei herätä minkäänlaista kummastusta.
Keskustelun pointti ei ole se ammatti, vaan se, onko sitä kohteliasta kysyä.
Ja vastaus on, että kyllä on, koska ammatissa ei ole mitään hävettävää. Eikä siinäkään, jos ei ole ammattia.
Sinäkö täällä päätät, mitä ihmiset saavat hävetä ja mitä eivät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...
Mitä poloa? Voihan sillä orvoksi jääneellä olla ihan tavallisen turvallinen ja hyvä koti.
Sitten taas ne kortteja tekemään pakotetut saattaa mennä koulusta epävakaaseen koti-ilmapiiriin missä isä raivoaa ja äiti itkee. Miksei heitä vapautettu isänpäiväkorttien tekemisestä?
Sitten heidätkin pitäisi vapauttaa.
Hyvä koti ei poista vanhempien menettämisen traumaa.
Traumaa voi olla muillakin lapsilla, ihan riippumatta siitä onko vanhemmat elossa vai ei.
Hyvä koti ei ehkä poista traumoja, mutta helpottaa elämää huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Eihän orvoksi jääminen estä osallistumasta korttiaskarteluun, joten olipa typerä käytäntö. Kortin voi ihan hyvin myös tehdä jollekin toiselle
Esimerkiksi kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opettaja saa ammattia kysyä. Myös lapsen luokkatoverit saavat kysyä, että onko toi sun isä/äiti ja mitä se tekee. Jos vanhemmalla on firman vaatteet päällä, kun tulee käymään koululla, niin sekin kiinnostaa lapsia, että mitkä noi vaatteet on. Opettaja törmää vanhempiin esimerkiksi kirjaston tiskillä, lääkärin vastaanotolla tai kampaajalla ja sillonhan se ammatti viimeistään myös selviää. Ei tuo mitään salaista tietoa ole.
En tiedä onko opettajilla virassaan oma lainsäädäntö, mutta ainakin muut viranhaltijat, jos tapaa "asiakkaansa" esim. kaupassa, kirjastossa tai muissa julkisissa paikoissa, niin lain mukaan ei saa edes tervehtiä tai osoittaa tuntevansa henkilön ja tämä suojelee vastapuolen yksityisyyttä, eikä ulkopuoliset osaa yhdistää henkilöitä.
Olisihan se aika kiusallista, jos joku lastensuojelussa työskentelevä kailottaisi
Saa tervehtiä, mutta vain jos asiakas tervehtii itse ensin.
t. nuorisopsykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...
Mitä poloa? Voihan sillä orvoksi jääneellä olla ihan tavallisen turvallinen ja hyvä koti.
Sitten taas ne kortteja tekemään pakotetut saattaa mennä koulusta epävakaaseen koti-ilmapiiriin missä isä raivoaa ja äiti itkee. Miksei heitä vapautettu isänpäiväkorttien tekemisestä?
Sitten heidätkin pitäisi vapauttaa.
Hyvä koti ei poista vanhempien menettämisen traumaa.
Olen aika varma siitä että esimerkiksi veljelleni isänsä elossaolo oli paljon traumaattisempaa kuin se kun isänsä oli kuollut. Kotona oli paljon rauhallisempaa ja turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän luokalla oli orpo tyttö joka sai aina lähteä kotiin kun tehtiin äitienpäiväkortteja ja isänpäiväkortteja. Epäreilua sekin.
Eihän orvoksi jääminen estä osallistumasta korttiaskarteluun, joten olipa typerä käytäntö. Kortin voi ihan hyvin myös tehdä jollekin toiselle
Esimerkiksi kenelle?
Sen voi päättää itse tietenkin, ihan riippuen omasta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokan kuplassa eläjille tiedoksi: kaikilla ihmisillä ei ole ammattia.
Keskiluokan mielestä he varmaankin ovat sitten B-luokan kansalaisia.
No voi sitä sanoa, että mamma on sossuloinen. Sehän on nykyisin niin yleistä, ettei herätä minkäänlaista kummastusta.
Keskustelun pointti ei ole se ammatti, vaan se, onko sitä kohteliasta kysyä.
Ja vastaus on, että kyllä on, koska ammatissa ei ole mitään hävettävää. Eikä siinäkään, jos ei ole ammattia.
Ei sairauksissakaan ole mitään hävettävää.
Niinpä on kohteliasta kysyä sairauksista.
Jos olet niin idi ootti,ettet näe eroa sairauden ja ammatin välillä, sitten sinun on syytä pidättäytyä kaikesta puhumisesta.
Jos olet niin idi ootti, ettet ymmärrä että ihmiset saattavat hävetä eri asioita kuin sinä itse, olisi sinun syytä olla nimittelemättä muita. Puhetta kyllä maailmaan mahtuu joten puhu ihmeessä lisää ja näytä type ryyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa.
En ymmärrä tätä keskustelua, mihin opettajat tarvitsevat oppilaiden vanhempien ammattia tai työpaikkaa, kun kaikki ei ole edes työelämässä.
Nykyään ei edes lääkärit ja hoitajat tiedä potilaan ammattia tai työtä, ellei siitä potilas ota itse esille. Eikä sitä myöskään kysytä, eikä hoito ole siitä riippuvainen.
Kadehditko oikeesti poloa orpoa...