Lue keskustelun säännöt.
Supernannyn jaksossa mies joka ei osallistu mihinkään!
06.03.2025 |
Vaikka on masentunut niin silti! Miten tuo vaimo jaksaa kolmea lasta? (Isä siis yksi "lapsi"). Itsekin olen ollut vakavasti masentunut, mutta en siltikään istunut/maannut vain, ja katsonut kaukaisuuteen kaaoksen keskellä.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkeita ovat olleet kuitenkin kun osallistuivat tollaseen ohjelmaan. Varmasti tiesivät että syntyy hirveä pas.. amyrsky miehen käytöksestä. En voi kyllä muuta sanoa kun että tais olla jo lähtökohtasesti tolle miehelle (ehkäpä melko introverttina) liikaa noiden lasten tulo ja liikaa se lapsiperhearki. Ei kaikki ihmiset kestä tuota mekkala, tappelua ja sitä että ei saa olla hetkeäkään rauhassa, introvertit ylikuormittuu ja aivot menee solmuun. En minäkään kestäisi.
Kokemuksesta voisin sanoa, että tuollaisen perheen kanattaisi kokeilla eri asunnoissa asumista. Ei avioparinkaan tarvitse olla saman katon alla. Mies voisi vierailla jaksamisen mukana hoitamassa lapsia ja muita askareita ja mennä taas hiljaiseen kotiinsa huilaaman kun ei kestä. Näin varmasti kestäisi paljon paremmin lapsia ja psyykkistä kuormitusta kun pääsisi välillä pois.
Isälle oma tila, joh
Eihän isä ole mitään muuta tehnytkään ku vetäytynyt omaan tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi muuta sanoa kuin toivoa että tämä interventio auttoi perhettä ja kevensi äidin työmäärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI toisilla on tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa? Todella raskasta ja teennäistä kuunneltavaa tuo ÄITI sitä, ÄITI tätä..
Ihan normaalia lapsiperheissä. Rauhoitu hyvä ihminen.
No ei ole normaalia minustakaan. Mistä tällainen tarve tulee? Mielestäni lapsille voi puhua lässyttämättä.
Täysin normaalia. Ei se tarve tule mistään. Sellainen vain tapana hyvin monella. Mistä sinulle tulee tarve puhua itsestäsi minä-muodossa?
Erikoinen kysymys. Se on ihan meidän äidinkielessä tuo minä-sanan käyttö.
Tässä kysyttiinkin mistä tämä omituinen äiti-sanan tehostaminen tulee. Voisitko kertoa miksi teet niin? Esität äiti
En tiedä minkä ikäisiä lapsia perheessä oli, mutta ihan pieni lapsi ei ymmärrä kuka on "minä". Ihan suositellaan sanottavan, kuka tekee ja mitä: "äiti menee nyt keittiöön." On sitten ehkä jäänyt päälle, jos lapset ovat jo tyyliin 5 ja 6. Taidat olla lapseton, kun noin ahdistaa.
En tiedä, mutta kumminkin tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole realistista käsitystä mikä on masennus. Masennus on pahimmillaan tappava tauti. Ohjelman tarkoitus ei ole ratkoa miehen sairautta vaan rukata lasten kanssa olemista.
Niinkö? Olen sairastanut masennusta kohta 20v. Luulisin olevani aika hyvin kartalla, millaisesta taudista on kyse. Juuri tuo on ongelman ydin perheessä, että mies ei tee mitään toipuakseen, vaan kaataa kaiken vaimonsa niskaan. Ei se vaimokaan loputtomiin jaksa kannatella lasten lisäksi myös isukkia.
Muuten, joskus myös vahva masennuslääkitys voi aiheuttaa se, ettei jaksa tehdä mitään. Pää tyhjenee ajatuksista ja jäsenet tuntuvat painavilta ja koko ajan väsyttää ja nukuttaa. Tietysti silloin varmaan kannattaisi korjata lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannehan oli parantunut sekä äidillä että isällä, kun tehtiin selvä systeemi ja miehelle vapaus sairastaa sairauden ehdoilla. Tällöin pystyy toipumaan, kun on iso huoli harteilta pois ja saa epäonnistumisten sijaan tuntea onnistumisia. Lisäksi äiti myös oli helpottunut, kun tilanne oli selkeämpi ja isän vointi kohentunut.
Miksi se nähdään täällä ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
...ja kas vain, nyt masennus onkin tahallista laiskuutta ja on täysin ok syyllistää siitä!
kuten akun veljenpojilla sudenpentujen, täällä miesvihan käsikirjasta!
koskahan itsemurhan tehneet masentuneet lakkaavat teeskentelemästä ja tulevat ylös sieltä haudoistaan?
Mitä ihmettä? täällähän on moneen kertaan käyty läpi että masennus on vaikea sairaus, mutta se ei parane makaamalla sohvalla? itse olen tuttavapiirissäni ainut kellä ilmeisesti ihan lääkärin toteama masennus ja lääkitys siihen ja kertaakaan ei ole esim. psykologi suositellut että makaa nyt vaikka sohvalla näin alkuun viikko, ehei, päinvastoin: oireet ja tauti menee pahemmaksi, pitää pyrkiä tekemään sitä mikä tuottaa iloa, AINA kaupataan liikuntaa helpottamaan oireita ja vain äärimmäisiä tilanteissa tarjotaan saikkua, muuten korostetaan sitä että se tavoite on yrittää tehdä normaaleja asioita, lääkitystä pidetään yllä vuosia ja se todellakin on kovaa työtä, ihan niinkuin minkä tahansa sairauden kanssa josta harvemmin paranee.
Mulla on useampi tuttu jolta ei saa heidän sanojensa mukaan vaatia mitään koska ovat masentuneita, kodit kuin pommien jäljiltä, töissä kuljetaan kuinka sattuu ja jos itse yrittää sanoa että varmaan olisi hyvä mennä lääkärille tai soittaa edes sinne työpaikalle että ei ole tulossa niin alkaa se huutaminen kuinka mä en voi ymmärtää mitä masennus on, kun ei vaan voi nousta ylös. Ei ei, virallinen masennus on ihan muuta mitä näillä sohvilla makaajilla on, nämä eivät käy lääkärillä koska eivät saa sieltä mitään eläkepäätöstä mukaansa tai maksusitoumusta siivoojan palveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ja kas vain, nyt masennus onkin tahallista laiskuutta ja on täysin ok syyllistää siitä!
kuten akun veljenpojilla sudenpentujen, täällä miesvihan käsikirjasta!
koskahan itsemurhan tehneet masentuneet lakkaavat teeskentelemästä ja tulevat ylös sieltä haudoistaan?
Mitä ihmettä? täällähän on moneen kertaan käyty läpi että masennus on vaikea sairaus, mutta se ei parane makaamalla sohvalla? itse olen tuttavapiirissäni ainut kellä ilmeisesti ihan lääkärin toteama masennus ja lääkitys siihen ja kertaakaan ei ole esim. psykologi suositellut että makaa nyt vaikka sohvalla näin alkuun viikko, ehei, päinvastoin: oireet ja tauti menee pahemmaksi, pitää pyrkiä tekemään sitä mikä tuottaa iloa, AINA kaupataan liikuntaa helpottamaan oireita ja vain äärimmäisiä tilanteissa tarjotaan saikkua, muuten korostetaan sitä että se tavoite on yrittää tehdä normaale
No, itselleni kirjoitettiin ensimmäisellä lääkärikäynnillä puolen vuoden sairausloma ja sanottiin, että tosi hienoa, jos jaksat pitää itsestäsi jotenkin huolen. Koti ja kaikki muu elämässä voi odottaa eikä itsestäänkään huolen pitämisessä ole mitään korkeaa rimaa.
Suositeltiin käyttämään aikaa mielihyvää tuottaviin asioihin, jos energiaa on yhtään jäljellä. Asioita, joita oma mieli kulloinkin haluaa, on se sitten ihan mitä tahansa, liikuntaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ja kas vain, nyt masennus onkin tahallista laiskuutta ja on täysin ok syyllistää siitä!
kuten akun veljenpojilla sudenpentujen, täällä miesvihan käsikirjasta!
koskahan itsemurhan tehneet masentuneet lakkaavat teeskentelemästä ja tulevat ylös sieltä haudoistaan?
Mitä ihmettä? täällähän on moneen kertaan käyty läpi että masennus on vaikea sairaus, mutta se ei parane makaamalla sohvalla? itse olen tuttavapiirissäni ainut kellä ilmeisesti ihan lääkärin toteama masennus ja lääkitys siihen ja kertaakaan ei ole esim. psykologi suositellut että makaa nyt vaikka sohvalla näin alkuun viikko, ehei, päinvastoin: oireet ja tauti menee pahemmaksi, pitää pyrkiä tekemään sitä mikä tuottaa iloa, AINA kaupataan liikuntaa helpottamaan oireita ja vain äärimmäisiä tilanteissa tarjotaan saikkua, muuten korostetaan sitä että se tavoite on yrittää tehdä normaale
Voiko masentunut saada maksusitoumuksen siivoukseen? En ole kuullut.
Meillä tilanne on ollut noin jo 28 vuotta. Olen siis se masentunut mies ja lapset on kohta jo aikuisia.
Olin parisuhteen alussa sitä mieltä että ei kannata lapsia hankkia, kun olen niin masentunut ja en jaksa. Väsyn tosi nopeasti ja heti aamupalan jälkeen oikeastaan vetäydyn pois.
joskus olen paikalla mutta olen vetäytynyt pääkoppaani.
Vaimo halusi kuitenkin lapsia ja lupasi hoitaa ne ja sanoi että osallistun oman kykyni mukaan. Tyyliin kerran vuodessa käyn luontoretkellä tai näin. Joskus kolmekin kertaa. Ne on olleet kyll' ikimuistoisia kertoja.
Hän myös totesi siihen että kun kerroin että en välttämättä halua naimisiin, kun en kykene häntä elättämään, niin hän totesi että hän opiskeli itselleen ammatin ja hankki työn jolla voi elättää meidät kaikki leikiten.
Hän tekee modernina naisena elämästään sellaisen kuin haluaa ja minut hän halusi mukaan siihen, vaikka olen haavoittunut ja rikkinäinen. Hän on siis näitä moderneja feministinaisia, joilla on kyky tehdä itse omanlaisensa elämä millaisen he haluavat omalla rahallaan ja työllään.
Olen joskus leikkisästi todenut että olen kuin perheen toinen kissa. Makaan vain ja välillä käyn moikkaamassa perhettä, mutta he kuulemma rakastavat minua yli kaiken. Sairauden tilani oli niin vakava että terapeuttikin ja lääkäri kehoitti minua muistuttamaan vaimoani terveydentilani vakavuudesta ja rajoitteista. Silti hän päätti haluta lapsia kanssani ja pitää huolen minusta. Monesti mietinyt tilannetta että en olisi masentunut, niin miten paljon kykenisin tekemään asioita kuten vaimoni kykenee terveenä. Hän hoitaa kodin, kotityöt, lapset ja harrastukset ja tekee pitkää päivää. Kuntoilee ja onnksi hänellä on mahdollisuus etätöihin. Nytkin taputtelee työhuoneessaan ja heräsi jo viideltä aamulenkille, teki aamupalan meille ja meni töihin.
T: M48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne on ollut noin jo 28 vuotta. Olen siis se masentunut mies ja lapset on kohta jo aikuisia.
Olin parisuhteen alussa sitä mieltä että ei kannata lapsia hankkia, kun olen niin masentunut ja en jaksa. Väsyn tosi nopeasti ja heti aamupalan jälkeen oikeastaan vetäydyn pois.
joskus olen paikalla mutta olen vetäytynyt pääkoppaani.
Vaimo halusi kuitenkin lapsia ja lupasi hoitaa ne ja sanoi että osallistun oman kykyni mukaan. Tyyliin kerran vuodessa käyn luontoretkellä tai näin. Joskus kolmekin kertaa. Ne on olleet kyll' ikimuistoisia kertoja.
Hän myös totesi siihen että kun kerroin että en välttämättä halua naimisiin, kun en kykene häntä elättämään, niin hän totesi että hän opiskeli itselleen ammatin ja hankki työn jolla voi elättää meidät kaikki leikiten.
Hän tekee modernina naisena elämästään sellaisen kuin haluaa ja minut hän halusi mukaan siihen, vaikka olen haavoittunut ja rikkinäin
Tuosta näkee oikean rakkauden.
Tulee mieleen vanhan liettulaisen laulun sanat suomen kielelle käännettynä näin:
Oikeeaaa rakkau täääää eii koskaan häviää, niin sä näät taivaal tään, niin sä näät taivaan täään,
TÄ NÄÄÄÄNN TÄ NÄÄÄN TÄNÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä jakso. Nosti mulla valtavat sympatiat kaikkia niitä kohtaan, jotka elävät masentuneen henkilön kanssa. Ihan vain jo tuosta lyhyestä jaksosta pääsi huomaamaan, miten raskasta ja vaativaa se on kaikilla tasoilla.
Kaikki ei jaksakaan henkisesti sairasta miestä. Eikä mies perhettään. Ero tai erilleen muutto voi tulla eteen myöhemmin. Sairaudet myös periytyy eteenpäin. Naiset uhrautuvat liian usein ja liian paljon.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI toisilla on tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa? Todella raskasta ja teennäistä kuunneltavaa tuo ÄITI sitä, ÄITI tätä..
Koska lapsella on 2-6 ikävuoden kohdalla esioperationaalisen kehityksen kausi. Tuona aikana syntyy kyky ymmärtää erilaisia käsitteitä monipuolisemmin ja joustavammin. Ja tätä ennen lapsi ei ymmärrä, että käsite "minä" tai "sinä" voi tarkoittaa sekä häntä itseään, äitiä, Pekkaa tai naapuria yhtä aikaa.
Aikuisilla on pääsääntöisesti luontainen ymmärrys lapsen kehitysvaiheita, myös kielellisen kehityksen vaiheita kohtaan. Siksi vauvalle leperrellään ja jokelletaan, taaperolle kasvatetaan sanavarastoa tai leikki-ikäiselle käytetään konkreettisia ja muuttumattomia käsitteitä. Kaikilla toki tällaista kykyä ei löydy.
Suosittelen Marko Annalan Värityskirja kirjaa lukemiseksi kaikille aiheesta kiinnostuville. Itse luin sitä pikkulapsivaiheessa kun podin vielä raskauden jälkeistä masennusta.
Kirjasta jäi mieleen todella hyvä vinkki, jota itse toteutin. Lapset olivat päiväkodissa, ja se muutama tunti kun olivat illalla kotona ennen nukkumaanmenoa, pistin masennuksen "sivuun" ja olin lapsille läsnäoleva vanhempi. Muina aikoina annoin itselleni luvan sairastaa tai toipua.
Ajattelin, ettei ole lasten tehtävä kantaa huolta minusta tai katsoa aina sohvalla lojuvaa, itkevää äitiä. Meidän perheessä tämä kantoi eteenpäin ja kohti toipumistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli sellanen vaikutelma, että isällä voisi olla aistiyliherkkyyksiä ja neuroepätyypillisyyttä. Kokeeko sen takia lapsiperheen arjen niin kuormittavana ja toimintakyky laskee.
Varmasti. Mä olen adhd-nainen, dg tuli lapsen (ei yhteinen) teini-iässä. Yhtään missään välissä ei ollut aikaa tai tilaisuutta jäädä laakereilleen makaamaan diagnoosin tai omien olojen vuoksi, perhe, koti ja työt oli hoidettava toimintakyvystä huolimatta. Aika luksusta vaan märehtiä sohvalla, kun tosiaan masiksessakin pystyy ripustamaan pyykit. (Mulla on pitkäaikaisena puolisona masisvoittoinen bipo 2). Onneksi vuodet ovat hellittäneet hänellä, mun koheltamiseni ei vähene.
Oletko kokeillut kaikki lääkitykset?
Olen lääkkeetön, suurelta osin siksi, että dg:n tullessa olin jo sopeuttanut sekä perhe-että työelämän tähän olemiseen sopivaksi, osin siksi, ettei jo aikuinen tytär voinut aikanaan aloittaa lääkitystä ekg:n poikkeaman vuoksi. Mies taas on lääkkeetön nopeasyklisyytensä vuoksi, silloisista lääkkeistä ei ollut apua.
En ole varma, tekisinkö näillä tiedoilla samat ratkaisut, mutta elämä on onneksi ollut jo pitkään hyvää meillä kaikilla. Paljon tsemppiä kaikille vastaavissa tilanteissa perheestä vastuuta kantaville. Ikuinen itsensä kyseenalaistaminen ja huono omatunto, mikä ainakin mulla tuntui kuuluvan kiinteästi vanhemmuuteen, ei helpota asiaa. Olisipa aikanaan ollut tuollaisia Pioja.
Olis jo aikakin