Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään

Yläasteella oli tuo ja sanoin "minä olen Minna ja vihaan tällaisia esittelyjä". Tuntui hyvältä idealta omaa vuoroa peläten odotellessa, mutta kuitenkin 13-vuotiasta minua jälkeenpäin hävetti niiinku niiiiin paljo, miten kehtasinkin tsiisus! Vaikkei siihen kukaan mitään sanonut, kun ei kukaan kuunnellut muita ollenkaan pelon seasta :D

Mutta joo, edelleen inhoan noita.

Jotenkin siinä on se ohjaaja yleensä sellainen painostava eikä kannustava. Tunnelma ei ole mukava eikä rento. Ihme suorittamista ja kaikki jännittää. Kuka tuon tyylin on keksinyt?

Vierailija kirjoitti:

Moi! Mä vedin äsken käteen vessassa. Toi oli siellä kans 👉

Ah, jos olis pokkaa niin mä niin käyttäisin tätä. Naisena siis :D

Olin kerran sellaisessa työpaikassa jossa meitä aloitti 11 uutta samaan aikaan, ja esitelykierros tehtiin meidän uusien kesken. Se sujui just niin epämukavasti kun voi: "Kertokaa nimi, edellisistä työkokemuksista, mitä harrastat jne". Kaikki kertoivat nimensä ja sen jälkeen yskiskeli ulos jotain mikä kuulostaa harrastukselta ja henk. koht. työhistorialta. Osa ilmoitti ihan yksityiskohtia myöten kaikenlaista hienoa, toinen osa taas lähestulkoon vaikeni. Tämä kiusallinen tilanne oli kaikkien helpotukseksi ohi kohtuullisessa ajassa. Lyhyen briiffauksen jälkeen päästiin kaikki kahville helpottuneina.

Mukana porukassa oli nainen jonka mielestä kiusallisten tilanteiden ei tarvitse päättyä. Hän esitti kahvihuoneessa uuden leikin: "Mua jäi vaivaamaan minkä ikäisiä kaikki on. Tehdään sellainen kierros jossa kaikki arvaa jokaisen iän vuorollaan, ja sitten hän kertoo oikean ikänsä!"

En todellakaan tajua miksi tämä otti tuulta ja selvästi vaivaantuneet ihmiset osallistuivat tähän ajatukseen... Siinä sitten läjä toisilleen tuntemattomia ihmisiä arvaili toistensa ikiä, joukossa oli suurin osa keski-ikäisiä ja sitten meitä 20-30 -jotain jotka ei edes hahmottaneet miten herkkä asia voi olla toisen iän arviointi, mutta vääntelimme käsiämme siinä pelossa että arvioidaan iät väärin. Minä sanoin jokaisen kohdalla että "Anteeksi, en halua osallistua" ja vuoroni skipattiin.

Kun tuli tämän leikin ehdottajan vuoro olla arvioitavana, suurin osa oli kohteliaita veikkauksissaan: "Emmätiä, ootkohan 18 tihhihhii" "No ehkä 50, ei kyllä yli." Yksi tyyppi, joka oli kiva mutta hölmön vilpitön veikkasi iäksi 60+. Tämä nainen loukkaantui aivan valtavasti, siis sillä tavalla että oli ihan todella synkkä ja vihainen. Hän murjotti hetkisen ja sanoi sitten olevansa 46. Yritin pidättää jonkinlaista mielihyvää sen johdosta että kiusallisen leikin ehdottaja sai vähän omaan nilkkaansa, ainakin toivon ettei se näkynyt ulospäin. Ikävä kyllä seuraavaksi oli minun vuoroni olla arvioitavana ja tämä nainen kosti mielipahansa sanomalla minua 17 vuotta vanhemmaksi kuin ikäni oli. Siihen muutkin jo vähän protestoivat, että "ei hän nyt niin vanha ole", mutta minua ei haitannut. Nauratti entistä enemmän. Siis koko se absurdi tilanne.

Ihmisten kanssa on outoa.

Vierailija kirjoitti:

Esittelykierros on tosiaan pirullinen. Omassa ammatissani joudun esiintymään jatkuvasti. Voin aivan muitta mutkitta puhua pari tuntia 100 ihmisen edessä, mutta kärsiä ja vaikeroida lyhyellä 10 hengen esittelykierroksella. Tosiaan se oman vuoron odottelu ja nasevan esittelylauseen miettiminen ovat pahinta. 

Minäkin inhoan näitä vaikka työssäni olen vetänyt onnistuneesti kokouksia tuntemattomille jne. Minulle tulee näistä väkinäisistä esittelykierroksista mieleen jokin tarha-/koulumeininki, jossa toimitaan opettajan johdolla kuin vajaaälyiset enkä kaipaa sellaista. Varmaan pieni vähemmistö näitä haluaa. Siihen nähden on yllättävää kuinka paljon näitä kuitenkin harrastetaan. Itse en ole näiden "pelossa" mennyt esimerkiksi kursseille (vapaa-ajalla), joten käytäntö taitaa tuottaa myös taloudellista tappiota (kyseiset kurssit ovat maksullisia).

Minusta ei ole hirveää. Minusta on mukava tutustua toisiin ihmisiin ja vähintään tietää ihmisen nimi, jos olemme enemmän tekemisissä. Pelkkä nimi on kuitenkin vaikea muistaa, jos siihen ei liity mitään muuta. Vaikka se työ tai harrastus tai lempiväri. Pekka, joka harrastaa jonglöörausta jää mieleeni paremmin, kuin pelkkä Pekka.

Oudointa on, jos ryhmässä ei esittäydytä ja kerrota edes nimiä. Siis sellaisessa ryhmässä, jossa tehdään jotain yhteistä asiaa. Esimerkiksi olen menossa pian esiintymään lauluryhmän (10 hlö) kanssa, jossa en tiedä toisten nimiä. Olemme syksystä saakka laulaneet yhdessä viikoittain, mutta emme ole esittäytyneet. 

Jossain yksin tekemisen kurssilla, kuten vaikka keramiikkaurssilla nimillä ei niin ole väliä.

Lasten koulun vanhempainilloissa on myös hyvä, että esittäydytään kertoen, kuka on kenenkin huoltaja. On helpompi sitten olla yhteydessä, jos on joku tarve saada yhteys lapsen kaverin vanhempaan. Ja vaikkapa lasten yökyläilyille on helpompi antaa lupa, kun tietää vanhemmat.

On todellakin hirveää.

Naisena olen sitä mieltä, että näissä ryhmissä, joissa heitetään palloa tms ringissä ja omalle kohdalle osuessa kerrotaan itsestä on ihan naisten juttu. Jos ryhmän vetäjänä on mies, harvemmin tällaisia tehtäviä tulee.

Olen melkein 60v, hyvin koulutettu ja johtavassa asemassa. Silti inhoan tuota itsensä esittelyä jokainen omalla vuorollaan. Työpalaverissa pienellä porukalla se vielä menee, mutta jossain muussa yhteydessä aika ikävä tilanne vielä tässäkin iässä.

Toisaalta olen kuitenkin sen verran utelias, että haluan tietää keitä muut ovat. Kunhan ei vain tarvitsisi itseään esitellä.

Vierailija kirjoitti:

Esittelykierros on tosiaan pirullinen. Omassa ammatissani joudun esiintymään jatkuvasti. Voin aivan muitta mutkitta puhua pari tuntia 100 ihmisen edessä, mutta kärsiä ja vaikeroida lyhyellä 10 hengen esittelykierroksella. Tosiaan se oman vuoron odottelu ja nasevan esittelylauseen miettiminen ovat pahinta. 

Ihan sama minullakin. Yritän pitää oman esittelyn mahdollisimman lyhyenä, vain nimi ja tehtävä, jos on työasioista kyse. Muuten vältän kokonaan sellaisia tilaisuuksia, joissa joutuu tuohon esittelytouhuun.

Vierailija kirjoitti:

On todellakin hirveää.

Naisena olen sitä mieltä, että näissä ryhmissä, joissa heitetään palloa tms ringissä ja omalle kohdalle osuessa kerrotaan itsestä on ihan naisten juttu. Jos ryhmän vetäjänä on mies, harvemmin tällaisia tehtäviä tulee.

Tuo pallojuttu on kaikkein pahin. Onneksi en ole montaa kertaa joutunut sellaisiin ja tosiaan pallonheittelijät on aina olleet naisia.

Työn kautta joutunut tekemään tuota niin paljon, että ei enää tunnu missään. Olen aiemmin ollut kova jännittämään noita tilanteita, nyt 3v joutunut tekemään tuota lähes työkseen, joten en enää jännitä

"Oudointa on, jos ryhmässä ei esittäydytä ja kerrota edes nimiä. Siis sellaisessa ryhmässä, jossa tehdään jotain yhteistä asiaa."

Tuo on täysin totta. Vaikka inhoankin esittelykierroksia, niin tuon takia siedän ne. Jos tehdään jotain yhteistä, niin joku esittely on kyllä paikallaan.

Olen kyllikki, 102 kiloa ja asuin 1990-luvulla forssassa 2 vuotta.

Noin, kerrottu jotain.

Minä en käsitä miten paljon tämä ehkä maailman helpoin ja luontevin asia näyttää ihmisiä stressaavan. Se on ihan sama vaikka sanotte, että olette tarzan apinoiden kuningas, ei sillä ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."

Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.

Miten tuollaista voi pelätä?

 

Tai lyhyesti: Laura- hammaslääkäri.

Tuli mieleen vitsi eräästä miehestä,  joka totesi kädestä tervehtiessä: "Tapoin juuri anoppini."  Vain yksi tajusi, mitä sanoi ja totesi: "Se oli sille varmasti ihan oikein."

Pekka. Ei mulla muuta.

Ei sitä ole pakko horista mitään pitkiä pätkiä. Muistuu mieleen luokkakokous joka aloitettiin sillä että jokainen kertoi mitä on tehnyt lukion jälkeen ja mikä on nykyinen elämäntilanne. Joku saattoi tarinoida viisikin minuuttia mutta parhaiten on jäänyt mieleen vieressä istuneen miehen lyhyt ja ytimekäs kiteytys: "töissä, naimisissa, yksi lapsi". 

Siinähän se koko historia tuli aika hyvin.

Miksi pitää kertoa harrastuksista, iästä, suhdestatuksesta, lapsista tai ylipäänsä mistään henkilökohtaisesta jollekin isolle ihmisryhmälle? Oli sitten työpaikka tai opiskelupaikka, mitä kenenkään henkilökohtainen elämä muille kuuluu? Jokainen juttelee sitten omista asioistaan sen verran ja juuri niille kuin haluaa.

Itse olen hyvin yksityinen ihminen. Juttelen kyllä henkilökohtaisistakin asioista kun tutustun kunnolla ja koen toisen luotettavaksi. Mutta että jollekin työpaikan sekalaiselle seurakunnalle pitäisi avautua...

Kyllä samanhenkiset löytävät toisensa paikassa kuin paikassa. Ja erilaiset ihmiset toivottavasti yrittävät sivistyneesti tulla toimeen, ei sitä mikään kiusallinen avautumiskierros muuksi muuta.

Vierailija kirjoitti:

On todellakin hirveää.

Naisena olen sitä mieltä, että näissä ryhmissä, joissa heitetään palloa tms ringissä ja omalle kohdalle osuessa kerrotaan itsestä on ihan naisten juttu. Jos ryhmän vetäjänä on mies, harvemmin tällaisia tehtäviä tulee.

Mulla on vähän sellainen "mutu", että ylipäätään nämä esittelykierrokset on enemmän naisten juttuja, naisojaajat tai -vetäjät niitä pyytävät. Miehet taitavat olla vähän suoraviivaisempia yleensä ja jättävät tuollaiset diiba daabat pois..