Lue keskustelun säännöt.
Eikö olekin hirveää semmoinen esittelykierros, että pitää kertoa itsestään
jossain ringissä? En muuten ole erityisen ujo, mutta tuollaista inhoan. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin, en halua kertoa itsestäni esimerkiksi sellaista, että missä olen työskennellyt tai mitä opiskellut. En halua että muut saa tietää sitä. Ja toisekseen, kyllä se jännittää. Itsellä sydän hakkaa niin paljon, että tuntuu että tulee rinnasta ulos. Sen vuoksi en pysty kuuntelemaan mitään, mitä toiset kertovat itsestään. Kauheinta on jos oma vuoro on viimeisenä. Olen monia tilaisuuksia jättänyt välistä tuon takia. Olisin osallistunut jos olisin anonyyminä saanut osallistua.
Kommentit (412)
Koetan siinä miettiä, että minkä tiedon muut minusta tarvitsevat. Usein ihmiset selittää ihan liikaa, sano vain nimesi ja joku yksi yksinkertainen asia, se riittää. Mieti toisinpäin: mitä sinulle jää muiden puheista mieleen? Yhtä vähän jää muille sinun sanomisistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä tässä on hirveää. On normaalia sosiaalista kanssakäymistä kertoa, kuka on ja missä roolissa on paikalla. Ei se tarkoita koko elämäntarinansa vuodattamista. Jos ei työympäristössä siihen pysty, kannattaa hommata työ, jota voi tehdä yksin. Vaikka joku pitkän matkan rekkakuski, yösiivooja tai vastaavaa.
Haluatko miljonääriksi kisassa osallistujat esittelevät itsensä yhdellä sanalla. Sellaiseen voisin osallistua ja mietin usein mitä sanoisin.
Kidutusthan se on. Olen nyt yli 50-vuotias. Vasta viime vuonma huomasin, etten enää jännitä esiintymistä kovin mainittavasti. Takavuosina moni sanoi, että siihen esiintymiseen oppii. No oppii toki, mutta aika kohtuutonta kun 50 vuotta siihen meni. Olen työssä jossa itsensä joutuu esittelemään hyvin usein ja puhumaan myös englanniksi.
Kertoo sen minkä haluaa ja joskus voi kaunistella tai tiivistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä heitän aina saman läpän, eli olen Liisa, alkoholisti - eiku se kokous onkin vasta iltapäivällä. Sitten mä nauran kovaan ääneen tän vitsin päälle ja sanon et tää rinki hämäsi mua, sori. Sitten kaikki jää kuitenkin miettimään et onks toi kännissä ja osaa ei naurata, koska kaikilla on joku rakas, jonka viina vei. Palaan asiaan nopeasti asiallisella äänensävyllä, töissä; teen tehtävää X , ammatiltani olen Y. Ja jostain syystä täällä nyt jo viidettä vuotta (päälle defenssinauru) Tai harrastuksessa; Oon Liisa ja tulin tänne, koska en ole tässä vielä paras. Vanhenpainkokouksessa; Olen Liisa, sen tytön vanhempi, mikäs sen nimi oli? Jne. Eli aika joku tyhmä läppä päälle ja silleen et muut ei oo ihan varma pelleiletkö. Sillee kukaan ei kysy lisää, koska ne hämmentyy ja ajattelee et tota on parempi vältellä, mut sit siel on aina se 1 joka tajuu et hei, toi Liisa on parasta täällä. Sit sanon myös usein suoraan et ahdistaa tällaiset piirileikit huh, huh ja pyyhin hikeä otsalta. Sillee et järjestäjä ymmärtäisi jos kasvaa aikuiseksi.
Tämähän on se ensimmäinen TYÖHAASTATTELUKYSYMYS!. Kerro itsestäsi? Kuka olet? Jos ei tuota osaa, niin miten on elämässään pärjännyt?
"Olen Marjatta, ammatiltani hammaslääkäri, mutta halusin vaihtaa alaa ja opiskella optometriksi." That's it. Jos pitää vielä jotain lisää kertoa, niin keksii vaikka jonkun harrastuksen tai ottaa jonkun harrastuksen teinivuosilta. Kuka sitä enää tulee tarkistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole pakko mennä mihinkään sellaiseen rinkiin.
Miksi aina kun on minun vuoro ja olen kertonut itsestäni, laskeutuu huoneeseen lähinnä tyrmistynyt, melkein kauhistunut hiljaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiani ja perheeni ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleni ja lähipiirilleni. Ventovieraille voin kertoa niitä näitä mutta en laula henkilökohtaisia asioitani todellakaan. Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
No mutta jos on työtön tai henk.koht.avustaja. Niin se hävettää. Eikä Laura Hammaslääkäri.
Ei siinä ole pakko kertoa onko työtön vai töissä. Riittää että oma nimi ja mistäpäin on.
Itse olen henk.koht avustaja ja tienaan osa-aikatyössä enemmän kuin moni tienaa kokoaikatyössä niin ei mua hävettäisi sitä sanoa. Eikä sekään hävettäisi vaikka olisin työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin nihkeetä kun ihmisille on vaikea hieman kertoa itsestään. Voi kertoa ne asiat mitkä itse haluaa, mutta muut ihmiset saavat edes jotain kuvaa kuka sinä olet ja saisivat jonkinlaista tarttumapintaa joka yhdistäisi heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä miljoona kertaa pahempi versio on se, kun pakotetaan esittelemään ristiin joku tuntematon vierustoveri. Kerran unohdin esiteltävän nimenkin.
Itseni esittelystä selviän jo kunnialla, mutta nuo muiden esittelyt ryhmän edessä ovat hirveitä.
Ei helvetti että on tyhmiä tällaiset leikit. Kuka näistä oikeasti nauttii?
Joidenkin mielestä on ihana panna muut "heittäytymään" eli tekemään jotain erittäin ahdistavaa.
Heittäytyminen, kamala sana. Väitän että suurin osa suomalaisista ihmisistä (ja aika merkittävä osa muistakin) ei ole luonteeltaan niin rento, että pystyisi kokonaan irrottautumaan itsetarkkailusta, itsekriittisyydestä, pidättyvyydestä ja kontrollista.
Sitten joudut johonkin naurujoogaan ja huomaat kuuluvasi siihen osaan porukkaa, jota ei oikeasti naurata. Jälkeenpäin hyvää tarkoittava (eli se itsevarma ja rento ekstrovertti joka ei ymmärrä erilaisuutta) tulee ihmettelemään että miksi et ole oma itsesi ja heittäydy.
Minun vastaukseni tuollaisille on tänä päivänä, että olen oma itseni juuri tällaisena. En sellaisena kuin sinä haluaisit että kaikki ovat. Eli itsesi kaltaisina. Tuo yleensä sulkee suun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskittykää niihin muihin, eikä itseenne. Miettikää mistä puhutaan, ei miltä näytetään tms. Kyllä se siitä...
Siis eihän mistään pelosta pääse yli jos sitä ei altista koko ajan? Itseä jännittää nämä aina mutta ehkä olen jo pikkuhiljaa ollut armollisempi itselleni ja muille ja jännitys on hälvennyt. Minä tykkään kuunnella mitä muut ihmiset tekee työkseen tai harrastelee 😁
Ihan samanlaisia ihmisiä ne kaikki muutkin on 🤗
Vierailija kirjoitti:
Mä heitän aina saman läpän, eli olen Liisa, alkoholisti - eiku se kokous onkin vasta iltapäivällä. Sitten mä nauran kovaan ääneen tän vitsin päälle ja sanon et tää rinki hämäsi mua, sori. Sitten kaikki jää kuitenkin miettimään et onks toi kännissä ja osaa ei naurata, koska kaikilla on joku rakas, jonka viina vei. Palaan asiaan nopeasti asiallisella äänensävyllä, töissä; teen tehtävää X , ammatiltani olen Y. Ja jostain syystä täällä nyt jo viidettä vuotta (päälle defenssinauru) Tai harrastuksessa; Oon Liisa ja tulin tänne, koska en ole tässä vielä paras. Vanhenpainkokouksessa; Olen Liisa, sen tytön vanhempi, mikäs sen nimi oli? Jne. Eli aika joku tyhmä läppä päälle ja silleen et muut ei oo ihan varma pelleiletkö. Sillee kukaan ei kysy lisää, koska ne hämmentyy ja ajattelee et tota on parempi vältellä, mut sit siel on aina se 1 joka tajuu et hei, toi Liisa on parasta täällä. Sit sanon myös usein suoraan et ahdistaa tällaiset
:D Todennäköisesti ajattelisin samoin, että Liisa on mainio tyyppi ja nauraisin Liisan läpille, varsinkin kun kukaan muu ei nauraisi. Sitten meitä olisi työpaikalla/vanhempainkokouksessa kaksi, joita pidettäisiin outona.
Minä valetelen railakkaasti, joskus jopa nimenikin. Ennen nettikurssin alkua keksin itselleni jotain; olen 6 lapsen äiti ja vasta aloittamassa työelämää, olen ollut hevoshoitajana ulkomailla ja palaan takaisin Suomeen, olen korusuunnittelija, joka etsii uutta uraa. Kirjoitan aina ylös, kuka sillä kertaa olen, jätän sen dokumentin sitten ylenurkkaan, jonnekin takavasemmalle, että voin vilkaista, jos unohdan. Olen tehnyt tätä jo koko ajan koronasta alkaen. Ei minua kiinnosta kertoa itsestäni yhtään mitään - eikä nettikurssilla valehtelu ole rikollista. Kehitän samalla omia tarinankerrontataitojani.
Vielä kamalampi on tilanne, kun jossain palaverissa vetäjä sanoo hiljaa istuneelle kukas ei ole vielä uskaltanut avata suutaan? Sinä, mitä mieltä olet, ei kannata ujostella En välttämättä ujostele tai ole uskaltamatta, mutta minulla ei vaan ole mielipidettä!!!!
En inhoa, enkä jännitä.
Sanon omalla vuorollani, että nimeni on Maija, työskentelen (jotakin ympäripyöreää yleistä esim. asiantuntijana kaupanalalla, asun (tilanteesta riippuen kaupunki tai kaupunginosa), kotona minun lisäkseni (mainitsen puolison, kouluikäiset lapset ja koiran) ja harrastan (pari harrastausta tähän). Sitten kerron, miksi olen ko. ryhmässä mukana ja totean jotain, että mukavaa tutustua teihin.
Tämä siis on se pidempi versio, perheet ja harrastukset voi aivan hyvin jättää kertomatta, en niitä itsekään aina mainitse.
Ihan helppoa.
Nämä tutustumisringit on kamalia siksi, kun jännittää sitäkin, millaiselta vaikuttaa toisille etenkin jos on (usein) kyse ensitapaamisesta. Vaikka tuskin ne jää sitä miettimään että "tuo on se Niilo, joka änkytti oman nimensä ja vahingossa sanoi olevansa perseellinen perheellisen sijaan" niin silti sitä miettii, että miten esittäytyy ja mitä sanoo että antaisi itsestään hyvän, fiksun ja asiallisen kuvan :D