Perhetyön tarjoama "apu",joku tulee istumaan sohvalle pariksitunniksi. Voiko tämä tosiaan mennä näin?
Maanantaina olisi taas "apua" tulossa ja koko touhu tuntuu ihan vitsiltä.
Kommentit (754)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tehdä lapsia, jos ei oma jaksaminen riitä. Ei kukaan tee kotitöitä puolestasi. Olisit kiitollinen saamastasi avusta.
Mistä avusta? Sohvalla istumisen avusta?
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla ap on jokin mielenterveyden häiriö tai muu neurologinen häiriö niin, ettet saa kotitöitä tehtyä. Lastensuojelu tulee sun kanssa yhdessä tiskaamaan, pyykkäämään ja imuroimaan. Mutta ei ne sitä yksin tee. Se olisi eriarvoista.
Väsyminen ei vaadi häiriötä, mutta sun ilkeys on kyllä jo sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi itse tsemppasin neuvolakäynneille hymyileväksi ja reippaaksi. Joo, ihan hyvin nukutaan, ei tässä mitään, oikein hyvin jaksetaan. Kukaan ei ihan varmasti olisi tullut meille yöllä, että itse saan nukuttua. Tai viemään lapsia ulos, että saan yksin siivottua jne. Niinpä kaikki oli aina hyvin. Ei sen väliä, että pari kertaa vuoden aikana vedin todella synkistä vesistä itseni ylös. Viimeinen pisara olisi ollut saada jotkut tantat istumaan sohvalle ja arvioimaan toimintaani äitinä (lapsilla ei ollut mitään hätää).
No ei kai olisi tullutkaan, kun se palvelu ei ole tuota varten tarkoitettu. Perhetyö on nimenomaan vanhemmuuden ongelmiin ja vanhemmuudessa tukemiseen. Ongelma voi olla enemmän lapsessa tai vanhemmassa, mutta niiden ratkaisuun tarvitaan aina ensisijaisesti vanhempia.
No voi kuule, siksipä juuri olin hiljaa.
Se ihminen istuu siellä sohvalla muutaman kerran, sitten palaveroidaan ja mietitään oikeita ratkaisuja. Ei niitä voida tehdä ennenkuin tiedetään mitä siellä kotona tapahtuu.
Mikään hoitopolku ei hyppää suoraan syvään päätyyn.
Tehotonta byrokratiaa.
Ei ole, vaan takaa tasa-arvoisia jatkotoimia.
Et sä terkkariin soittamallakaan pääse suoraan erikoissairaanhoitoon.
Toki perusterveyspalvelutkin on kriisissä, ja seuraava esimerkkikin on valitettavasti osin jo sitä todellisuutta, mutta onko sinusta kannattavaa käydä terveyskeskuksen yleislääkärilläkään useampaa kertaa saman vaivan kanssa, ilman että saa mitään hoitoa siihen, tai lähetettä taholle, joka osaisi auttaa?
Tai että lääkäri alkaisi sinnikkäästi tutkia olisikohan sinulla sattumoisin syöpä, ja varaisi useamman tutkimutksen ja vastaanottokäynnin asian kartoitusta varten, jos menet vastaanotolle murtuneen käden takia, johon et saa hoitoa.
Lastensuojelussa tyypillistä on, että vanhemmat joko valehtelevat sosiaalityöntekijälle tai eivät kykene itse näkemään vikaa toiminnassaan. Siksi ihan turha mussuttaa sitä kipeää kättä.
On varmasti yleistä.
MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.
Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivisesti ensin katsoa, onko se käsi todella murtunut.
MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.
Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivisesti ensin katsoa, onko se käsi todella murtunut.
Lastensuojelun asiakkuuteen ei nykyisin todellakaan pääse sillä, että vauva nukkuu huonosti ja vähän väsyttää. Kyseessä on aina paljon suuremmat ongelmat ja aina ongelmat vanhemmuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.
Sehän tässä suurin ongelma on, että ei saa mitään todellista, konkreettista, välitöntä fyysistä apua, vaikka juuri sitä tarvitsisi sairauden, uupumisen, lapsen tai jonkun muun syyn vuoksi. Jos ei jaksa/osaa / pysty / voi tehdä kotitöitä, ei henkisestä avusta ole yhtään mitään hyötyä ja painostamisesta suorastaan haittaa.
Ei voi olettaa, että lastensuojelu menee siivoamaan ihmisten koteihin. Kyllä se vastuu on itsellä. Lastensuojelu katsoo, että lapsella on asianmukaiset oltavat, jos ei, niin ryhdytään toimenpiteisiin. Ensin keskustellaan e
Miksi on itseisarvo, että ihminen siivoaa itse? Jos kerran juuri se siivoaminen kuormittaa liikaa, niin miksi ei voisi olla niin, että jokin kotiapu tulisi hoitamaan sen ihmisen puolesta? Jos se parantaa lasten ja perheen olosuhteita ja antaa vanhemmalle mahdollisuuden olla paremmin läsnä - tai ihan vaan, jos hänellä ei ole voimia ja jaksamista siihen siivoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla ap on jokin mielenterveyden häiriö tai muu neurologinen häiriö niin, ettet saa kotitöitä tehtyä. Lastensuojelu tulee sun kanssa yhdessä tiskaamaan, pyykkäämään ja imuroimaan. Mutta ei ne sitä yksin tee. Se olisi eriarvoista.
Väsyminen ei vaadi häiriötä, mutta sun ilkeys on kyllä jo sairasta.
Sitä kartoitetaan, mistä väsymys johtuu. Mistä se sun kohdalla johtuu? Ne tekijät pitää korjata, niin väsymys helpottaa. Jos liikaa tekemistä, niin vähentää tekemistä. Jos mt-ongelma, niin ensi alkuun lääkettä ja ehkä terapiaa. En ole ilkeä. Mutta jostain se väsymys johtuu. Olen ollut sairaan lapsen yh. ja väsynyt olin. Sitten vain minimiin kaikki muu. Lapsi on tärkein, ei siinä vain ehdi paljon muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ei ne tule sun kotitöitä tekemään.
Miksi ei? Ennen vanhaan kodinhoitaja tuli juurikin kotitöitä tekemään.
Siksi, kun ei kuulu sosionomien koulutukseen eikä toimenkuvaan. Kodinhoitajien koulutus on lopetettu jo vuosikymmeniä sitten ja vakityössä olleet siirretty vanhusten hoitoon.
Olen viimeistäkodinhoitajiksi valmistunutta vuosiluokkaa. Valmistuin jouluna-92. Valmistumisen jälkeen töissä kotipalvelussa. Sittemmin "pätevöitynyt " lähihoitajaksi (kodinhoitajan koulutus oli kyllä pidempi, vuosi sosiaalialan peruslinjaa, ja kaksi vuotta erikoistumista) ja nykyään töissä kotihoidossa.
Miksi on itseisarvo, että ihminen siivoaa itse? Jos kerran juuri se siivoaminen kuormittaa liikaa, niin miksi ei voisi olla niin, että jokin kotiapu tulisi hoitamaan sen ihmisen puolesta? Jos se parantaa lasten ja perheen olosuhteita ja antaa vanhemmalle mahdollisuuden olla paremmin läsnä - tai ihan vaan, jos hänellä ei ole voimia ja jaksamista siihen siivoamiseen.
Se on sosiaalitoimisto eikä siivousfirma. Osta sitä siivousta, jos tuntuu, että se on se juttu minkä vuoksi perheenä teillä menee päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.
Sehän tässä suurin ongelma on, että ei saa mitään todellista, konkreettista, välitöntä fyysistä apua, vaikka juuri sitä tarvitsisi sairauden, uupumisen, lapsen tai jonkun muun syyn vuoksi. Jos ei jaksa/osaa / pysty / voi tehdä kotitöitä, ei henkisestä avusta ole yhtään mitään hyötyä ja painostamisesta suorastaan haittaa.
Ei voi olettaa, että lastensuojelu menee siivoamaan ihmisten koteihin. Kyllä se vastuu on itsellä. Lastensuojelu katsoo, että lapsella on asianmukaiset oltavat, jos ei, nii
Koska kaikki haluaisivat siivousapua. Lähtökohtaisesti jokaisen tulee itse huolehtia kotinsa siisteydestä. Minulla on ollut vaikeita aikoja. Olen tehnyt rutiinin, että joka päivä tunti kotitöitä. Pysyy koti siistinä. Joinakin päivinä jaksoin pyyhkiä vain yhdestä huoneesta pölyt. Lähtökohtaisesti tuntemani ihmiset, joilla on sottainen lapsioperheen koti, eivät priorisoi ajankäyttöä.Yrittävät tehdä liikaa. Jouksevat joka ilta jossain tapahtumissa tai järjestötöissä.
Keskustelu auttaa. Siinä tulee selville, mikset jaksa tehdä kotitöitä. Jos olet masentunut, niin tarvitset lääkettä ja psykiatrista keskusteluapua. Jos joku muu asia kuormittaa, se pitää yrittää minimoida.
Vierailija kirjoitti:
Se on sosiaalitoimisto eikä siivousfirma. Osta sitä siivousta, jos tuntuu, että se on se juttu minkä vuoksi perheenä teillä menee päin helvettiä.
En ole lastensuojelun asiakas, ei tämä aihe minua henk.koht. koske. Ja omat lapseni ovat sitä paitsi jo kasvaneet lähes aikuisiksi. En vaan oikein ymmärrä tätä, että jos ihminen kuormittuu kotitöistä, niin miksi ratkaisuksi haetaan kotitöiden tekemistä. Kuulostaa enemmän minusta joltain 50-luvun emäntäkoulun asenteilta, joista ei vaan voida päästää irti.
t. se, jolle vastasit
Jos on likainen koti, niin kaikki muut menot minimiin, ja vaikka kellosta aikaa sen 45 min. joka päivä kotitöihin. Siinä ehtii tiskaamaan tiskit, ja pesemään koneellisen pyykkiä. Imuroida hiukan. Kun on pieniä lapsia, niin en ehtinyt lukemaan yhtään kirjaa, katsomaan sarjoja iPadilta. Kaikki aika meni lapsien kanssa ollessa, ruoanlaittoon ja kotiöihin. Iltaisin olin niin väsynyt, että kaaduin sänkyyn.
En pysty enää lukemaan kirjoja, sen tuo pikkulapsiaika on tehnyt. Entisenä lukutuokkana sääli. Minusta on tullut puuhailija ja järjestäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sosiaalitoimisto eikä siivousfirma. Osta sitä siivousta, jos tuntuu, että se on se juttu minkä vuoksi perheenä teillä menee päin helvettiä.
En ole lastensuojelun asiakas, ei tämä aihe minua henk.koht. koske. Ja omat lapseni ovat sitä paitsi jo kasvaneet lähes aikuisiksi. En vaan oikein ymmärrä tätä, että jos ihminen kuormittuu kotitöistä, niin miksi ratkaisuksi haetaan kotitöiden tekemistä. Kuulostaa enemmän minusta joltain 50-luvun emäntäkoulun asenteilta, joista ei vaan voida päästää irti.
t. se, jolle vastasit
Koska ne tekemättömät kotityöt eivät ole se syy, miksi lapsi on öastensuojelun asiakas. Se syy voi olla vaikka vanhemman päihteiden käyttö. Auttaako se sinusta tilannetta, että siellä käy joku tekemässä kotityöt krapulaiselle vanhemmalle, että jaksaa taas ryypätä seuraavan päivän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.
Sehän tässä suurin ongelma on, että ei saa mitään todellista, konkreettista, välitöntä fyysistä apua, vaikka juuri sitä tarvitsisi sairauden, uupumisen, lapsen tai jonkun muun syyn vuoksi. Jos ei jaksa/osaa / pysty / voi tehdä kotitöitä, ei henkisestä avusta ole yhtään mitään hyötyä ja painostamisesta suorastaan haittaa.
Ei voi olettaa, että lastensuojelu menee siivoamaan ihmisten koteihin. Kyllä se vastuu on itsellä. Lastensuojelu katsoo, että lapsella on asianmukaiset oltavat, jos ei, nii
Normaalia ihmistä ei mikään tavanomainen siivoaminen niin paljoa kuormita, että pelkästään se suistaisi arjen raiteiltaan. PDA? Mielenterveysongelma?
Vierailija kirjoitti:
Jos on likainen koti, niin kaikki muut menot minimiin, ja vaikka kellosta aikaa sen 45 min. joka päivä kotitöihin. Siinä ehtii tiskaamaan tiskit, ja pesemään koneellisen pyykkiä. Imuroida hiukan. Kun on pieniä lapsia, niin en ehtinyt lukemaan yhtään kirjaa, katsomaan sarjoja iPadilta. Kaikki aika meni lapsien kanssa ollessa, ruoanlaittoon ja kotiöihin. Iltaisin olin niin väsynyt, että kaaduin sänkyyn.
En pysty enää lukemaan kirjoja, sen tuo pikkulapsiaika on tehnyt. Entisenä lukutuokkana sääli. Minusta on tullut puuhailija ja järjestäjä.
Kuulostaa ahdistavalta. Itse mieluummin eläisin likaisessa ja sotkuisessa kodissa, kunhan vain en menettäisi lukemista ja muuta taidetta.
Vielä nytkään en oikein pysty keskittymään elokuvan katsomiseen. Tämä on ihan sitä, että vanhempana olet valppaana kokoajan. Ei ole sellaista aikaa 1,5 tuntia, että voisin vain olla.
Moni vanhempi ei ymmärrä sitä, että elämä pyörii lapsen ja kodin ympärillä. Omista menoista on luovuttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sosiaalitoimisto eikä siivousfirma. Osta sitä siivousta, jos tuntuu, että se on se juttu minkä vuoksi perheenä teillä menee päin helvettiä.
En ole lastensuojelun asiakas, ei tämä aihe minua henk.koht. koske. Ja omat lapseni ovat sitä paitsi jo kasvaneet lähes aikuisiksi. En vaan oikein ymmärrä tätä, että jos ihminen kuormittuu kotitöistä, niin miksi ratkaisuksi haetaan kotitöiden tekemistä. Kuulostaa enemmän minusta joltain 50-luvun emäntäkoulun asenteilta, joista ei vaan voida päästää irti.
t. se, jolle vastasit
Koska ne tekemättömät kotityöt eivät ole se syy, miksi lapsi on öastensuojelun asiakas. Se syy voi olla vaikka vanhemman päihteiden käyttö. Auttaako se sinusta tilannetta, että siellä käy joku tekemässä kotityöt krapulaiselle vanhemmalle, että jak
No ei sekään kyllä lisää intoa kotitöihin, jos joutuu niitä krapulassa tekemään. Mutta joo, ymmärrän kyllä, että tuossa tapauksessa halutaankin niistä kotitöistä nimenomaan rangaistus. En tosin itse ole varma, onko se oikea tapa, mutta selvästi sitä tuossa haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on likainen koti, niin kaikki muut menot minimiin, ja vaikka kellosta aikaa sen 45 min. joka päivä kotitöihin. Siinä ehtii tiskaamaan tiskit, ja pesemään koneellisen pyykkiä. Imuroida hiukan. Kun on pieniä lapsia, niin en ehtinyt lukemaan yhtään kirjaa, katsomaan sarjoja iPadilta. Kaikki aika meni lapsien kanssa ollessa, ruoanlaittoon ja kotiöihin. Iltaisin olin niin väsynyt, että kaaduin sänkyyn.
En pysty enää lukemaan kirjoja, sen tuo pikkulapsiaika on tehnyt. Entisenä lukutuokkana sääli. Minusta on tullut puuhailija ja järjestäjä.
Kuulostaa ahdistavalta. Itse mieluummin eläisin likaisessa ja sotkuisessa kodissa, kunhan vain en menettäisi lukemista ja muuta taidetta.
Lapselle pitää olla tietty siisteystaso, jotta on terveellistä. Aikuiset eläkööt miten tykkää, mutta lapselle pitää olla terveelliset ja turvalliset olot.
Jos sulla ap on jokin mielenterveyden häiriö tai muu neurologinen häiriö niin, ettet saa kotitöitä tehtyä. Lastensuojelu tulee sun kanssa yhdessä tiskaamaan, pyykkäämään ja imuroimaan. Mutta ei ne sitä yksin tee. Se olisi eriarvoista.