Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene sanomaan edes omaa nimeään, niin miksi lähtee yhtään mihinkään pois kotoa?
Kuka täällä on sanonut, ettei kykene sanomaan edes omaa nimeään? Niin, ei kukaan.
Aika moni on kertonut, että se ulkoaopittu kerrottava eli oma nimi unohtuu, kun pelkää omaa vuoroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei inhota yhtään, koska en häpeä itseäni enkä koulutustani tai työkokemustani.
Moni jännittää kuollakseen siltikin. Ihmisillä on erilaiset geneettiset hermosto eikä sitä voi ymmärtää sellainen, joka ei jännitän liikaa. Sellainen väittää, että siihen oppii. Ja pakottaa jo pienet lapset tilanteisiin, joista jää vain ikuiset traumat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Vapauttakaa itsenne häpeästä.
Se ei perkele ole mitään häpeää jos ei ihminen ole niinkuin jotkut: " katsokaa ja kuunnelkaa nyt Minua". Itse olen valtavan arka ja ujo ihminen joka haluaa olla mieluimmin joukossa siellä takapenkillä näkymättömissä , eikä huomion pisteenä.
Olen ollut tilanteessa, jossa noin 20 henklön piti esitellä itsensä (nimi ja työnantaja) ja homman vetäjä totesi, että ne, jotka eivät tähän kykene, voivat mennä siksi aikaa tuonne sivuhuoneeseen. Että ei ole pakko, mutta silloin ei liene tarpeen tietää sitäkään, keitä muut ovat.
Minusta tuo
Sinustako on koulukiusaamista, jos haluaa tietää muiden ryhmäläisten nimet?
Olisiko hyvä jos voisit jonkun saman laisen, mutta jännittämisestä eroon päässeen kanssa keskustella asiasta? Siis rakentavasti ja vertaistukea saaden. Jos vain yksin miettii ja pyörii ajatuksissaan edessä olevassa mukavuusalueen ulkopuolella olevassa epämiellyttävässä tilanteessa, eipä pääse puusta pitemmälle.
Tee pieni mielikuvaharjoittelu, jossa kuvittelet yleisösi olevan taaperoikäisiä lapsukaisia ja sinä uusi lastentarhan työntekijä. Jännittäisitkö kenties tuskin lainkaan. Minua tällainen auttoi kun pidin ensimmäistä luentoani minua paljon koulutetummille kuulijoille. Usko tai älä, jännitys katosi, eihän pikkupenskat kuitenkaan hirveesti mieti sanomaani.
Minulle nämä esittäytymiset ei ole vaikeita. Mutta silti ne on minusta typeriä. On vaivaannuttavaa katsoa niitä, joita tämä oikeasti ahdistaa. Jos vetäjä jää vielä jankkaamaan, että kerropas nyt irja Kerttuli vielä jotain itsestäsi, haluttaisi huutaa vetäjälle, että anna jo olla.
Lisäksi monesti näihin menee tyhjää aikaa, kun esitellään itseä. Itse en ainakaan pikakierroksen jälkeen muista kenenkään nimeä.
Joskus olen itsekin näihin kyllästyneenä vain kertonut nimeni ja sanonut, että eipä minusta mitään erikoista ole kerrottavana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnu missään. Tyhjänpäiväinen rituaali, mutta ei siihen kannata uhrata liikaa ajatuksia. Hommia vain jatkamaan ja that's it.
Mutta olisi pykälän verran parempi maailma silti jos ei olisi tällaisia tyhjänpäiväisiä rituaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Vapauttakaa itsenne häpeästä.
Se ei perkele ole mitään häpeää jos ei ihminen ole niinkuin jotkut: " katsokaa ja kuunnelkaa nyt Minua". Itse olen valtavan arka ja ujo ihminen joka haluaa olla mieluimmin joukossa siellä takapenkillä näkymättömissä , eikä huomion pisteenä.
Olen ollut tilanteessa, jossa noin 20 henklön piti esitellä itsensä (nimi ja työnantaja) ja homman vetäjä totesi, että ne, jotka eivät tähän kykene, voivat mennä siksi aikaa tuonne sivuhuoneeseen. Että ei ole pakko, mutta silloin ei liene tarpeen tietää sitäkään, keitä muut ovat.
Minusta tuo oli reilua. Jos et kykene kertomaan nimeäsi, olet u
Jos tuo oli totta niin kaikkea muuta kuin reilua, oikein hajoittaa porukka hyviin ja huonoihin toisten edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt keski-ikäisenä enää hirveästi jännitä, mutta kiusallista silti ja tuntuu vain siltä tuhlataan kaikkien aikaa.
Eri asia tietysti jos joku isompi pomo tai muu tulee muualta pitämään jotain esitystä niin rivityöläisille on hyvä esittäytyä, mutta ei se pomo tee mitään sillä tiedolla että kuinka kauan kukin Martta ja Pertti on siellä ollut ja mitä lemmikkejä on kotona kenelläkin.
Lähden lähimmästä ikkunasta tai ovesta hevon kuuseen jos tämmönen tilanne tulee eteen. Kukaan ei halua katsoa punasteluani ja jännittämistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään ole pakko kertoa, mitä tekee tai on tekemättä työkseen.
Mielikuvitusta kehiin!
Ei ole. Saavat kuulijat samalla nauttia itseään paremmasta Persuseurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähden lähimmästä ikkunasta tai ovesta hevon kuuseen jos tämmönen tilanne tulee eteen. Kukaan ei halua katsoa punasteluani ja jännittämistäni.
Kiitos sinulle😘😘
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene sanomaan edes omaa nimeään, niin miksi lähtee yhtään mihinkään pois kotoa?
Kyllä minä olen kouluttautunut ja se kyllä vaatii poistumista kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se tyhjänpäiväistä. Ei mua kiinnosta kuulla muista eikä jakaa itsestäni tuollaisella tavalla. Mieluiten tutustuisin vaikkapa jotain asiaa tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä jos voisit jonkun saman laisen, mutta jännittämisestä eroon päässeen kanssa keskustella asiasta? Siis rakentavasti ja vertaistukea saaden. Jos vain yksin miettii ja pyörii ajatuksissaan edessä olevassa mukavuusalueen ulkopuolella olevassa epämiellyttävässä tilanteessa, eipä pääse puusta pitemmälle.
Tee pieni mielikuvaharjoittelu, jossa kuvittelet yleisösi olevan taaperoikäisiä lapsukaisia ja sinä uusi lastentarhan työntekijä. Jännittäisitkö kenties tuskin lainkaan. Minua tällainen auttoi kun pidin ensimmäistä luentoani minua paljon koulutetummille kuulijoille. Usko tai älä, jännitys katosi, eihän pikkupenskat kuitenkaan hirveesti mieti sanomaani.
Miksi? Jos henkilö ei muuten ole ujo, miksi nähdä vaivaa? Samalla logiikalla voisi kysyä, miksi kaikkien pitää osallistua noille esittelykierroksille vain siksi että joillekin tulisi mukava olo? Eivätkö ne ihmiset voisi oppia juttelemaan ihmisille muilla tavoilla?
Lapset ne vasta tuomitsevia ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
On se tyhjänpäiväistä. Ei mua kiinnosta kuulla muista eikä jakaa itsestäni tuollaisella tavalla. Mieluiten tutustuisin vaikkapa jotain asiaa tehdessä.
No useinhan tuossa esittäydytään asian vuoksi. Töissä uudenlainen porukka alkaa tekemään jotain yhdessä, ilman muuta pitää tutustua toisiin. Koulujen vanhempainillassa tutustutaan muihin vanhempiin. Erinomaisen tärkeää, erityisesti sitten kun lapset lähestyvät murrosikää, tietää lasten kaverien vanhemmat. Harrasteryhmässä aletaan harrastaa yhdessä, siinä esittäytyisin suhteessa harrastuksen (olen harrastanut/tämä eka kertani kun kokeilen...).
Ehkä tossa kannattaisi miettiä asiaa oman navan ulkopuollta. Vanhempainilloissa ei ole kyse minusta, vaan lapsistani. Töissä on tarkoitus saada yhdessä aikaan, ja hyvä jos se tehdään mukavassa hengessä yhdessä. Harrasteissakin olisi kiva olla mukavaa yhdessä. Jos keskittyisi enemmän kuuntelemaan ja tutustumaan niihin muihin kuin miettimään koska oma vuoro sanoa jotain? Silloin tuon oman lyhyen esittelyn voi muokata muiden esittelyjen pohjalta, ja silloin voi olla luomassa mukavaa yhteishenkeä porukkaan.
Ehdottomasti pahin oli TRE-kurssilla "Noniin kerrotaanpa aluksi kaikki keitä olette ja miksi olette tulleet kurssille!" (TRE on trauman ja stressin purkuun erikoistunut tekniikka, jossa kehollisen menetelmän avulla vapautetaan lihasmuistiin varastoitunutta traumaa.) Vastasin jotain ympäripyöreää, että tarvin työssäni. Eihän nyt kukaan itseään suojaava ihminen traumojaan kerro jollekin random-porukalle! Muuten oli hyvä kurssi, mutta tuo alku oli huono.
Siis ihan hirveetä! En ymmärrä miksi joillain työpaikoilla ja kouluissa AIKUISET joutuvat vielä kokemaan tätä. Ymmärrän, että lapsilla menee esim. eskarissa vielä tutustumisen piikkiin. Mutta että aikuiset istuvat jossain ringissä ja esittäytyvät samassa työpaikassa oleville.
Jos halutaan tutustua niin osataan tehdä se muutenkin. Jos ei niin sitten ei. Nimet eivät jää mieleen kun 30 ihmistä kertoo omansa vartin sisällä.
Ällöttävää. Ja ajan tuhlaamista.
Vierailija kirjoitti:
Valmistelkaa kotona miten itsenne esittelette, harjoitelkaa vaikkapa peilin ääressä toistoja ja toistoja, ei tule paniikkia ja ehkä siihen tilanteeseen joudutte useamminkin.
Juu, juu. Minulla on silmälasit ja aristelen esiintymistä, kuten tuossa jo on kerrottu satoja kertoja. Sitten oivalsin, että kukaan tyypeistä ei tunne minua, niin sama se, mitä pamautan tuntemattomille. Ja niin otin rillit pois kasvoilta ja puhua päräytin niitänäitä, punastumatta. Ja oikeassa olin, kukaan ei koskaan tullut kyselemään mitään, koska keskityimme muuhun kun juoruiluun.
Ei inhota yhtään, koska en häpeä itseäni enkä koulutustani tai työkokemustani.