Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
No ei kai sitä voikaan ymmärtää jos ei itse kärsi pahasta esiintymisjännityksestä. Mulla ainakin iskee kauheat fyysiset oireet päälle: sydän hakkaa, päässä sumenee, kädet tärisee, puhe takeltelee jne., vaikka ei tarttis tehdä kuin lyhyt esittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Eihän se muille kuulu. Työnhaku on sen hetkinen projektisi, joten: Laura, projektipäällikkö.
Se on hirveää. Minulla on esiintymiskammo, ja tuollainen tilanne täyttää yleisön edessä esiintymisen kriteerit vaikka vain istuttaisiin kaikki ringissä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Tällaiset kommentit kertovat jotain todella ikävää ihmisestä. Ei täällä kukaan oletakaan, että pitäisi kertoa "syvällisiä totuuksia". Itsensä esittelyn pelkääminen on yleistä ja kovin inhimillistä. Itselleni esittelykierrokset ovat ok, mutta ymmärrän hyvin, että joillekin ahdistavia.
Minäkin kammoan niitä. Esiinnyn työssäni jonkun verran enkä jännitä esiintymisiä enää erityisemmin, mutta nuo esittelykierrokset laittaa jännittämään. Ahdistuksessa odottaa omaa vuoroa ja yrittää keksiä mitä sanoo ja lopulta oman vuoron kohdalla menee sanat sekaisin ja sanoo ihan hölmöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän kävisi, jos sanoisi "olen (nimi), päästäni vähän sekaisin, mut muuten mukava."? Vapautusiko heti tuollaista velvoitteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien inhoama osuus.
Paitsi niiden jotka rakastaa omaa ääntään. Mulla oli tämmöinen työkaveri, jaaritteli ummet ja lammet ja teki tilanteesta vain vielä piinallisemman muille.
Muistan kun kerran oli joku tällainen tilaisuus ja kouluttaja vaan kysyi kaikilta että toivottavasti ei ollut traumaattista, niin yksi puhelias ekstrovertti vaan sanoi että ei tietenkään, eihän tuossa nyt ollut mitään ihmeellistä. Kaikki muut vaan oli hiljaa. Joo ei kaikille ehkä yhtä helppoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
No ei kai sitä voikaan ymmärtää jos ei itse kärsi pahasta esiintymisjännityksestä. Mulla ainakin iskee kauheat fyysiset oireet päälle: sydän hakkaa, päässä sumenee, kädet tärisee, puhe takeltelee jne., vaikka ei tarttis tehdä kuin lyhyt esittely.
Siksi opettelet tuon oman lauseesi ulkoa. Silloin ei tarvitse miettiä yhtää, mitä sanoo, koska sanoo ulkoaopetellun lauseen ja se on sitten siinä. Esiintymisjännityksestä pääsee valmistautumalla hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Hammaslääkäri lienee tottunut esittäytymään tuntemattomille ihmisille, mutta kun me kaikki emme ole hammaslääkäreitä emmekä esiintymään tottuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Tällaiset kommentit kertovat jotain todella ikävää ihmisestä. Ei täällä kukaan oletakaan, että pitäisi kertoa "syvällisiä totuuksia". Itsensä esittelyn pelkääminen on yleistä ja kovin inhimillistä. Itselleni esittelykierrokset ovat ok, mutta ymmärrän hyvin, että joillekin ahdistavia.
Mitä kamalaa ja ahdistavaa on oman nimen sanomisessa? Tai oman ammatin/koulutuksen/kotikunnan/harrastuksen mitä ikinä nyt pitääkin sanoa? Vai ovattko nämä niitä, jotka valittavat, että kaikki suhtautui niin ikävästi ja jutteli toisilleen, kukaan ei halunnut ystävystyä kanssani, ei kai se johdu siitä, että kieltäydyin kertomasta nimeäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
No ei kai sitä voikaan ymmärtää jos ei itse kärsi pahasta esiintymisjännityksestä. Mulla ainakin iskee kauheat fyysiset oireet päälle: sydän hakkaa, päässä sumenee, kädet tärisee, puhe takeltelee jne., vaikka ei tarttis tehdä kuin lyhyt esittely.
Siksi opettelet tuon oman lauseesi ulkoa. Silloin ei tarvitse miettiä yhtää, mitä sanoo, koska sanoo ulkoaopetellun lauseen ja se on sitten siinä. Esiintymisjännityksestä pääsee valmistautu
Kyllä se lukko silti voi iskeä, ettei muista ulkoa opeteltua fraasia. Päässä sumenee niin, että kaikki ilmiselvä voi unohtua. Ja kädet tärisee, ääni vapisee ja saattaa punastua, jonka muut huomaavat. Eihän siinä mitään noloa ole, mutta ei mukavakaan tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
Hammaslääkäri lienee tottunut esittäytymään tuntemattomille ihmisille, mutta kun me kaikki emme ole hammaslääkäreitä emmekä esiintymään tottuneita.
Jos ihminen ei kykene sanomaan omaa nimeään, niin eikähän hänelle kannata hankkia edunvalvoja. Ei tuollainen voi saada töitä tai tehdä vuokrasopimusta, koska oman nimen sanominen on ylitsepääsemättömän kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Valmistelkaa kotona miten itsenne esittelette, harjoitelkaa vaikkapa peilin ääressä toistoja ja toistoja, ei tule paniikkia ja ehkä siihen tilanteeseen joudutte useamminkin.
Sinä et selvästi ymmärrä esiintymiskammoa. Sama kun sanoisit korkeanpaikan kammoiselle joka menossa benjihyppäämään että teet vain mielikuvaharjotteita niin ei jännitä sitten hypätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä niissä on aina joku koiranleuka, joka rikkoo teennäisen tunnelman. Sitten on helpompi esitellä itsensä. Suomalainen passiivis-agressiivinen kulttuuri kasvattaa meidät pelkäämään esiintymistä. Anglo-amerikkalaisissa maissa on vähän toinen meininki.
Tämä ketju kertoo ikävästä ongelmasta. Mielestäni se kuvastaa sitä, miten tärkeää jo lasta olisi opettaa puhumaan myös vieraille. Vaikka olisi jännittämiseen muuten taipuvainen, selviytyy kuitenkin helpommin asioista, joita on harjoitellut ja joista on saanut hyvää palautetta. Tukekaa lastenne sosiaalisuutta ja opettakaa hyviä tapoja - älkää vahvistako estyneisyyttä ja sanataidottomuutta.
Nimi ja joku ko. tilanteeseen liittyvä fakta menettelee vielä. Voi olla oikeinkin asiallista esim. jonkin harrastuspiirin aluksi kertoa lyhyesti, kuinka kokenut harrastaja on.
Mut vihaan sitä, jos tilaisuuden vetäjät heittäytyvät luoviksi ja käskevät kertoa esimerkiksi jonkun mielenkiintoisen asian itsestä tai pelataan jotain pallopeliä tai taputusleikkiä samalla... Menen aina ihan lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hei, olen Laura, hammaslääkärinä täällä Keravalla."
Ei tuon sanominen mitenkään karmeaa ole. Jos pitää kertoa, mitä harrastaa, niin harrastan lukemista. Ei näissä esittelyissä ole tarkoitus kertoa mitään syvällisiä totuuksia ja faktoja, joita toiset sitten tarkistavat, ihan sama, mitä sanoo.
Miten tuollaista voi pelätä?
No ei kai sitä voikaan ymmärtää jos ei itse kärsi pahasta esiintymisjännityksestä. Mulla ainakin iskee kauheat fyysiset oireet päälle: sydän hakkaa, päässä sumenee, kädet tärisee, puhe takeltelee jne., vaikka ei tarttis tehdä kuin lyhyt esittely.
Siksi opettelet tuon oman lauseesi ulkoa. Silloin ei tarvitse miettiä yhtää, mitä sanoo, koska sanoo ulkoaopetellun lauseen ja se on sitten siinä. Esiintymisjännityksestä pääsee valmistautu
Niilo Närvänen, suupäänniiitti. eiku. pääsuunnittelija.
Olen jo pitkään kertonut nimeni ja toimenkuvani. Sillä olen pärjännyt.
En minäkään näistä innostu, enkä jaksa kuunnella jaarittelijoita, mutta sitä ihmettelen miksi monia jännittää. Siis miksi ihmeessä. Näitä syitä olis mielenkiintoista tietää, ihan aidosti ihmettelen enkä mitenkään pahalla siis. :)
Alue: Aihe vapaa
No älä. Mieluummin vaikka ensimmäisenä että ei kerkiä niin paljon jännittää. Viimesenä niin se odotus tuskallisen pitkä ja aina kun oma vuoro lähenee niin pulssi nousee ja kämmenet hikoaa. Sitten kun oma vuoro niin menee aivot lukkoon.