Lue keskustelun säännöt.
Olen kypsä vanhempani päihderiippuvuuteen. Hän on jo kuin kuollut minulle, en jaksa enää välittää ja olla yhteydessä.
11.03.2025 |
Olenko kylmä?
Olen yrittänyt ymmärtää, kuunnellut, mahdollistanutkin valitettavasti, ollut vihainen, yrittänyt puhua hänet hakemaan apua ja vaikka mitä.
Hän on osannut manipuloida, itkeä ja uhriutua, etenkin syyttää minua ja kaikkea muuta. Häneltä on moraali jo täysin kadonnut vaikka onkin selvinpäin ihan ok niin kuitenkin on ihan poissaoleva ja alkoholi määrää kaiken.
Olen itsekin sairastunut pahasti tähän koko kuvioon ja nyt niin kypsä tähän asiaan että ei enää irtoa tunteita. Koska ei halua hakea apua. En jaksa enää syyllistyä enkä jaksa enää kokea epätoivoa ja avuttomuutta. En kertakaikkiaan jaksa tätä tilannetta.
Tiedän, että alkoholismi on sairaus mutta en vain osaa enkä voi tehdä mitään tälle asialle. Haluan katkaista kaikki välit tyystin.
Kommentit (80)
Vanhempani alkoholismi on ainakin aiheuttanut sen, että en voisi koskaan voida hyvin työssä, jossa joutuisin huolehtimana päihteiden käyttäjistä. Olen niin kyynistynyt, ettei kukaan päihteidenkäyttäjä saa minua koskaan vakuutettua siitä, että olisi "päässyt irti".
Päihteidenkäyttäjät on yleensä myös äärettömän itsekkäitä. Ressukoita voivat olla, mutta todella itsekkäitä. Heitä ei kiinnosta kuin oma napa ja saada sitä ainetta mikä saa sekaisin.
Olen jo kauan sitten tajunnut, että minulla ei ole ollut todellista vanhempaa ja hän on ollut tavallaan kuollut jo pitkään. Tekee myös todella surulliseksi ettei minulla ollut koskaan sellaista tukevaa ihanaa vanhempaa, jolta olisi saanut apua pyydettäessä. Vähän kateellisena myös nuorena seurasin kavereiden ja heidän vanhempiensa välistä vuorovaikutusta.
Joskus mietin, että minkähänlaisia tunteita koen, kun vanhempani oikeasti kuolee. Tunnenko mitään. Pakosti käyn hautaamassa kai ja kuuntelemassa virret. Mutta todennäköisesti en tule kyyneliä vuodattamaan. No ehkä itsesäälistä saatan itkeä. Itkeä sitä, ettei minulla koskaan ollut vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Mulle tuli vertaistuettu olo. Mulla on ystäviä ns. hyvistä perheistä. En voi heille puhua oikein mitään historiastani. He joko järkyttyisivät liikaa tai eivät ymmärtäisi. Ja juoruilisivat.
On tuttujakin samanlaisista oloista, mutta heillä on itsellään paha päihdeongelma. Ei huvita känniläisten kanssa puhua näitä.
On ihanaa kun tietää ettei ole mikään kovin harvinainen tapaus.
Juu nämä tietää vain ne jotka ovat kokeneet sen niin läheltä. Itselle tämä oli pitkään ns normaalia vaikka aina siitä jollain tavalla kärsinkin. Koko ikäni ovat vanhemmat ryypänneet ja vaikka mitä ongelmia siitä tullut. Kaikenlaista turhaa draamaa ja sekoilua. Sitten tietenkin emotionaalista vaillejäämistä koska aina piti olla baarissa tai juoda kotona, meille lapsille vain tv päälle ja ruokaa eteen, se siitä. On kyllä hyviäkin muistoj
Ihana halaus!😊
En pidä sellaisista "kilpailuista" kellä oli rankin lapsuus tai eniten sairauksia. Tähän se usein ihmisten kanssa menee.
Aika hyvin olen käsitellyt asiat jo. Yhdelle testejä tekevälle psykologille kerroin rankimman jutun ja näin hänestä, että meni vakavan näköiseksi. Tietenkin ammatti-ihminen kuulee kaikkea ja osaa pitää pokkansa. Mutta näin, että häntä kosketti asia.
Aloin sitten itkeä ihan hallitsemattomasti. Se oli selkeä hetki. josta alkoi käänne paljon parempaan. Eheydyin todella paljon siitä, että sain jollekin kertoa niin kammottavan asian, jota olin pitänyt salassa ja hävennyt.
Se auttaa, kun uskaltaa olla pieni ja satutettu. Viha kuluttaa lopulta voimat.
Kaikille teille iso hali ja ihanaa kevättä! Kyllä me kaikki pärjätään ja ansaitaan kaikkea kivaa tulevaisuudessa!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani alkoholismi on ainakin aiheuttanut sen, että en voisi koskaan voida hyvin työssä, jossa joutuisin huolehtimana päihteiden käyttäjistä. Olen niin kyynistynyt, ettei kukaan päihteidenkäyttäjä saa minua koskaan vakuutettua siitä, että olisi "päässyt irti".
Päihteidenkäyttäjät on yleensä myös äärettömän itsekkäitä. Ressukoita voivat olla, mutta todella itsekkäitä. Heitä ei kiinnosta kuin oma napa ja saada sitä ainetta mikä saa sekaisin.
Olen jo kauan sitten tajunnut, että minulla ei ole ollut todellista vanhempaa ja hän on ollut tavallaan kuollut jo pitkään. Tekee myös todella surulliseksi ettei minulla ollut koskaan sellaista tukevaa ihanaa vanhempaa, jolta olisi saanut apua pyydettäessä. Vähän kateellisena myös nuorena seurasin kavereiden ja heidän vanhempiensa välistä vuorovaikutusta.
Joskus mietin, että minkähänlaisia tunteita koen, kun vanhempani oikeasti kuolee. Tunnenko mitään. Pakosti käy
Sinulla on kuitenkin vanhempi, halusit tai et. Olet monessa suhteessa paljon onnekkaampi kuin oikeasti vanhempansa menettäneet.
Alkoholismi muuttaa luonteen häijyksi. Äitini kuoli tuossa maksakirroosiin 65-vuotiaana.
Olisin paljon mieluummin ollut päihdeongelmaisen vanhemman lapsi kuin orpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4. käsky: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Etkö edes raamatun mukaan elä?
Vierailija kirjoitti:
Olisin paljon mieluummin ollut päihdeongelmaisen vanhemman lapsi kuin orpo.
Niin. On se todella surullista jos ei ole vanhempia saanut tavata juuri lainkaan. En voi edes verrata tilannetta omaani milläänlailla.
Olen kiitollinen, että minulla on vanhemmat ja he ovat rakastaneet parhaansa mukaan. Ymmärrän, että heillä on traumansa olleet ja muuta sekä viinakin on vain niin kaunisteltu tapa täällä Suomessa, johon on helppo tukeutua.
Kuitenkin liikaa on liikaa. Kun ei saa tuntea itse ja joutuu jatkuvasti pienentämään itseään ja miettimään miten päin täytyy olla että kelpaisi tai ei tulisi konfliktia. Koko ajan täytyy pohtia että miten pitäisi muokata itseään kestääkseen tilanteen. Koko ajan täytyy jollain tavalla selvitä. Eihän kukaan kehota jäämään väkivaltaiseen suhteeseenkaan niin miksi tähän sitten? Kaikkea sairasta on tapahtunut ja olen antanut paljon anteeksi tai ainakin yrittänyt. Nyt vaan ei jaksa enää taistella tämän kaiken kanssa, haluan jo vapauteen.
Toinen vanhempi oli ok, enkä puuttunut koskaan hänen juomiseen. Mainitsin kyllä asiasta pari kertaa miten harmittaa kun alkoholilla on niin suuri rooli ollut mutta ei ollut ehtoja hänen kanssaan. Hän joi mutta ei koskaan aiheuttanut mitään ikävää käytöstä tai saanut raivareita. Joi masennukseen ja riippuvuuteen ja oli sitä kautta etäinen mutta paha hän ei ollut enkä muistele pahalla. Surua kyllä tunnen.
Eli nämä ovat aika yksilökohtaisia asioita. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäisipä mieheni välit poikki äitiinsä. En jaksa katsoa sitä, kuinka hän kärsii äitinsä sekoilusta. Jokaisen sekoilupuhelun jälkeen hän on poissaoleva, selvästi tolaltaan, sulkeutunut, huolissaan. Hän on kuin pieni poika, jonka niskaan äiti kaataa pahan olon, ja hän yrittää reippaasti ottaa sen vastaan. Vaikka selvästi kärsii tästä "kunniasta".
Sitten lainaillaan rahaa, tullaan humalassa lasten synttäreille, soitellaan keskellä yötä, syyllistetään, vaaditaan, uhriudutaan, ei oteta apua vastaan. Mies uupuu, ja minä sanon, että äitinsä tekee omat valintansa etkä voi ikuisuuksiin menoa katsella. Rahaa ei sentään enää anna.
Sattuu katsella tuota kuviota. Mies ansaitsisi äidin, joka välittää hänestä oikeasti, eikä "välittävää äitiä", joka kännissä hokee kuinka ihana rakas lapsi on, ja sitten oksentaa omat traumat ja jankuttaa jankuttaa jankuttaa ja haukkuu. Ja taas on ihana lapsi.
Kyllä se alkoholismi on v....mainen sairaus. Vain onnekkaat voivat välttyä sairastumasta tuohon ihmisen persoonaa muuttavaan, elämää varastavaan ja tuhoavaan sairauteen. Se on semmonen kun se tulee nurkan takaa pusikoista ihan yhtäkkiä ja vie kaiken mennessään.
Se on sellainen, kun se ei tule kertapamauksella, että simsalabim ja sä olet sekunnissa ihan toinen ääripää, vaan se sairaus kehittyy, pahenee vähitellen ja huomaamatta. Alkoholisti itse on näille muutoksille täysin sokea, hän ei huomaa mistään mitään, mutta kaikki siinä ympärillä näkevät kaiken, mikä siitä on tullut sen juopottelun myötä. Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus ja monesti se menee niin että alkoholisti ei pidä itseään alkoholistina, koska hän usein tietää ja tuntee jonkun ääripään, kuten asunnottoman pummin ja se on se alkoholisti. Ei itse ole, koska käy töissä (ainakin toistaiseksi), on katto pään päällä (ainakin toistaiseksi) ja sen toisen juopottelut ovat aina pahempia kuin ne omat, vaikka todellisuudessa se on juuri toisinpäin. Sitten: aina kun sen juomisen myötä sattuu ja tapahtuu jotain, niin alkoholisti kuittaa tapahtuneen: "No, se nyt kuuluu asiaan, että jotain tapahtuu kun juomaan lähdetään. Nyt kävi vaan paska säkä, että seuraava kerta on toivottavasti parempi." Kun ei hän sairaudeltaan ymmärrä sitä, että ei se ollut mitään paskaa säkää, vaan sitä kun se juominen on alkoholistista.
Vasta sitten, kun alkoholisti on vajonnut sille tasolle, jonka alapuolelle hän ei halua vajota, hän tajuaa olevansa alkoholisti. Joko hän haluaa muuttua ja alkaa tehdä töitä raitistumisen eteen, tai sitten se viinan voima on niin väkevä, että vielä siinäkin kohtaa hän muotoilee asiat siten, että juominen jatkuu ja alkoholisti toivoo asioiden ympärillä muuttuvan. Ja tämä kun ei ole hänen vallassaan. Ei, hänen on itse muututtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi on kova huume, mutta alkoholistikin on ihminen, jota pitäisi yrittää ymmärtää
Vierailija kirjoitti:
Minä ta Po in alkkis-äitini. Vein viinat ja lompakon pois ja sanoin että nyt loppu juominen. Ei suostunut katkolle, noh siitä seurasi delirium ja hauta. Oma vikansa, katkolla olisibsaanut lääkkeitä mutta minkäs teet kun ylpeys esti sinne menon 😌
Et tap pa nut. Hän aiheutti lopputuloksen ihan omalla toiminnallaan.
Voimia elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ta Po in alkkis-äitini. Vein viinat ja lompakon pois ja sanoin että nyt loppu juominen. Ei suostunut katkolle, noh siitä seurasi delirium ja hauta. Oma vikansa, katkolla olisibsaanut lääkkeitä mutta minkäs teet kun ylpeys esti sinne menon 😌
Toivottavasti nukut huonosti yösi.
Se on ihan lääkkeeksi tarpeellista.
Olet kamala. Ihmisistä alhainta lajia.
Ihan oikein teki. Osuiko liian lähelle, kun noin meni tunteisiin?
Suku voi kuitenkin katsoa että saa rahan ja saa ruokaa? Ettei jää täysin heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki alkoholistiin kokonaan ja mahdollisimman pian. Kukaan ei selviä alkoholistin lähellä sairastumatta. Suurin ja vakavin riski on läheisriippuvuus. Se on erittäin vaarallinen tila, josta on vaikea toipua.
Jos ei ole väkivaltainen alkoholisti, niin kannattaa muistaa, että se vanhempi usein haluaa kuulla lapsestaan silloin tällöin. Vähän voi ajatella vanhempaakin, vaikka ei liikaa. Se ei ole selitys, että on helpompi itselleen laittaa völit poikki. Kalenteroi jotain, lähettää edes kortin tai sähköpostin silloin tällöin. Laittaisin väkivaltaisen käytöksen rajaksi välien katkaisuun täysin. Alkoholistikin on ihminen, vaikka huono ja epäonnistunut.
Alkoholismi on sairaus. Jos vanhempasi esmes halvaantuisi jaloistaan ja joutuisi pyörätuliin niin katkaisisitko silloinkin välit? Olet itsekäs ihminen!
Mieluummin itsekäs ihminen kuin alkkis, joka ei ole enää ihminen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt niin, että näemme harvemmin ja juttelemme vain kun hän on selvinpäin. Sekään ei oikein toimi. Laittelee älyttömiä viestejä, soittelee silti ja jos en vastaa tekee siitä hirveän numeron ja käy sukulaiset läpi siitä syystä, että minua "riivaa" jokin ja on huolissaan olevinaan. Selvinpäin puhuu niitä ja näitä eikä kohtaa minun tunteitani kaikkia noita asioita kohtaan eikä vain välitä. Jatkaa vain, uudestaan ja uudestaan.
Ei riitä rajat joten painukoot kokonaan elämästäni. -ap
Joo, estä hänen numero.
Vierailija kirjoitti:
Olisin paljon mieluummin ollut päihdeongelmaisen vanhemman lapsi kuin orpo.
Usko pois, et olisi. Orvolla on mahdollista saada asialliset adoptiovanhemmat, alkkiksen lapsi ei pääse kaltoinkohtelua ja laiminlyöntejä pakoon ikinä. Alkkiksen lapsen elämä on pettymystä toisensa perään, eikä hänellä ole koskaan oikeaa perhettä.
So what. Kuka jaksaa muutekaan kattoa spedejä. Oli sukua tai ei.
Minulla äiti joi 5v nuoruudestani. Miehet vaihtui, vikitteli ja oli lasteni isän kanssa jne.. Valehteli, syytteli muita kaikesta. Olen katkaissut välit kokonaan jo lähes 20v sitten. En siedä kenenkään jatkuvaa päihteiden käyttöä, manipulointia, valehtelua, syyttelyä jne..
Poistan heidät elämästäni. Alussa tunsin hetken syyllisyyttä. Enää vain helpotusta.
Voimia sinulle 🌺
N50
Erinomainen päätös, jonka hyödyt tulet pian näkemään omassa terveydessäsi.
Eihän hän määrääkkään kenenkään elämisiä, hän ei vaan halua olla juopon läheisen kanssa tekemisissä.