Lue keskustelun säännöt.
Supernannyn jaksossa mies joka ei osallistu mihinkään!
06.03.2025 |
Vaikka on masentunut niin silti! Miten tuo vaimo jaksaa kolmea lasta? (Isä siis yksi "lapsi"). Itsekin olen ollut vakavasti masentunut, mutta en siltikään istunut/maannut vain, ja katsonut kaukaisuuteen kaaoksen keskellä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se perheissä menee. Toinen vanhemmista varaa jollain diagnoosilla sairaan roolin ja toiselle jää arki. Ja uupumuksen mukana tulee muutkin oireet ja pian siellä on toinenkin diagnostiset kriteerit täyttävä, mutta roolit on jo luotu, eikä mikään muutu.
Meillä toisinpäin. Mulla on ADHD eli virtaa riittää ja mä puuhailen kotityöt ja lastenhoidon, kun mies makoilee. Tämä tosin vähän kärjistäen, koska myös mies kokkaa ja siivoaa, mutta minä teen selvästi enemmän. Se on vaan mulle luontaista, kun olen muutenkin koko ajan liikkeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut EI pysty ylittämään voimavarojaan vaikka kuinka vaaditaan ja pakotetaan. Piste.
Sillon kun on lapsia niin sillon on voitava. Akuutit tilanteet toki poislukien. Jos on yksineläjä niin voi tehdä mitä haluaa.
Jos äiti kävi töissä, niin miksei lapset olleet päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut EI pysty ylittämään voimavarojaan vaikka kuinka vaaditaan ja pakotetaan. Piste.
Sillon kun on lapsia niin sillon on voitava. Akuutit tilanteet toki poislukien. Jos on yksineläjä niin voi tehdä mitä haluaa.
No kun ei voi. Ja jos kotona sitä ei ymmärretä, joutuu osastolle. Toki sinne voi joutua/päästä muutenkin. Tosi ikävää olisi rikkoa nuoren ihmisen työkyky loppuiäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vanhemman pitää antaa parantua rauhassa.
Toki, mutta jos se parantuminen kestää vuosia niin on lapsille kohtuutonta jos se heihin vaikuttaa kovin negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ja mistäs sinä päättelet ettei mulla ole lapsia? Itse asiassa ihan kolme lasta on. Kaikille heille on puhuttu ihan normaalisti, lässyttämättä ja kaikista on tullut fiksuja, tasapainoisia nuoria. En vain ymmärrä tuota kummallista tapaa puhua. Tehdäänkö sitä aikuiseksi saakka? Missä kohtaa se lopetetaan?
---
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä trolliaa.
Jos tulla oikeasti olisi lapsia, ymmärtäisit, että ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eritavoin. Ei kukaan normaaliälyinen tee tuollaista numeroa siitä, että äiti puhuu itsesään äitinä eikä korrektisti kirjakielellä kerro, että "Minä laitan sinulle nyt tätä lihamakaronilaatikkoa lautaselle.".
Mä en tiedä mistä syvältä sielusta multa tulee kirjakieli, kun puhun lapsille. Joko äiti tekee sitä sun tätä tai sitten minä autan sinua pukemaan housut jalkaan. Kaikille muille mä puhun ihan normaalisti, mutta lapsille selkeästi artikuloitua kirjakieltä, ja se kuulostaa mustakin omituiselta.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen vanhemman pitää antaa parantua rauhassa.
Toki, mutta jos se parantuminen kestää vuosia niin on lapsille kohtuutonta jos se heihin vaikuttaa kovin negatiivisesti.
No joo. Oli ystävälleinikin kohtuutonta, kun hänen isänsä kuoli syöpään hänen ollessaan 7 v. Ja minulle oli kohtuutonta, että isä hylkäsi ollessani 5 v (joku vika päässä, en tiedä mikä). Mutta sellaista on elämä. He yrittävät kuitenkin tehdä kaikkensa sen eteen, että isän vointi kohentuisi.
Toi isä vois luovuttaa. Ei oo malliksi pojilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mies ei vaikuta niinkään masentuneelta, vaan pikemminkin lannistuneelta, väsyneeltä ja pettyneeltä. Vaikka perheen äiti vaikuttaakin empaattiselta ja mukavalta, on selvää, että vain hänen tapansa tehdä asiat kelpuutetaan mikä johtaa isän osalta lannistumiseen. On myös selkeästi pettynyt itseensä ja elämäänsä, että ei osaa (mielikuvitelmaa, osaa kyllä kunhan uskoisi itseensä) toimia perheen hyväksi, kuten "pitäisi". On selkeästi myös väsynyt, mihin auttaisi eniten se, että ryhtyisi vaan tuumasta toimeen. Tuollainen flegmaattinen sohvan nurkassa kyhjöttäminen, vaan passivoi mikä johtaa siihen, että pienetkin asiat tuntuvat raskailta.
Kyllä mä välillä mietin että miten jotkut ihmiset saa lapsia aikaan. Ja sitten on ihmeissään mitä niille pitäis tehdä kun ei oikein kiinnostele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samalla tavoin.
Todellisuudessa mies oli masentunut, koska hän oli pakolla raitistettu juoppo. Kaipasi työelämään ja juopottelemaan.
Lopulta homma meni siihen että työkkärin kautta mies joutui työkokeiluun ja työllistyi.
Siitä alkoi taas uusi putki ja masennu on poissa.
Isä ja aviomies on pois, mutta sentään hän tuo rahaa perheelle.
Kyllä minä kaipasin enemmän sitä mitään tekemätöntä masentunutta miestäni enemmän. Tämä on kokoajan tekemässä keikkaa ja ottaa vapaalla minkä ehtii. Hän totisesti nauttii työelämästä.
Tätä jaksoa katsoessa tajusin että olen masentunut, enkä aio enää tehdä kotona mitään mikä ei huvita. Lueskelen ja meditoin, koska mulla on oikeus nyt toipua rauhassa ilman hoputtelua. Ihanaa. Tosi vapauttavaa. Heti helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään ei jaksa. Oon ratkaissut niin et vien lapset aikaisin aamulla päikkyyn heti kun heräävät kuudelta et saan rauhassa itse laittautua ja syödä aamiaista. Mies hakee ne sit just ennen päikyn sulkeutumista puol kuusi, niin ehtii käydä salilla töiden jälkeen ja lapset ulkoilee kunnolla. Onneks tää pikkulapsi aika menee tälleen nopeesti, ei muuten jaksais millää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista.
Masennus on monesti myös helppo tekosyy, jonka varjolla voi lahnailla sohvalla. Ei se masennus ainakaan sillä helpota, että heittäytyy avuttomaksi vauvaksi.
Just näin!
Ensin vatsa täyteen terveellistä itse tehtyä kunnon kotiruokaa, lihaa ja kasviksia. Sitten ylös ulos ja lenkille tai vähintäänkin pihalle niiden kersojen kanssa. Tommonen sohvalla lojuminen ja läppärin tuijottelu (vaikkakin lyhyt otos tyypin elämästä) ei paranna ketään. Psyykesairaudet ovat 75% itse aiheutettuja ja niitä itse ylläpidetään voivottelulla ja emmäääpysty / emmäääjaksa ajattelulla. Jos niitä ei voida kokonaan itse hoitaa, niin hyvällä lääkityksellä ja elämän perusasiat kuntoon laittamisella (uni, ravinto, ulkoliikunta) pärjää pitkälle.
Ja pitäähän ihmisellä olla itsekuriakin vaikka olisikin masentunut - mikä vit.... n oikeus hänellä on maata sohvalla kun toinen perheessä joutuu tekemään kaiken. Tässä casessa tais olla tuo muijakin sellanen "hynnetyinen" joka mahdollisti miehensä sohvalla makaamisen ja kaukaisuuteen katselun.
Loppuu se nysvääminen kun muija ilmottaa että nyt kamat kassiin ja lähde tuijottamaan kattoa muualle tai ala olla normaali ihminen joka osallistuu perheen arkeen. Että mua jurppii noi hemmetin vässykät. Meni todella ihon alle tuo sarja. Tekis mieli mennä ja ravistaa sitä jätkää harteista, että herää jumalauta aikuinen mies!!!!
Jep!!! Jos voimavarat on vähissä, pitää priorisoida ja tehdä sitä mikä tuo energiaa. Liike on lääke. Lapsiperheissä priorisoidaan lapset. Piste.
Mitäs ne totaali-yh-vanhemmat tekevät, jotka ovat masentuneita, mutta kuitenkin pitäisi lapset saada hoidettua?
Toisessa jaksossa aika villiä meininkiä. Äiti huutaa jatkuvasti jäähylle jäähylle. Yksi lapsista näyttää keskisormea. Tuossa tilanteessa oli hyvä kun Piia puuttui siihen jäähyyn. Silti eikö apua saa muualta , kun tästä ohjelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Ero on aina myös relevantti vaihtoehto. Se voi olla tilapäinenkin, josta palataan yhteen. Hyvä olisi kokeilla tässä vaiheessa, ettei tule yritettyä liian pitkään sellaista, mikä ei ehkä kuitenkaan koskaan toimi.
Niinkö? Ero on paras? Entä kun äiti ja vaimo sairastuu masennukseen, niin silloinkin on ero on paras siihen?
Öööööööö.... Sun kokemus=Ei kaikkien kokemus 🙄🙄🙄🙄