Saako opettaja nykyään kysyä, mitä oppilaan vanhemmat tekevät työkseen?

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Joillain selviää. Joillain ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei mielellään. Meillä oli ikävä tilanne kun lapsen piti kertoa että vanhemmat on työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Miksi siinä olisi jotain hävettävää?

Kyllä kysyn kautta rantain. En tietenkään niin, että järjestyksessä jokainen koko luokan kuullen kertoo. Mutta kyllä kiinnostaa hieman tietää ja usein lapset itse kertovat omatoimisestikin sen enempiä kysymättä. Varsinkin jos ammatti on lapselle selkeä, kuten opettaja, lääkäri, poliisi tms. Kyllä se koulutustasokin aika herkästi hahmottuu myös ihan vanhempien oman viestinnän ja toiminnan kautta ja usein lapsen koulunkäynnissäkin se näkyy. Aika helppo on hahmotta kellä on koulutetut vanhemmat ja kellä elämänkoululaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa ei. Eihän se kuulu opettajalle mitenkään.

T äiti ja ope

Ei todellakaan kuulu opettajalle, eikä opettajan suhtautumiseen oppilaaseen saa vaikuttaa millään tavalla se, mitä oppilaan vanhemmat työkseen tekevät (tai mistä yhteiskuntaluokasta ovat). Sehän tulee ensimmäisenä mieleen opettajasta, joka tuollaisia kyselee, että olisiko sillä vaikutusta johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Joillain selviää. Joillain ei.

Etkö oikeasti ymmärrä, mikä ero on ilmaisuilla "hyvin monella" ja "kaikilla"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokan kuplassa eläjille tiedoksi: kaikilla ihmisillä ei ole ammattia.

Keskiluokan mielestä he varmaankin ovat sitten B-luokan kansalaisia.

No voi sitä sanoa, että mamma on sossuloinen. Sehän on nykyisin niin yleistä, ettei herätä minkäänlaista kummastusta. 

Keskustelun pointti ei ole se ammatti, vaan se, onko sitä kohteliasta kysyä.

Ja vastaus on, että kyllä on, koska ammatissa ei ole mitään hävettävää. Eikä siinäkään, jos ei ole ammattia. 

Sinäkö täällä päätät, mitä ihmiset saavat hävetä ja mitä eivät?

Tietenkin. Kuka muukaan sen voisi päättää? :D

Vierailija kirjoitti:

Romanilapsilta ei varmaan saa kysyä, koska se olisi rasismia.

tapa ittes vi tun sisäsiittoinen juntti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mielellään. Meillä oli ikävä tilanne kun lapsen piti kertoa että vanhemmat on työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Miksi siinä olisi jotain hävettävää?

Ei siinä mitään hävettävää ole, mutta monille on kova paikka joutua työvyttömäksi. Ei sitä asiaa silloin halua koko kylälle kuulluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Joillain selviää. Joillain ei.

Etkö oikeasti ymmärrä, mikä ero on ilmaisuilla "hyvin monella" ja "kaikilla"? 

"Hyvin monella" on liioittelua. Monella ei selviä.

Ja mikä peruste se on kysyä ammattia, että joillain se selviää Googlesta?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kysyn kautta rantain. En tietenkään niin, että järjestyksessä jokainen koko luokan kuullen kertoo. Mutta kyllä kiinnostaa hieman tietää ja usein lapset itse kertovat omatoimisestikin sen enempiä kysymättä. Varsinkin jos ammatti on lapselle selkeä, kuten opettaja, lääkäri, poliisi tms. Kyllä se koulutustasokin aika herkästi hahmottuu myös ihan vanhempien oman viestinnän ja toiminnan kautta ja usein lapsen koulunkäynnissäkin se näkyy. Aika helppo on hahmotta kellä on koulutetut vanhemmat ja kellä elämänkoululaiset. 

Just. Molemmat vanhempani on opettajia, toinen toimi rehtorina ja toinen mm. opettanut kasvatustieteitä, mutta en kyllä jaksa uskoa että sillä olisi ollut kovinkaan paljon merkitystä siihen millaisia minä ja sisarukseni olimme kouluaikana. Oikeastaan aika karsea ajatus, että joku opettaja olisi asennoitunut oppilaisiin näiden vanhempien perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Joillain selviää. Joillain ei.

Etkö oikeasti ymmärrä, mikä ero on ilmaisuilla "hyvin monella" ja "kaikilla"? 

"Hyvin monella" on liioittelua. Monella ei selviä.

Ja mikä peruste se on kysyä ammattia, että joillain se selviää Googlesta?

Ei ollenkaan liioittelua. Jos 10 000 ihmisen ammatti löytyy googlaamalla (onnistuu ihan helposti). Se on jo hyvin monta. Eikä tuossa perusteltu ammatin kysymistä, vaan sitä, onko ammatti luottamuksellinen tietoa. Ei ole. Työpaikka ja tarkka työnkuva voivat olla luottamuksellisia, mutta ammatti ei ikinä sitä ole. 

Vähän voisitte noita opettajiakin armahtaa. Menkää itse keksimään tekemistä niille lapsille, kun kaikki loukkaantuu nykyään ihan joka hemmetin asiasta. Siellä koulussa kohtaa niin monta vastakkaista arvomaailmaa, että pakko siinä on opettajan vain yrittää luovia. Ihmisiä opettajatkin ovat. Kaikkien taustoja, arvoja, kulttuureita, uskontoja ja vakaumusta pitäisi kunnioittaa, mutta mitään ei kuitenkaan saisi edes kysyä. 

Mistä opettaja voi tietää, että Pekka ei saa piirtää tonttua eikä laulaa joululauluja, Mikko ei juhli itsenäisyyspäivää, Iida ei saa tanssia, Irma ei saa kätellä poikia, Jonnan kulttuuri kieltää housujen käyttämisen liikunnassa, Ainolla oli eilen riitaa isänsä kanssa, eikä hän halua tehdä isänpäiväkorttia, Sami loukkaantuu, jos häntä erehtyy sanomaan pojaksi jne.

Monilla menee täällä sekaisin ammatti ja työpaikka. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Ammatti on yleisluontoinen titteli, joka ei kerro mitään siitä, missä tarkalleenottaen ihminen on töissä. Ei edes sitä, mitä hän siellä töissä tekee. Esimerkiksi nimikkeellä "projektipäällikkö" voi todella todella laidasta laitaan olevia hommia eri aloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattitiedot ovat luottamuksellisia. Ne tulevat esille kuitenkin yleensä arviointikeskusteluissa luokanohjaajan kanssa. 

Eivät todellakaan ole luottamuksellisia. Hyvin monella ammatti selviää ihan yksinkertaisella googlehaulla. 

Joillain selviää. Joillain ei.

Etkö oikeasti ymmärrä, mikä ero on ilmaisuilla "hyvin monella" ja "kaikilla"? 

"Hyvin monella" on liioittelua. Monella ei selviä.

Ja mikä peruste se on kysyä ammattia, että joillain se selviää Googlesta?

Ei ollenkaan liioittelua. Jos 10 000 ihmisen ammatti löytyy googlaamalla (onnistuu ihan helposti). Se on

Kyse oli siitä, kuinka monen kyseisestä koululuokasta. Veikkaan että ehkä korkeintaan puolen luokan. Monen ei siis löydy.

Koko ammatti voi olla salaisuus, jos ihminen on esim. peitetehtävissä. 

Tässä keskustelussa keskustelee selvästi jotain helsinkiläisiä suurkoulujen oppilaita ja opettajia. Pienemmillä paikkakunnilla se tiedetään kysymättäkin, että mitkä ovat vanhempien ammatit ja toisaalta myös oppilaat tietävät sen että missä opettajan koti on ja kuka hänen puolisonsa on.

Vierailija kirjoitti:

Vähän voisitte noita opettajiakin armahtaa. Menkää itse keksimään tekemistä niille lapsille, kun kaikki loukkaantuu nykyään ihan joka hemmetin asiasta. Siellä koulussa kohtaa niin monta vastakkaista arvomaailmaa, että pakko siinä on opettajan vain yrittää luovia. Ihmisiä opettajatkin ovat. Kaikkien taustoja, arvoja, kulttuureita, uskontoja ja vakaumusta pitäisi kunnioittaa, mutta mitään ei kuitenkaan saisi edes kysyä. 

Mistä opettaja voi tietää, että Pekka ei saa piirtää tonttua eikä laulaa joululauluja, Mikko ei juhli itsenäisyyspäivää, Iida ei saa tanssia, Irma ei saa kätellä poikia, Jonnan kulttuuri kieltää housujen käyttämisen liikunnassa, Ainolla oli eilen riitaa isänsä kanssa, eikä hän halua tehdä isänpäiväkorttia, Sami loukkaantuu, jos häntä erehtyy sanomaan pojaksi jne.

Tämä! On se nyt jumalauta sairasta, jos opettajan pitää ruveta jokaisen lumihiutaleen mukaan pomppimaan. Ammatti on niin neutraali asia, ettei siinä ole mitään loukkaantumisen aihetta. Jos joku ei halua kertoa vanhempiensa ammattia, sitten ei kerro. Taas yritetään tehdä yksinkertaisesta asiasta jotain helvetin show'ta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kysyn kautta rantain. En tietenkään niin, että järjestyksessä jokainen koko luokan kuullen kertoo. Mutta kyllä kiinnostaa hieman tietää ja usein lapset itse kertovat omatoimisestikin sen enempiä kysymättä. Varsinkin jos ammatti on lapselle selkeä, kuten opettaja, lääkäri, poliisi tms. Kyllä se koulutustasokin aika herkästi hahmottuu myös ihan vanhempien oman viestinnän ja toiminnan kautta ja usein lapsen koulunkäynnissäkin se näkyy. Aika helppo on hahmotta kellä on koulutetut vanhemmat ja kellä elämänkoululaiset. 

Just. Molemmat vanhempani on opettajia, toinen toimi rehtorina ja toinen mm. opettanut kasvatustieteitä, mutta en kyllä jaksa uskoa että sillä olisi ollut kovinkaan paljon merkitystä siihen millaisia minä ja sisarukseni olimme kouluaikana. Oikeastaan aika karsea ajatus, että joku opettaja olisi asennoitunut oppilaisiin näiden vanhempien perusteella.

Todennäköisesti sillä oli hyvinkin paljon merkitystä sillä usein opettajien lapset ovat niitä luokan priimuksia. Tähän vaikuttaa suuresti muun muassa se että kotona on ammattitaitoinen tuki auttamassa läksyissä tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän voisitte noita opettajiakin armahtaa. Menkää itse keksimään tekemistä niille lapsille, kun kaikki loukkaantuu nykyään ihan joka hemmetin asiasta. Siellä koulussa kohtaa niin monta vastakkaista arvomaailmaa, että pakko siinä on opettajan vain yrittää luovia. Ihmisiä opettajatkin ovat. Kaikkien taustoja, arvoja, kulttuureita, uskontoja ja vakaumusta pitäisi kunnioittaa, mutta mitään ei kuitenkaan saisi edes kysyä. 

Mistä opettaja voi tietää, että Pekka ei saa piirtää tonttua eikä laulaa joululauluja, Mikko ei juhli itsenäisyyspäivää, Iida ei saa tanssia, Irma ei saa kätellä poikia, Jonnan kulttuuri kieltää housujen käyttämisen liikunnassa, Ainolla oli eilen riitaa isänsä kanssa, eikä hän halua tehdä isänpäiväkorttia, Sami loukkaantuu, jos häntä erehtyy sanomaan pojaksi jne.

"Älä oleta" on hyvin yksinkertainen ohje, joka itse asiassa sisältyy ihan tavalliseen peruskohteliaisuuteen, joka ei ole mitenkään uusi asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän voisitte noita opettajiakin armahtaa. Menkää itse keksimään tekemistä niille lapsille, kun kaikki loukkaantuu nykyään ihan joka hemmetin asiasta. Siellä koulussa kohtaa niin monta vastakkaista arvomaailmaa, että pakko siinä on opettajan vain yrittää luovia. Ihmisiä opettajatkin ovat. Kaikkien taustoja, arvoja, kulttuureita, uskontoja ja vakaumusta pitäisi kunnioittaa, mutta mitään ei kuitenkaan saisi edes kysyä. 

Mistä opettaja voi tietää, että Pekka ei saa piirtää tonttua eikä laulaa joululauluja, Mikko ei juhli itsenäisyyspäivää, Iida ei saa tanssia, Irma ei saa kätellä poikia, Jonnan kulttuuri kieltää housujen käyttämisen liikunnassa, Ainolla oli eilen riitaa isänsä kanssa, eikä hän halua tehdä isänpäiväkorttia, Sami loukkaantuu, jos häntä erehtyy sanomaan pojaksi jne.

Tämä! On se nyt jumalauta sairasta, jos opettajan pitää ruveta jok

Joo, kohteliaisuus on aivan sairasta.