Supernannyn jaksossa mies joka ei osallistu mihinkään!
Vaikka on masentunut niin silti! Miten tuo vaimo jaksaa kolmea lasta? (Isä siis yksi "lapsi"). Itsekin olen ollut vakavasti masentunut, mutta en siltikään istunut/maannut vain, ja katsonut kaukaisuuteen kaaoksen keskellä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkeita ovat olleet kuitenkin kun osallistuivat tollaseen ohjelmaan. Varmasti tiesivät että syntyy hirveä pas.. amyrsky miehen käytöksestä. En voi kyllä muuta sanoa kun että tais olla jo lähtökohtasesti tolle miehelle (ehkäpä melko introverttina) liikaa noiden lasten tulo ja liikaa se lapsiperhearki. Ei kaikki ihmiset kestä tuota mekkala, tappelua ja sitä että ei saa olla hetkeäkään rauhassa, introvertit ylikuormittuu ja aivot menee solmuun. En minäkään kestäisi.
Kokemuksesta voisin sanoa, että tuollaisen perheen kanattaisi kokeilla eri asunnoissa asumista. Ei avioparinkaan tarvitse olla saman katon alla. Mies voisi vierailla jaksamisen mukana hoitamassa lapsia ja muita askareita ja mennä taas hiljaiseen kotiinsa huilaaman kun ei kestä. Näin varmasti kestäisi paljon paremmin lapsia ja psyykkistä kuormitusta kun pääsisi välillä pois.
Isälle oma tila, johon saa halutessaan vetäytyä?
Sen paikan nimi vois olla vaikka hauskasti Man cave
Isä Nahkanen. Vetäytymisen sankari. Uus idea Putoukseen?
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista.
Juu, diagnoosina itsellä keskivaikea masennus, mutta kappas vaan; töissä piti käydä ja kotityöt tehdä vaikka lapseton olinkin. Ei ollut kato vaihtoehtoja jos meinas että ei vielä riittänyt into siihen että itsensä hoiti pois päiviltä.
Onnekkaita ovat oikeasti he joilla joku joka auttaa taloudellisesti tai pyörittää taloutta.
Vierailija kirjoitti:
Toi jakso ois pitänyt nimetä Superäiti eikä nanny. Tosi pitkään jaksanut katsella miehen lorvimista. Taitaa osata oikeasti rakastaa <3
Tämä jakso oli omalta kannaltani mielenkiintoinen, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Mutta on molempien vanhempien mielenterveysongelmat, joista olen toipumassa.
Olin tuo superäiti oikeastaan läpi elämäni. Huolehdin, rakastin, välitin, hoidin - kaikkia muita paitsi itseäni. Ei ollut mitään käsitystä omista tarpeista ja rajoista, ei syntynyt oikeutettua suuttumusta. En tunnistanut, koska olen liian väsynyt.
Sitten terveys kosahti, keho ei vaan enää jaksanut eikä mieli jaksanut keskittyä. Minusta tuli sitten tuo isä. Ja se on todella ihan oikea sairaus eikä mitään kuvitelmaa. Olen menettänyt sen vuoksi vuosia elämästäni, säästöni, työkykyni, harrastuksia ja paljon muuta.
Eilen väsyin. Osaan jo tunnistaa sen ja väsyin enemmän kuin "pitkään aikaan", aika vähästä. Olen oppinut sen, että silloin pitää pysäyttää asiat ja levätä. Lepäsin. Neljästä yöhön ja yöunet päälle. Palauduin niin, että aamulla olin virkeä. Mutta kannan edelleen vajetta eilisestä väsymisestä. Menin äsken ulos. Olin siellä yli tunnin. Sain kasaan 3400 askelta eli vauhti ei päätä huimannut. Sekin oli työn ja tuskan takana ja olisi oikeastaan pitänyt tulla aiemmin pois, mutta koiran takia olin siellä.
Tähän hommaan liike on lääke vain silloin, kun se tapahtuu täysin omilla ehdoilla ja itseä kuunnellen. Olin KELA:n kuntoutuksessa. Sielläkin asia ymmärretään ja meillä oli lupa valita minkä tahansa ohjelmassa olevan asian sijaan lepääminen, jos siltä tuntuu. Ei kuumepotilastakaan voi liikkua, koska keho ei kestä sitä, vaikka mieli kaipaisi.
Myös lääkekokeilut voivat viedä ihmistä huonompaan suuntaan. Siinä voi mennä kuukausia taas siihen. Ja voi olla, että sitä parasta ja toimivinta lääkettä/ yhdistelmää ei ole edes kokeiltu. Terapiaan ei pääse, ellei ole itsellä sijoittaa siihen tuhansia euroja. Ja sittenkin kaikki terapeutit ovat täyteen buukattuja ja voi mennä kaun, että pystyy aloittamaan terapian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista.
Juu, diagnoosina itsellä keskivaikea masennus, mutta kappas vaan; töissä piti käydä ja kotityöt tehdä vaikka lapseton olinkin. Ei ollut kato vaihtoehtoja jos meinas että ei vielä riittänyt into siihen että itsensä hoiti pois päiviltä.
Onnekkaita ovat oikeasti he joilla joku joka auttaa taloudellisesti tai pyörittää taloutta.
No täällä on vakava masennus eikä ole työkykyä niin paha mennä töihin, kun tekee siellä taloudellista vahinkoa. Ei kato ole vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Toi jakso ois pitänyt nimetä Superäiti eikä nanny. Tosi pitkään jaksanut katsella miehen lorvimista. Taitaa osata oikeasti rakastaa <3
Oliko jaksossa puhetta siitä, että kuinka kauan tämä mies on ollut masentunut?
LouLou kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi jakso ois pitänyt nimetä Superäiti eikä nanny. Tosi pitkään jaksanut katsella miehen lorvimista. Taitaa osata oikeasti rakastaa <3
Oliko jaksossa puhetta siitä, että kuinka kauan tämä mies on ollut masentunut?
3vuotta
Vaikuttaa ettei kaikki vastaajat ketjussa ole katsoneet jaksoa. Nyt telkun ääreen ja sit vasta viisauksia ilmoille!!
Huomio myös ei ollu masentunut siementäessä naista vaan silloin kun lapsi oli 3 vuotias. Eli myöhemmin vasta tullut masennus.
Siis isä oli ollut masentunut 3 vuotta. Lapset 3v ja 5v.
Katsokaa nyt se jakso ensin ja tulkaa kommentoimaan vasta sitten
No nyt kaikki tosiaan töllöttää sitä jaksoa =) Pidetään ketju ylhäällä niin saadaan kommentteja!
Mää olen miäääs, joka ei koskaaan osallistu mihkäään
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkeita ovat olleet kuitenkin kun osallistuivat tollaseen ohjelmaan. Varmasti tiesivät että syntyy hirveä pas.. amyrsky miehen käytöksestä. En voi kyllä muuta sanoa kun että tais olla jo lähtökohtasesti tolle miehelle (ehkäpä melko introverttina) liikaa noiden lasten tulo ja liikaa se lapsiperhearki. Ei kaikki ihmiset kestä tuota mekkala, tappelua ja sitä että ei saa olla hetkeäkään rauhassa, introvertit ylikuormittuu ja aivot menee solmuun. En minäkään kestäisi.
Kokemuksesta voisin sanoa, että tuollaisen perheen kanattaisi kokeilla eri asunnoissa asumista. Ei avioparinkaan tarvitse olla saman katon alla. Mies voisi vierailla jaksamisen mukana hoitamassa lapsia ja muita askareita ja mennä taas hiljaiseen kotiinsa huilaaman kun ei kestä. Näin varmasti kestäisi paljon paremmin lapsia ja psyykkistä kuormitusta kun pääsisi välillä pois.
Jos todella on noin, että introvertilla menee aivot solmuun lasten läheisyydessä, niin miten introvertit eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon?
Mulla tuli tästä yksi perhe mieleen, missä kävin nuorena hoitamassa lapsia. Just samanlaista beigeä ja ymmärtämistä 24/7. Siinäkin isä oli ihan vastaava ja ilmeisesti sairastui ihan fyysisestikin jossain vaiheessa, näistä ei tietysti mulle kerrottu. Minä opiskelijana kävin osa-aikaisesti siivoamassa ja välillä hoitamassa lapsia, ns. kodinhoitajana. Kyllä olisi monessa perheessä niille 80-luvun kodinhoitajille iso tarve.
Ekan jakson äiti ehkä vähän liiankin kiltti. Varmasti on rankkaa ja toivottavasti mies saa apua. Ei äidin tarvitse kolmea hoivata. Toisen jakson äiti tavallaan vähän reppana. Hänellä ei tainnut olla mitään tukiverkostoa ympärillä ? Tapasiko lapset isäänsä ?
...ja kas vain, nyt masennus onkin tahallista laiskuutta ja on täysin ok syyllistää siitä!
kuten akun veljenpojilla sudenpentujen, täällä miesvihan käsikirjasta!
koskahan itsemurhan tehneet masentuneet lakkaavat teeskentelemästä ja tulevat ylös sieltä haudoistaan?
Eii hel..... Mitä just katsoin? Muistaakohan tuo äiti enää mihin aikanaan ihastui. Ei taida olla ihan lähitulevaisuudessa isän vanhemmuus realistista. Tsemppiä äiteelle, vaikuttaa hyvältä ihmiseltä.