Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Tää on ihan saatanasta tämmönen esittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua kertoa kaikkea itsestään, niin nimi riittää ja jotain liibalaabaa, minkä ei tarvitse olla edes totta. Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota eikä tarkasta jälkikäteen. Jos on kyse työhaastattelusta ryhmässä, niin sitten kannattaa pysyä edes suurinpiirtein tosiasioissa, mutta harrastusryhmissä ei ole mitään merkitystä.
Jos esittäytyminen tuntuu vaikealta siihen voi helpottaa se, että ajattelee itseään kuulijana. Ethän silloin mieti, miltä puhuja näyttää tai esimerkiksi jännittääkö häntä. Yleensä on pelkästään mielenkiintoista kuunnella muita. Eihän siinä sitten ole mitään jännittämistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi en tykkää minäkään. Olen nykyisissä opinnoissani melkein joka kurssilla joutunut tuohon. Onkohan tuo aikuisopiskelijoiden kesken joku tapa kun en muista että aiemmissa nuorena opiskelemissani opinnoissa olisi ollut tuollaista vaikka yhtä lailla silloinkin joka kurssilla oli uusia naamoja.
Ei ole uusi tapa. Olen käynyt 60 vuotta harrastukseni alalta erilaisia koulutuksia ja kursseja, aina kurssin alussa kerrottiin nimi ja lyhyt tausta. Samoin työpaikan kursseilla, ei mitään panikointia, faktat pöytään.
Nykyisin sama juttu, kun menen uuteen ryhmään, jokainen kertoo itsestään jotain, mitä haluaa. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Yhä edelleen mua jännittää, jopa enemmän, vaikka olen joutunut esittelemään itseni muutamalla sanalla eri tilaisuuksissa jo yli 30 vuoden ajan!
Mä joskus sanoin edellisen esittelijän nimen omalla vuorollani.
"Olen Veijo Väisänen" ja olen kyllä ihan nainen...enkä Veijo ollenkaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, ei ole, on ihan luontevaa puhua.
Hei. Olen Pirjo,maksupalvelu escort/ onlyfanssi esiintyjä Keravalta ja Ilpon äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu teillä AA ihmisillä tapoihin
Harvinaisen tylsä esittelykierros, kun kaikki sanovat: "Hei, olen alkoholisti."
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olen Pirjo,maksupalvelu escort/ onlyfanssi esiintyjä Keravalta ja Ilpon äiti.
Kannattaa myös kertoa heti puh.nro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on hirveää. Siksipä minulla onkin aina varmuuden vuoksi mukana tällainen hätävaruste, esittelypuhe tuntemattomalle yleisölle:
*****************************************************
"Hei, olen Taneli.
En osaa napsauttaa sormiani kovin äänekkäästi, mutta sen sijaan voin laskea mielessäni viikonpäivät takaperin hämmästyttävän nopeasti. Jos olisin kasvi, saattaisin olla joku sitkeä perenna, joka selviää niin paahteessa kuin varjossakin, mutta en silti osaisi päättää, kasvaisinko enemmän länteen vai itään.
Pidän teestä enemmän kuin kahvista, mutta jos olisin täysin rehellinen, en osaa aina päättää, kumpi on parempi: aamuinen kuppi mustaa teetä vai se hetki, kun tajuan, ettei minun tarvitse tänään täyttää lomakkeita. Jos saisin päättää, kaikki maailman ovet aukeaisivat ilman, että niitä tarvitsee vetää, kun niissä lukee "työnnä".
Muistan edelleen postiauton äänen lapsuudestani ja voin tarvittaessa keskustella keskienglanniksi Chaucerin hengessä vaikken lupaa, että keskustelukumppanini ymmärtäisi, mitä sanon. Jos pitäisi valita, kumpi on suurempi mysteeri, aika vai se, miten sukat katoavat pesukoneessa, kallistuisin ensimmäiseen, mutta vain niukasti.
Ja siinäpä se. Tämä minä olen, tai ainakin jonkinlainen versio siitä."
*************************************************************************************
Minulla oli kerran työpaikalla pöydän ääressä esittäytyminen uudelle työnantajalle ja siinä minun kanssa oli muutama muukin samassa tilanteessa. Itse kun menen näissä tilanteissa aivan jäähän, niin sain sanotuksi vain jotain ihan perus diipadaapaa ja nämä 2 muuta kertoivat koko elämäntarinansa ja sen, kuinka olivat asuneet ulkomailla monia vuosia. He summasivat esittelykierroksen sanomalla, että he edustavat paljon kokemuksia ulkomailta hankkineina henkilöinä ja itse en saanut suustani, että itseasiassa minä olin asunut vielä kauemmin ja useassa maassa ja vielä naimisissakin 20 vuotta britin kanssa....en ole muuten muissa tilanteissa ollenkaan arka ihminen :/ .Potutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien inhoama osuus.
Paitsi niiden jotka rakastaa omaa ääntään. Mulla oli tämmöinen työkaveri, jaaritteli ummet ja lammet ja teki tilanteesta vain vielä piinallisemman muille.
Ja ne tyypit sitten tekevät näit esittelyosuuksia, saadakseen taas omalla vuorollaan nauttia omasta äänestään ja erinomaisuudestaan.
Kuka teidät vatun vätykset PAKOTTAA kertomaan yhtään mitään?
Minä kerron vain nimeni. Kasvattakaa tekin naiset edes pieni selkäranka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Helppoja sinun on, jos voit kertoa olevasi hammaslääkärinä. Arvostatko niitä, jotka eivät voi kertoa hienoja ammatteja ym?
Ihan normaalia elämää, että joutuu välillä esittelemään itsensä joko ringissä tai kaikkien edessä. On se ny hemmetti jos itteään niin paljon häpeää ettei osaa omaa nimeään ja jotain relevanttia itsestään kertoa tilanteessa kuin tilanteessa.
Mä en ainakaan jännitykseltä muista mun omaa nimeä. Varmaan sanoisin lapsen nimen ja toistelisin edellisen ihmisen työhistorian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien inhoama osuus.
Paitsi niiden jotka rakastaa omaa ääntään. Mulla oli tämmöinen työkaveri, jaaritteli ummet ja lammet ja teki tilanteesta vain vielä piinallisemman muille.
Ja ne tyypit sitten tekevät näit esittelyosuuksia, saadakseen taas omalla vuorollaan nauttia omasta äänestään ja erinomaisuudestaan.
Pöh, olen hyvä esittäytymään mutta silti vihaan näitä. Silti ymmärrän, että on hyvä tietää keitä on mukana ja näiden pienten vihjeiden avulla usein löytyy tärkeitä lisäarvoja- ja mahdollisuuksia kokouksen antiin.
Mutta sen neuvon annan: minuutti max per henkilö. Muuten on epäkohtelias.
Itse sanon näin: Hei olen Mirva Miettinen, hauska tavata! olen koulutukseltani x, y ja z. Pääosin olen työskennellyt näissä töissä a, b ja c. Kolme vuotta vietin maassa g. Viimeisen vuoden olen ollut X-tiimin jäsen Nesteellä. Kiva kuulla tänään täällä, että mitä hydraulisten puristimien AI-kehitykseen kuuluu.
Tai jos on vanhempainilta tmv niin "Hei, hauska tutustua, olen Mirva, Jaakon ja Esan äiti. Asumme täällä Latokartanossa viidettä vuotta."
Onko tätä vieläkin? Oli muotia 70- luvulla.Jotenkin teennäistä...
Omaa vuoroa odotellessa ja miettiessä mitä sanoisi menee ainakin edeltävien esittelyt aivan ohi. On noita esittelykierroksia sen verran tullut koettua että useimmiten ainakin puolitutulla porukalla ihan ajanhukkaa mutta sitähän työaikaa tuntuu riittävän kaikenmaailman kokouksiin ja sitten painetaan omia töitä tukka putkella itsekseen.
En kyllä voi sanoa, että on hirveää. Ihan hyvin tulee opittua vähintään muiden nimet, ja ei kauheemin jännitä kertoa ittestään. Ihan mukavia nuo, mutta sellaisten stressaaminen on ihan ymmärrettävää!