Perhetyön tarjoama "apu",joku tulee istumaan sohvalle pariksitunniksi. Voiko tämä tosiaan mennä näin?

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivisesti ensin katsoa, onko se käsi todella murtunut."

 

"Lastensuojelun asiakkuuteen ei nykyisin todellakaan pääse sillä, että vauva nukkuu huonosti ja vähän väsyttää. Kyseessä on aina paljon suuremmat ongelmat ja aina ongelmat vanhemmuudessa."

En minäkään puhunut tilanteesta, että "vähän väsyttää".

Esim. pidempään jatkunut ylikuormituksesta johtuva uupumus ja voimakas väsymys ja sitä myötä pakan hajoamaan alkaminen perheessä (sotkuisuus, rutiinit kärsii, huomio lapsille ja lasten asioihin kärsii jne), ei tarvitse taakseen välttämättä lähtökohtaisesesti sen kummempia "vanhemmuuden ongelmia", vaan esim. pitkäaikaisen vaikean elämäntilanteen tai fyysistenkin voimavarojen ison kuormituksen. Toki tuollainen pitkäaikainen ylikuormitus ja voimakas uupuminen vaoi alkaa jossain vaiheessa näkyä siinä vanhemmuudessakin jo tavalla tai toisella! Mutta kumpi olikaan lähtösyy, ja mihin siis pitäisi ensisijaisesti saada apua? On haitallinen lähtöoletus, että nimenmaan AINA se jollain tavoin puuttellinen tai huono vanhemmuus olisi se ongelman ydin, lähtötekijä ja syy. Yksinkertaisesti niin ei aina ole. 

Jos on kyse vaikkapa edellämainitusta pitkäaikaisen ylikuormituksen tilanteesta, joka ei ole mitenkään harvinainen tilanne, ja jos mainittu liiallinen kuormitus vain edelleen jatkuu, ja tilanteeseen saa vain "henkisiä neuvoja ja ohjausta" vanhemmuuteen, eikä niitä liiallisia ja haitallisia kuormitustekijöitä saada yhtään vähennettyä, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, niin aika laiha apu on silloin odotettavissa niistä neuvoistakin, ja helposti se "apu" onkin vain uusi kuormitustekijä.

Kyllä pitää ottaa huomioon tällainenkin mahdollisuus. Esimerkiksi vaikkapa tilanteessa, jossa yksinhuoltajaäiti tai -isä on pitkään ollut ylirasittunut usean yhtäaikaisen kuormittavan tekijän takia, eikä voimia vaan enää ole tarpeeksi, ja siksi siihen asti hyvä vanhemmuuskin ja kodinhoito alkaa jo joissain asioissa vähän rakoilla ja se heijastuu lapsiinkin. Millainen apu silloin oikeasti parhaiten auttaisi? 

Ja ei, en puhu tilanteesta, jossa on esim. päihdeongelma tai väkivaltaa mukana, sellainen on asia erikseen, vaan ihan tavallisellekin ihmiselle joskus liika kuormitus liian pitkään on vain yksinkertaisesti liikaa ja sitten alkaa vaikuttaa jo perhe-elämäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

 

 

Jos tuntuu, että ei pärjää lapsen kanssa syystä tai toisesta. Ei aina ole vanhemmuudessa vikaa. Minä sain itseasiassa aina kehuja, kuinka hyvä äiti olen. 

Suurin ongelma on se, että ihmiset eivät halua ottaa apua vastaan. Minä nimenomaan halusin saada apua. Yksin en olisi jaksanut. 

Pyysin kunnalta apua sairastuttuani reumaan.

Sosiaaliohjaaja kävi puoli vuotta istumassa tunnin viikossa pöydän ääressä, ja kirjaamassa ylös, mitä sanon.

Käytännön apu 0. Miks ihmeessä noita palkataan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivisesti ensin katsoa, onko se käsi todella murtunut."

Hyvä kirjoitus. Jos töissä on liikaa töitä pitkään, on yleinen ohje, että työkuormaa pitää keventää ja töitä siirtää toiselle henkilölle.

Mutta jos kuormittaja onkin perheen tilanne, oletetaan ensin, että syy on aina siinä tekijässä: Ei vaan osaa, pitää tulla tarkkailemaan ja neuvomaan. Riippumatta siitä millainen kuorma on kaatunut niskaan, vaikka olisi valvottava lapsi, läheisiä menehtyisi, mitä vain. Oma vika, oma elämänhallinta puutteellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivise

Jos työelämässä laitettaisiin joku istumaan ylikuormitetun työntekijän viereen,  havainnoimaan ja kommentoimaan, sitä pidettäisiin kiusaamisena. Ja hulluna resurssien tuhlauksena. (Joskus toki voi olla joku töiden järkevöittämistä miettivä tyyppi, mutta silloin yleensä mietitään useampaa henkilö koskevia prosesseja. Eikä lykätä jokaiselle loppuunpoltetulle työntekijälle esiliinaa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

 

 

Siihen vanhemmuuteen voi alkaa tulla sitä "vikaa", jos on liian pitkään liian uupunut ja kuormittunut. Se konkreettinen käytännön apu siis auttaa siinä tilanteessa, ja myös ennaltaehkäisee "vikaa vanhemmuudessa".

"Vika vanhemmuudessa" voi muuten myös voi olla jo itsessään vaikka se liian sotkuinen koti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivisesti ensin katsoa, onko se käsi todella murtunut."

Tällä ei lastensuojelun asiakkuus vaan aukene. Ei meillä ole resursseja ihmisten väsymiseen. Ihan sama kun kävisitte kirjastosta kysymässä sitä ilmaista siivoojaanne. Rahalla saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

 

 

Siihen vanhemmuuteen voi alk

Tiedättekö millaisia ne lastensuojelun asiakaskodit ovat, jotka ovat kodin kunnon takia huoli? Ne ovat sellaisia, joissa on kakkavaippoja lattioilla vielä viime vuodesta ja kakkaa seinätkin täynnä. Lattialla pyörii sitten betsot ja legot molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

 

 

Siihen vanhemmuuteen voi alk

Kuormitukseen on jokin syy. Ja se pitää hoitaa, muuten asiat ei muutu. Joskus toki auttaa kodin siivous. Mutta ei yhteiskuntaa voida velvoittaa maksamaan kuormittuneille siivoojaa. 

Ikävää, että näin on. Jos ei ole verkostoja ja on yhden aikuisen talous. 

Niin no ongelma nimenomaan on tuo, että ainoa apu, mitä on tarjolla on lastensuojelu - ei siis oikeasti ole tarjolla mitään tukea ja apua niille perheille, joilla ei ole perustavanlaatuisia ongelmia, vaan esim. tilapäistä uupumista tai kuormittumista.

Aikoinaan mieheni sairastui sisäelinsairauteen ja joutui kuukausiksi sairaalaan. Itse olisin hyötynyt esim. siitä, että joku muu olisi käynyt puolestani kaupassa tai esim. voinut hoitaa vauvaa sen aikaa, kun olisin voinut mennä esikoisen kanssa vaikka uimahalliin. Tällaista ei ollut saatavilla, ja en sitten voinut hakea mitään apua. Lasu-asiakkuutta en olisi edes halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Asia ymmärretty. Ei perheistä ole silti poistunut se konkreettisen tekemisen tarve, johon ennen saatiin avuksi kodinhoitaja. Vaikka on vanhempainvapaat ym. niin vieläkin huoltaja  voi sairastua, toinen huoltaja voi joutua välttämättömälle reissulle eikä turvaverkkoa ole. Olisi edes yhdessä ja apuna tekemistä, jos äiti on sairas tai perin pohjin uupunut eikä isästä tai muista läheisistä ole apua.

Yhteiskunta ei auta, niin mitä teet? Lapsi otetaan siis kiireelliseen sijoitukseen, vaikka muutama tunti kodinhoitajan apua päivittäin tulisi paljon halvemmaksi. Jos en ole aivan väärin ymmärtänyt, niin ensisijaista pitäisi olla aina perheelle annettu apu ennen sijoitusta ja huostaanottoa.

 

Mursin jalkani, kun lapsi oli 2 -vuotias ja kotihoidossa. En saanut varata jalalle lainkaan kolmeen kuukauteen, vamma oli vakava. Lapsella oli toki toinenkin vanhempi, hänelle tietenkin kaatui paljon enemmän vastuuta sekä kodin, lapsen e

Ensinnäkin teillä oli ne isovanhemmat. Entä jos ei ole ketään?

Toisekseen oletat, että se sairaus kestää muutaman kuukauden. Ei kaikki sairaudet parane noin nopeasti. Ja vaikka paranisi, mikään ei estä perheeseen tulemasta toista sairautta tms. heti perään. Ja kolmatta. 

Meillä on ollut vuosia putkeen lähes koko ajan jotain: Toiselle vanhemmalle puhjennut krooninen sairaus, toinen loukannut itsensä (ja sitten myöhemmin toisenkin kerran), lapset valvottaneet allergisina, sairaus/erityistarve, isovanhempia sairastunut, joutunut leikkauksiin ja kuollut ja ties mitä muuta. Onneksi ei montaa yleensä päällekkäin, mutta mennyt vuosia siten, että lähes keskeytyksettä ollut jatkuvasti päällä joku "poikkeustilanne". Kyllä sen pari kuukautta jaksaa, mutta jaksaminen on todella kovilla, kun tilanne jatkuu vuodesta toiseen. Joillekin todella sattuu niitä huonoja kortteja useampi käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haitallisen ennakkoasenteen. Tokihan pitää objektiivise

Joskus auttaa puhuminen. Vaikka läheisen kuolemasta. Perhetyöntekijä ei ole psykologi, mutta ihminen jolla on vaitiolovelvollisuus. Yhdessä voidaan myös pohtia keinoja, miten lapsi saadaan nukkumaan paremmin. Ei tarkoitus ole syyttää ketään, vaan auttaa. 

Ja myös etsiä ratkaisuja kuormituksen vähenemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin no ongelma nimenomaan on tuo, että ainoa apu, mitä on tarjolla on lastensuojelu - ei siis oikeasti ole tarjolla mitään tukea ja apua niille perheille, joilla ei ole perustavanlaatuisia ongelmia, vaan esim. tilapäistä uupumista tai kuormittumista.

Aikoinaan mieheni sairastui sisäelinsairauteen ja joutui kuukausiksi sairaalaan. Itse olisin hyötynyt esim. siitä, että joku muu olisi käynyt puolestani kaupassa tai esim. voinut hoitaa vauvaa sen aikaa, kun olisin voinut mennä esikoisen kanssa vaikka uimahalliin. Tällaista ei ollut saatavilla, ja en sitten voinut hakea mitään apua. Lasu-asiakkuutta en olisi edes halunnut.

 

Nykyisin ostokset voi tehdä verkossa ja ruokakassi tulee kotiovelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

 

Jos se syy on vaikka vanhemman tai lapsen sairaus? Miten se tuosta vain poistetaan? Vai tehdään lausunto sairaalaan, että poistakaa tämä syöpä ja kaikki hoitojen sivuvaikutukset myös ja tehkää tästä ihmisestä täysin terve. Heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"MIelestäni on silti erittäin tärkkeää muistaa, että silti joskus se "käsi voi olla murtunut" ja kyse on pääasiassa siitä, kuten vanhempi kertoo. On haitallista jos on sellainen negatiivinen ennakko-oletus, että vanhemmat aina valehtelee ja että pakko aina olla kyse jotain isommasta tai pahemmasta. Joskus kyse voi esim. todalla olla uupumisesta ja ylirasittumisesta pitkäaikaisen liiallisen kuormituksen ja nukkumattomuuden tms takia, ja tähän auttaisi tietenkin ensiapuna parhaiten ihan konkreettinen apu. Eihän tuollainen ole mitenkään harvinaista.  

Jos se käsi on murtunut ja kipeä, niin ei todella pitäisi olla "turha mussuttaa" sitä kipeää kättä. Vaan saada siihen apua tietnkin. Tuolla "mussuttaa kipeää kättä" sanomisella, tulitkin hyvin kuvanneeksi mainitsemani haita

Eikö yleensä ole keskustelu esimiehen kanssa? Ei perhetyöntekijöiden ole tarkoitus syyllistää ketään, vaan etsiä ratkaisuja ongelmiin. Miten kukaan voisi auttaa, jos ei edes tiedetä, mikä on ongelmana? 

Usein asiakas ei itsekään tiedä tai näe omaa tilannettaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

Lastensuojelu olisi tullut mukaan henkiseksi tueksi lapsen hoitoihin. 

Jos se syy on vaikka vanhemman tai lapsen sairaus? Miten se tuosta vain poistetaan? Vai tehdään lausunto sairaalaan, että poistakaa tämä syöpä ja kaikki hoitojen sivuvaikutukset myös ja tehkää tästä ihmisestä täysin terve. Heti.

Miksi syöpä tarkoittaisi lastensuojelun asiakkuutta ja palveluja? Syöpää sairastavan vanhemman vanhemmuudessa ei pelkästään syövän takia ole mitään huolestuttavaa. Nämä asiat kuuluvat terveydenhuollolle, eivät lastensuojelulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen pyytänyt kunnan lasulta joskus (muutama vuosi sitten) apua jaksamisessa. Nykyään on kai hyvinvointialueita, joilta apua haetaan.

Anyways, ihan tosissani kerroin tapaamisessa, että auttaisi paljon, jos joku tulisi edes siivoamaan tai viettämään lasten kanssa iltapäivän leikkipuistossa tms. Nauroivat, että siivousapu pitää tilata muualta; ei ole sellaista palvelua.

Kyllä minua olisi auttanut paljon, että työpäivieni jälkeen, olisi ollut edes jonkinlaista apua kodinhoidon kanssa. Mutta ei lasun mielestä sellaista apua ole.

 

Mikä se syy lastensuojelun asiakkuuteen olisi ollut? Äiti haluaa ilmaisen siivoojan? Niinhän me kaikki. Lastensuojelussa ollaan kun vanhemmuudessa on vikaa.

Ainakin voit vuodattaa kaikki jollekin. Kun kerran istuvat siinä sohvalla. Puhuminen auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se syy on vaikka vanhemman tai lapsen sairaus? Miten se tuosta vain poistetaan? Vai tehdään lausunto sairaalaan, että poistakaa tämä syöpä ja kaikki hoitojen sivuvaikutukset myös ja tehkää tästä ihmisestä täysin terve. Heti.

 

Miksi syöpä tarkoittaisi lastensuojelun asiakkuutta ja palveluja? Syöpää sairastavan vanhemman vanhemmuudessa ei pelkästään syövän takia ole mitään huolestuttavaa. Nämä asiat kuuluvat terveydenhuollolle, eivät lastensuojelulle.

Jos vanhempi ei sairauden takia pysty huolehtimaan lapsistaan. Siihen etsitään ratkaisuja. Usein väliaikainen sijoitus. 

Mun kaverilla oli 3 alle kouluikäistä lasta. Hänelle tarjottiin kans tätä apua. Kaveri kertoi, että ei huolinut apua kuin 2-3 kertaa, kun siinä kävi niin, että hän hoiti ja vahti lapsia kuten normaalistikin olisi tehnyt, mutta sen lisäksi piti vielä keittää kahvia ja jutella tämän avustajan kanssa.