Perhetyön tarjoama "apu",joku tulee istumaan sohvalle pariksitunniksi. Voiko tämä tosiaan mennä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni perhetyöstä on se, että kun sitä kerran myönnettiin, niin ei siitä meinannut päästä eroon millään! Perhetyö alkoi kun perheessä oli kriisitilanne. Kun kriisi selättyi ja koin pärjääväni ilman apua, käyntejä ei suostuttu lopettamaan. Lopulta käynnit jatkui puoli vuotta. Ja oli tosiaan sohvalla istumista ja juttelua. Tavoite oli tukea jaksamistani 

Ystäväni kertoi samaa. Hän ärsyyntyi ja ahdistui, kun jatkuvasti kotiin tuli vieraita ihmisiä, vaikka hän ei enää kyseistä apua tarvinnut. Kuulosti aikamoiselta kotirauhan häirinnältä.

Samaan aikaan todellisessa hädässä olevat Erikat ja muut jäävät ilman apua. Kun ei sossut ehdi!

 

Niin, mentiinköhän Tarkille istumaan ja katsomaan kuink

Olisi varmaan kannattanut. Ymmärtääkseni Tarkki osasi olla sosiaalityöntekijän neuvotteluissa kovin asiallinen ja puhui lapsesta kauniisti. Se nainenhan ei tullut niihin lainkaan ja koska ei ollut huoltaja, ei toki ollut pakollistakaan. Monestihan perhetyö laitetaan perheeseen myös ihan vaan ottamaan selvää mitä siellä tapahtuu. Olisi tässäkin paljastunut Laamasen raskausasiat ja ehkä muitakin valheita. Koti itsessäänhän kertoo myös paljon perheen tilanteesta. Lastensuojeluperheille on tyypillistä, että kodit ovat siivottomia ja huonekalujakin saattaa puuttua. Tuskin sillä Eerikallakaan oli sänkyä, jos nukkui maton sisälle käärittynä. Perhetyötä ei kuitenkaan saa perheeseen väkisin. Sitä yritetään kuitenkin aina, koska laki vaatii kokeilemaan kaikki avohuollon keinot ennen kuin sijoitusta aletaan tekemään. Eerikan tapauksessahan sijoitus olisi alkanut seuraavana päivänä. Tarkki rukoili lapsen kotiin viimeiseksi yöksi. Lapsi ei sopinut siihen kotiin, asunto oli pieni eikä se lapsi ollut Laamasen. Kuitenkin heti seuraavana aamuna hän olisi päässyt lapsesta pysyvästi eroon. Ei häntä olisi tarvinnut tappaa.

Vierailija kirjoitti:

En muista millä nimellä palvelu kulki, mutta meillä kävi kerran viikossa täti viemässä lapsia pihalle, jotta sain istuttua luennolla. Siinä elämäntilanteessa olin eronnut kahden alle kouluikäisen kokoaikatyötä tekevä opiskeleva yh. 

Tuollaista ei ole nykyään. Jos opiskelee tai työskentelee, niin lapselle pitää hakea päivähoitopaikkaa. Jos hakee kunnallista hoitoa, niin tietysti ei saa sitten kotihoidon tukea. Jos käyttää yksityistä hoitajaa ja maksaa sen itse, niin saa kotihoidon tuen. Sossu voi myöntää jaksamisperusteella päivähoitoa myös äitiyslomalaiselle tai kotihoidontuella olevalle. (Tiedän tämän, koska naapurin nuori äiti, joka eronnut poikaystävästä ja ei sukua paikkakunnalla oli käynyt tutustumassa päiväkodissa tässä tarkoituksessa, mutta ei halunnut lastaan sinne laittaa kumminkaan. Muutti lapsen mummin lähelle.)

Mutta opiskeluun ei myönnetä kotipalvelua. Minusta ihan ok systeemi.

Sitä vähän ihmettelen, kun joku hakee juuri töihin henkilökohtaista avustajaa, jolle kuuluu koirien hoitoa kennelissä. Voin käsittää, että henkilökohtainen avustaja hoitaa hiukan perheen yhtä koiraa. Vaikka mielestäni sellaiseenkaan ei saisi myöntää veronmaksajien rahoilla ylimääräisiä tunteja. Mutta ymmärrän, että kaataa ruokaa kuppiin ym. Jos ei pysty itse hoitamaan koiran päivittäistä ulkoilutusta eikä se hoidu oman ulkoilun yhteydessä, niin joko on ilman koiraa tai palkkaa omilla rahoilla jonkun ulkoiluttamaan sitä. No, onhan koirasta iloa kotona. Mutta ainakaan kennelin pyöritys ei missään nimessä kuulu verorahoilla maksettaviin asioihin, kun vanhukset joutuvat itse maksamaan siivoojan. 

Vierailija kirjoitti:

Syy miksi itse tsemppasin neuvolakäynneille hymyileväksi ja reippaaksi. Joo, ihan hyvin nukutaan, ei tässä mitään, oikein hyvin jaksetaan. Kukaan ei ihan varmasti olisi tullut meille yöllä, että itse saan nukuttua. Tai viemään lapsia ulos, että saan yksin siivottua jne. Niinpä kaikki oli aina hyvin. Ei sen väliä, että pari kertaa vuoden aikana vedin todella synkistä vesistä itseni ylös. Viimeinen pisara olisi ollut saada jotkut tantat istumaan sohvalle ja arvioimaan toimintaani äitinä (lapsilla ei ollut mitään hätää). 

No ei kai olisi tullutkaan, kun se palvelu ei ole tuota varten tarkoitettu. Perhetyö on nimenomaan vanhemmuuden ongelmiin ja vanhemmuudessa tukemiseen. Ongelma voi olla enemmän lapsessa tai vanhemmassa, mutta niiden ratkaisuun tarvitaan aina ensisijaisesti vanhempia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos naapurin lapsi soittaa joka päivä ovikelloa niin lasu ja lapsi huostaan.

Oho, meidän pihalta menee heti liuta lapsia huostaan. Ö

Kyllä lapset kuuluu omaan kotiin yksin ruudun ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ei ne tule sun kotitöitä tekemään.

Ei, vaan mikä on se apu, jota perhe tuosta saa?

Entiseen aikaan lapsiperheeseen saatiin kodinhoitaja, joka saattoi tehdä niitä samoja töitä, joita äiti olisi terveenä tai kotona ollessaan tehnyt. Nyt ei enää saa.

Avun on tarkoitus olla ennemminkin sellaista super nanny-tyylistä ohjaamista ja arjen toimivuuden suunnittelua. Ei puolesta tekemistä. 

Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen  kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.

Ihmiset sekoittaa nyt normaalin vanhemmuudeen liittyvän väsymyksen vanhemmuuteen, joka on menossa kohti lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle, jos asiaan ei puututa. 

 

Perhetyö käy esim. perheissä joissa lapsella on mittavasti koulupoissaoloja, joissa nuori on alkanut käyttää päihteitä, joissa on herännyt epäilys perheväkivallasta tai lapsen hyväksikäytöstä, joissa vanhemman jaksaminen on PITKITTYNEESTI vaarantunut esim. siksi että hän on yh ja perheessä on useita erityislapsia, vanhemmalla on itsellään takana pitkä päihdehistoria, vanhemmalla on vakavia mielenterveysongelmia, joissa vanhemman uusi puoliso ei hyväksy lasta ja ollaan ongelmissa, perheissä joissa toinen vanhempi asuu muualla (ero) mutta aiheuttaa jatkuvasti ongelmia lähivanhemmalle ja lapsille erinäisten kiusantekojen, uhkailujen jne kautta. 

 

Samanlaista päivää tai samanlaista perhettä ei ole. Siksi perhetyö ainakin alkuvaiheessa vaatii sitä ns. sohvalla istumista, että päästään edes jotenkin kärryille siitä missä siinä perheessä nyt mennään, mikä on pielessä ja miten asioita voisi ratkoa. Jos ja kun perheellä on esim. lastensuojelun asiakkuus, sitä kautta voidaan järjestää esim. lastenhoitoapua, jos sosiaalityöntekijä sen näkee tarpeelliseksi tukitoimeksi. Ei se ole kuitenkaan mikään automaattiratkaisu joka perheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sekoittaa nyt normaalin vanhemmuudeen liittyvän väsymyksen vanhemmuuteen, joka on menossa kohti lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle, jos asiaan ei puututa. 

 

Perhetyö käy esim. perheissä joissa lapsella on mittavasti koulupoissaoloja, joissa nuori on alkanut käyttää päihteitä, joissa on herännyt epäilys perheväkivallasta tai lapsen hyväksikäytöstä, joissa vanhemman jaksaminen on PITKITTYNEESTI vaarantunut esim. siksi että hän on yh ja perheessä on useita erityislapsia, vanhemmalla on itsellään takana pitkä päihdehistoria, vanhemmalla on vakavia mielenterveysongelmia, joissa vanhemman uusi puoliso ei hyväksy lasta ja ollaan ongelmissa, perheissä joissa toinen vanhempi asuu muualla (ero) mutta aiheuttaa jatkuvasti ongelmia lähivanhemmalle ja lapsille erinäisten kiusantekojen, uhkailujen jne kautta. 

 

Samanlaista päivää tai samanlaista perhettä ei ole. Siksi perhetyö ainakin alkuvaihees

Nykyisin yhä useammin perhetyö on myös perheissä, joissa ongelmana on patologinen huoltoriita. Lapsen etu on aikapäivää sitten jäänyt keskenään riitelevien erovanhemien taka-alalle. Tällainen riitelevä vanhempi saattaa jopa yrittää estää lapsen sairauden tai vaikka päihdeongelman hoidon.

Vierailija kirjoitti:

Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen  kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.

Eivät todellakaan ole sinun kavereita,  vaan heidän pääfokus on arvioida ja kirjata vanhemmuutesi ongelmakohtia,  jotka voivat johtaa lastensuojelun puuttumiseen perheen asioihin ja jopa huostaanottoon.

Vierailija kirjoitti:

Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen  kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.

Ei sen kyllä näinkään pitäisi olla. Taitaa vaan olla niin, että on ihan tuurista kiinni saako ammattitaitoiset ja osaavat perhetyöntekijät, vai sellaiset, jotka eivät itsekään tiedä sen paremmin miten pitäisi toimia. Perhetyöntekijöiden tehtävä on kartoittaa mikä perheen arjessa on pielessä, ja yhdessä perheen kanssa luoda toimivampia tapoja. Esimerkiksi ihan perus arkirutiinit voi olla hukassa, ja siksi kaikki on pelkkää kaaosta. Silloin perhetyöntekijät auttavat luomaan toetyn päiväjärjestyksen/ stuktuurin, jota noudattamalla asioista tulee toistuvia itsestäänselviä rutiineja. Monesti lapset joilla ei ole ajantajua eikä ymmärrystä kelloanajoista, oireilevat juuri sitä, kun missään ei ole mitään logiikkaa. Kaikki tapahtuu aina yllättäen ja ennakoimatta. Selkeät samanlaisina toistuvat rutiinit rauhoittavat, kun lapsetkin oppii päivän aikana tapahtuvien asioiden järjestyksen. Kuvatuki on hyvä apu tässä. Vanhemmillekin on helpompaa, kun on selkeä toimintamalli. Joissain perheissä lapset oireilevat vanhempien ailahtelevuutta ja heidän tunnereaktioiden ennakoimattomuutta. Hyvällätuulella ollessaan vanhempi ehkä vain naureskelee samoille lasten touhuille, joista huonolla tuulella ollessaan saa hillittömän raivarin. Lapsi ei tällöin tiedä mitä häneltä odotetaan, tai mikä on sallittua. Tän tyylisiä asioita on tarkoitus miettiä perhetyönavulla. Toki aluksi perhetyöntekijöiden on saatava käsitys siitä miten perhe toimii. Eiväthän he muuten voi tietää missä on korjattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihminen istuu siellä sohvalla muutaman kerran, sitten palaveroidaan ja mietitään oikeita ratkaisuja. Ei niitä voida tehdä ennenkuin tiedetään  mitä siellä kotona tapahtuu.

Mikään hoitopolku ei hyppää suoraan syvään päätyyn.

Tehotonta byrokratiaa.

Ei ole,  vaan takaa tasa-arvoisia jatkotoimia.

Et sä terkkariin soittamallakaan pääse suoraan erikoissairaanhoitoon.

Toki perusterveyspalvelutkin on kriisissä, ja seuraava esimerkkikin on valitettavasti osin jo sitä todellisuutta, mutta onko sinusta kannattavaa käydä terveyskeskuksen  yleislääkärilläkään useampaa kertaa saman vaivan kanssa, ilman että saa mitään hoitoa siihen, tai lähetettä taholle, joka osaisi auttaa?

Tai että lääkäri alkaisi sinnikkäästi tutkia olisikohan sinulla sattumoisin syöpä, ja varaisi useamman tutkimutksen ja vastaanottokäynnin asian kartoitusta varten, jos menet vastaanotolle murtuneen käden takia, johon et saa hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihminen istuu siellä sohvalla muutaman kerran, sitten palaveroidaan ja mietitään oikeita ratkaisuja. Ei niitä voida tehdä ennenkuin tiedetään  mitä siellä kotona tapahtuu.

Mikään hoitopolku ei hyppää suoraan syvään päätyyn.

Tehotonta byrokratiaa.

Ei ole,  vaan takaa tasa-arvoisia jatkotoimia.

Et sä terkkariin soittamallakaan pääse suoraan erikoissairaanhoitoon.

Toki perusterveyspalvelutkin on kriisissä, ja seuraava esimerkkikin on valitettavasti osin jo sitä todellisuutta, mutta onko sinusta kannattavaa käydä terveyskeskuksen  yleislääkärilläkään useampaa kertaa saman vaivan kanssa, ilman että saa mitään hoitoa siihen, tai lähetettä taholle, joka osaisi auttaa?

Tai että lä

Lastensuojelussa tyypillistä on, että vanhemmat joko valehtelevat sosiaalityöntekijälle tai eivät kykene itse näkemään vikaa toiminnassaan. Siksi ihan turha mussuttaa sitä kipeää kättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ei ne tule sun kotitöitä tekemään.

Ei, vaan mikä on se apu, jota perhe tuosta saa?

Entiseen aikaan lapsiperheeseen saatiin kodinhoitaja, joka saattoi tehdä niitä samoja töitä, joita äiti olisi terveenä tai kotona ollessaan tehnyt. Nyt ei enää saa.

Avun on tarkoitus olla ennemminkin sellaista super nanny-tyylistä ohjaamista ja arjen toimivuuden suunnittelua. Ei puolesta tekemistä. 

Asia ymmärretty. Ei perheistä ole silti poistunut se konkreettisen tekemisen tarve, johon ennen saatiin avuksi kodinhoitaja. Vaikka on vanhempainvapaat ym. niin vieläkin huoltaja  voi sairastua, toinen huoltaja voi joutua välttämättömälle reissulle eikä turvaverkkoa ole. Olisi edes yhdessä ja apuna tekemistä, jos äiti on sairas tai perin pohjin uupunut eikä isästä tai muista läheisistä ole apua.

Yhteiskunta ei auta, niin mitä teet? Lapsi otetaan siis kiireelliseen sijoitukseen, vaikka muutama tunti kodinhoitajan apua päivittäin tulisi paljon halvemmaksi. Jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, niin ensisijaista pitäisi olla aina perheelle annettu apu ennen sijoitusta ja huostaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen  kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.

Sehän tässä suurin ongelma on, että ei saa mitään todellista, konkreettista, välitöntä fyysistä apua, vaikka juuri sitä tarvitsisi sairauden, uupumisen, lapsen tai jonkun muun syyn vuoksi. Jos ei jaksa/osaa / pysty / voi tehdä kotitöitä, ei henkisestä avusta ole yhtään mitään hyötyä ja painostamisesta suorastaan haittaa. 

Mitä muuta työttömälle haisulille?

Asia ymmärretty. Ei perheistä ole silti poistunut se konkreettisen tekemisen tarve, johon ennen saatiin avuksi kodinhoitaja. Vaikka on vanhempainvapaat ym. niin vieläkin huoltaja  voi sairastua, toinen huoltaja voi joutua välttämättömälle reissulle eikä turvaverkkoa ole. Olisi edes yhdessä ja apuna tekemistä, jos äiti on sairas tai perin pohjin uupunut eikä isästä tai muista läheisistä ole apua.

Yhteiskunta ei auta, niin mitä teet? Lapsi otetaan siis kiireelliseen sijoitukseen, vaikka muutama tunti kodinhoitajan apua päivittäin tulisi paljon halvemmaksi. Jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, niin ensisijaista pitäisi olla aina perheelle annettu apu ennen sijoitusta ja huostaanottoa.

Mursin jalkani, kun lapsi oli 2 -vuotias ja kotihoidossa. En saanut varata jalalle lainkaan kolmeen kuukauteen, vamma oli vakava. Lapsella oli toki toinenkin vanhempi, hänelle tietenkin kaatui paljon enemmän vastuuta sekä kodin, lapsen että minun hoidostanikin. Koska hän kävi töissä, isovanhemmat tulivat avuksi. Lisäksi ostimme siivousta. Mies helpotti omaa osaansa ja silloin kun mummo ei ollut kokkaamassa, tilattiin pizzat. On perheitä, joissa tullaan lapsiperheen avuksi vaikka toiselta puolelta maailmaa. Mikä se on se ihan loputon väsymys ja kykenemättömyys, mihin täällä halutaan sitä kodinhoitajaa? Sairastumiset ja loukkaantumiset menevät ajan myötä ohi. Muutama kuukausi maksimissaan pitäisi sinnitellä ja panostaa eri tavalla. Miksi se on mahdotonta nykyperheille?

"Mursin jalkani, kun lapsi oli 2 -vuotias ja kotihoidossa. En saanut varata jalalle lainkaan kolmeen kuukauteen, vamma oli vakava. Lapsella oli toki toinenkin vanhempi, hänelle tietenkin kaatui paljon enemmän vastuuta sekä kodin, lapsen että minun hoidostanikin. Koska hän kävi töissä, isovanhemmat tulivat avuksi. Lisäksi ostimme siivousta. Mies helpotti omaa osaansa ja silloin kun mummo ei ollut kokkaamassa, tilattiin pizzat. On perheitä, joissa tullaan lapsiperheen avuksi vaikka toiselta puolelta maailmaa. Mikä se on se ihan loputon väsymys ja kykenemättömyys, mihin täällä halutaan sitä kodinhoitajaa? Sairastumiset ja loukkaantumiset menevät ajan myötä ohi. Muutama kuukausi maksimissaan pitäisi sinnitellä ja panostaa eri tavalla. Miksi se on mahdotonta nykyperheille?"

Niin kauan kun sulla on tuollainen ilmainen luksuspalvelu käytettävissä hädän tullen, niin olepa kuule ihan hiljaa, äläkä arvostele muita vanhempia.

Mun vanhemmat asuvat 500 km päässä, eivätkä ole eläkkeellä. Mitä sä nyt ihan vakavissas ehdotat, että he jättävät työnsä ja tulevat sieltä "toiselta puolelta maailmaa" avuksi? 

Niin kauan kun sulla on tuollainen ilmainen luksuspalvelu käytettävissä hädän tullen, niin olepa kuule ihan hiljaa, äläkä arvostele muita vanhempia.

Mun vanhemmat asuvat 500 km päässä, eivätkä ole eläkkeellä. Mitä sä nyt ihan vakavissas ehdotat, että he jättävät työnsä ja tulevat sieltä "toiselta puolelta maailmaa" avuksi? 

Tuttavaperheessä sisko lensi Australiasta auttamaan, kun äidillä oli masennusta pikkulapsiperheessä. Mutta joo, jos ei olisi ollut isovanhempia kuviossa, niin sitten mies olisi jäänyt töistä palkattomalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhetyön apu on henkistä tukea. Ne istuu sohvalla ja katsoo kun hoidat lapset ja kotityöt. Tavallaan painostavat siihen  kotitöiden tekoon olemassaolollaan. Samalla niiden kanssa voi jutella kuin kaverille, vaikka säästä tai mitähän tekisin ruoaksi.

Sehän tässä suurin ongelma on, että ei saa mitään todellista, konkreettista, välitöntä fyysistä apua, vaikka juuri sitä tarvitsisi sairauden, uupumisen, lapsen tai jonkun muun syyn vuoksi. Jos ei jaksa/osaa / pysty / voi tehdä kotitöitä, ei henkisestä avusta ole yhtään mitään hyötyä ja painostamisesta suorastaan haittaa. 

Ei voi olettaa, että lastensuojelu menee siivoamaan ihmisten koteihin. Kyllä se vastuu on itsellä. Lastensuojelu katsoo, että lapsella on asianmukaiset oltavat, jos ei, niin ryhdytään toimenpiteisiin. Ensin keskustellaan esim. vanhemman ajankäytöstä, vanhemmuudesta yleensä. Olen ollut totaaliyh. ja omaishoitaja tuohon päälle. Ei se helppoa ole ollut. Vaatii priorisointia, mitä asettaa elämässä tärkeäksi. Onko se lapsi vai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihminen istuu siellä sohvalla muutaman kerran, sitten palaveroidaan ja mietitään oikeita ratkaisuja. Ei niitä voida tehdä ennenkuin tiedetään  mitä siellä kotona tapahtuu.

Mikään hoitopolku ei hyppää suoraan syvään päätyyn.

Tehotonta byrokratiaa.

Ei ole,  vaan takaa tasa-arvoisia jatkotoimia.

Et sä terkkariin soittamallakaan pääse suoraan erikoissairaanhoitoon.

Toki perusterveyspalvelutkin on kriisissä, ja seuraava esimerkkikin on valitettavasti osin jo sitä todellisuutta, mutta onko sinusta kannattavaa käydä terveyskeskuksen  yleislääkärilläkään useampaa kertaa saman vaivan kanssa, ilman että saa mitään hoitoa siihen, tai lähetettä

Tuo minullekin tulee mieleen. Kyse on lapsen oikeudesta puhtaaseen kotiin, säännöllisiin ruoka-aikoihin, harrastuksiin ja hyvään elämän alkuun. Tämä lievässä tapauksessa, kun ollaan tekemisissä lastensuojelun kanssa. Aikamoista vääntämistä se on varmaan joidenkin ihmisten kanssa. Ihan väkisin pitää mennä kyläilemään.