Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (412)
Kyselin jo viestissä 344, mutta koitan nyt suoremmin. Esittäytyminen ei ole hyvä, mutta haluan kuulla, mikä olisi toimivampi tapa erilaisissa verkostoitumistilanteissa selvittää kuka kukin on ja mitä tahoa edustaa?
Valittaminen on mielestäni turhaa ilman paremman, toimivamman ratkaisun esittämistä
Jos ei halua kertoa itsestään, aina voi kertoa vaikka Cobra Commanderista tai vaikka Tarzanista. Itse esittäydyn Van Helsinginä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Ammatti on ihan turha esittelykierroksilla.
Nimi, ja jotain mikä liittyy siihen tilaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyselin jo viestissä 344, mutta koitan nyt suoremmin. Esittäytyminen ei ole hyvä, mutta haluan kuulla, mikä olisi toimivampi tapa erilaisissa verkostoitumistilanteissa selvittää kuka kukin on ja mitä tahoa edustaa?
Valittaminen on mielestäni turhaa ilman paremman, toimivamman ratkaisun esittämistä
Nimilappu paitaan? Ei ne nimet kuitenkaan jää mieleen siitä esittelykierroksesta.
Ja siihen nimilappuun sitten ranskalaisilla viivoilla tiedot kaikista ko. tilaisuudessa olennaisista asioista
Mulla kyllä jää, jos oon tehnyt raha-asioissa yhteistyötä Veera Väärän kanssa ja asiakasasioissa Tiina Tyhmän kanssa, niin poimin nää kaks heti siitä ringistä, niin pääsen tauolla heti oikeiden tyyppien puheille
Vielä vaivaannuttavampaa oli esitellä toinen. Eräällä kurssilla piti esitellä vieruskaveri. Ekaksi piti keskustella tuntemattoman kaverin kanssa ja sitten seurasi esittelykierros.
Kukaan ei muista noista esittelyistä kuitenkaan mitään.
Eräällä kurssilla piti keksiä itselle etuliite ja sitten esitellä itsensä tyyliin Pirteä-Pirkko, Laiska-Jaakko, Molla-Maija. Inhoan kaikenlaisia leikkejä, myös häissä, lapset leikkiköön.
En yhtään ihmettele, että Suomi on näin surkeassa jamassa. Jos ihmiset vetävät jo diapameja siihen, että joutuvat kertomaan itsestään jotain. Ihan tiedoksi, monessa muussa kulttuurissa sitä tehdään jatkuvasti. Itsekin opin siihen jo nuorena, vaikka olin alkuun tosi ujo. Muistan, miten lapsena luistimia ostettaessa en uskaltanut kertoa kenkäni numeroa myyjälle, vaan isän piti tehdä se. Toisaalta ekassa omassa työpaikassani kerroin itsestäni ja työasioista espanjaksi noin 100 hengen yleisölle, josta suurin osa oli espajan natiivipuhujia ja olin opiskellut vasta vuoden kansalaisopistossa espanjaa.
On yleisinhimillistä, että ihminen haluaa tietää muista ihmisistä muutakin kuin etunimen, vaikkei yhdessä tehtäisi mitään yhden viikonlopun jälkeen. Suomessa on kuitenkin erilaisissa koulutuksissa viljailti tyyppejä, joista ei saa kiskottua hohtimillakaan muuta kuin etunimen. Todella kiva sitten erilaisissa koulutuksissa tehdä vaikkapa ryhmätöitä tai vastaavia, jos toinen ei puhu eikä pukahda mitään edes kysyttäessä tai istuu ruokapöydässä tuppisuuna. Miksi edes valitsit ammatin, jossa pitää olla muiden kanssa tekemisissä? Miksi et lähtenyt vaikkapa yösiivoojaksi tai yövartijaksi?
Mutta miksi? Ketä edes kiinnostaa jonkun hammaslääkärin harrastukset? Ei ketään, eli kukaan ei edes muista niitä joten koko kierroksen voisi jättää tekemättä