Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Rasittavia on mutta ei siitä kannata paljoa stressata. Ketään ei kiinnosta kuitenkaan. En itsekään muista ketään 2 minuutin kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan hirveää. Olen jo melkein 60 v., mutta edelleen jännittää aivan hirveästi tuollainen tilanne.
Olen ollut tilanteessa jossa oli parikymmentä täysin tuntematonta henkilöä ja olimme ryhmä vain viikon mittaisessa koulutuksessa. Ei mitään tärkeää eikä mullistavaa koulutusta, vain pakkopullaa.
Ensin en ollut yhtään huolissani kun ajattelin että riittää kun kerron nimeni ja lyhyesti itsestäni. Esittely alkoi niin että näin olevani vuorossa viimeisenä. Ajattelin että moni muukin esittelee itsensä lyhyesti. Eikö mitä. Joka ainoa muu kertoi koko hemmetin elämäntarinansa ja suunnilleen itki traumojaan ja kerjäsi sääliä. Olin aivan tyrmistynyt kun mietin onko ihmisillä todella niin kova tarve kertoa itsestään niin paljon täysin tuntemattomille, joita ei näe enää koskaan viikon kuluttua.
Kun oli vuoroni esittelin itseni lyhyesti ja paniikissa vein keskustelun pois aiheesta. Olen hyvin tarkka yksityisyydestäni etenkin kun olen joskus traumaattisesti sen menettänyt enkä kokenut tarvetta "avautua". Ryhmällä ei ollut yhtään mitään yhdistävää tekijää tai "samanhenkisyyttä" vaan oli tiedossa että viikon kuluttua koulutus päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Vapauttakaa itsenne häpeästä.
Se ei perkele ole mitään häpeää jos ei ihminen ole niinkuin jotkut: " katsokaa ja kuunnelkaa nyt Minua". Itse olen valtavan arka ja ujo ihminen joka haluaa olla mieluimmin joukossa siellä takapenkillä näkymättömissä , eikä huomion pisteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Vapauttakaa itsenne häpeästä.
Se ei perkele ole mitään häpeää jos ei ihminen ole niinkuin jotkut: " katsokaa ja kuunnelkaa nyt Minua". Itse olen valtavan arka ja ujo ihminen joka haluaa olla mieluimmin joukossa siellä takapenkillä näkymättömissä , eikä huomion pisteenä.
Omituisena pidin kerran kun eräs henkilö täytti 75 vuotta. Siellä piti jokaisen nousta ylös ja esitellä itseään. Tunnustan, kauhulla odotin vuoroani, hyvä etten tehnyt asiaa vessaan siksi aikaa että voisin paeta tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jännitän kaikenlaista esittäytymistä niin paljon että alan tärisemään. Toiset tuntee myötähäpeää. Katsovat alaspäin tai muualle kun eivät pysty katsomaan "esiintymistäni."
Yleensä sanon vain että "Maija, hammaslääkäri ja asun Tampereella". Nämä siis keksittyjä mutta tuohon tyyliin. En usko että ketään kiinnostaa elämäntarinani ja minua ei kiinnosta jaaritella tuntemattomille. Jos joku tulee tutummaksi, sitten voi jutustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon pelkästään nimeni, muita en kerro. Ketään ei voi pakottaa kertomaan itsestään mitään, ei edes nimeään.
On pakko tunnustaa että työelämässä ollessani turvauduin betasalpaajaan joka kerta jos vaan oli vaara joutua jotenkin esille. Onneksi olen eläkkeellä ja enää ei tarvitse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hyi. Miksi ei pelkkä nimen kertominen riitä?
Jossain koulun vanhempainillassa pitää esitellä itsensä ja kenen äiti on. En ymmärrä miksi. Mä jännitin niin etten muista yhdenkään muun vanhemman nimeä, joita en tuntenut aiemmin. Enkä usko ollenkaan että olin ainoa.
Päiväkodin vanhempainillassa 27v sitten oli äitien joukossa yksi isä. Häntäkin varmaan jännitti, kun Adan äidin, Jonin äidin jne jälkeen vuorollaan ilmoitti olevansa Valtterin äiti.
Minun lapsen eskarissa vanhempainillassa yksi isä sanoi: Moi vaan kaikille, Jaakko on nimi ja Matias on mun isä. Kaikki oli vähän aikaa hiljaa, että miten sen isä liittyy asiaan. Joku pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyi, että onko se Matias sin poika.
Pahin on olla eka, kun muita kuuntelee voi vähän jatkaa samaan tapaan esittäytymistä, mutta kun oot eka ja sanot tyyliin olen Pekka Porvoosta hei ja pidän kissoista ja sen jälkeen muut esittelee itsensä järkevämmin kertoen vaikka juuri miksi ovat täällä ja asioita mitä liittyy tapaamiseen niin kyllä hävettää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen hyvin tarkka yksityisyydestäni etenkin kun olen joskus traumaattisesti sen menettänyt enkä kokenut tarvetta "avautua"."
Millä tavalla olet menettänyt yksityisyytesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hyi. Miksi ei pelkkä nimen kertominen riitä?
Jossain koulun vanhempainillassa pitää esitellä itsensä ja kenen äiti on. En ymmärrä miksi. Mä jännitin niin etten muista yhdenkään muun vanhemman nimeä, joita en tuntenut aiemmin. Enkä usko ollenkaan että olin ainoa.
Päiväkodin vanhempainillassa 27v sitten oli äitien joukossa yksi isä. Häntäkin varmaan jännitti, kun Adan äidin, Jonin äidin jne jälkeen vuorollaan ilmoitti olevansa Valtterin äiti.
Minun lapsen eskarissa vanhempainillassa yksi isä sanoi: Moi vaan kaikille, Jaakko on nimi ja Matias on mun isä. Kaikki oli vähän aikaa hiljaa, että miten sen isä liittyy asiaan. Joku pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyi, että onko se Matias sin poika.
Naurattaako tämä muitakin? Minulla on sellainen huumorintaju, että saatan nauraa lipsahduksille tolkuttomasti. Omille ehkä eniten, mutta myös toisten. Juuri eilen olin mieheni kanssa Tokmannilla ja mentiin shampoohyllylle. Minä näin, että hän on siinä vieressä, mutten katsonut sinne päin. Sanoin hyvin komentavalla äänellä, että ota mitä otat, mutta ei mitään ElVitalia sitten. Kun käänsin päätä, minua tuijotti ihan vieras vanhempi mies sen näköisenä, että onhan outo nainen. Aloin nauraa ja nauroin koko kauppareissun. Toki sanoin sille miehelle, että anteeksi, luulin erääksi toiseksi. Sen ilme oli siis niin hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hei kaikki,
Mun nimi on Jarmo ja mulla on paljon mielikuvitusystäviä, paitsi mun vaimo, Barbara.
Harrastan lukemista, Stephen King on mun suosikkikirjailija, ollut jo lapsesta asti.
Melkein osaan hänen kaikki kirjansa ulkoa."
Ei minua se esittäytyminen oikeastaan jännitä, mutta se on aivan kauheaa, jos on jokin kysynys ja se kouluttaja kysyy minulta ensin. Viimeksi kun olin tilanteessa, iso pomo kysyi, miltäs nämä uudistussuunnitelmat kuulostaa. Onko hyvä malli vai toivotko jotain lisää. Aloita vaikka sinä Anne (nimi keksitty).
Siinä kuristuu kurkku kun yrittää miettiä mitä tahansa älyllistä sanottavaa. Uudistussuunnitelmat, öööö, jooo, kyllä se on hyvä noin.
Ei tunnu missään. Tyhjänpäiväinen rituaali, mutta ei siihen kannata uhrata liikaa ajatuksia. Hommia vain jatkamaan ja that's it.
Vierailija kirjoitti:
Pahin on olla eka, kun muita kuuntelee voi vähän jatkaa samaan tapaan esittäytymistä, mutta kun oot eka ja sanot tyyliin olen Pekka Porvoosta hei ja pidän kissoista ja sen jälkeen muut esittelee itsensä järkevämmin kertoen vaikka juuri miksi ovat täällä ja asioita mitä liittyy tapaamiseen niin kyllä hävettää..
Ainoa olisit, joka jäisi mieleen.
Turha mun mielestä selittää, miksi on esim. tietyssä koulutuksessa, kun kaikki on samasta syystä.
Tai ei ainakaan kehtaa oikein sanoa, että osallistun siksi, että oli kiva päästä edes yhdeksi päiväksi pois työpaikalta ja aion nyt löysäillä kunnolla ja syödä hyvin.
Ei ole, munnmielestä se on kiva. Missä muualla saat kertoo itsestäsi ja muiden vielä pakko kuunnella.
Oma osuus ei innosta mutta kiva aina kuulla muista :)
Osaan imitoida Simpsonien Barneytä. "Hei olen Barney. Olen alkoholisti."
T: Urpo