Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään

Kukaan ei kaiketi niistä tykkää, paitsi jotkut jotka rakastavat omaa ääntään. Mitään hyötyä niistä ei ole, en tarvitse kenenkään nimeä tai historiaa enkä niitä enää minuutin päästä muista muutenkaan.

Tämä on varmaan jäänne jostain 80-luvun toimistotätien maailmasta.

Minä esittäydyn näissä porukoissa esim. uudessa työpaikassa aina tähän tyyliin: "Hei, olen Minna Peräseinäjoelta. Ihanaa olla täällä teidän kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Oon todella paljon odottanut, että pääsen tutustumaan teihin. Vaikutatte aivan huipputyypeiltä ja on tosi kiva kuulla teistä ja teidän taustoista. Ooon siis tosi innoissani ja ai että meillä tulee olemaan niin kivaa, kun ollaan täällä kaikki."

Tää sellaisella vähän maanisella irvistyksellä, niin saan olla aivan rauhassa ja keskittyä omiin juttuihini. En kerro siis itsestäni nimeä ja paikkakuntaa enempää, enkä jaksa kuunnella tämän enempää niistä elämäntarinansa kertojista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo hyi. Miksi ei pelkkä nimen kertominen riitä?

Jossain koulun vanhempainillassa pitää esitellä itsensä ja kenen äiti on.  En ymmärrä miksi. Mä jännitin niin etten muista yhdenkään muun vanhemman nimeä, joita en tuntenut aiemmin. Enkä usko ollenkaan että olin ainoa. 

Meillä yksi isä sanoi: "Minnan äiti, eiku siis isä, hehe."

Taisi hänkin vähän jännittää esittäytymistä. Hän oli ainoa kuka jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä esittäydyn näissä porukoissa esim. uudessa työpaikassa aina tähän tyyliin: "Hei, olen Minna Peräseinäjoelta. Ihanaa olla täällä teidän kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Oon todella paljon odottanut, että pääsen tutustumaan teihin. Vaikutatte aivan huipputyypeiltä ja on tosi kiva kuulla teistä ja teidän taustoista. Ooon siis tosi innoissani ja ai että meillä tulee olemaan niin kivaa, kun ollaan täällä kaikki."

Tää sellaisella vähän maanisella irvistyksellä, niin saan olla aivan rauhassa ja keskittyä omiin juttuihini. En kerro siis itsestäni nimeä ja paikkakuntaa enempää, enkä jaksa kuunnella tämän enempää niistä elämäntarinansa kertojista. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut elämäni aikana esittelemään itseni monessa yhteydessä, eikä se ole tuottanut minulle koskaan vaikeuksia. Ei sen nyt pitäisi olla noloa, jos kertoo itsestään hieman. Jos esim. työpaikkaa hakisit, etkä pysty esittelemään itseäsi, niin ei kannata ihmetellä, ettet paikkaa saa.

Moi, mä oon Sylvi psykopaatti. En yhtään ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kuin minä. Niiden ongelmat on aina ihan tosi tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kauheinta on olla esittelykierroksen ensimmäinen, ei voi kuunnella mitä muut sanoo ja kertoa jotain samantapaista. 

Minusta on helpottavaa, jos voin olla eka. Ei ehdi se paniikki yltyä, vaan homma on heti ohi.

T. Jännittäjä

Riippuu varmaan asemasta ja mihin haluaa pyrkiä. Jos haluaa toimia asiantuntijana tai johtajana, niin on pakko kestää tuollaiset paineet ja monet kertoo ihan mielellään. Asiantuntijat ja johtajat esittelee itsensä ja asiansa päivittäin, muiden ei tartte. Ehkä olen liian kokenut ja koulutettu tälle foorumille. Opiskelijana minulle oli se oli kauhun paikka, mut kaikki kehui, miten  rauhallinen olin, mutta sisältä tuntui jännittävältä. Kokemus myös auttaa. Etenkin kun esittelee asiansa, niin voi ajatella, että siellä puhuu sisältö, en minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä miljoona kertaa pahempi versio on se, kun pakotetaan esittelemään ristiin joku tuntematon vierustoveri. Kerran unohdin esiteltävän nimenkin.

Itseni esittelystä selviän jo kunnialla, mutta nuo muiden esittelyt ryhmän edessä ovat hirveitä.

Ei helvetti että on tyhmiä tällaiset leikit. Kuka näistä oikeasti nauttii?

Vain ne, jotka haluaa leveillä ja tuoda ihan alusta asti "paremman statuksensa" selville. Ensivaikutelman  hyväksikäyttöä. Ryhmäytymisen manipulointia alusta asti. Narsistit tykkää. 

 

Oikeasti voisi sanoa että teistä saa niin karseet vibat että ihan hiki nousee otsalle. :D

No, ei ole. Kuka käskee puhua totta, jos et jotakin halua sanoa. Tai voit olla hyvin lyhytsanainen: olen Pekka-Tiina Koivu Vantaalta.

Kieltäydy!

Pakko ei ole kuin kuolla.

Siskoni esittäytyi; Hei, olen tämän vieressä istuvan Hannun veli

Suuressa joukossa on ihanaa, kun saa puheenvuoron ja muut kuuntelevat. Unelmien täyttymys. Varsinkin kun on mitä esittää. Kaikki eivät ole surkimuksia.

Mikään ei lämmitä enemmän sydäntä kuin tietoisuus, että on parempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Sanon nykyisin heti alkuun ääneen, että minua jännittävät tällaiset esittelykierrokset. Mutta kovin moni ei silti tunnu ymmärtävän. Ohjaaja tms. saattaa vain todeta, ettei tässä mitään jännittämistä ole. No ei varmaan olekaan, jos ei itse jännitä ja toki jännittäjätkin tietävät, että jännittäminen on osin irrationaalista.

 

Mutta on minulla myös tuo, etten halua kertoa itsestäni tuntemattomille kovin paljon.

No täähän on ihan kelpo esittely. Moi, olen Pirjo Peräseinäjoelta ja jostain syystä minua jännittää kauheasti tällaiset tilanteet. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan asemasta ja mihin haluaa pyrkiä. Jos haluaa toimia asiantuntijana tai johtajana, niin on pakko kestää tuollaiset paineet ja monet kertoo ihan mielellään. Asiantuntijat ja johtajat esittelee itsensä ja asiansa päivittäin, muiden ei tartte. Ehkä olen liian kokenut ja koulutettu tälle foorumille. Opiskelijana minulle oli se oli kauhun paikka, mut kaikki kehui, miten  rauhallinen olin, mutta sisältä tuntui jännittävältä. Kokemus myös auttaa. Etenkin kun esittelee asiansa, niin voi ajatella, että siellä puhuu sisältö, en minä.

No se onkin paljon helpompi esitellä jotain asiaa kuin itseään. Voin ihan sujuvasti pitää esitelmää tai koulutusta tuntemattomille ja minua korkeammassa asemassa oleville, mutta joku tuommoinen "kerro jotain itsestäsi"-esittelykierros on kamala. Tai kun tulee uuteen työpaikkaan ja sitten pyydetään esittelemään itsensä kaikille ja kertomaan "jotain". Kiitos saisinko tarkemman tiedon mitä on tarkoitus kertoa?!

Ei ole

Ja se vielä menee, jos on selvä järjestys. Että tietää,ettei kukaan muu, kovaäänisempi, nouse samaan aikaan.

Esittelen nykyään esim. kursseilla etunimi + samat sanat kuin edellinen esittäytyjä. Ensimmäinen vuorossa en ole koskaan ollut, pitää varmaan hioa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi en tykkää minäkään. Olen nykyisissä opinnoissani melkein joka kurssilla joutunut tuohon. Onkohan tuo aikuisopiskelijoiden kesken joku tapa kun en muista että aiemmissa nuorena opiskelemissani opinnoissa olisi ollut tuollaista vaikka yhtä lailla silloinkin joka kurssilla oli uusia naamoja. 

Ei ole uusi tapa. Olen käynyt 60 vuotta harrastukseni alalta erilaisia koulutuksia ja kursseja, aina kurssin alussa kerrottiin nimi ja lyhyt tausta. Samoin työpaikan kursseilla, ei mitään panikointia, faktat pöytään.

Nykyisin sama juttu, kun menen uuteen ryhmään, jokainen kertoo itsestään jotain, mitä haluaa. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en. Olin lapsena yliujo ja tuo olisi ollut kauhistavaa silloin. En vieläkään pidä ko tilanteesta, mutta pystyn jo puhumaan kokonaiselle auditoriolle ihmisiä. Suhtaudun siihen esittelyyn kuin hammaslääkäriin. Pakollinen paha, jos pitää olla ihmisten kanssa aikuisena tekemisissä. Ei voi kulkea mädillä hampailla. 

Oma nimi ja tehtävä pitää uskaltaa jokaisen sanoa, miten muuten edes selviää työelämässä? Jos taas kyse on vapaa- ajan jutusta niin voi sanoa mitä huvittaa. "Olen Maija Meikäläinen. Tällainen tavallinen tylsä tallaaja, joka harrastaa lähinnä lastenkasvatusta ja punaviinejä." Ei sun tarvitse random tyypeille kertoa, että olet oikeasti ydinfyysikko tai työtön. Sanot vaikka vaan alan millä yleensä toimit kun et ole työtön. Tuo jännitys tulee yleensä siitä, että luulet ihmisten olevan sinusta superkiinnostuneita. Ei ne ole. Niitä kiinnostaa hierarkia ja mihin siinä asetut. Eli älä kerro työttömyydestä tai sairaseläkkeestä, ellei se ole kokoontumisen syy.

Ujoudesta ja jännityksestä pääsee eroon vain altistuksella ja pahoissa tapauksissa lääkkeitäkin tarvitaan.