Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Helppo homma. Otin oppia Persuilta. Kehun itseäni ja haukun kaikki muut. Eriväriset, työttömät, köyhät, sairaat, vanhat, jne. Valetelenkin mitä vain omaksi edukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu teillä AA ihmisillä tapoihin
AA:ssa voi esitellä itensä millä nimellä vaan ja sanoo perään 'mä kuuntelen'.
Vierailija kirjoitti:
Minä en käsitä miten paljon tämä ehkä maailman helpoin ja luontevin asia näyttää ihmisiä stressaavan. Se on ihan sama vaikka sanotte, että olette tarzan apinoiden kuningas, ei sillä ole mitään väliä.
Ihan turha koko esittelytilanne, jos ja kun sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä. Turhaa stressiä.
Olen joutunut elämäni aikana esittelemään itseni monessa yhteydessä, eikä se ole tuottanut minulle koskaan vaikeuksia. Ei sen nyt pitäisi olla noloa, jos kertoo itsestään hieman. Jos esim. työpaikkaa hakisit, etkä pysty esittelemään itseäsi, niin ei kannata ihmetellä, ettet paikkaa saa.
Jos on joku luentotyyppinen koulutustilaisuus, johon osallistuu paljon väkeä, ei tämmöisessä kierroksessa ole mitään järkeä, kun kukaan ei niitä nimiä muista ja menee vain hirveästi aikaa hukkaan. Nimenhuuto tai kiertävä nimilista on tällöin parempi.
Pienissä, vuorovaikutteisissa koulutuksissa esittelykierros on ihan tarpeellinen. Samoin harrastusryhmissä, jos siellä ollaan tekemisissä muiden kanssa. Ehkä jollain kielikurssilla ei niin väliä, mutta toisaalta opettajalle on hyödyllistä oppia ne nimet, niin miten muutenkaan sen tekisi kuin esittelykierroksella.
Vetäjien kannattaa aina määritellä tarkoin, mitä esittelykierrokselta haetaan, ja antaa selkeät ohjeet. Esim. Oma nimi (etunimikin riittää) ja lyhyesti tausta tämän harrastuksen parissa. Tai oma nimi ja kenen äiti/isä on. Tai oma nimi ja mitä yritystä edustaa, mahd. myös mitä ko. yritys tekee. Oma nimi ja mikä sai lähtemään mukaan. Oma nimi ja mitä odottaa tältä kurssilta. Oma nimi ja onko tullut oppimaan uusia asioita vai verkostoitumaan. Tai oma nimi ja mistä maasta on. Siis lyhyt, selkeä ohjeistus, joka liittyy siihen asiaan.
Pahinta on semmoinen "kerro itsestäsi", kun ei tiedä odotetaanko siihen yhtä töksähtävää lausetta vai koko elämäntarinaa, ja mikä on oleellista tietoa. Kouluissa pitäisi ehkä panostaa tähän, että opetettaisiin keksimään lähes joka tilanteeseen sopiva hissipuhe tai vielä lyhyempi esittely itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaapa, miten paljon tällainen jännittäjä noita tilanteita jännittää. En muista ikinä mitään, mitä muut tai itse olen sanonut. Toivon vain, että oma nimi edes menee oikein 🥴
Ei kyllä kauheinta on olla esittelykierroksen ensimmäinen, ei voi kuunnella mitä muut sanoo ja kertoa jotain samantapaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on luonnollinen itsesuojeluvaisto mikä siinä aiheuttaa pelkoa. Suojeluvaisto varoittaa; 'älä kerro kaikkea itsestäsi vieraille ihmisille'.
Riittäisi kun sanoisi etunimen. Ajan kanssa sitten tutustutaan toisiin luonnollisesti.
Luokkakokouksessa piti jokaisen nousta seisomaan pulpetin viereen kuin alakoululainen ja kertoa itsestään ja 'menestyksestään' kaikille muille, joita ei ollut tavannut 30 vuoteen. Silkkaa nöyryytystä.
Joku täällä jo neuvoi opettelemaan ulkoa. No minun kohdallani se ei toiminut. Seurasin jännittyneenä mitä muilta kysytään ja siten varautunut omaan vuoroon opettelemalla ulkoo mitä sanoisin (nimi, ikä ym.).
Vetäjä kuitenkin päätti mun kohdallani kysyy ihan jotain muuta, mä robottina kerroin ikä ja nimi ja se kolmas asia mitä muiltakin on kysytty. Nauruksihan se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan sitä "värittää" tai lasketella luikuria. Itse saa valita mitä sanoo. Sano vaikka nimesi ja sitten alat höpöttämään jostain hassusta jutusta joka liittyy jotenkin kokouksen aiheeseen... Ei tarvi itsestään enempiä löpistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut vastustavat tätä? Pumpulissa kasvaneet!
Miksi sinulla on tarve saada ihmiset julkisesti ja heti luokitelluiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä miljoona kertaa pahempi versio on se, kun pakotetaan esittelemään ristiin joku tuntematon vierustoveri. Kerran unohdin esiteltävän nimenkin.
Itseni esittelystä selviän jo kunnialla, mutta nuo muiden esittelyt ryhmän edessä ovat hirveitä.
Ei helvetti että on tyhmiä tällaiset leikit. Kuka näistä oikeasti nauttii?
Vain ne, jotka haluaa leveillä ja tuoda ihan alusta asti "paremman statuksensa" selville. Ensivaikutelman hyväksikäyttöä. Ryhmäytymisen manipulointia alusta asti. Narsistit tykkää.
Kannattaa aina olla eka, ihan pyytää, että saanko aloittaa. Siinä vaiheessa vielä aivot ja kieli toimii parhaiten. Lisäksi muut ihailevat rohkeaa aloitusta. Kokemusta on tästä koko elämän ajalta, minulle toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota itseään liian vakavasti ja osaa nauraa itselleen, niin ei noissa ole mitään pelättävää. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Sanoo väärän nimen tai sekoaa sanoissa, mitä väliä? Senkun naurahtaa ja korjaa tai sitten ei, ei kukaan muista myöhemmin.
Kyllä muistaa. Suurin osa. Ensivaikutelma on nimensämukainen. Ja se saattaa pakotettuna antaa ihan väärän mielikuvan. Se, mitä henkilö saattaa ensimmäiseksi itsestään kertoa, ei kerro välttämättä identiteetistään mitään, vaan ainoastaan lyö virheellisen leiman.
Kannattaa aina olla eka, ihan pyytää, että saanko aloittaa? Siinä vaiheessa vielä aivot ja kieli toimii parhaiten. Lisäksi muut ihailevat rohkeaa aloitusta. Kokemusta on tästä koko elämän ajalta, minulle toimii.
Todellakin on hirveää. Ainakin jos ei pohjusteta että mitä pitäisi kertoa. Usein se riittävä fakta on se, että hei olet kiinnostunut siitä asiasta missä oletkaan (esim. aloittanut uuden koulun, johon päässyt, kuka kertoisi ainakaan että hei läpällä haki, äiti pakotti tims.), toki voi kertoa miltä paikkakunnalta on mutta useimmiten se on itsestäänselvyys ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Toki voi kertoa vaikka että kuinka monta sisarusta on ja kuinka läheisiä ne on, mutta sepä ei taasen kiinnosta varmaan ketään. Samoin jonkin lempielokuvan tai lempibändin kertominen tuntuisi aika epärelevantilta. Jos kertoo vain nimen, niin se taasen on liian vähän. Ihan eri asia on sitten esitellä jokin aihe johon on valmistautunut ja josta on diat (ei sekään rentouttavinta), mutta itsestä kertominen monologina on aivan kammoa.
Tympeitä tilanteita, meille suomalaisille.
Me ruukataan puhua muista, ei itsestä:)
Istuin kerran luennolla jossa oli kenties satoja ihmisiä auditoriossa, alhaalta ylöspäin nouseva sali.Varmaankin aikataulun täytteeksi alussa oli esittely, jokainen kertoi nimensä ja työpaikkansa.Eturiveistä ei kuulunut ja takariveissä ei nähnyt.
Aivan älyvapaata!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina olla eka, ihan pyytää, että saanko aloittaa? Siinä vaiheessa vielä aivot ja kieli toimii parhaiten. Lisäksi muut ihailevat rohkeaa aloitusta. Kokemusta on tästä koko elämän ajalta, minulle toimii.
Itse olen ollut kyllä monesti tilanteissa, joissa edetään järjestyksessä, esim. istumajärjestyksen mukaan. Jos on edessä, niin kierros saattaakin alkaa takaa...Toki näissä näkee mitä muut kertoo, mutta ei niihin muihin jaksa keskittyä kun odottaa kauhuissaan omaa vuoroa. Parissa ison ryhmän (2030) esittelykierroksessa on ollut tauko ja on ollut aikaa livistää pois, mutta sitten lopulta en vaan viitsinytkään kun yhdessäkin näin, että ne joiden olisi saattanut aristaa (hieman "hissukamman" näköiset) ei sitä tehnytkään. Sitten huomio olisi kuitenkin saattanut mennä tyhjään paikkaan... On kyllä kieltämättä ollut joskus kammoa jatkaa opiskeluja esiintymisten takia. Aloittaessani yliopistolla en lähtenytkään aloituspäiville, olihan sentään esitteessä mainittu "Uusien opiskelijoiden esittäytyminen" ja tiesin vieläpä, että meitä uusia olisi voinut olla parhaimmillaan useampi kymmenen (!). Epäselväksi jäi vielä olisiko ne tehty isossa salissa eri alojen ja opettajien keskuudessa. Ei kiitos. Esiintymisiä opiskelujen aikana on kyllä tullut, mutta aivan eri asia ne silti on... Ja näissä on tullut kokemusten myötä enemmän varmuutta ja rohkeutta. Mutta älkää koskaan laittako ketään seisomaan useamman ihmisen eteen ja kertomaan itsestään vapaasti.
Sanon nykyisin heti alkuun ääneen, että minua jännittävät tällaiset esittelykierrokset. Mutta kovin moni ei silti tunnu ymmärtävän. Ohjaaja tms. saattaa vain todeta, ettei tässä mitään jännittämistä ole. No ei varmaan olekaan, jos ei itse jännitä ja toki jännittäjätkin tietävät, että jännittäminen on osin irrationaalista.
Mutta on minulla myös tuo, etten halua kertoa itsestäni tuntemattomille kovin paljon.
Alue: Aihe vapaa
Ei haittaa mitenkään. En jännitä esiintymistilanteita tai pelkää mokaamista. Päinvastoin viihdyn ihan hyvin valokeilassa, mikäli osaan asiani.
Joskus joutunut "ylläriesiintymään" koulutuksessa ja se ei ole niin kivaa.
Pupu meinasi mennä pöksyyn, kun luulin osallistuvani ihan kuuntelijavieraana yhden kemian analysaattorin demopäivää. Kesken päivän selvisi, että olin ainoa, joka laitetta oli käyttänyt. "Sain" sitten esitellä laitteiston hyviä ja huonoja puolia. Englanniksi tietenkin laitevalmistajien ja muun korkeakoulutetun yleisön edessä.
Taisin nykiä sormeni lähes sijoiltaan, mutta selvisin urakasta kunnialla. Ikääkin oli tuossa kohtaa reilusti alle 30.