Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että pojastani ei koskaan kasva kunnollista aikuista
08.03.2025 |
Kirjoitan tänne, koska olen oikeasti huolissani 14-vuotiaasta pojastani. Hän on ihan hyväntahtoinen ja periaatteessa kiltti, mutta suoraan sanottuna hän on pökiö. Ei millään pahalla, mutta välillä tuntuu, että kaikki järkevä ajattelu kiertää hänet kaukaa. Koulussa hän pärjää joten kuten, mutta ei siksi, että yrittäisi. Läksyt jäävät tekemättä, koska "unohtui" tai "ei jaksanut". Kokeisiin hän ei lue, ja kun kysyn jotain yksinkertaista kuten paljonko on 7x8 hän alkaa arvailla aivan käsittämättömiä lukuja. Yleissivistys on kuin reiällinen siivilä: hän ei esimerkiksi tiennyt, mikä manner Eurooppa on, ja luuli, että kalat hengittävät keuhkoilla.
Kotona hommat eivät suju sen paremmin. Hän saattaa laittaa lusikan mikroon, vaikka siitä on puhuttu sata kertaa. Hän kävelee kengät jalassa sisälle, koska "unohti ottaa pois". Hän on myös useamman kerran lähtenyt kouluun ilman reppua siis ilman mitään kirjoja tai vihkoja! Kun kysyn, miten hän aikoi päivän hoitaa, hän vain kohauttaa olkapäitään ja sanoo "en tiedä". Mutta mikä eniten huolettaa, on se, että hän ei tunnu tajuavan, että tällä kaikella on seurauksia. Yritän puhua hänelle tulevaisuudesta, mutta hän vain murahtaa tai nauraa ja sanoo, että kyllä hän pärjää. Kun kysyn, miten hän aikoo pärjätä, vastaus on aina jokin epämääräinen "en mä tiedä vielä".
Miten tällaisesta lapsesta kasvaa vastuullinen aikuinen? Olen yrittänyt kasvattaa häntä parhaani mukaan, mutta tuntuu, että kaikki viisaus menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Pitäisikö minun vain hyväksyä, että hän on vähän hömelö ja toivoa parasta? Vai onko jotain, mitä voisin tehdä? Olisin todella kiitollinen, jos joku, joka on ollut samanlaisessa tilanteessa, osaisi sanoa jotain lohduttavaa tai neuvoa, miten poikaa voisi ohjata parempaan suuntaan.
Kommentit (57)
Sitä se alkoholin juominen raskausaikana teettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joko olet keksinyt, mistä poikaparka on mahtanut saada noin surkean perimän?
Näyttää naapurin mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne sisäistä, että teoilla/tekemättömyydellä on seuraukset, jos kotona ja koulussa ei toteuteta tarpeeksi ikäviä seurauksia. Mielestäni seuraamuksia pitää olla järjestäen myös pienemmistäkin asioista. Esim kävelet kengillä sisällä -> peset lattiat. Unohdat kirjat -> x määrästä jälki-istunto. Kokeisiin ei lueta -> puhelin/pelit pois kunnes osaa koealueen jne. Liian monella huoltajalla ja nuorella opettajalla ne jää puheen tasolle.
Kaikkia ei vaan kiinnosta tuhlata elmäänä orjuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pyysi neuvoja tilanteeseen.
Ei täältä neuvoja saa, vaan vittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hänen kanssaan tehtiin 0-3 vanhana? Oliko yöunet riittävät, päiväunet lisänä kouluun asti? Söikö terveellisesti, ulkoili ja sai riittävästi puuhaa ilman ruutuaikaa? Oliko elämä säännöllistä ja rutiinit turvana? Hoivaa ja läsnäoloa riittävästi ja sosiaalista kanssakäymistä ja aktivointia? Otettiinko lapsi mukaan arjen askareisiin, siivoamiseen, ruoan laittoon ja kaupassa käyntiin? Keskusteltiinko lapsen kanssa asioista ja käytiin läpi mm syy/seuraus suhteita? Luettiinko lapselle paljon?
Moni lapsi ulkoistetaan normi elämästä koska näin päästään muka helpolla. Tabletti käteen ja pikku kakkonen pyörimään, hop loppiin ja hampurilaisia ilman mitään sääntöjä tai aamuherätyksiä kun on helpompi kun lapsi nukkuu pitkään niin vanhemmatkin saa... Sitten ihmetellään miksei sitä viisautta elämää varten tipahtanutkaan taivaasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuri. Nykypäivänä se on unohtunut sekä kotona että kouluista. Älypuhelimet vievät liikaa huomiota nuorilla ja pilaavat keskittymiskyvyn.
Kuulostaa tyypilliseltä neurokirjon pojalta, kaikki täsmää. Vie psykologille testeihin ja suhtaudu avoimesti esim. lääkitykseen. Olen työskennellyt opettajana 25 vuotta ja nähnyt paljon kuvailemasi kaltaisia nuoria. Keskittymiskyky ei aina ole tahdon asia. Joskus kasvaminen ja kypsyminen kuitenkin parantaa tilannetta. Mutta pahimmassa tapauksessa hän saa vain jatkuvasti epäonnistumisen kokemuksia ja moitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauha maahan nyt.
Hienoa, että olet huolissasi, se kertoo että välität. Joskus yläkouluikäinen poika on sellainen laiskimus ja tuntuu että päässä ei liiku mikään tieto tai järki.
Kuuluu asiaan joillakin nuorilla. Ole saatavilla, kiinnostunut, auta ja tue - jos apua huolii. Odota pari kolme vuotta. Hyvä siitä pojasta kasvaa.
Terv. Yläkoulun terkkari
Ap menepä lukemaan vaikka MLL sivuilta, millainen on murrosikäinen poika. Usein taantuvat ihan älyllisesti puhumattakaan käytökseltään. Eivät osaa puhua kuin murahtelemalla. Voit yllättyä millainen poika on esimerkiksi 18-vuotiasna ja vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on muuten aina, kun joku kirjoittaa oikeasta elämästä niitä haastepuolia tai huolia, niin ei mene kauaa, kun joku pääsee kirjoittamaan että mitäs läksit/olisit tehnyt sitä tai tätä ties mitä moskaa. Aina.
Toivottavasti ap, pystyt ohittamaan ne kommentit.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tyypilliseltä neurokirjon pojalta, kaikki täsmää. Vie psykologille testeihin ja suhtaudu avoimesti esim. lääkitykseen. Olen työskennellyt opettajana 25 vuotta ja nähnyt paljon kuvailemasi kaltaisia nuoria. Keskittymiskyky ei aina ole tahdon asia. Joskus kasvaminen ja kypsyminen kuitenkin parantaa tilannetta. Mutta pahimmassa tapauksessa hän saa vain jatkuvasti epäonnistumisen kokemuksia ja moitteita.
Nykypäivänä vähän kaikki sellaiset lapset joilla on käytöksessä tai motivaatiossa ongelmaa ovat "neurokirjolla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista ei ole pitkäjänteiseen ajatteluun. Se koskee ihan aikuisiakin joista moni syrjäytyy koska ajattelevat vain hetkellistä mukavuutta eikä pitemmän ajan etua. Niin kauan kuin lapsi on alaikäinen ja asuu kotona, niin vanhemmilla olisi periaatteessa mahdollisuus pitää huoli siitä, että sitä hetken mukavuutta ei ole tarjolla jos laiminlyö asiat. Eli laiminlyönnistä seuraa välitön ja kova rankku joka tuo heti voimakkaan epämukavuuden tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Hänhän lienee 7. tai 8. luokalla koulussa? Kaipa oppimisvaikeudet ovat olleet koko ajan olemassa? Vähän vaikeaa on, ilman että kerrot, ymmärtää mikä tilanteessa nyt on sinulle uutta tai yllättävää. Opettajienkin kanssa lienee keskusteltu joskus.
Ei pojalla ole mitään oppimisvaikeuksia, jos ei yritä ja läksyt jäävät tekemättä siksi, ettei jaksanut. Nyt olisi yläkoulun aikana hyvä miettiä, mitä haluaa tehdä isona, että löytää mieluisan alan ammattikoulusta. Ja jos menee lukioon, niin ettei koulunkäynti olisi siellä samanlaista haahuilua, vaan miettisi jo yläkoulussa tai lukion alussa, mikä yliopisto- tai amk-ala kiinnostaa. Yo-kirjoitukset ovat nykyään tärkeät jatkon kannalta ja lukioon on keskityttävä alusta alkaen.
Älä luota siihen, että asiat järjestyvät iän myötä jotenkin automaattisesti omalla painollaan. Ryhdy kasvattamaan ja vaatimaan viimeistään nyt lapseltasi parempaa, aktiivisesti ja kärsivällisesti. Teoilla on, ja on myös oltava seuraukset kuten ensimmäisellä sivulla hyvin joku kirjoitti. Samoin hyvillä ja oikeilla teoilla palkintoa jokapäiväisessä arjessa, joka motivoi ja kannustaa. On tärkeää, että tunnistat asian ja haet apua, vaikkapa sitten ensi alkuun some vertaisverkosta (palsta)
Peliaika, päivittäinen tuntirajoitus rajoitus kännykkään, pleikkariin ja tietokoneelle. Pelaamista ei mainittu, mutta arvaan käytöksen perusteella sen voivan olla liiallista ja riippuvuutta aiheuttavaa. Mistä aiheutuisi muiden asioiden laiminlyöntiä. Ovatko sosiaaliset kaverisuhteet kunnossa, miten hän on koulussa pärjännyt luokalta toiselle numeroiden valossa? Käykö jossain harrastuksessa säännöllisesti; musiikkia, urheilua tai liikuntaa? Joskus kotona voi käytös olla aivan erilaista kuin muussa ympäristössä. Tsemppiä, kärsivällisyyttä, ja rakkautta.
Rakkaus omaan lapseen on myös rajojen asettamista ja vaatimista, sopivissa määrin.
Tähän täytyy sanoa poikasi on oikeassa nyky mikroihin suositellaan lusikan laittoa mikroon ruoka tai juoma lämpeää tasaisemmin.
Joidenkin mielestä lasten ominaisuudet ovat vain kasvatuksen tulosta. Meillä on lukuisia elämässä menestyneitä ihmisiä, joiden sisarukset syyttävät vanhempiaan, yhteiskuntaa epäonnistumisestaan. Jos lapselta puuttuu kyky ymmärtää vastuu omasta elämästä, kyse voi olla ymmärryksen puutteesta. Kuka siihen voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiverto suomalainen mies siitä vaan on tulossa...
Suomalaisen miehen tärkein tehtävä on vain suorittaa syntymälahjana saatu asevelvollisuus. Siihen ei älynlahjoja tarvita.
Aloittaja pyysi neuvoja tilanteeseen.