Olen kypsä vanhempani päihderiippuvuuteen. Hän on jo kuin kuollut minulle, en jaksa enää välittää ja olla yhteydessä.

Pahinta on oikeastaan se, miten tuntee itsensä vellovan negatiivisuuden, vihan ja katkeruuden tunteissa. Tuntuu että on juopon kanssa ihan samassa suossa, vaikkei itse juo. Jollain terapeutilla on tähän ehkä ratkaisuja, mutta itse tajusin että minun on vain aktiivisesti mietittävä oman elämäni hyviä asioita ja myös alkoholistin hyviä tekoja, joita kyllä on. Yritän löytää mielentyyneyden ajattelemalla, etten vedä hernettä nenään asioista joihin en voi vaikuttaa. Ilmoitin ystävällisen suorasukaisesti juopolle, etten enää jaksa tulla käymään koska hän ei ole läsnä ja minulla on häntä ikävä. Humalaiset puhelut päätän samanlaisella jämäkällä ystävällisyydellä. Sättiminen ja syyttäminen ei ketään raitista, kuten ei myöskään lempeä suhtautuminen, mutta myönteinen asenne on omalle mielenterveydelle parempi. 

Muistakaa tämä keskustelu, kun seuraavana kerran lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. Ihan yhtä yksin kuulostaa joutuvan monen kirjoittajan vanhempi, vaikka pahin rikos oli kun otti vähän kuppia. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tämä keskustelu, kun seuraavana kerran lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. Ihan yhtä yksin kuulostaa joutuvan monen kirjoittajan vanhempi, vaikka pahin rikos oli kun otti vähän kuppia. 

Voi luoja jos tietäisit mitä se "vähän kuppia otti" on aiheuttanut. Väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja hiljaisen itsarin muunmuassa! Alkoholismi pitkälle päästyään vie ilmeisesti kaiken moraalin ja arvon elämästä. Mistään ei enää välitetä eikä kiinnosta, kuin oma itse ja se että saa jatkaa juomistaan laput silmillä. Sivussa pilaa myös lastensa elämän. -ap

Ap. Toit hyvin esille sen, millaista on olla alkoholistin läheinen. Tiedän, että pohjimmiltasi välität. Hyvä, että saat apua ja vertaistukea. Surullista mutta totta: et voi auttaa, ellei toinen itse sitä halua. Ainoa terve keino on pelastaa itsesi. Olet arvokas ja ainutlaatuinen ja sinulla on vain tämä yksi elämä. Älä anna kenenkään pilata sitä.

Vierailija kirjoitti:

Juoppojen hyysäyksestä pitää päästä eroon. Koko perhe pyörii yhden simasuun oikkujen ympärillä. Itse ei ota mitään vastuuta. 

Ei saisi nauraa, mutta tämä hymyilytti. Erittäin osuvasti sanottu. Munkin mies on alkoholisti. Ryyppää jo lapsenlapsiensakin nähden, mutta ei lapsia tietenkään hänen hoiviin jätetä. Pari päivää sitten kertoi, että minä olenkin syypää siihen hänen ryyppäämisensä. Niinkö minä ihan kaksin käsin kaadan hänen kurkkuunsa sitä sisuviinaa? 

Eikö helpointa olisi hyväksyä vanhempasi sellaisina kuin ovat? He haluavat vapaaehtoisesti juoda, mutta sinä haluat pakottaa heidät hoitoon vaikka eivät halua hoitoa. Eikö se ole hemmetin itsekästä? Et voi tuputtaa muille ihmisille omaa elämäntapaasi ainoana oikeana vaihtoehtona. Jokainen elää sellaista elämää kuin haluaa ja jokainen saa tuhota itsensä haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa tämä keskustelu, kun seuraavana kerran lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. Ihan yhtä yksin kuulostaa joutuvan monen kirjoittajan vanhempi, vaikka pahin rikos oli kun otti vähän kuppia. 

Alkoholisti ei ota "vähän kuppia".

Näinhän se on että sairaat hylätään. Voittajat hylkäävät häviäjät. Näin luonto toimii, mutta ei se tarkoita ap sitä että voisit olla jotenkin ylpeä teostasi.

Millä mandaatilla ap voi määrätä kuinka muiden aikuisten ihmisten tulisi elää?

Vierailija kirjoitti:

Eikö helpointa olisi hyväksyä vanhempasi sellaisina kuin ovat? He haluavat vapaaehtoisesti juoda, mutta sinä haluat pakottaa heidät hoitoon vaikka eivät halua hoitoa. Eikö se ole hemmetin itsekästä? Et voi tuputtaa muille ihmisille omaa elämäntapaasi ainoana oikeana vaihtoehtona. Jokainen elää sellaista elämää kuin haluaa ja jokainen saa tuhota itsensä haluamallaan tavalla.

Se olisi helpointa mutta ei terveintä. Kumpi on itsekkäämpi, juova vanhempi vai vanhemman juomisesta kärsivä lapsi? Nyt vähän valoja sinne saatana.

Aikuinenkaan lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa valinnoista. Hän on vastuussa vain itsestään. Antaa sitten vanhemman tuhota vain itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on että sairaat hylätään. Voittajat hylkäävät häviäjät. Näin luonto toimii, mutta ei se tarkoita ap sitä että voisit olla jotenkin ylpeä teostasi.

Alkoholismi ei ole sairaus. Se on oma valinta.

Äläkä sinä nyt prkl siellä syyllistä alkoholistin lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on että sairaat hylätään. Voittajat hylkäävät häviäjät. Näin luonto toimii, mutta ei se tarkoita ap sitä että voisit olla jotenkin ylpeä teostasi.

Alkoholismi ei ole sairaus. Se on oma valinta.

Äläkä sinä nyt prkl siellä syyllistä alkoholistin lasta.

 

Uskon kyllä, että alkoholismi on sairaus vaikka onhan se itse juotu ja sillä tavalla aiheutettu mutta en usko, että kukaan ehdoin tahdoin aloittaessaan juomisen tähtää alkoholistiksi. 

Se mikä ehkä minua eniten häiritsee on se, että kertaakaan ei ole edes halua ollut parantua. En pysty itse ymmärtämään kuviota jossa itse juon vuodesta toiseen vaikka on pieniä lapsia ja aiheutuu kaikenlaista juomisen johdosta. Niin se vain, että jos oikeasti olisi halunnut muutosta niin kyllä sitä apua olisi hakenut. Jo se edes että olisivat yrittäneet helpottaisi ja antaisi jonkinlaista arvoa meidän lapsienkin suuntaan. Sen sijaan tilanne on vain täytynyt hyväksyä ja mukautua. 

No, en ole niin katkera miltä kuulostan ja on tästä kai jotain hyvääkin evästä omaan elämän koitunut mutta nyt haluan vain elää omaa elämääni ja se helpottaa paljon että olen itse valmis irroittamaan. -ap

Joku tuolla aiemmin kirjoitti että olisi parempi tai helpompaa jos vanhempi olisi kuollut, ette selvästi tiedä mistä puhutte. Menetin omat vanhempani noin 10-vuotiaana, se on pahinta mitä lapselle voi tapahtua. Toivoisin että voisin joskus edes vaan puhua vanhempieni kanssa, siksi sattuu että joku toivoo oman vanhempansa olevansa kuollut.

Jos sun välittäminen olisi se parantava asia, niin vanhempasi olisi jo raitis. Mutta niin ei ole käynyt, ainoastaan sä oot sairastunut siinä ohessa. Siitä on vedettävä johtopäätös. 

Voi kamalaa 

Minä kyllästyin myös, oli oma jaksaminen jo menossa. Sanoin että tervetuloa selvinpäin, mutta niin kauan kuin aineita käyttää ei tarvitse tulla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen alkoholisti-mummo ja kyllä tuommoset AP:t pistää vihaksi!

Minä olen aina suostunut hoitamaan lapsia jos pyydetään mutta aina vänustään että viini haisee ja ei anneta lapsia minulle! Ne lapset on yhtälailla minun!!

Nyt on pakko kommentoida.

Olen mummu ja alkoa kuluu liikaa. Ikinä ei tyttären lapset (11,8,6 v) ole nähneet minua humalassa. Äitinsä kanssa sovitaan milloin tuo lapset meille/menen heille.

Alkoholistin pitää sovittaa juomiset niin, että pystyy käymään töissä ja hoitamaan sovitut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö helpointa olisi hyväksyä vanhempasi sellaisina kuin ovat? He haluavat vapaaehtoisesti juoda, mutta sinä haluat pakottaa heidät hoitoon vaikka eivät halua hoitoa. Eikö se ole hemmetin itsekästä? Et voi tuputtaa muille ihmisille omaa elämäntapaasi ainoana oikeana vaihtoehtona. Jokainen elää sellaista elämää kuin haluaa ja jokainen saa tuhota itsensä haluamallaan tavalla.

Näinhän se on. He saavat tuhota itsensä ja lapsi saa elää omaa elämäänsä, heistä erillään. Jokainen valitsee itse. 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on että sairaat hylätään. Voittajat hylkäävät häviäjät. Näin luonto toimii, mutta ei se tarkoita ap sitä että voisit olla jotenkin ylpeä teostasi.

Juopon logiikka oikein roihuaa! 😅😅😅

Vierailija kirjoitti:

Jos sun välittäminen olisi se parantava asia, niin vanhempasi olisi jo raitis. Mutta niin ei ole käynyt, ainoastaan sä oot sairastunut siinä ohessa. Siitä on vedettävä johtopäätös. 

Hyvin kiteytetty.