Näin koulukiusaamistausta vaikuttaa minuun aikuisena

Itseä (M) kiusattiin koko peruskoulun ajan, sekä pojat, että tytöt. 

Itsetunto ollut puhjamudissa siitä asti. Tunnistan myös tuon takarivissä tai seinän vieressä istumisen. Olen huono ottamaan kehuja vastaan, pidän niitä v*ttuiluna. Mieltä nakertaa, että mitä esim. työkaverit ovat minusta oikeasti mieltä. 

Olen äärimmäisen hidas tutustumaan, luottamaan ja lämpenemään uusiin ihmisiin. Tuon takia olen haudannut jo haaveet mistään kumppanista, parisuhteesta tai perheestä. Untuvikkona hautaan.

Asia mikä eniten tässä hävettää itseä on yhden sortin pelko ikäisiäni ja hiukan nuorempia naisia kohtaan. En vaan mitenkään pysty rentoutumaan tai olemaan itseni heidän kanssa esim. töissä. Selvästi vanhempien naisten kanssa tätä ongelmaa ei ole ja muutamaan osaan luottaakin.

Mul oli tasan samat jutut aikoinaan. Olen nyt 50-v vammainen nainen. Yhä vaan NS töissäni on kiusaajia, jotka kohdistaa kiusansa aina vaan muhun, ei muihin. Kun olin jo tokaluokalla, sain adhd- diagnoosin, lievän, ja sekös sitten antoi muiden kiusata mua mielin määrin ? Myös opet. Se tokaluokka siis oli jo alkanut, sitten joulun jälkeen silloin jouduin vaihtamaan koulua. Sinne menin silloin taksilla. Se koulu on vieläkin olemassa ja voimissaan. Kumma, kun eivät ole keksineet järjestää luokkakokousta sinne meille..........olis kiva nähdä muut.......ja mullakaan ei montaa kaveria ole, ei siis yhtään suoraan sanoen enää. 2 parasta ystävää (eri aikaan, saman ikäisiä, toinen oli 25 ja toinen 49 v kuollessaan......) ovat siis kuolleet. Syytä en tiedä, eikä edes kiinnosta kovin. Kummankaan hautajaisiin en koskaan päässyt, enkä tiedä, minne ovat haudattu. On ikävää, että kiusataan vain sen takia, että sattuu olemaan vähänkin eri näköinen yms, kun muut. Mikään ei ole syy kiusaamiseen ! Koskaan. Siitä pitäisi rangaista ja kunnolla, ja uhri/t voivat vaatia kunnon korvauksia tekijältä/-jöiltä. Vaikka vuosien jälkeenkin, sen ei pitäisi vanheta koskaan. Ja tekijän/-jöiden kuuluisi myös tunnustaa rötöksensä. Rohkeasti vain ! Nykyään siis täyttä hullujen huonetta muistuttavassa paikassa (ainoa ero on vain puhelinnumero) on kiusaajia. Miksi aina vain MÄ oon se kiusattu kohde ????????? Lukeeko mun otsassa näkymättömällä musteella, jonka vain kiusaajat näkee, että mua saa kiusata mielin määrin ? Ei lue. Mitä vikaa siinä on, että on vähänkin eri näköinen, kuin muut ? Ja nää typerät somehaasteet..............pitäisi keksiä oikeita, kunnollisia ja harmittomia, mutta kiinnostavia somehaasteita nuorille. Nyt ne ovat kaikki jo menneet aika överiksi. Eivätkä niiden vanhemmat ole vahtimassa jälkikasvunsa yhtään, puuhaavat pimeälläkin ties missä kiusaamassa viattomia ihmisiä ! Nykynuorilla ei ole mitään rajoja. No, eipä ole meidän muiden syytä, jos lapsenne syyllistyy johonkin rikokseen ! Itse saatte kärsiä. Kiusaaminen kuriin kaikkialla !!!!!!!! On noloa, kun on kyseessä "kiva koulu", kun sekään ei sellainen ole !!!!!!!! 

Vierailija kirjoitti:

2000-luvulla oli se kiva-koulusysteemi. Ei kiusaamista, sanottiin. Oikeasti oli. Aina jos tuli joku kiusaamistapaus ilmi, piilouduttiin tuon kiva-koulusysteemin taakse. Ei meillä ainakaan kiusata.... en keksinyt muuta kuin sylkäistä kiusaajaa päin naamaa, niin johan säikähti ja lopetti. 

Oikeasti se menee niin, että kiusaamista julkisesti vastustavat ovat niitä pahimpia kiusaajia. Tästä tulee eräs tuttu mieleen, joka "näyttää kiusaajilleen" korkeakoulututkinnollaan, mutta kuitenkin somessa kauhistelee muiden kuvia kehojen perusteella. Muut kiusaa häntä, mutta itse ei ole kiusaaja arvostellessa toisten ulkonäköä. Sama kuin KiVa-koulussa: jotain kiusataan. Ai sua kiusataan? Mutta tämähän on KiVa-koulu, ei täällä kiusata.

Kummallisia nämä terapiat: kaivetaan kaikkea vanhaa, mennyttä pahaa ja raskasta esiin ja se on sitten siinä??? Miten se auttaa ketään, kun muistaa aina uudelleen kaiken sen huonon?

Ulkopuolisena luulee, että nimenomaan terapiassa pitää opettaa uusia tapoja ajatella, käyttäytyä, suhtautua muihin, oppia ajattelemaan eteen- eikä taaksepäin ja jäädä sen vangiksi. Erittäin outoa. Mistä nämä terapeutit saavat palkkansa? Diagnoosihan on vasta se lähtökohta. Sen jälkeen alkaa se tärkein osuus eli ajattelun ja käyttäytymisen muutos, harjoittelu ja treenaaminen, avustaminen ja ohjaaminen aivan niinkuin joskus täytyy opetella uudelleen kävelemään onnettomuuden jälkeen. Eihän sitä voi asiakkaalle itselleen ja yksin jättää, silloinhan terapeutti ei ole tehnyt työtään.

Vierailija kirjoitti:

Mul oli tasan samat jutut aikoinaan. Olen nyt 50-v vammainen nainen. Yhä vaan NS töissäni on kiusaajia, jotka kohdistaa kiusansa aina vaan muhun, ei muihin. Kun olin jo tokaluokalla, sain adhd- diagnoosin, lievän, ja sekös sitten antoi muiden kiusata mua mielin määrin ? Myös opet. Se tokaluokka siis oli jo alkanut, sitten joulun jälkeen silloin jouduin vaihtamaan koulua. Sinne menin silloin taksilla. Se koulu on vieläkin olemassa ja voimissaan. Kumma, kun eivät ole keksineet järjestää luokkakokousta sinne meille..........olis kiva nähdä muut.......ja mullakaan ei montaa kaveria ole, ei siis yhtään suoraan sanoen enää. 2 parasta ystävää (eri aikaan, saman ikäisiä, toinen oli 25 ja toinen 49 v kuollessaan......) ovat siis kuolleet. Syytä en tiedä, eikä edes kiinnosta kovin. Kummankaan hautajaisiin en koskaan päässyt, enkä tiedä, minne ovat haudattu. On ikävää, että kiusataan vain sen takia, että sattuu olemaan vähänkin eri näköinen yms, kun muut. Mikään ei ole syy kiusaamiseen ! Koskaan. Siitä pitäisi rangaista ja kunnolla, ja uhri/t voivat vaatia kunnon korvauksia tekijältä/-jöiltä. Vaikka vuosien jälkeenkin, sen ei pitäisi vanheta koskaan. Ja tekijän/-jöiden kuuluisi myös tunnustaa rötöksensä. Rohkeasti vain ! Nykyään siis täyttä hullujen huonetta muistuttavassa paikassa (ainoa ero on vain puhelinnumero) on kiusaajia. Miksi aina vain MÄ oon se kiusattu kohde ????????? Lukeeko mun otsassa näkymättömällä musteella, jonka vain kiusaajat näkee, että mua saa kiusata mielin määrin ? Ei lue. Mitä vikaa siinä on, että on vähänkin eri näköinen, kuin muut ? Ja nää typerät somehaasteet..............pitäisi keksiä oikeita, kunnollisia ja harmittomia, mutta kiinnostavia somehaasteita nuorille. Nyt ne ovat kaikki jo menneet aika överiksi. Eivätkä niiden vanhemmat ole vahtimassa jälkikasvunsa yhtään, puuhaavat pimeälläkin ties missä kiusaamassa viattomia ihmisiä ! Nykynuorilla ei ole mitään rajoja. No, eipä ole meidän muiden syytä, jos lapsenne syyllistyy johonkin rikokseen ! Itse saatte kärsiä. Kiusaaminen kuriin kaikkialla !!!!!!!! On noloa, kun on kyseessä "kiva koulu", kun sekään ei sellainen ole !!!!!!!! 

MInkä diagnoosin sait tokalla?

Ei tuohon aikaan ollu  adhdeeta luettelossa .

Rukoile, Jeesus auttaa auttoi minuakin. t: koulukiusattu

Minäkin olen entinen koulukiusattu, mutta en anna kiusaajien määritellä minua tai kenenkään alistaa itseäni omasta asemastaan jos hän tekee jotakin väärää tai yrittää osoittaa, että olen alimpana hierarkiassa. Emme ole kuitenkaan mitään koiria, joilla on joku sellainen oikeus rääkätä toista jotta itse saa enemmän valtaa. Kukaan kiusaaja ei asemastaan riippumatta saa päättää missä minä istun tai missä minun lapsi istuu. Jos huomaan, että joku kasvattaa lapsiaan siten, että saa etsiä paikkaa hänen pöydästään kakkosena tai armopaloja niin se ei ole arvoiseni ihminen enkä kuluta siihen ihmiseen yhtään enempää aikaa enkä energiaa eikä se ihminen päätä minun kohtaloa. Vaikka olisi joku suosittu ihminen, silti kiusaaja on nolla minun silmissä vaikka olisi rikkaampi, köyhempi tai mikä nyt tausta onkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näähän on ominaisuuksia joita kellä vaan voi olla.

Mutta jostain ne ominaisuudetkin syntyy.

Kaikki me ollaan vanhempiemme ja lapsuutemme "tuotoksia"

Kaikki ominaisuudet ja piirteet syntyy jostain syystä.

Kiusaajan motiivit ovat tässä se mielenkiintoisin yksityiskohta: hän on aktiivinen toimija, subjekti. Häpeä kuuluu täten hänen puolelleen. 

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Myöhemmin pääkiusaajien taustalta paljastunut mm. insestiä.

Jos ihminen voi hyvin, hän ei kiusaa.

Kyllähän siellä taustalla aina joku selittävä tekijä on, kuten esim. just vaikka narsismi, mutta lapsia ei voida diagnosoida narsisteiksi vielä,  joten jos vielä aikuisenakin on omatunnoton ja matala empatia kyky ym niin sitten melko varmasti voi päätellä, että kiusaaja oli narsisti jo lapsena eikä parantunut koskaan ihmiseksi. Ihmeellinen taito heillä on saada muut lapset tottelemaan itseään ja kiusaamaan mukana, mutta toki opettajilla on siinä vastuu saada se loppumaan ja se kiusaamista johtava tyyppi kuriin, muta meillä oli opettajakin narsistinen ja kiusaajan puolella sanoen, että kiusatun oma vika ja antoi luvan kiusata. Siksi opettajaksi ei saa päästää kiusaajia, ne voi jatkaa sitä sitten koulumaailmassa eteenpäin sitä samaa sairauttaan. No sitten tarkalleen en tiedä mikä toisella pääkiusaajallani oli, hän teki aikuisena väkivalta rikoksia joten oli ehkä jopa psykopaatti, aloitti varhain prostittuution mikä sekin on psykopatian merkki eli kiusaajilla kun voi olla jo lapsena noita merkkejä käytöksessä ja empaattisiin, kiltteihinkin tai erilaisiin lapsiin ne kohdistaa sen. Liian lepsusti heihin nyt suhtaudutaan, koska kyllä pitää saada kunnolla puhua kiusattujen näkökulmasta eikä vain loputtomasti ymmärtää kiusaajia ettei vaan leimata. 

Jätettiin ulos leikeistä, haukuttiin,  puhuttiin seläntakana, uhkailtiin ja käytiin käsiksi. Jättäydyin lopulta ulos porukasta koulussa. Nykyisin tulee vieläkin ahdistavia oloja sosiaalisissa tilanteissa, vaikka mitään syytä siihen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia nämä terapiat: kaivetaan kaikkea vanhaa, mennyttä pahaa ja raskasta esiin ja se on sitten siinä??? Miten se auttaa ketään, kun muistaa aina uudelleen kaiken sen huonon?

Ulkopuolisena luulee, että nimenomaan terapiassa pitää opettaa uusia tapoja ajatella, käyttäytyä, suhtautua muihin, oppia ajattelemaan eteen- eikä taaksepäin ja jäädä sen vangiksi. Erittäin outoa. Mistä nämä terapeutit saavat palkkansa? Diagnoosihan on vasta se lähtökohta. Sen jälkeen alkaa se tärkein osuus eli ajattelun ja käyttäytymisen muutos, harjoittelu ja treenaaminen, avustaminen ja ohjaaminen aivan niinkuin joskus täytyy opetella uudelleen kävelemään onnettomuuden jälkeen. Eihän sitä voi asiakkaalle itselleen ja yksin jättää, silloinhan terapeutti ei ole tehnyt työtään.

Ongelma on nyt siinä, että kuten omalla  kohdallani olen kyllä saanut kiusatuksi tulemisen kokemukseni käsiteltyä, mutta en sitä tunnetta että miksi kiusaajani sai paremman elämän kuin minä esim miksi narsisti pääsi kouluun töihin ohjaajaksi? Ei terapian tarikoitus voi olla saada kiusattua muuttamaan ajatteluaan siten, että maailma nyt on vaan epäreilu ja se nyt vaan on niin, että kiusaajat saa hyvän osa ja kiusatut huonon ja kiusattujen kuuluu sopeutua tähän? Ei. Ei enää. Nyt kiusaajat kuriin vaikka heillä olisi sairaus tai päävika tai jotain sattunut elämässä, niin sattui minuunkin mutta en silti alkoittanut vuosikausien kiusaamista jotain kohtaan! Ja nyt kun omaakin lastani on kiusattu koulussa ja meidän perhe joutui ottamaan kaikki kaikenmaailman sossut ja toimenpiteet tajusin, että eihän noille kiusaajille aiota edes tehdä mitään vaan me joudutaan ikuisesti väistelemään niitä! Ei enää käy! Miten vitussa minä kiusatun vanhempi jouduin todistelemaan omaa vanhemmuutani vielä kaiken jälkeen? 

Tässä nyt pitäisi olla eniten huolissaan siitä, että miksi narsisti pääsee edelleenkin luikertamaan esim kouluihin töihin? Ainakaan oma  kiusaajani ei ollut yhtään muuttunut. Eikä se ole oikein että sitä kiusattua muokataan jatkuvasti vaan tehkää niille kiusaajille sitä muokkausta, että ne oppii olemaan kiusaamatta! 

Amatsu?

Mulla on sellanen tunne, että kaikkia kiusattiin. Toisille se osuu ja uppoaa pahemmin. 

Itse vaihdoin koulua ja maatakin joskus lähes vuoden parin välein ja joka ikinen kerta minut otettiin vastaan kiusaamisella. Totuin siihen. Olen pieni, arka, jne kliseistä, mutta selviydyin. En yrittänyt miellytttää ketään sen kummemmin, mutta pian minun kaverikseni haluttiin. Aina sama kaava.

Tämä toistuu ihan näin viiskymppisenäkin. Ihmisillä on aina omat narratiivinsa susta, älä hukkaa aikaa itsesi todisteluun, kun itse tiedät, mitä olet. 

Ps. Mä lähdin nelikymppisenä yliopistoon "vaikealle" alalle opiskelemaan ja olen iloinen, että se tein, vaikka aikanaan ajattelin, etten tietenkään kykene. Ei elämä oo vielä taputeltu, susta voi tulla (melkein) mitä vaan. Ole itsesi paras cheerleader. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellanen tunne, että kaikkia kiusattiin. Toisille se osuu ja uppoaa pahemmin. 

Itse vaihdoin koulua ja maatakin joskus lähes vuoden parin välein ja joka ikinen kerta minut otettiin vastaan kiusaamisella. Totuin siihen. Olen pieni, arka, jne kliseistä, mutta selviydyin. En yrittänyt miellytttää ketään sen kummemmin, mutta pian minun kaverikseni haluttiin. Aina sama kaava.

Tämä toistuu ihan näin viiskymppisenäkin. Ihmisillä on aina omat narratiivinsa susta, älä hukkaa aikaa itsesi todisteluun, kun itse tiedät, mitä olet. 

Ps. Mä lähdin nelikymppisenä yliopistoon "vaikealle" alalle opiskelemaan ja olen iloinen, että se tein, vaikka aikanaan ajattelin, etten tietenkään kykene. Ei elämä oo vielä taputeltu, susta voi tulla (melkein) mitä vaan. Ole itsesi paras cheerleader. 

Kaikkia ei kiusata, on myös paljon lapsia, jotka ovat vain sivustaseuraajia tai kokevat kiusaamista joitain yksittäisiä kertoja mikä on eri asia kuin varsinainen vuosikausien jopa koko koulutaipaleen kestävä kiusaaminen. Siinä ei edes yritetä ymmärtää mitä se kiusattu joutuu käymään siinä läpi kun huomio on aina vaan siinä kiusaajassa! Mitä kiusaaja on kokenut kun kiusaa ja sen loputon ymmärtäminen yleensä siten, että kiusatun oletetaan muuttuvan ja muokkaavan itseään sen sijaan, että kiusattu saisi oikeasti käydä rehellisesti omat tunteensa läpi ja kertoa mitä muut kiusamisellaan aiheutti. Kun kaikki eivät edes tunne mitään oman tunnon tuskia ja jatkoivat kuin ei mitään hyviin työpaikkoihin ja saivat kaiken, mitä kiusatut sai.