Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Yleensä totean luennoitsijalle että hänet on tänne palkattu puhumaan eikä me, jotka tilaisuuden maksamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Eikä ole kyse pelkästään häpeästä, vaan tuo vaikuttaa monen ihmisen suhtautumiseen. Varsinkin nykyään, kun työttömiä mustamaalataan jatkuvasti.
Kamalampaa on vain tutustumisleikki. Hieron heti käsillä naamaa, kun olen yrityksen tilaisuudessa ja järjestäjä sanoo sen sanan.
Olen melkoinen jännittäjä, mutta jostakin syystä mua ei ole koskaan ahdistanut itsensä esittely, jos riittää että kertoo nimen ja vanhempainillassa vaikka että kenen äiti on. Tai töissä kertoo mistä tiimistä tulee. Mutta se ahdisti, kun uudessa tiimissä piti vielä kertoa joku fakta, mitä muut ei sinusta vielä tiedä. Meitä oli siellä joku parikymmentä henkeä ja kaikilla muilla oli jotain hienoja juttuja, soittavat vapaa-ajalla bändissä, harrastavat vuorikiipeilyä ym. Ite kerroin että tykkään pizzasta.
Vanhempainilloissa oli hurjan tärkeetä esiltellä itsensä, että voi sitten kaverusten vanhemmat bongata toisensa. Juujuu. Mä jotenkin takeltelin sen läpi, enkä edes ole ujoimmasta päästä ja aika supliikkikin. Miten se jännitys iskeekin sillai?
Nykyisessä duunissa kun aloitin viisi vuotta sitten, niin pikku esimies huutelee kesken kaiken, että tulehan esittäytymään. En kuullut, mitä huuteli, että menin oviaukkoon, että MITÄ?! ja samallahan se sitten paljastui. Se tila oli täynnä "jotain väkeä" niin vimpan päälle puvuissaan ja jakuissaan, että korostui ne märät ja röhnäset omat työvaatteet... "joo moi mä olen Tiina Terävä ja aloitin viime viikolla keittiössä". Jep, "johtokunnan kokous" johon oltiin panostettu kunnon lounaat ja kahvitukset. Tunnen sen tuijotuksen vieläkin, kukaan ei tervehtinyt tai sanonut mitään. Sitten mä NIIJASIN ja poistuin takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Mä ainakin sanon vaan sen mitä itse haluan, ja sen jälkeen sanon että seuraavan vuoro. Tuskin tulee linnaavankilaa jos ei kerro ammattiaan. Yleensäkin jos jjoku kyselee töistä niin sanon etten puhu niistä vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kukaan kuuntele, kaikki miettii omaa vuoroaan tai tutkii somea.
Mä kuuntelen. Pyrin muistamaan ihmisten nimet. Muutenkin, jos vaikka kätellen esittäytyessä en kuule toisen nimeä, pyydän häntä toistamaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluin kerran yhteen kerhoon. Meillä oli kouluttautuminen (yön yli) muutaman muun kerhon kanssa. Ketään ei kiinnostanut osallistua ja painostamalla mut otettiin mukaan kun 4 hlö piti saada per kerho sinne koulutukseen. Suostuin lähtemään jos ei tarvitse esiintyä millään tavalla. Tämä luvattiin. Koulutustilaisuudessa sitten oli pakko esittäytyä ja kertoa itsestään. Sanoin että pelkään tällaisia tilanteita ja jännitän. No tauolla siitä alettiin sitten piikitellä mua ihan kaikkien toimesta. Illallisella vedin kunnon kännit ja lähdin metsästämään bussia kotiin päin. Erosin kerhosta.
Lähinnä se ärsyttää koska evvk muista ja ei heitäkään kiinnosta mun taustat, ja ei niitä kukaan tuommoisen rinkeilyn jälkeen muistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään näistä innostu, enkä jaksa kuunnella jaarittelijoita, mutta sitä ihmettelen miksi monia jännittää. Siis miksi ihmeessä. Näitä syitä olis mielenkiintoista tietää, ihan aidosti ihmettelen enkä mitenkään pahalla siis. :)
Juuri sinunkaltaisesi kovasti ihmettelijät lisäävät jännittämistä. Empaattiset ihmiset ymmärtävät, että jollain voi ääni täristä tai kasvot punoittaa kun joutuu koko porukan huomion keskipisteeksi. Sitten on näitä jotka katsovat suu auki, että mikä ihme tuota vaivaa, sehän tärisee ja änkyttää, MITÄ IHMETTÄ!!?!
Töissä ja opinnoissa olen tottunut.
Hauskimmat on olleet sellaiset, että jutellaan parin kanssa niitä näitä muutama minuuutti ja sit esitellään ryhmälle se pari. Ei tarvi mennä syvällisiin selvityksiin: "Tässä on Minna ja hän on hyvä tyyppi."
Itse vedän yhtä harrastusryhmää ja sanon nimeni ja sit jokainen vuorollaan sanoo omansa. Etunimi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö olekin hirveää semmoinen....
Eihän siinä mitään hirveää ole. Mieti mikä sen esittelyn tarkoitus on, mikä tieto itsestäsi on relevantti k.o. asiayhteydessä ja kerro se.
Vierailija kirjoitti:
Olen melkoinen jännittäjä, mutta jostakin syystä mua ei ole koskaan ahdistanut itsensä esittely, jos riittää että kertoo nimen ja vanhempainillassa vaikka että kenen äiti on. Tai töissä kertoo mistä tiimistä tulee. Mutta se ahdisti, kun uudessa tiimissä piti vielä kertoa joku fakta, mitä muut ei sinusta vielä tiedä. Meitä oli siellä joku parikymmentä henkeä ja kaikilla muilla oli jotain hienoja juttuja, soittavat vapaa-ajalla bändissä, harrastavat vuorikiipeilyä ym. Ite kerroin että tykkään pizzasta.
Pelastit kaikkien niiden tilanteen, joiden esittelyvuoro oli jälkeesi.
Pizzasta pitävät lähes kaikki, joten olit samaistuttava ryhmäläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä ja yhteiskumppaneiden palavereissa tuota tehdään jatkuvasti, ja olen jo tottunut asiaan. Pidän esittelyn aina mahdollisimman lyhyenä, ketään ei oikeasti edes kiinnosta. Joskus nuorempana jännitin tuota tilannetta, ja silloin esittäydyin ensimmäisten joukossa, jos vain mahdollista, koska oman vuoron odottaminen vain pahentaa jännitystä, ja halusin saada sen pikaisesti alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Hammaslääkäri lienee tottunut esittäytymään tuntemattomille ihmisille, mutta kun me kaikki emme ole hammaslääkäreitä emmekä esiintymään tottuneita.
Hammaslääkäri edustaa monille suunnilleen kiduttajien ammattikunnan sivistynyttä versiota.
"Olen Laura, hammaslääkäri ja tykkään työssäni erityisesti poraamisesta."
Jouduin tuohon esittelykierrokseen työmatkalla ulkomailla.
Englanti kyllä sujuu ihan ok , mutta se teki tilanteesta vielä pahemman.
Korvissa kuului kuinka sydän hakkasi ja hikoilutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Eikä ole kyse pelkästään häpeästä, vaan tuo vaikuttaa monen ihmisen suhtautumiseen. Varsinkin nykyään, kun työttömiä mustamaalataan jatkuvasti.
Näin juuri. Vaikka olisit ollut työttömänä vain viikon ja menossa työhaastatteluun huomenna, niin silti olet pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä puhun puutaheinää ja joka kerta eri tarinan.
"Olen Annika ja harrastan noituutta. Erikoisalue pahan silmän taiat."
- Siinäpä kunnioittavat koko koulutuspäivän. XD
En ymmärrä, miksi näitä edes järjestetään, koska suurin osa ei kuitenkaan edes muista jännitykseltään mitä muut ovat itsestään kertoneet. Eihän tällä tavalla jää edes nimet mieleen. Mieluummin nimilappu rintaan. Ihmiset tutustuvat kyllä omaan tahtiinsa vapaamuotoisesti, jos haluavat.
Itse olen työtön, joten nuo on jo ihan sen takia (ja muutenkin) kauheita tilanteita.