Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Ei se pelota, mutta on vastenmielistä. Mitä muille kuuluu harrastustushommissa mitä muut tekee työkseen tai jos on työtön eikä tai sairauseläkkeellä eikä tahdo puhua siitä. Eikä kuuluu työhommissa parisuhdestatukset tai lasten määrät tai muut vapaa-ajan puuhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertin painajainen. Vielä hirveämpää on olla lavalla ison yleisön edessä ja pitää suullista esitystä tai joutua vastailemaan kysymyksiin itsestään. Tällaista pidetään nykyään ihan normaalina joissakin ammateissa. Vieläpä ammateissa, joihin hakeutuu tavallista introvertimpiä ihmisiä.
Ei ole mun mielestä hirveää, ihan neutraali asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi ja joku ko. tilanteeseen liittyvä fakta menettelee vielä. Voi olla oikeinkin asiallista esim. jonkin harrastuspiirin aluksi kertoa lyhyesti, kuinka kokenut harrastaja on.
Ei menettele. Inhoan yhdessä harrastuspiirissä sitä, että siellä on pitänyt ainakin jo kolme kertaa esitellä itsensä. Kyse on kansalaisopiston kurssista, jonne olen tullut vain oppimaan.
Ei kiinnosta pätkääkään tutustua muihin ryhmäläisiin, mutta opettaja yrittää väkisin luoda jotain yhteishenkeä.Huonoa työtä opettajalta jos yrittää luoda sitä pakotetuilla esittäytymisillä. Yhteishenkeä saa luotua paljon kivemmin vapaamuotoisella juttelulla. Joukossa on aina niitä jotka tahtoo kertoa, ja muiden voi antaa tulla mukaan omaan tahtiin, jos haluav
Muakin kävi yhdessä harrastusryhmässä tökkimään, kun opettaja alkoi tiukata ammattia ja muita yksityisasioita. Ei ole ammattimaista käytöstä musta. Olin msksava asiakas kuitenkin. En mennyt enää sen opettajan tunneille.
Vierailija kirjoitti:
"Oudointa on, jos ryhmässä ei esittäydytä ja kerrota edes nimiä. Siis sellaisessa ryhmässä, jossa tehdään jotain yhteistä asiaa."
Tuo on täysin totta. Vaikka inhoankin esittelykierroksia, niin tuon takia siedän ne. Jos tehdään jotain yhteistä, niin joku esittely on kyllä paikallaan.
Näinpä. Itse olen yhden vapaa-ajan keskusteluhommelin vetäjä (aikuisia, pienehkö porukka) ja tasapainoilen juuri tämän kanssa, että osa inhoaa kaikenlaisia esittelykierroksia, mutta totaalinen esittäytymättömyys uuden ihmisen tullessa paikalle tuntuu kaikkein huonoimmalta vaihtoehdolta. Olen yleensä käyttänyt versiota "noniin kun meillä on uusi kasvo täällä paikalla, niin otetaan sellainen pieni kierros että kaikki sanoo vähintään oman nimen, ja saa kertoa muutakin itsestään jos haluaa, mut ei oo pakko, ja jos sanoo niin lyhyesti". Välillä on menty pelkillä nimillä, välillä mainittu jotain muutakin - yleensä ihmiset matkivat paria ensimmäistä vastaajaa ja kertovat samat asiat. En tiedä onko tämä sitten jonkun mielestä kauhean kamalaa, mutta jos on, niin ei ehkä muutenkaan halua osallistua vapaa-ajallaan sellaiseen tilaisuuteen jossa keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Yliopistolla näitä riitti. Puistattaa oikein.
Mä vedän yhtä vapaamuotoista harrastuskerhoa aikuisille. Esitellään itsemme uusille tulijoille etunimi kertomalla. Sitten muut kertoo aikanaan lisää jos tahtovat. Mulle selvisi tammikuussa että yksi ikäistään nuoremman näköinen on eläkkeellä, vähän vahingossa. Pari vuotta käynyt lähes joka kerta. Minusta etunimi riittää tässä. Jos tulee nimikaimoja sitten Maija x ja Maija Y.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe tuota tilannetta mitenkään rasittavaksi tai jännittäväksikään. Onhan niitä paljon haastavampiakin paikkoja. Esimerkiksi olla eri mieltä isossa joukossa.
Kerron nimeni ja mitä teen. En ala selittämään millainen olen ja mistä tykkään.
Olen jo nyt koulutuksessa ( 4 eri aiheista ja ryhmäistä päivää) tullut kouluttajien silmätikuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus-palstamamma on sen verran estynyt ja rajoittunut persoonallisuus, metsäläis-mentaliteetilla, että uskon aloituksen ylänuolineen.
Eikö kukaan ole vielä maininnut sitä kaikkein järkyttävintä versiota, jossa pitää valita pöydällä oleva kortti ja kertoa sen avulla, millaisin ajatuksin on tullut tähän päivään? Sitten pitää keksiä jotain älyvapaata sössönsöötä, kuten tässä nyt menee metsässä polku ja uteliaana odotan mihin se johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole vielä maininnut sitä kaikkein järkyttävintä versiota, jossa pitää valita pöydällä oleva kortti ja kertoa sen avulla, millaisin ajatuksin on tullut tähän päivään? Sitten pitää keksiä jotain älyvapaata sössönsöötä, kuten tässä nyt menee metsässä polku ja uteliaana odotan mihin se johtaa.
:)
Ja tässä on silta, jolla näyttää olevan aasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä esittelen itseni aina samalla tavalla, "Moi, olen jaana, olen paikan toimari ja sun pomos, jos et vielä tiennyt".
Siitä jatko että täriskää ja punastelkaa vapaasti en hae huippuesiintyjiä vaan nnnn, vain nimi on minimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhakutilanne on ehkä ainoa, jossa vähän hampaita kiristellen suostuisin jonkun randomin pompoteltavaksi, jos on ns. pakon edessä hakemassa töitä. Muut kurssit, koulutuspäivät, harrastukset jne. menee sillä, että esittäydyn etunimellä ja ehkä paikkakunnalla, jos sillä on väliä.
Työhön liittyvissä tapahtumissa on yleensä lappu rinnassa, josta halukkaat voi katsoa nimen. Yksityisasioita jaan vain niille, jotka olen itse valinnut kohteeksi. Yleensä saa paljon kannattajia, jos vain ystävällisesti toteaa, että en muuten konttaa jonossa, ääntele eläimenä tai heittele palloa, mutta että voidaanko mennä itse asiaan, minkä takia tänne on tultu.
Eihän sellaista selvin päin edes kukaan yritä. Puoli pulloa 38 % auttaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
On. Yliopistolla näitä riitti. Puistattaa oikein.
Nuo yhteydet joissa katsellaan verkostoitumista, nehän on oma juttunsa, taustat ja muu.
Yleensä puhun puutaheinää ja joka kerta eri tarinan.
No, sano ettet halua kertoa itsestäsi mitään. Siinäpä se.
Ei niitä kukaan kuuntele, kaikki miettii omaa vuoroaan tai tutkii somea.
Juuri tuo pakottaminen tökkii tässä eniten.
Vaikka sanoin tuolla yllä aika kärkkäästi etten halua tutustua muihin, niin sekin voisi olla ok kunhan se tapahtuisi luonnollisesti.
Minulla nousee ihan vastareaktio, kun pitäisi väkisin yrittää luoda ryhmähenkeä.
Kurssin vetäjä on monta kertaa hokenut yhteisöllisyyttä. Ja tuntuu, että itse kurssin sisältö on jäänyt taka-alalle, kun opettaja keskittyy höpöttämään joutavia. Turhauttavaa, kun haluaisin vain oppia uutta, enkä etsiä kavereita.
Käyn kevään tunnit läpi, mutta en aio osallistua enää ensi syksynä. Kiinnostaisi yhä oppia lisää harrastuksestani, mutta opettaja on vain valitettavan kehno.