Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Onko kukaan nauhoittanut omaa ääntään ja kuulostellut, että jopas on!
Videointi on kanssa kivaa.
Olen tottunut esiintymään ja silti inhoan näitä. Monta syytä. 1. Olen aika yksityinen tyyppi enkä tahdo kertoa asioistani. 2. Vie turhaa aikaa itse asialta. 3. En kiinnosta kuulla muiden esittelyjä eikä niistä muista mitään.
En koskaan tee näitä itse, kun koulutan tai esitelmöin. Pidän korkeintaan nimenhuudon, jos pitää merkata läsnäolijat. Konkarinakin tuo henkilökohtaisuuksiin menevä esittely on todella epämiellyttävä ja saa jännittämään, vaikken muuten jännitä.
Ihmiset kertovat itsestään kehottamattakin sen mitä tahtovat, kun viettää aikaa ryhmässä. Annan myös mahdollisuuden olla kertomatta, jos niin tahtoo.
Kerro itsestäsi jotakin mitä kukaan ei vielä tiedä - tämä on mulle ylivoimainen tutussa työporukassa. Mitä hiton järkevää tuohonkaan sanot? Enkä keksi mitään nokkelaa vaihtoehtoakaan.
Joo. En koskaan keksi itsestäni mitään kerrottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi ja joku ko. tilanteeseen liittyvä fakta menettelee vielä. Voi olla oikeinkin asiallista esim. jonkin harrastuspiirin aluksi kertoa lyhyesti, kuinka kokenut harrastaja on.
Ei menettele. Inhoan yhdessä harrastuspiirissä sitä, että siellä on pitänyt ainakin jo kolme kertaa esitellä itsensä. Kyse on kansalaisopiston kurssista, jonne olen tullut vain oppimaan.
Ei kiinnosta pätkääkään tutustua muihin ryhmäläisiin, mutta opettaja yrittää väkisin luoda jotain yhteishenkeä.
Huonoa työtä opettajalta jos yrittää luoda sitä pakotetuilla esittäytymisillä. Yhteishenkeä saa luotua paljon kivemmin vapaamuotoisella juttelulla. Joukossa on aina niitä jotka tahtoo kertoa, ja muiden voi antaa tulla mukaan omaan tahtiin, jos haluavat. Ketään ei pakoteta mihinkään.
Jos ei ota itseään liian vakavasti ja osaa nauraa itselleen, niin ei noissa ole mitään pelättävää. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Sanoo väärän nimen tai sekoaa sanoissa, mitä väliä? Senkun naurahtaa ja korjaa tai sitten ei, ei kukaan muista myöhemmin.
Kerran jonkun kurssin esittelykierroksella vieressäni istui mies, joka kertoi juuri ennen minua nimensä ja jotain muuta. Nimi sattui olemaan sama kuin eräällä kuuluisalla suomalaisella taidemaalarilla. Jäin niin miettimään tuota nimeä, että kun tuli minun vuoroni, olin jo sanomassa saman nimen, mutta sain juuri eka tavulla itseni hereille ja korjasin omaan nimeeni. Olisi kyllä ollut hauska alku kurssille, kun olisin sanonut tuon taiteilijan nimen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran jonkun kurssin esittelykierroksella vieressäni istui mies, joka kertoi juuri ennen minua nimensä ja jotain muuta. Nimi sattui olemaan sama kuin eräällä kuuluisalla suomalaisella taidemaalarilla. Jäin niin miettimään tuota nimeä, että kun tuli minun vuoroni, olin jo sanomassa saman nimen, mutta sain juuri eka tavulla itseni hereille ja korjasin omaan nimeeni. Olisi kyllä ollut hauska alku kurssille, kun olisin sanonut tuon taiteilijan nimen minäkin.
Ainakin olisit jäänyt mieleen, hyvällä tavalla. Ihmiset pitävät sellaisista ihmisistä jotka eivät piilottele virheitään ja vajavaisuuksiaan. Heidän seurassa tulee rennompi ja läheisempi olo verrattuna johonkin sukkelaan geelitukka sutjauttelijaan, joka lähinnä tekee muille huonomman olon kun on muka niin pro ja täydellinen.
Älkää siis pelätkö epätäydellisyyttä vaan olkaa aitoja, se on eduksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi ja joku ko. tilanteeseen liittyvä fakta menettelee vielä. Voi olla oikeinkin asiallista esim. jonkin harrastuspiirin aluksi kertoa lyhyesti, kuinka kokenut harrastaja on.
Ei menettele. Inhoan yhdessä harrastuspiirissä sitä, että siellä on pitänyt ainakin jo kolme kertaa esitellä itsensä. Kyse on kansalaisopiston kurssista, jonne olen tullut vain oppimaan.
Ei kiinnosta pätkääkään tutustua muihin ryhmäläisiin, mutta opettaja yrittää väkisin luoda jotain yhteishenkeä.Huonoa työtä opettajalta jos yrittää luoda sitä pakotetuilla esittäytymisillä. Yhteishenkeä saa luotua paljon kivemmin vapaamuotoisella juttelulla. Joukossa on aina niitä jotka tahtoo kertoa, ja muiden voi antaa tulla mukaan omaan tahtiin, jos haluavat. Ketään ei pakoteta mihinkään.
Niinpä. Kyllä se jonkinlainen yhteys ryhmän sisältä yleensä löytyy itsestään kun toistuvasti kokoonnutaan. Voi mennä pitkäkin aika, että muut tulee tutuksi, mutta kuitenkin.  
Asiat jää helpommin mieleen kun juttelee yhden henkilön kanssa kerrallaan. Ainakin itsellä on mennyt kaikki etunimetkin ohi noissa ryhmäesittelyissä.
Inhoan sellaisia perusteellisia esittelykierroksia missä pitää kertoa ikä ja koko elämäntarina.
Yleensä kerron lyhyesti mitä teen työkseni ja kuinka kauan olen siinä tehtävässä ollut yms kokouksen aiheeseen liittyvät asiat itsestäni mutta en kerro muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä miljoona kertaa pahempi versio on se, kun pakotetaan esittelemään ristiin joku tuntematon vierustoveri. Kerran unohdin esiteltävän nimenkin.
Itseni esittelystä selviän jo kunnialla, mutta nuo muiden esittelyt ryhmän edessä ovat hirveitä.
Ei helvetti että on tyhmiä tällaiset leikit. Kuka näistä oikeasti nauttii?
Joidenkin mielestä on ihana panna muut "heittäytymään" eli tekemään jotain erittäin ahdistavaa.
Ne, jotka noista nauttivat, ovat yleensä rentoja jo valmiiksi. Ihan turhia leikkejä siis.
Vierailija kirjoitti:
Kerro itsestäsi jotakin mitä kukaan ei vielä tiedä - tämä on mulle ylivoimainen tutussa työporukassa. Mitä hiton järkevää tuohonkaan sanot? Enkä keksi mitään nokkelaa vaihtoehtoakaan.
Mä en ehkä halua kertoa noita syvimpiä salaisuuksia kenellekään tuikituntemattomalle, jos en ole kertonut niitä läheisillekään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota itseään liian vakavasti ja osaa nauraa itselleen, niin ei noissa ole mitään pelättävää. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Sanoo väärän nimen tai sekoaa sanoissa, mitä väliä? Senkun naurahtaa ja korjaa tai sitten ei, ei kukaan muista myöhemmin.
Ei siinä mikään konkreettinen pelotakaan, vaan itse tilanne aiheuttaa stressin. Vähän samoin kuin joku pelkää pikkuruista hämähäkkiä, vaikkei se edes pystyisi puremaan ihmistä, kun on siellä lattialla ja ihminen pääsee helposti pakoon.
Moi! Mä vedin äsken käteen vessassa. Toi oli siellä kans 👉
Harjoittelee kotona sellaisen lyhyen esitelmän. Nimi ja ammatti. Mitä tekee ja mitä harrastaa. Ei enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ota itseään liian vakavasti ja osaa nauraa itselleen, niin ei noissa ole mitään pelättävää. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Sanoo väärän nimen tai sekoaa sanoissa, mitä väliä? Senkun naurahtaa ja korjaa tai sitten ei, ei kukaan muista myöhemmin.
Ei siinä mikään konkreettinen pelotakaan, vaan itse tilanne aiheuttaa stressin. Vähän samoin kuin joku pelkää pikkuruista hämähäkkiä, vaikkei se edes pystyisi puremaan ihmistä, kun on siellä lattialla ja ihminen pääsee helposti pakoon.
Ymmärrän, vaikka mulla ei onneksi olekaan tuollaista pelkoa. Ymmärrätkö sinä puolestaan muiden ihmisten "virheitä"? Sitä, että joku on vaikka huumekoukussa tai ahdistuu hiljaisuudesta ja alkaa täyttää sitä pälätyksellä? Monesti nimittäin introvertit/ujot ymmärtää ainoastaan sitä omaa "puutettaan", mutta ovat herkästi kritisoimassa muiden heikkouksia.
Ihan hirveetä. Sydän hakkaa 300 kertaa mimuutissa, Happi loppuu enkä saa melkein ääntä ulos suusta.. Sitten ku oma vuoro on ohi ja ei oo pakko puhua ni voisin puhua ummet ja lammet.
Itse olen kertonut vain etunimeni ja mistä olen. Enempää.en kerro.
Tää pitäis kieltää laissa. Kellä on vttu oikeus nolata joku jännittäjä heti ensitapaamisella? Stana, tän takia nää jännittäjät ei pääse koskaan siitä vaivasta eroon ku ei anneta edes mahdollisuutta onnistua. Prkele.
Argh, hirveintä on juuri nuo tilaisuudet joissa pitää kehua viereistä tyyppiä tai esitellä hänet tai herra jumala kertoa joku ''mielenkiintoinen'' fakta itsestä! Tällaisena introverttina hissukkana minulla ei ole mitään mielenkiintoista faktaa kerrottavana. Todella piinallista! Pelkkä nimen kertominen ja lyhyt esittely esim. mistä on kotoisin vielä menettelee, vaikka silloinkin on ahdistavaa odottaa omaa vuoroa ja yrittää painaa muiden nimiä mieleen samalla kun koittaa päässä muotoilla jotain koherenttia lausetta.