Lue keskustelun säännöt.
Näin koulukiusaamistausta vaikuttaa minuun aikuisena
10.03.2025 |
Olen 45vuotias nainen.
Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan -80 ja -90-luvuilla.
Olin hiljainen ja arka. Pienikokoinen ja köyhästä perheestä. En osannut solmia kaverisuhteita, vaaatteistani ja tarvikkeista näkyi perheeni köyhyys. Nämä olivat ilmeisesti syitä joiden vuoksi minua kiusattiin.
Ja kokemukseni mukaan se joka saa kiusatun leiman, sitä kiusataan sitten koko koulun ajan.
Vaikutukset elämään..
*Koulu meni huonosti, en saanut haettua opiskelemaan. (Kävi kuitenkin amatsun ja duunarihommissa olen).
*Koen aina huonommuutta muihin ja se vaikuttaa ryhmädynamiikkaan erilaisissa tilanteissa.
*En koskaan halua olla ns. samassa rivissä muiden kanssa vaan mieluummin tarkkailen muita erillisenä. Esim. valitsen istumapaikan aina rivin päästä, pöydän reunasta jne
*Luokittelen ihmisiä, esim. uusia tavatessa ja määrittelen heti (yhteiskuntaluokka/sosiaaliset yms.) asemamme toisiimme nähden
*Jos määrittelen että uusi tuttavuus on samaa tasoa tai alempana, koetan olla mahd. ystävällinen ja haluan tutustua. Jos taas koen että hän on minua jotenkin "ylempänä" pidän viileän asialliset välit
*Puhun aika hitaasti ja mietin jokaista sanaani tarkkaan
Joskus terapiassa näitä listattiin. Huono itsetuntohan paistaa, ja moni ehkäpä samaistuu tällaisiin piirteisiin. Hyvin saatiin kuitenkin käytyä läpi näitä, ja määriteltyä.
Sieltä lapsuuden kokemuksista ne kumpuaa.
Mutta kuitenkin minulla on perhe, työ ja ystäviä. Elämä menee ihan hyvin. Yllämainitut ovat osa minua ja hyväksyn ne.
Tämä ehkä lohdutuksena sellaiselle joka painiskelee samojen asioiden kanssa.
Ainoat kaksi asiaa mitkä harmittavat, ovat se etten saanut sellaista koulutuspolkua jonka olisi nuorena halunnut. Ja toinen se, että pelkään/murehdin liikaa että omia lapsiani kiusattaisiin koulussa.
Koulukiusaus on iso ja merkittävä asia ihmisen kehittymiselle. Se joka sitä vähättelee, ei ole kiusaamista kokenut.
Kommentit (47)
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Koetin tuoda esille sitä etten pysty muuttamaan itseäni. Nuo piirteeni ovat minä, minussa.
Väkisin muuttamisen sijaan olen hyväksynyt ne.
Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan.
Lempeä hyväksymien on itseni hyväksymistä, sellaisena kuin olen.
Ap
Ap, kiitos kommentista. Meitä on monta, samankaltaista koettu. Onneksi kuitenkin ollaan menty eteenpäin elämässä, on esim. perhe ja työ.
Koulukiusaaminen on liian lievä sana. Kyse on vakavasta väkivallasta ja on aivan selvää, että se vaikuttaa uhriin.
Olen 50-vuotias ja edelleen tunnen huonommuutta ja häpeää. Minulle on vaikeaa solmia läheisiä ystävyyssuhteita. Olen ihan menestynyt työelämässä, minulla on puoliso ja aikuiset hyvin pärjäävät lapset. Mutta minussa asuu edelleen epävarma ja pelokas lapsi. Se harmittaa, mutta yritän selvitä asian kanssa. Voisi olla huonomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen on liian lievä sana. Kyse on vakavasta väkivallasta ja on aivan selvää, että se vaikuttaa uhriin.
Olen 50-vuotias ja edelleen tunnen huonommuutta ja häpeää. Minulle on vaikeaa solmia läheisiä ystävyyssuhteita. Olen ihan menestynyt työelämässä, minulla on puoliso ja aikuiset hyvin pärjäävät lapset. Mutta minussa asuu edelleen epävarma ja pelokas lapsi. Se harmittaa, mutta yritän selvitä asian kanssa. Voisi olla huonomminkin.
Juu ei sitä aikuisenakaan kutsuta kiusaamiseksi jos vaikka työkaveri tönäisee sinut kumoon, tai esim. toistuvasti esittää äidistäsi seksistisiä vitsejä provosoidakseen väkivaltaan🤔
(Tässä siis esimerkkejä mitä poikana kohtasin, muunlaista henkistä väkivaltaa tippaakaan väheksymättä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, lopetetaan puhuminen kiusaamisesta ja puhutaan oikeilla termeillä, kuten väkivalta. Itsekin rankkaa kouluväkivaltaa kokenut, niin fyysistä kuin henkistä, enkä koskaan toipunut ennalleni. Olen nyt keski-ikäinen.
Yksikään noista luettelemistasi syistä ei ole syy kiusaamiselle. Korkeintaan tekosyy. Todelliset syyr ovat kiusaajissa, eivätkä täten välttämättä tule koskaan selville. Mutta älä syytä itseäsi siitä, että olit kiusaamisen uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan."
Myöskin aikuisuuden kokemusten on tarkoitus muuttaa meitä. Ei kenenkään pidä olla kuusikymppisenä samanlainen kuin parikymppisenä.
Olet nyt juuttunut siihen että lapsuutesi olisi määrittänyt sinut täysin. Toki sillä on iso merkitys mutta myös aikuisuudella on ja pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Koetin tuoda esille sitä etten pysty muuttamaan itseäni. Nuo piirteeni ovat minä, minussa.
Väkisin muuttamisen sijaan olen hyväksynyt ne.
Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan.
Lempeä hyväksymien on itseni hyväksymistä, sellaisena kuin olen.
Ap
Kuulostaa siltä, että sinulla on uhrin identiteetti. Jos olet sellaisena onnellinen, niin mitään ongelmaa ei ole. Jos haluat parempaa, niin sitten pitää muuttua suuntaan tai toiseen. Mitä sanoisit ystävällesi/lapsellesi, joka tuntisi kuin sinä itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan."
Myöskin aikuisuuden kokemusten on tarkoitus muuttaa meitä. Ei kenenkään pidä olla kuusikymppisenä samanlainen kuin parikymppisenä.
Olet nyt juuttunut siihen että lapsuutesi olisi määrittänyt sinut täysin. Toki sillä on iso merkitys mutta myös aikuisuudella on ja pitää olla.
Ohis.
Lapsuus määrittää meidät täysin. Toki aikuisena voi tehdä muutosta, mutta se voi olla vaikea prosessi.
Ulkoiset muutokset ovat helpompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen kykene muuttamaan reaktiomallejaan, pystyy kyllä vaikuttamaan siihen että lieventää niitä oppimalla erilaisia tekniikoita, mutta kyllä ne tulee opitusta muistista ja ihmisellä on tapana myös vahvistaa niitä, koska reagoi ympäristöön jatkuvasti stressireaktioilla.Jos sinua on lapsuuden ja nuoruuden ajan mitätöity koko ajan niin miten tuollaisesta ihmisestä tulee muka sosiaalinen ja itseensä luottava yksilö, joka uskaltaa ottaa riskejä ja siten kokeilla kaikkea potentiaalia mitä hänessä on? Ei mitenkään. Tällainen kiusaaminen sammuttaa yksilöistä lyhdyn ja se on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Nykypäivänä vielä potkitaan sen lisäksi päähän, ja tehdään nuorista aivovammaisia, jotka myöhemmin sairastuu masennukseen päävamman takia. Kiitos vihervassareiden.
Muakin kiusattiin koko peruskoulun ajan. Olin myös hiljainen ja ujo, varmaan kai sen takia kiusattiin, en tiedä.
Koulukiusaaminen ilmeisesti laukaisi mussa sosiaalisten tilanteiden pelon, jonka vuoksi nykyään, 33vuotiaana, oon työkyvyttömyyseläkkeellä. Ollu jo monta vuotta.
En peruskoulun jälkeen oo opiskellu mitään ammattia. Yritin kyllä monet kerrat.
Mietin monesti minkälaista mun elämästä ois tullu jos ei olisi kiusattu? Oisin jaksanu kouluunki panostaa paremmin.
Toki voi olla että oisin sairastunu tähän sosiaalisten tilanteiden pelkoon siltikin, mutta hyvin todennäköistä on että juuri kiusaaminen aiheutti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koet huonommuutta. Syy on omat ajatuksesi. En yritä mitätöidä kokemuksiasi tai vähätellä niitä tai puolustella kiusaajiasi. Kiusaaminen oli väärin. Sinun täytyy opetella uusi tapa ajatella.
Koetin tuoda esille sitä etten pysty muuttamaan itseäni. Nuo piirteeni ovat minä, minussa.
Väkisin muuttamisen sijaan olen hyväksynyt ne.
Lapsuuden kokemukset ovat tehneet minusta minut, enkä pysty itseäni muuttamaan.
Lempeä hyväksymien on itseni hyväksymistä, sellaisena kuin olen.
Ap
Kuulostaa siltä, että sinulla on uhrin identiteetti. Jos olet sellaisena onnellinen, niin mitään ongelmaa ei ole. Jos haluat parempaa, niin sitten pitää muuttua suuntaan tai toiseen. Mitä sanoisit ystävällesi/lapsellesi, joka tuntisi kuin sinä itsestäsi?
Sinä voit nyt selittää meille kiusatuille miten sitten pääsee siitä uhrin identiteetistä. Tämä on oikeasti aivan hirveää kun vielä vuosikymmenien jälkeen joutuu taistelemaan päähänpinttymiään vastaan.
"Lapsuus määrittää meidät täysin. Toki aikuisena voi tehdä muutosta, mutta se voi olla vaikea prosessi."
No eihän lapsuus määritä meitä täysin jos aikuisena voi tehdä vielä muutosta. Itse ainakin olen varsin erilainen kuin lapsena. Lapsena olin ujo ja pelkäsin uusia tilanteita. Nyt päälle viisikymppisenä olen varsin sosiaalinen ja olen ottanut elämässäni kaikenlaisia vastuita jotka ovat vaatineet asioiden hoitamista. Ja tämä on tapahtunut ihan kasvamisen ja kypsymisen sekä hyvien aikuisiän kokemusten myötä. Mitää erityistä työtä ei ole tarvinnut tehdä.
Olin vuosia sitä mieltä, että käyn kuittaamassa kiusaajilleni armotta. Elämän polku menikin ihmeellisesti ja on ollut ruusuilla tanssimista jo kolkyt vuotta (vaimo, lapset, omakotitalo, iso omaisuus la Dolce vita) ja asia on jäänyt . Lisäksi sen verran olen ottanut selvää, että osa kiusaajistani on jo haudassa ja jäljellä olevien elämä on mennyt päin presettä. Se ilahduttaa minua suuresti joka päivä. Mutta eihän sitä tiedä vaikka jonain päivänä kävisin keskustelemassa aiheesta pullakahvien merkeissä.
Muakin kiusattiin päiväkodista peruskouluun ja jopa myöhemmille asteille sekä työpaikoille asti. Ei mitenkään yhtäjaksoisesti vaan silloin tällöin. Mulla on huono itsetunto ja on vaikeaa pitää puoliani, vaikeaa olla parisuhteessa ja vaikeaa on töissä, ihmissuhteissa ja kaikkialla. Join 20 vuotta, himourheilin, poltin tupakkaa, luin lukutoukkana kirjoja, kuuluin harrastekerhoihin yms.
Nyt en juo enkä polta. Käyn pikkuhiljaa kokemuksiani läpi ja olen suoraan sanoen täynnä raivoa. En ymmärrä mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa, miksi tämä on tällainen ja miksi ihmiset ovat keskimäärin täysin välinpitämättömiä lampaita joista psykopatia on silti ok jos vahvempi (rikkaampi tai vaikutusvaltaisempi) sitä harjoittaa.
Muiden pitää osata vetää roolia käyttäytymällä ja pukeutumalla oikein etteivät joudu silmätikuiksi ja jos joutuu ketään ei kiinnosta. Aikuisena uhrin pitää kuitenkin mennä terapiaan ja päästä yli tai on säälittävä luuseri. Aivan saamarin paska yhteiskunta. Omia lapsiani opetan, että jos koet kiusaamista vedä kiusaajaa niin kovaa takaisin ettei loppuikänä unohda.
Muhun se perikristillinen "käännä toinen poski" -ajattelumalli iskostettiin jo lapsena. Auttoko se 9 vuoden mittaiseen "koulukiusaamiseen" (väkivaltaan)? Ei.
Se mikä auttoi ja vaikuttaa edelleen, on se etten kuuntele minkäänlaista vtuilua yhtään keneltäkään. Teininä palo päreet, jengiydyin ja vetelin vitu'uilijoita surutta turpaan ja siitä päädyin sossujen huomaan kun olin "väkivaltainen". Sitä ennen ketään ei kiinnostanut vit'ujakaan.
Nyt aikuisena kysyn suoraan naamanaukojalta, että mikä on ongelma enkä jää nurkkaan nyyhkimään.
Kiusaajilla on itsellään ongelmia, yleensä sisäsiittoinen tausta ja hermoheikkous sekä vanhemmilta perityt mt-onglemat. Siksi yrittävät kiusata, koska luulevat olevansa parempia.
Näähän on ominaisuuksia joita kellä vaan voi olla.
Mutta jostain ne ominaisuudetkin syntyy.
Kaikki me ollaan vanhempiemme ja lapsuutemme "tuotoksia"
Kaikki ominaisuudet ja piirteet syntyy jostain syystä.