Saako opettaja nykyään kysyä, mitä oppilaan vanhemmat tekevät työkseen?

Kyllä opettaja saa ammattia kysyä. Myös lapsen luokkatoverit saavat kysyä, että onko toi sun isä/äiti ja mitä se tekee. Jos vanhemmalla on firman vaatteet päällä, kun tulee käymään koululla, niin sekin kiinnostaa lapsia, että mitkä noi vaatteet on. Opettaja törmää vanhempiin esimerkiksi kirjaston tiskillä, lääkärin vastaanotolla tai kampaajalla ja sillonhan se ammatti viimeistään myös selviää. Ei tuo mitään salaista tietoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeviikolla opo oli kysynyt minun lapseltani, vanhempien ammattia.

Niin ja en raivostunut asiasta, mielestäni normaalia keskustelua. Tulevaisuuden ammateista.

Se ei tapahdu koko luokan kuullen vaan siinä keskustelussa kun oppilas on siellä opolla yksin. 

Luuletko oikeasti, että lapset eivät keskenään puhu vanhempiensa töistä? :D

Totta, lapseni oli oon kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli mihin vedät sen rajan, mitä saa kysyä ja mitä ei?

Miksi sinä olet se auktoriteetti, joka määrittää tämän?

---

Ihan järjellä voi päätellä, mikä on ok ja mikä ei. Ei tarvita mitään auktoriteettia sitä kertomaan. Jos et itse ymmärrä, kysy vaikka äidiltä apua. 

Aah. Järkikortti. Klassikko. Kun argumentit loppuvat, kuuluu lause "ihan järjellä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisen kuvittelisit tilanteen olevan esimerkiksi oppilaalle jonka vanhemmilla ei ole työtä tai ammattia? Tai jos lapsi ei edes ole tekemisissä vanhempansa kanssa syystä tai toisesta, sitten tulee joku tivaamaan että no mikä sen sun vanhemman ammatti nyt sitten on.

Omien vanhempieni ammatteja ei kukaan tainnut koskaan kysyä, vaikka ne olikin aika yksiselitteisiä, molemmat opettajia erilaisilla toimenkuvilla. Kaverini isä taas oli pitaikaistyötön koulupudokas, joka kuoli kaverin ollessa lapsi. Tosi kiva olisi varmasti ollut tällainen vanhempien ammattikeskustelu luokassa kaverin näkökulmasta.

Tuohon aikaan teetettiin orvoillakin aina äitien- ja isäinpäiväkortit vaikka kuinka olisi itkettänyt tai sitä äitiä tai isää ei olisi ollut. Vanhempani otti asiasta yhteyttä rehtoriin, joka kuittasi itketyksen luonteen karaisuna. Tuolla logiikalla sitä luonteen karaisua olis

Miksi se kortti olisi pitänyt tehdä just sille äidille tai isälle, miksei vaikka isoäidille tai isoisälle?

Tavallaan ymmärrän ettei äitienpäiväkorttien teossa voi antaa yhdelle erivapauksia, koska takuulla luokassa on muitakin jotka sitten niitä tarvitsisivat. Tietenkään ei pakotetaan orpoa tekemään korttia äidille tai isälle, mutta kannustetaan tekemään vaikka isovanhemmille, tai vaikka tekemään joku joulukortti tai hyvää kesää kortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos kiinnostaisi niin paljon niin senkun Google laulamaan vaan. Sieltähän ne teidän työpaikat tarvittaessa löytyisi.

 

-ope

Juuei löytyisi. Minun nimelläni jos lähdet googlaamaan et löydä minusta yhtään mitään. Kaimastani löydät. Hän on jonkin sortin julkkis. 

Niin kuin sanoin JOS kiinnostaisi eli ei kiinnosta pätkän vertaa. Siten ei myöskään mitään merkitystä jos ei löytyisi. 

-ope

Tuolla kysymyksellä saa helposti toiset lapset kateelliseksi tai kiusaamaan jos lapsen vanhemmilla "alhaiset" työpaikat. Siitä se joskua alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi ettei kysy.

Monissa perheissä työttömyyttä. On myös ihan työkyvyttömiäkin.

Ei ole mukava joutua sellaista luokan edessä kertomaan.

 

Jos olet opiskellut kokiksi, olet kokki vaikka olisit työtön kokki. 

Lapsi ei välttämättä ymmärrä miten koulutus, ammatti ja työpaikka eroavat toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli mihin vedät sen rajan, mitä saa kysyä ja mitä ei?

Miksi sinä olet se auktoriteetti, joka määrittää tämän?

---

Ihan järjellä voi päätellä, mikä on ok ja mikä ei. Ei tarvita mitään auktoriteettia sitä kertomaan. Jos et itse ymmärrä, kysy vaikka äidiltä apua. 

Minun järkeni voi antaa kysymykseen erilaisen vastauksen kuin sinun järkesi. Sitten voin kysyä sinulta jotain sellaista, joka loukkaa sinua. Sitten voin sanoa, että "ei siinä ollut mitään huonoihin käytöstapoihin viittaavaa".

Ovelasti kysyivät erään läksyn kautta, jossa lapsen piti kysyä vanhempien ammattia.

Koeta asettua sellaisen lapsen asemaan, jonka vanhemmat ovat vankilassa, kuolleet, tai päihdeongelmaisia koulupudokkaita.

---

Isäni kuoli ennen kuin täytin 2v. Ei siinä mielestäni ollut mitään niin ihmeellistä, etteikö sitä olisi voinut koulussa kertoa. Muut tekivät kortteja isälleen ja minä tein kortin äidin veljelle, joka oli minulle läheisin miespuolinen ihminen. Kaverini, jonka isä oli lähtenyt kälppimään, teki isänpäiväkortin aina ädilleen. Ei siinäkään mitään ihmeellistä ollut.

Lapselle voi myös opettaa, että kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Voi sanoa "en tiedä", mikä on täysin neutraali vastaus eikä herätä lisäkysymyksiä. Voi myös todeta, ettei halua puhua tästä asiasta, jolloin opettajan tulee pitää huoli, ettei aiheesta jatketa. Lapsia on ihan turha kääriä pumpuliin estämällä normaalit keskustelut. Vaikeita asioitakin pitää oppia kohtaamaan ja käsittelemään matkalla aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettaja saa ammattia kysyä. Myös lapsen luokkatoverit saavat kysyä, että onko toi sun isä/äiti ja mitä se tekee. Jos vanhemmalla on firman vaatteet päällä, kun tulee käymään koululla, niin sekin kiinnostaa lapsia, että mitkä noi vaatteet on. Opettaja törmää vanhempiin esimerkiksi kirjaston tiskillä, lääkärin vastaanotolla tai kampaajalla ja sillonhan se ammatti viimeistään myös selviää. Ei tuo mitään salaista tietoa ole.

Joo mutta ei niitä koko luokan kuullen kysellä. Nykyään ollaan muutenkin tarkkoja hienotunteisuudesta. Ei kysellä lomamatkoista eikä mistään sellaisesta, mikä voisi saada lapset kokemaan eriarvoisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko kuinka huvittavaa on, kun käytät tuollaista kieltä ja sitten saarnaat käytöstavoista 🤣🤣

Mitä huvittavaa on mielestäsi sanassa pentu? Meilläpäin se on ihan normaali sana näsäviisaille märkäkorville, jotka kuvittelevat olevansa kovinkin nokkelia. 

Kirjoituksesi kertovat sinusta paljon.

Sepä kiva :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisen kuvittelisit tilanteen olevan esimerkiksi oppilaalle jonka vanhemmilla ei ole työtä tai ammattia? Tai jos lapsi ei edes ole tekemisissä vanhempansa kanssa syystä tai toisesta, sitten tulee joku tivaamaan että no mikä sen sun vanhemman ammatti nyt sitten on.

Omien vanhempieni ammatteja ei kukaan tainnut koskaan kysyä, vaikka ne olikin aika yksiselitteisiä, molemmat opettajia erilaisilla toimenkuvilla. Kaverini isä taas oli pitaikaistyötön koulupudokas, joka kuoli kaverin ollessa lapsi. Tosi kiva olisi varmasti ollut tällainen vanhempien ammattikeskustelu luokassa kaverin näkökulmasta.

Tuohon aikaan teetettiin orvoillakin aina äitien- ja isäinpäiväkortit vaikka kuinka olisi itkettänyt tai sitä äitiä tai isää ei olisi ollut. Vanhempani otti asiasta yhteyttä rehtoriin, joka kuittasi itketyksen luonteen karai

On lapsia, joilla ei ole vanhempia tai isovanhempia. Tai on, mutta lapsi ei ole koskaan nähnyt heitä. Tai he ovat kaltoinkohdelleet lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mihin vedät sen rajan, mitä saa kysyä ja mitä ei?

Miksi sinä olet se auktoriteetti, joka määrittää tämän?

---

Ihan järjellä voi päätellä, mikä on ok ja mikä ei. Ei tarvita mitään auktoriteettia sitä kertomaan. Jos et itse ymmärrä, kysy vaikka äidiltä apua. 

Aah. Järkikortti. Klassikko. Kun argumentit loppuvat, kuuluu lause "ihan järjellä".

Oikeastiko et osaa itse päätellä, mitä on soveliasta kysyä ja mitä ei? Kuinka nuori sä oikein olet?

Aika kohtuutonta. Siinä muutama lapsi kertoo, vanhemmat lääkäreitä, DI, ekonomi, lakimies, yrittäjä jne. Ja sitten tulee lapsia, joiden isä ja äiti työttömiä tai äiti työtön ja isästä ei ole edes tietoa. Tuon takia ei kuulu kyllä opettajan kysellä luokassa lasten vanhempien ammatteja.

Ope joskus jakelee luokassa säännöt ketä kiusataan tai kohdellaan negatiivisesti. Ope on luokan pomo ja lapset seuraa tarkkaan sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Koeta asettua sellaisen lapsen asemaan, jonka vanhemmat ovat vankilassa, kuolleet, tai päihdeongelmaisia koulupudokkaita.

---

Isäni kuoli ennen kuin täytin 2v. Ei siinä mielestäni ollut mitään niin ihmeellistä, etteikö sitä olisi voinut koulussa kertoa. Muut tekivät kortteja isälleen ja minä tein kortin äidin veljelle, joka oli minulle läheisin miespuolinen ihminen. Kaverini, jonka isä oli lähtenyt kälppimään, teki isänpäiväkortin aina ädilleen. Ei siinäkään mitään ihmeellistä ollut.

Lapselle voi myös opettaa, että kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Voi sanoa "en tiedä", mikä on täysin neutraali vastaus eikä herätä lisäkysymyksiä. Voi myös todeta, ettei halua puhua tästä asiasta, jolloin opettajan tulee pitää huoli, ettei aiheesta jatketa. Lapsia on ihan turha kääriä pumpuliin estämällä normaalit keskustelut. Vaikeita asioitakin pitää oppia kohtaamaan ja käsittelemään matkalla aikuisuuteen.&

Otan osaa. Ihailtavaa että pystyit jo lapsena suhtautumaan asiaan noin kypsästi.

Valitettavasti kaikki lapset eivät pysty eikä heiltä sitä mielestäni pidä odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mihin vedät sen rajan, mitä saa kysyä ja mitä ei?

Miksi sinä olet se auktoriteetti, joka määrittää tämän?

---

Ihan järjellä voi päätellä, mikä on ok ja mikä ei. Ei tarvita mitään auktoriteettia sitä kertomaan. Jos et itse ymmärrä, kysy vaikka äidiltä apua. 

Minun järkeni voi antaa kysymykseen erilaisen vastauksen kuin sinun järkesi. Sitten voin kysyä sinulta jotain sellaista, joka loukkaa sinua. Sitten voin sanoa, että "ei siinä ollut mitään huonoihin käytöstapoihin viittaavaa".

Sinulla ei ole järkeä, jos et tunnista yleisesti soveliaita kysymyksiä ja yleisesti loukkaavia kysymyksiä. Näihin on ihan yhteiskunnalliset normit olemassa, ei tarvitse olla sinun heikon järkesi varassa. 

Ei kuulu opettajalle pätkääkään. Keksiköön se pottunokka jotain muuta puheenaihetta ja tekemistä. 

On olemassa lapsia joilla ei ole vanhempia tai isovanhempia, mutta on myös olemassa lapsia joilla on aivan paska vanhempi jota ei voi vanhemmaksi edes sanoa. Nämäkö sitten pitäisi pakottaa tekemään äitienpäivä- ja isänpäiväkortteja?