Lue keskustelun säännöt.
Näin koulukiusaamistausta vaikuttaa minuun aikuisena
10.03.2025 |
Olen 45vuotias nainen.
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan -80 ja -90-luvuilla.
Olin hiljainen ja arka. Pienikokoinen ja köyhästä perheestä. En osannut solmia kaverisuhteita, vaaatteistani ja tarvikkeista näkyi perheeni köyhyys. Nämä olivat ilmeisesti syitä joiden vuoksi minua kiusattiin.
Ja kokemukseni mukaan se joka saa kiusatun leiman, sitä kiusataan sitten koko koulun ajan.
Vaikutukset elämään..
*Koulu meni huonosti, en saanut haettua opiskelemaan. (Kävi kuitenkin amatsun ja duunarihommissa olen).
*Koen aina huonommuutta muihin ja se vaikuttaa ryhmädynamiikkaan erilaisissa tilanteissa.
*En koskaan halua olla ns. samassa rivissä muiden kanssa vaan mieluummin tarkkailen muita erillisenä. Esim. valitsen istumapaikan aina rivin päästä, pöydän reunasta jne
*Luokittelen ihmisiä, esim. uusia tavatessa ja määrittelen heti (yhteiskuntaluokka/sosiaaliset yms.) asemamme toisiimme nähden
*Jos määrittelen että uusi tuttavuus on samaa tasoa tai alempana, koetan olla mahd. ystävällinen ja haluan tutustua. Jos taas koen että hän on minua jotenkin "ylempänä" pidän viileän asialliset välit
*Puhun aika hitaasti ja mietin jokaista sanaani tarkkaan
Joskus terapiassa näitä listattiin. Huono itsetuntohan paistaa, ja moni ehkäpä samaistuu tällaisiin piirteisiin. Hyvin saatiin kuitenkin käytyä läpi näitä, ja määriteltyä.
Sieltä lapsuuden kokemuksista ne kumpuaa.
Mutta kuitenkin minulla on perhe, työ ja ystäviä. Elämä menee ihan hyvin. Yllämainitut ovat osa minua ja hyväksyn ne.
Tämä ehkä lohdutuksena sellaiselle joka painiskelee samojen asioiden kanssa.
Ainoat kaksi asiaa mitkä harmittavat, ovat se etten saanut sellaista koulutuspolkua jonka olisi nuorena halunnut. Ja toinen se, että pelkään/murehdin liikaa että omia lapsiani kiusattaisiin koulussa.
Koulukiusaus on iso ja merkittävä asia ihmisen kehittymiselle. Se joka sitä vähättelee, ei ole kiusaamista kokenut.
Kommentit (47)
Olin melkein 30 vuotta kun havahduin miettimään että miksi valitsen aina reunimmaisen paikan pöydästä. Ja että miksi inhottaa istua keskellä ihmisiä. (Varmaan tein jotain naisten lehden tunne itsesi testiä)
Tuttavani on terapeutti joka käsittelee paljon koulukiusaamisen jälkiä.
Hänelle puhuin tästä (tajuamatta että mihin liittyy) ja hän alkoi kertomaan yleisiä kiusattujen ihmisten käyttäytymistapoja. Tajusi heti että mistä voi olla kyse
Nuo mainitsemani ja yhdessä keskustellen löytyi muutakin sopivaa. Nyt ymmärrän hyvin itseäni.
En minä siis mitenkään tarkoituksellisesti toimi jatkuvasti esim arvioiden muita.
Tai kun tapaan uuden ihmisen, sano että minä tässä arvioin sinua.
Ne ovat vain sellaisia alitajuntaisia, huomaamattomia tuntemuksia.
En kärsi, enkä koe että elämäni olisi huonoa. En hae muutosta.
Halusin vain tuoda esiin, että täällä ollaan, hengissä ja kaikki hyvin, vaikka olenkin kiusattu
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en tiiä sanoisino olleeni kiusattu. itseä varmaan kiusattiin, mutta saatoinpa toimia itsekin joskus kiusaajana
vahva kokemus on ehkä kuitenkin se etten kelpaa sellaisena mitä olen. oon aina joutunut tekemään todella paljon työtä saavuttaakseen sen minimitason, jolla muut vaikuttaa olevan luonnostaan
ainoastaan tietyissä paikoissa tää luontainen "friikkiys" on ollut hyväksyttyä. toki joitain hyviä ihmisiä on myös tavannut jotka on hyväksyneet ihmiset sellaisinaan, tällaiset on kuitenkin vähemmistö
ei siis ihme että päädyin aikuisiän kynnyksellä muiden friikkien seuraan ja runsas päihteidenkäyttö oli oikeastaan ainoa yhdistävä tekijä. sain jotenkin koulun käytyä koska olen luontaisen vaatimattomuuteni lisäksi muita ihmisiä kaikin puolin parempi ja älykkäämpi, joten vaikka professoreilla ja opettajila olikin hankaluuksia ymmärtää miksi he olivat väärässä ja minä oikeassa päästivät he minut kuitenkin usein kursseilta läpi
tää kaikki kuitenkin poltti minut aikalailla loppuun enkä huonojen ihmiskokemusten vuoksi tietenkään hakeutunut mihinkään avun piiriin koska en koen myös tällaiset ihmiset ensisijaisesti uhkana
täällä sitä nyt sitten kirjoittelen vauva-palstalle muiden hylkiöiden kanssa
Mua koko peruskoulun ajan jatkunut koulukiusaaminen vammautti henkisesti niin pahasti, että en ole saanut ikinä esim. perhettä tai puolisoakaan. Pelkään ihmisiä liikaa.
Olen jo nelikymppinen, ja nyt vasta hakeutunut terapiaan ongelmieni takia. Ongelmat sisältää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, patologista valehtelua, vihanhallintaongelmia, ahdistusta ilman näennäistä syytä. Kaikkien niiden juurisyy on sama: koulukiusaamisen aikana syntynyt häpeäidentiteetti, joka sanoo että olen huono ja kelvoton. Niinpä yritän vältellä ihmisiä, mutta jos en voi, helposti yritän peittää koettua huonouttani valheilla, ja toisinaan häpeäraivo puskee pintaan jos huonouteni uhkaa paljastua tai paljastuu... Ja sitten koska kerran olen arka rauhkka, valehtelija ja raivohullu, tunnen itseni entistäkin huonommaksi, nolon ja huonon lisäksi vielä pahaksikin, ja kierre jatkuu. Saas nähdä pystyykö terapiakaan tätä solmua avaamaan, kun on vuosikymmenet tässä liemessä muhittu.
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Jos aivoille tehdään peruuttamatonta tuhoa niiden vielä kehittyessä ei sitä tuhoa pysty korjaamaan sillä, että opettelee ajattelemaan toisella tavalla.
Lapsuus ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat lähtemättömästi aivoihin, ja aivot vaikuttavat siihen miten ihminen toimii ja ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Jos aivoille tehdään peruuttamatonta tuhoa niiden vielä kehittyessä ei sitä tuhoa pysty korjaamaan sillä, että opettelee ajattelemaan toisella tavalla.
Lapsuus ja lapsuuden kokemukset vaikuttavat lähtemättömästi aivoihin, ja aivot vaikuttavat siihen miten ihminen toimii ja ajattelee.
Neuroplastisuuden takia ihminen kyllä pystyy aikuisenakin oppimaan uusia tapoja nähdä maailma ja ajatella. Helppoa se ei ole, koska ne vanhat tavat on kuin hermojen valtateitä, niitä pitkin ajatus kiitää helposti ja lähes automaattisesti. Uudet opeteltavat tavat taas raivaamattomia korpimaita, joihin pitää vaivalla raivata tie, ja pitkään se on vielä vaikeakulkuinen kinttupolku, pieni hentoinen hermoyhteys verrattuna siihen mitä on vahvistettu vuosia tai vuosikymmeniä. Mutta terapia perustuu aika paljon siihen, että vaikka se on vaikeaa, niin on mahdollista ajan kanssa muuttaa totuttuja ajattelutapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait kuitenkin perheen. Se on valtavan hienoa, koska monet kiusatut menettävät senkin mahdollisuuden kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhun vaikuttaa siten, että meni paljon aikaa tuon asian ja siitä aiheutuneiden ongelmien käsittelyyn. Samaan aikaan kun muut vietti hauskaa nuoruutta, mä kävin terapiassa. Toinen vaikutus, josta en usko koskaan pääseväni eroon, on epämukavuus muiden naisten parissa. En viihdy naisporukoissa, ellei heistä jokainen ole ystäväni myös kahden kesken.
Kiusaaminen ja väkivalta on aina väärin.
Usein kiusatuksi joutuvat autismin kirjolla olevat. Tunnistatko itsessäsi autismin kirjon piirteitä? Kysyn siksi, että jos kaikki asiat eivät johdukaan kiusaamisesta vaan osa autismin kirjosta, siihen on mahdollista saada sopeutumisvalmennusta aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käytännössä koulukiusaamisen takia eristäytynyt ihmisistä. Pelkään muita ihmisiä, enkä usko että niiden taholta minulle olisi mitään hyvää tarjolla. Enkä edes syytä heitä, vaan itseäni. Minä vaan olen kelvoton ja huono, iljettävä suorastaan. Kaikille osapuolille parempi, että pysyn omissa oloissani vaan muita ärsyttämästä.
Minulla on hyvin samankaltainen tausta ja ikä kuin ap,lla.
Olin todella epävarma ja sosiaalisesti kömpelö pitkälle aikuis ikään saakka. Minun oli vaikea saada ystäviä. Kavereita ja tuttuja on paljon mutta syvempään tutustumiseen en kyennyt.
Minulla on myös perhe ja oikeastaan käänne parempaan tapahtui saadessani lapsia ja heidän aloittaessaan sosiaalisten taitojen harjoittelun. Luin aiheesta paljon ja tajusin mikä minuakin on estänyt.
Sittemmin päätin opiskella lapsuuteni haaveammattiin, johon en ikinä uskonut pääseväni edes pääsykokeeseen.
Tajusin olleeni koko ajan fiksu ja ihan ok näköinenkin. Nyt keski-iässä olen tajunnut arvoni ja teen mitä haluan. En anna kenenkään lannistaa enää.
Silti huomaan sortuvani herkästi esimerkiksi katastrofiajatteluun jos jään jostakin porukasta ulkopuoliseksi esim töissä.
Vaikeita tilanteita tulee silti vielä toisinaan.
Parasta oli kun yksi kiusaajistani ei tunnistanut minua ja halusi kovasti tutustua. Hänellekävi ensin selväksi että olen hyvin menestynyt elämässä ja asiat on hyvin. Vasta myöhemmin hän tajusi henkilöllisyyteni ja oli silmin nähden yllättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Koetin tuoda esille sitä etten pysty muuttamaan itseäni. Nuo piirteeni ovat minä, minussa.
Väkisin muuttamisen sijaan olen hyväksynyt ne.
Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan.
Lempeä hyväksymien on itseni hyväksymistä, sellaisena kuin olen.
Ap
Kuulostaa siltä, että sinulla on uhrin identiteetti. Jos olet sellaisena onnellinen, niin mitään ongelmaa ei ole. Jos haluat parempaa, niin sitten pitää muuttua suuntaan tai toiseen. Mitä sanoisit ystävällesi/lapsellesi, joka tuntisi kuin sinä itsestäsi?
Jestas näitä wannabe psykologeja. 😄
Leikinpä itsekin vähän: Kuulostaa siltä, että sinulla on korostunut tarve neuvoa muita etkä oikein siedä epätäydellisyyttä, todennäköisesti itsessäsikään. Oletko koskaan saanut palautetta itsereflektiokykyyn liittyen? Jos haluat että sinut otetaan vakavasti, niin sitten pitää muuttua suuntaan tai toiseen.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Muhun vaikuttaa siten, että meni paljon aikaa tuon asian ja siitä aiheutuneiden ongelmien käsittelyyn. Samaan aikaan kun muut vietti hauskaa nuoruutta, mä kävin terapiassa. Toinen vaikutus, josta en usko koskaan pääseväni eroon, on epämukavuus muiden naisten parissa. En viihdy naisporukoissa, ellei heistä jokainen ole ystäväni myös kahden kesken.
Naisporukat on yleensä helvetillisiä, tää on mun kokemus eikä mua ole koulukiusattu. Nykyään mulla on ystäviä joiden kanssa nähdään kahdestaan, mitään porukoita en todellakaan kaipaa. Se vaan tuntuu menevän niin että kun on useampi ihminen koolla niin suurella todennäköisyydellä vähintään yhdellä herää jotain sairaalloista mustasukkaisuutta, kateutta, epävarmuutta, vallanhimoa ja ilmapiiristä tulee toksinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsuus määrittää meidät täysin. Toki aikuisena voi tehdä muutosta, mutta se voi olla vaikea prosessi."
No eihän lapsuus määritä meitä täysin jos aikuisena voi tehdä vielä muutosta. Itse ainakin olen varsin erilainen kuin lapsena. Lapsena olin ujo ja pelkäsin uusia tilanteita. Nyt päälle viisikymppisenä olen varsin sosiaalinen ja olen ottanut elämässäni kaikenlaisia vastuita jotka ovat vaatineet asioiden hoitamista. Ja tämä on tapahtunut ihan kasvamisen ja kypsymisen sekä hyvien aikuisiän kokemusten myötä. Mitää erityistä työtä ei ole tarvinnut tehdä.
Ap ja me monet muut olemme aikuisena pärjänneet elämässä ja muuttuneet ihmisinä. Itse olen opiskellut pitkälle ja töissä esihenkilöasemassa, on perhe ja harrastuksia jne. Uskallan tehdä kaikenlaisia asioita ja ottaa vastuita. Silti ne lapsuuden kokemukset vaikuttavat koko ajan taustalla, ja tuntuu ikävältä tuollainen mitätöiminen. Olen joutunut ponnistelemaan paljon enemmän kuin jos ei olisi niitä kokemuksia ja niistä kumpuavaa pelkoa. Menen kyllä edelleen mieluiten takariviin ja lähelle ulko-ovea, että kokisin olevani paremmin turvassa, ei siitä perustuntemuksesta pääse irti 'kun vain haluaa ja yrittää'.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele kiusaajien peräpukamia.
Rakastan sua! 😍 Puhuit siinä taksikeskustelussa laskeumasta vai mitä? Jatka samaan malliin! 🥰
Samaistun jonkin verran ap:n aloitukseen. Minua ei olla edes siinä mielessä kiusattu... mutta lapsesta asti olen ollut melko epävarma, ja tuntenut alemmuudentunnetta. Varsinkin omanikäisteni kanssa.
Ajattelen, että kaikki omanikäiseni naiset ovat kauniimpia kuin minä, ja paheksuvat minua/pitävät vastenmielisenä ja ärsyttävänä. Omanikäiseni naiset ovat uhkaavia mielestäni.
Omanikäisiäni miehiä taas en kehtaa katsoa, koska ajattelen, että he pitävät minua rumana, eivätkä siksi haluaisi minunlaiseni katsovan.
En tiedä. Lapsena olin se pullea lapsi, mutta en muista mitään ulkonäön soimaamista pahemmin. Toki jotain muutakin on käynyt nuoruusvuosina, minkä uskon vaikuttaneen omaan itsetuntooni, ja perhe myös. Terveellisiä ystäväsuhteita minulla ei ole ollut.
Ap, aikuisena voit vaikuttaa siihen, haetko apua elämää vaikeuttaviin seikkoihin vai et.
Aikuisuus alkaa yl. 18 vuotiaana. Minulla alkoi virallisesti 16 vuotiaana, epävirallisesti jo aiemmin.
Ei kenelläkään elämä aina mene niinkuin haluaisi. Monikaan ei saa juuri sitä, mitä haluaisi tai ansaitsisi.
Asenne ratkaisee - aina.
Vierailija kirjoitti:
Ap, aikuisena voit vaikuttaa siihen, haetko apua elämää vaikeuttaviin seikkoihin vai et.
Aikuisuus alkaa yl. 18 vuotiaana. Minulla alkoi virallisesti 16 vuotiaana, epävirallisesti jo aiemmin.
Ei kenelläkään elämä aina mene niinkuin haluaisi. Monikaan ei saa juuri sitä, mitä haluaisi tai ansaitsisi.
Asenne ratkaisee - aina.
Mielestäni minulla on aika hyvä asenne. Enkä koe että tarvitsisin apua ominaisuuksiini. Pärjään ihan hyvin.
Päinvastoin, ajattelen että jos tässä täytyy jossain terapiassa repiä kaikki auki ja muuttua, se olisi raskasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen ja väkivalta on aina väärin.
Usein kiusatuksi joutuvat autismin kirjolla olevat. Tunnistatko itsessäsi autismin kirjon piirteitä? Kysyn siksi, että jos kaikki asiat eivät johdukaan kiusaamisesta vaan osa autismin kirjosta, siihen on mahdollista saada sopeutumisvalmennusta aikuisenakin.
En tiedä aapeesta mutta nämä on ainakin selkeitä kiusaamisia mitä itse koin..
-nastoja tuoliin
-räkäistään ohimennen ruokaan
-discossa huudellaan mikkiin että tule tanssiin niin saadaan nauraa
-ohikävellessä käytävällä tartutaan rintojen kohdalle ja huudetaan kovaan ääneen että eihän täälä ole mitään
-haukutaan köyhäksi
-tönitään käytävällä
-mennään viereiseen vessakoppiin ja kuunnellaan
-suljetaan luokan ovi nenän edestä
-kaadetaan vesimuki syliin
Jne näitä ihanuuksia minullakin oli ysärillä
Nimenomaan päähänpinttymä! Päähäsi mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan. Pidä huoli, että se on hyvä ajatus - ei välttämättä totta. Pitkäjänteisyyttä se vaatii, että kerta krrran jälkeen vaihtaa neg ajatuksen johonkin pos ajatukseen.