Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kypsä vanhempani päihderiippuvuuteen. Hän on jo kuin kuollut minulle, en jaksa enää välittää ja olla yhteydessä.
11.03.2025 |
Olenko kylmä?
Olen yrittänyt ymmärtää, kuunnellut, mahdollistanutkin valitettavasti, ollut vihainen, yrittänyt puhua hänet hakemaan apua ja vaikka mitä.
Hän on osannut manipuloida, itkeä ja uhriutua, etenkin syyttää minua ja kaikkea muuta. Häneltä on moraali jo täysin kadonnut vaikka onkin selvinpäin ihan ok niin kuitenkin on ihan poissaoleva ja alkoholi määrää kaiken.
Olen itsekin sairastunut pahasti tähän koko kuvioon ja nyt niin kypsä tähän asiaan että ei enää irtoa tunteita. Koska ei halua hakea apua. En jaksa enää syyllistyä enkä jaksa enää kokea epätoivoa ja avuttomuutta. En kertakaikkiaan jaksa tätä tilannetta.
Tiedän, että alkoholismi on sairaus mutta en vain osaa enkä voi tehdä mitään tälle asialle. Haluan katkaista kaikki välit tyystin.
Kommentit (69)
On se kumma jos ruuan kanssa haluaa nauttia pari lasia viiniä.
Sivistykää nyt vähän juntit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin alkoholistin lapsena sanoisin, että ainoat vaihtoehdot vetää rajoja eivät ole välien täysi katkaisu tai ns. hyysääminen. Voit pysyä väleissä, mutta suostua puhua puhelimessa vain jos vanhempi on selvä, tai puhuu asiallisesti. Voit kieltäytyä antamasta rahaa. Jos sekoilee, voit lähteä pois.
Oma vanhempani kuoli täysin yllättävästi, vaikka juomista oli pitkään takana. Olin iloinen, että en ollut täysin katkaissut välejä, vaikka olinkin etäisyyttä ja oli välillä rankkaa. Hän oli kuitenkin todella rakas. Se kuolema voi tulla koska vain, ja on parempi, jos on erottu hyvissä väleissä, jos mahdollista. Kaikkiin oikkuihin ei todellakaan pidä suostua, ja oman voinnin mukaan ainoastaan pidetään yhteyttä.
Ymmärrän ns. täyden irtioton, jos vanhempi on väkivaltainen tai on tehnyt kännissä jotain muuta, mikä on täysin anteeksiantamatonta. Ja tietysti ymmärrän eron puolisolta. Mutta aikuinen lapsi ei joudu asumaan tai jakamaan arkea vanhempansa kanssa vaan yhteyttä voi pitää väljästi, vaikka lähetellä tekstareita silloin tällöin, tai nähdä harvakseltaan, jos vanhempi on missään kunnossa.
Minä olen ylpeä alkoholisti-mummo. Olen aina saanut tahtoni läpi. Juon koska se on OIKEUTENI. ei kiinnosta heikkojen absolutistien mielipiteet. Minä sain jopa painostettua tyttäreni siirtämään minun tilille lapsenlapsen lapsilisät. Se lapsenlapsi ON MINUN ansiota!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ylpeä alkoholisti-mummo. Olen aina saanut tahtoni läpi. Juon koska se on OIKEUTENI. ei kiinnosta heikkojen absolutistien mielipiteet. Minä sain jopa painostettua tyttäreni siirtämään minun tilille lapsenlapsen lapsilisät. Se lapsenlapsi ON MINUN ansiota!
Juuri näin! Heikot ei kestä sitä että vanhat tykkää ottaa kuppia ja napanderia.
"Tiedän, että alkoholismi on sairaus mutta en vain osaa enkä voi tehdä mitään tälle asialle. Haluan katkaista kaikki välit tyystin."
Sanoin eilen välit irti huumeidenkäyttäjäveljeeni, kun ei lopettanut paranoidia länkytystään nk. viimeisestä varoituksesta huolimatta. Itseni tuntien emme tule enää keskustelemaan. Olen nimittäin ennenkin joutunut kerran vastaavaan tilanteeseen, ja kun kerran sanoin että tämä on viimeinen varoitus niin se pätee kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla aiemmin kirjoitti että olisi parempi tai helpompaa jos vanhempi olisi kuollut, ette selvästi tiedä mistä puhutte.
Eipä. Sinä tässä et tiedä, mistä me puhuimme.
Menetin omat vanhempani noin 10-vuotiaana, se on pahinta mitä lapselle voi tapahtua. Toivoisin että voisin joskus edes vaan puhua vanhempieni kanssa, siksi sattuu että joku toivoo oman vanhempansa olevansa kuollut.
Sinun vanhempasi ei ollutkaan väkivaltainen alkoholisti.
Äitini elää vieläkin, ja oleen häneen yhteydessä tiheästi. Asummekin lähekkäin, jotta voin auttaa häntä sitten aikanaan, kun hän ei itse enää jaksa.
Isäni taas kuoli viime vuonna ja hyvä niin. Eipä kyllä oltu moneen vuoteen nähtykään.
Minä ta Po in alkkis-äitini. Vein viinat ja lompakon pois ja sanoin että nyt loppu juominen. Ei suostunut katkolle, noh siitä seurasi delirium ja hauta. Oma vikansa, katkolla olisibsaanut lääkkeitä mutta minkäs teet kun ylpeys esti sinne menon 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuolla aiemmin kirjoitti että olisi parempi tai helpompaa jos vanhempi olisi kuollut, ette selvästi tiedä mistä puhutte.
Eipä. Sinä tässä et tiedä, mistä me puhuimme.
Menetin omat vanhempani noin 10-vuotiaana, se on pahinta mitä lapselle voi tapahtua. Toivoisin että voisin joskus edes vaan puhua vanhempieni kanssa, siksi sattuu että joku toivoo oman vanhempansa olevansa kuollut.
Sinun vanhempasi ei ollutkaan väkivaltainen alkoholisti.
Äitini elää vieläkin, ja oleen häneen yhteydessä tiheästi. Asummekin lähekkäin, jotta voin auttaa häntä sitten aikanaan, kun hän ei itse enää jaksa.
Isäni taas kuoli viime vuonna ja hyvä niin. Eipä kyllä oltu moneen vuoteen nähtykään.
Jokainen luo itse suhteet vanhempiinsa.
Omat rajat. Mitä sitten tehdään, kun olet ajanut itsesi loppuun ja tarvitsetkin itse auttajaa eli silloinhan vanhempasi olisi luonut kaksi ongelmaa - oman juomisen ja sinun rääkkämisen puolikuolleeksi. Pistä välit poikki rohkeasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ta Po in alkkis-äitini. Vein viinat ja lompakon pois ja sanoin että nyt loppu juominen. Ei suostunut katkolle, noh siitä seurasi delirium ja hauta. Oma vikansa, katkolla olisibsaanut lääkkeitä mutta minkäs teet kun ylpeys esti sinne menon 😌
Toivottavasti nukut huonosti yösi.
Se on ihan lääkkeeksi tarpeellista.
Olet kamala. Ihmisistä alhainta lajia.
Vierailija kirjoitti:
Voittehan te tehdä sääntöjä, että vaikka kerran 3 kk näette jossain kahvilla ja sen aikaa on pakko olla selvin päin. Julkinen paikka suitsii pahinta käyttäytymistä muutenkin. Ei tietysti kannata, jos on väkivaltainen henkilö. Eikä ole pakko. Mutta tuollainen irrallinen yksittäinen näkeminen on parempi. Voi olla harvemminkin. Jos tuokin on kokeiltu, niin ei minullakaan ole enempää vinkkejä.
Ei alkoholisti välitä säännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap kerjäät sääliä?
Pane välit poikki. Asia on sillä hoidettu.
Niin kuin arvata saattoi miten käy kun laitoin hänelle viestin asiasta, mahdollisimman neutraalin mutta ymmärrettävän sekä lisäksi estin hänet kontakteista. Oli sitten jo heti kerennyt tästä itkemään sisarelleni ja sanonut, että hän tarvitsee nyt viinaan lisää rahaa. :D eli sai olevinaan taas lisää syitä juomiselleen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap kerjäät sääliä?
Pane välit poikki. Asia on sillä hoidettu.
En kerjää missään nimessä. Minulla on kuitenkin tunteet eikä nämä ole mitään läpihuutojuttuja vaan pitkän prosessin aikaansaama tulos, joten kaipaa jonkinlaista tukea/vahvistusta ajatuksilleen. -ap
No just. Kuollut vanhempi on yksin eri asia kuin päihderiippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin alkoholistin lapsena sanoisin, että ainoat vaihtoehdot vetää rajoja eivät ole välien täysi katkaisu tai ns. hyysääminen. Voit pysyä väleissä, mutta suostua puhua puhelimessa vain jos vanhempi on selvä, tai puhuu asiallisesti. Voit kieltäytyä antamasta rahaa. Jos sekoilee, voit lähteä pois.
Oma vanhempani kuoli täysin yllättävästi, vaikka juomista oli pitkään takana. Olin iloinen, että en ollut täysin katkaissut välejä, vaikka olinkin etäisyyttä ja oli välillä rankkaa. Hän oli kuitenkin todella rakas. Se kuolema voi tulla koska vain, ja on parempi, jos on erottu hyvissä väleissä, jos mahdollista. Kaikkiin oikkuihin ei todellakaan pidä suostua, ja oman voinnin mukaan ainoastaan pidetään yhteyttä.
Ymmärrän ns. täyden irtioton, jos vanhempi on väkivaltainen tai on tehnyt kännissä jotain muuta, mikä on täysin anteeksiantamatonta. Ja tietysti ymmärrän eron puolisolta. Mutta aikuin
Läheinen voi myös olla todella uupunut tilanteeseen kun sitä on jatkunut vuosikymmeniä. Lopulta ei vaan ole voimia edes tekstareita lähettää ja arvuutella missä vaiheessa alkkis on milläkin hetkellä vai liekö jo kuollut. Omassa elämässä on sen lisäksi paljon töitä ja omasta elannosta huolehtimista, lapset jne. Parempi silloin pitää taukoa niin paljon kuin tuntee itse tarvitsevansa ja puhelin äänettömälle. Vaikka vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa tämä keskustelu, kun seuraavana kerran lällättelette lapsettomille, että joutuvat olemaan vanhana yksin. Ihan yhtä yksin kuulostaa joutuvan monen kirjoittajan vanhempi, vaikka pahin rikos oli kun otti vähän kuppia.
"Ottaa vähän kuppia". Niin, joko et tiedä omasta kokemuksesta tästä asiasta yhtään mitään, tai sitten olet viinalla aivosi pilannut itsesäälijä. Olen sen verran alkotapauksia elämässäni nähnyt, että kyllä se syy löytyy ihan sieltä oman pullon pohjalta, ja yleensä välien pilaajana on juoppo itse. Joo, tunsin kyllä sääliä yhtäkin alkoholistia kohtaan, mutta henkinen ja fyysinen pahoinpitely oli kumminkin liikaa. Apua ei halunnut, ainakaan ammatti-auttajalta, ja minä taas en osannut auttaa, varsinkaan silmä mustana. Se siitä "vähästä kupista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki alkoholistiin kokonaan ja mahdollisimman pian. Kukaan ei selviä alkoholistin lähellä sairastumatta. Suurin ja vakavin riski on läheisriippuvuus. Se on erittäin vaarallinen tila, josta on vaikea toipua.
Jos ei ole väkivaltainen alkoholisti, niin kannattaa muistaa, että se vanhempi usein haluaa kuulla lapsestaan silloin tällöin. Vähän voi ajatella vanhempaakin, vaikka ei liikaa. Se ei ole selitys, että on helpompi itselleen laittaa völit poikki. Kalenteroi jotain, lähettää edes kortin tai sähköpostin silloin tällöin. Laittaisin väkivaltaisen käytöksen rajaksi välien katkaisuun täysin. Alkoholistikin on ihminen, vaikka huono ja epäonnistunut.
Alkoholismi on sairaus. Jos vanhempasi esmes halvaantuisi jaloistaan ja joutuisi pyörätuliin niin katkaisisitko silloinkin välit? Olet itsekäs ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on että sairaat hylätään. Voittajat hylkäävät häviäjät. Näin luonto toimii, mutta ei se tarkoita ap sitä että voisit olla jotenkin ylpeä teostasi.
Siis oikeesti!? Neljä vuotta sitä "sairasta" juoppoa katselin. Siinä "sairautensa" sivussa meinasi tuhota minutkin henkisesti. Apua ei hakenut, syytti juomisestaan kaikkia muita paitsi itseään, kieriskeli jäätävässä itsesäälissä, katkeruudessa ja tiesissä menneissä asioissa (jotka nekin olivat muitten vika). Parisuhde EI ole tarkoitettu niin, että olet sen "sairaan" hyysääjä ja juomisen mahdollistaja, eikä se ole myöskään hoitosuhde. Alkoholisti, joka sinun mielestä on "sairas" tarvitsee sairaanhoitoa.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ei ollutkaan kyse sinun vanhemmistani. Ilmeisesti olet saanut elää turvallisessa ja hyvässä kodissa, eikä sinun ole tarvinut esimerkiksi pelätä kotona koska olet näin kykenemätön ymmärtämään ettei kaikki ole yhtä onnekkaita kuin sinä.